Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset
» Aku Tiera, onneton uni, kirjoitelma 1901
» Aku Tiera, sureeko Suomi, vuosi 1901
» Aku Tiera, koska me niin tekisimme, vuosi 1901
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Aku Tieran kirjoitukset > Aku Tiera, onneton uni, kirjoitelma 1901
« Edellinen | Seuraava »

Aku Tiera, onneton uni, kirjoitelma 1901

Aku Tiera

Yllä oleva on Akseli Granqvistin nimimerkki

Onneton uni

”Vaan kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella on asunto”.

Mä näin unta:” Vuoren juurella kasvoi uhkea kuusi ja sen kuusen lähellä, niin että sen humina sille lähistölle kuului, oli punaiseksi maalattu pieni mökki valkoisine nurkkalautoineen”

Lähellä humisi tuuhea koivu ja sitä huminaa säesti kotoisten pikkulintujen viserrykset. Siinä töllissä vallitsi tyytyväisyys ja rauha. Siinä tunnettiin oma vähäpätöisyys – mutta siinä vallitsi silti jakamaton rakkaus omaan kotimökkiin.

Sitä tölliä uhkasi äkisti kamala vaara – ja siitä mä unta näinkin. Kotoisen Graniittivuoren korkeimmalle huipulle pahat voimat vierittivät kamalan suuren kivimöhkäleen. Mutta – ei siinä kaikki! Mä olin näkevinäni miten pahat voimat – väkivalta, ylivoima, varkauden henki, sorron henki – niin turhaa on niitä pahoja voimia kaikkia luetellakaan – yrittivät vierittää tuon jättiläiskiven töllin päälle, joka vuoren juurella oli.

Onneksi heidän aikeensa ajoissa huomattiin. Yksimielisesti riennettiin töllistä vuorelle ja este pantiin kivestä kiven eteen. Mutta valmiit olivat pahat voimat kangellaan sen aina pois työntämään. Mutta uusi kivi oli kohta taas sen sijassa. Yksimielisyys oli torpan voima ja ainoa pelastuksen mahdollisuus.

Ja alhaalla laaksossa torpan edessä kasvoi uhkea kuusi. Sen huminaa kuunteli vaan torpan väki. Ja se kuusi –

se oli kerran oleva torpan turva ja suoja – silloin kun se korpikuuseksi sukeutui. Ja unissani mä rukoilin:

”Herra – pidä yllä yksimielisyys ahdistetun torpan väen keskuudessa ja sitä he kuulkoot, jonka juurella asuvat”.

Akseli Granqvist, sittemmin vuodesta 1906 Hakosalo kirjoitti tämän Merikarvian Nuorisoseuran kuukausilehteen, Räiskeeseen, N:o 13/1901. Lehdessä oli hieno kuva tämän kirjoituksen ohessa.
Päivitetty 28.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä