Historiaa
Alma Liljebladin elämää
Pärske, Alakylän kansakoulu
» I Sastamalasta Sastmolaan
Kyläelämää Satakunnassa sarjassa Krookanlahden tarinoita
Merikarvian Pappilan kylän Paulakankaan mailla - Veikko Heikkilä
Merikarvian kirkot ja Vanha hautausmaa - Lauri Hakosalo
Lauri Hakosalon Krookka esittelyä 2017
Urheiluseura Trolssin reipas
Antti Ahlströmin kaksoisveli Frans Ahlström
Arvo Mäkelän sota
Merikarvia-viikon 2017 juttuja
Alakylän historiataulu
Etikettejä entisajan kaupoista
Merikarvian ja Siikaisten talot ja asukkaat 1750-56
Porin porvareiden sukujuuria Merikarvialla
Urho Salmen muistelmat
Akseli Hakosalo: Merikarvian suojeluvartio
Lauri Hakosalon Vanhoja muistellen...
WPK talo valmistuu
Kertomus Merikarvian opettajayhdistyksen toiminnasta 1903-1904
Merikarvian kansakoulujen perustaminen alkaa.
Merikarvian kansakoulujen historia...
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970 .pdf
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970
Kauppaneuvos Antti Ahlström
Nuorisoseuran historiaa...
Postit Merikarvialla
Kirjoituksia Merikarviasta
Merikarvia-lehti...
Veikko Heikkilä: Havaintoja Lauttijärven Lukosta
Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä
Lauri Hakosalo muistelee Toivo Kuusista
Väinö Myllyrinne
Ouraluodon historiikki
Merikarvian partiohistoriaa
Historiaa > Jorma Rinteen Kootut tekoset > I Sastamalasta Sastmolaan
« Edellinen | Seuraava »

I Sastamalasta Sastmolaan

1. Satakunnan eräkulttuuri
Satakunnan vanha eräkulttuuri on ainutlaatuista maailmassa. Kokemäenjoen laakson vanhoilta asutusalueilta tehtiin pitkiä metsästys- ja kalastusmatkoja asumattomiin erämaihin ja palattiin aina takaisin kotisijoille. Toiminta oli sen ajan yhteiskunnan ohjaamaa ja laillista. Eräalueet oli jaettu ja rajoista sovittu. Suurempia riitoja ei ole kantautunut historioitsijoiden tietoihin. Kun alueita oli käytetty vuosisatojen ajan, alettiin niitä pitää ”omina” eräsijoina ja puhuttiin ”eräomistuksesta”. Kuningas Kustaa Vaasan toimesta erämaita alettiin asuttaa valtiovallan toimesta. Länsisuomen tiheämmiltä asutusalueilla oltiin haluttomampia asuttamaan erämaita kuin Savossa, mutta vähitellen täälläkin erämaat asutettiin. Asutustoiminta jatkui nykypäiviin saakka.

Satakunnassa euralaiset kulkivat Eurajoen rannikolle, kokemäkeläiset Porin seudulle, huittislaiset Ahlaisiin, Vammalan seudun talolliset Merikarvialle, hämeenkyröläiset Etelä-Pohjanmaalle ja pirkkalalaiset jopa Lappiin saakka.
2. Tutkimus
TutkimusSastmolasta tullut matkailija tutkii eräasutuksen muistomerkkiä Sastamalan vanhan kirkon itäpäässä. Taustalla välkkyy Rautavesi.
Tutustuin tarkemmin Satakunnan vanhaan eräkulttuurin, kun professori Unto Salo piti Merikarvian kotiseutujuhlassa v. 2004 aiheesta esitelmän otsikolla ”Sastamalasta Sastmolaan”. Sama esitelmä julkaistiin Merikarvian Joulu 2004 -lehdessä. Sain tilaisuuden valita ja selittää kuva- ja kartta-aineistoa lehteen. Sama toistui Sastamalan Joulu 2006 -lehden osalta. Perehdyin artikkeliin ja sen tausta-aineistoon ja innostuin selvittämään reitin kulkua ja sen nykytilaa.

Tässä julkaisussa olen selittänyt lyhyesti eräkulttuurin vaiheet. Pääaihe on jo selvitettyjen vesireittien nykyinen tila. Maailma on muuttunut, sekä luonto itse että ihminen ovat muokanneet maisemaa. Aiheeseen voi tutusta tarkemmin lukemalla lopussa mainitut kirjalliset lähteet.
3. Asutuksen synty
Jääkauden jälkeen asutus seurasi rantaviivan kehitystä ja suurten vesireittien rantoja. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella merenranta-asutus hävisi Pohjanlahden rannikolta. Uutta asutusta syntyi Kokemäenjoen varrelle nykyisen Kokemäen paikalle ja siitä itään nykyisen Vammalan ja Pirkkalan tienoille. Näille alueille muodostui aikaan ja olosuhteisiin nähden kehittynyt hallinto. Vammalan seudulle muodostui Sastamalan, (alun perin Saastamala, Sastamola), emäpitäjä, joka myöhemmin jakautui osiin Ylä-Sastamala ja Ala-Sastamala. Edelliseen kuuluivat mm. myöhemmät pitäjät Karkku, Mouhijärvi, Lavia ja Suodenniemi ja Suoniemi. Tämä pitäjänosa sai nimekseen Karkku. Se jakautui aikanaan taas osiin, joita myöhemmin on uudelleen yhdistelty eri periaatteiden mukaan. Ala-Sastamala otti nimen Tyrvää. Sekin jakautui myöhemmin pienemmiksi pitäjiksi ja nekin ovat pääosin yhdistyneet. Tässä vaiheessa Sastamala-nimitys jäi pois käytöstä.
4. Erämaat
Sastamalan keskus oli vanhan kirkon ympärillä. Paikalla on ollut puukirkkoja ja nykyinen vanhakirkko, Marian kirkko (kansanomaisesti ”Vanha Maija”), on rakennettu keskiajan lopulla, jolloin yhteys Merikarviaan oli jo katkennut. Alueen kehittyvä asutus tarvitsi lisää aluetta metsästystä ja kalastusta varten. Kylien väki alkoi tehdä yhä pitempiä retkiä pohjoiseen erämaahan. Tutkijat ovat osoittaneet, että eri pitäjillä oli omat, keskenään melko selvästi erottuvat eräalueet, jotka ulottuivat Pohjanlahden rannalle saakka. Sastamalan eräalue rajoittui idässä Kyrölaisten eräalueeseen ja rajana oli likimain Hämeenkangas-Pohjankangas. Länsinaapurina olivat Huittisten eräalueet, jotka meren rannalla saivat myöhemmin nimen Hvittisbofjier (=Huittistenmerenselkä ), joka on Merikarvian naapuripitäjänä tunnettu Ahlainen.
Päivitetty 7.3.2021 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä