Historiaa
Lauri Hakosalon Krookka esittelyä 2017
Urheiluseura Trolssin reipas
Antti Ahlströmin kaksoisveli Frans Ahlström
Arvo Mäkelän sota
Merikarviaviikon 2017 juttuja
Alakylän historiataulu
Etikettejä entisajan kaupoista
Merikarvian ja Siikaisten talot ja asukkaat 1750-56
Porin porvareiden sukujuuria Merikarvialla
Urho Salmen muistelmat
Akseli Hakosalo: Merikarvian suojeluvartio
Lauri Hakosalon Vanhoja muistellen...
WPK talo valmistuu
Kertomus Merikarvian opettajayhdistyksen toiminnasta 1903-1904
Merikarvian kansakoulujen perustaminen alkaa.
Merikarvian kansakoulujen historia...
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970 .pdf
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970
Kauppaneuvos Antti Ahlström
Nuorisoseuran historiaa...
Postit Merikarvialla
Kirjoituksia Merikarviasta
Merikarvia-lehti...
Veikko Heikkilä: Havaintoja Lauttijärven Lukosta
Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä
Lauri Hakosalo muistelee Toivo Kuusista
Väinö Myllyrinne
Ouraluodon historiikki
Merikarvian partiohistoriaa
Historiaa > Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä

Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä

Juhani Aalto

Merikarvian käsityöläisiä muistelee peippulainen Juhani Aalto seuraavasti:

Merikarvian tunnetuin ja laajin puuseppäsuku oli Ahlsten, joka asui Strikan sillan läheisyydessä, tänään suvun paikka tunnetaan ns. Tuulimyllystä Merikarvianjoen läheisyydessä, joka on oiva
tunnusmerkki suvun käsityötaidoista. Kaikki Ahlstenin suvun jäsenet suomensivat ruotsalaisen nimen. Alakylässä asui Artturi Tammisto, Kränissä asui Albert Porentola, Lauttijärvellä Autimo, Peipussa Viljami Puistosalo, s. 1886,k.1965. Heikki Saloniitty jäi kototilalle Strikkaan ja vanhin veli Mäki meni Amerikkaan? Tämän suvun töitä löytyi monista kouluista, ehkä vielä tänäänkin. Juhani Aallon hallussa on hänen isoäidilleen Viljami Puistosalon tekemä kaappi ns. komuudi.

Juhani Aalto mainitsee myös Lindellin puuseppäsuvun, mutta pyytää, että Merikarvia seuran uusi sihteeri Asko Virta kertoo itse Lindellin suvun käsityöläisistä.

Merikarvian viimeinen suutari oli Vihtori Leppäluoma, os. Tavastland 1881-1960, joka asui Sainen naapurissa Stikkakaulalla. Vihtori asensi kengänkorkoja, jossa oli saksanhirvenpääkuva ja teksti Marmon. Vihtori oli Merikarvian vanhankirkon, uusi saatiin 1898, rippilapsi. Vihtori oli perheetön. Häntä puhuteltiin ”Kärrin suutariksi”, siksi kait kun asui Kärrin tontilta siirretyssä talossa. Todettakoon vielä, että hän oli innokas Svinhuvudin kannattaja. Vihtori teki suutarin töitä paljon Starkin pirtissä Lankoskella.

Vihtorin veli Frans suomensi nimensä Hämeenmaaksi, jota sukua lienee Irma Lehtojoki Tuorilasta.

Merikarvialla oli useita seppiä.

Lauri Lännenmäki asui Pohjansahassa, toimi Haminaholmassa nuorena seppänä. Muutti 1960-luvun alussa kirkonkylälle Krookkaan Elon tilalle. Elon tilalle rakennettu paja paloi. Juhani Aalto muistaa käyneensä pajassa vuonna 1967 teettämässä hitsaustöitä hevosvetoiseen Deering-niittokoneeseen. Laurin poika Esko jatkoi pajan pitoa ja autokorjaamoa ja tämän poika tänään autokorjaamoa samassa paikassa. Laurin töistä muistetaan ns. tasapainotetut potkukelkat. Satamassa ollessaan hän teki Bernard moottorilla kulkevia kelkkoja kalastajille. Sirkkelin terän
näköinen jääpyörä kulhetti kelkkaa. Nykyiset ”Lynx”-kelkat tulivat vasta 1970-luvulla. Erik Santasella, s. 1919 Vehkakarissa oli Lännenmäen tekemä kelkka.

Allan Mäkelä, s. 1902 oli syntynyt Eurajoella. Hän tuli sepäksi Jukolan sahalle. Tapionperällä hän asetti moottoreita veneisiin. Juhani Aallon omakin vene sai hänen moottorinsa vuonna 1971. Allan oli tuolloin 69vuotias. Hitsaussauma on pakoputkessa vieläkin, että se sopii malliksi tänäänkin.

Alfred Lindman, 1879-1957, syntyi Luotokulmalla, nykyisen Kosti Sundelinin naapurissa. Hän piti pajaa siinä paikassa, jossa talvitien liikenne toi hevosia kengitykseen. Vuoden 1918 jälkeen hän myi talonsa Uuno ja Aini Fredmanille, jolla suvulla paikka on tänäänkin. Tällä Lindmanin tontilla Alaffin nuoruuden aikoihin talo siirrettiin Peipun kaupan tontille, ostajana oli Salomon Tähtinen, sittemmin Vanhatalo myi sen seppä Aleniukselle ja muutti itse Köörtilään kauppiaaksi. ”Alenius”
paloi vuonna 1968, silloin talon omisti Veikko Vuorinen. 1920-luvun alussa Alaffi asui Lapväärtissä, jossa sai salattua 1918 retkensä. Hän tuli takaisin ja osti Haanpäältä ”Tepan”. Soramäen riihestä teki talon, jonka omistaa nyt Antti Virta. Paja on vielä pystyssä. Alaffi teki parhaat tuurat ja kelkkoja myös hän teki. Tietoa ei ole, vertailtiinko niitä vastaaviin Lännenmäen tekemiin tuotteisiin. Molempia on kuitenkin kehuttu. Kiviporia hän oli myös karasemaan. Peipun koulun rakennuksen aikana hän karasi poria. Juhani Aallolla on hänen 70-vuotiaana tekemät tukkisakset,
jotka on reen pohjaraudasta tehty. Ne on edelleen Juhanilla käytössä.

Seppä Juho Alenius tuli Merikarvialle Laviasta Haminaholmaan. Sahan lopettaessa toimintansa hän oli seppänä Jukolan sahalla. 1930-luvulla hän asui Peipun kaupan tontilla ja takoi Vanhatalon pajassa Peipunojan rannalla. Hän oli hyvä raudoittamaan kärrynpyöriä. Vältin vanteita,
hakokirveitä ja vesureita oli hyvä tekemään ja teroittamaan. Teki myös kannon irrotusvarren, jossa oli pitkä varsi ja kaksi ketjua. Se kiinnitettiin kahteen kantoon ja miehissä väännettiin, jolloin
ainakin toinen irtosi. Vanhana hän ei enää kengittänyt hevosia. Hän kuoli 1939. Paja siirrettiin vuonna 1964 Martinniittuun Aulun talon alapuolelle ladoksi. Aleniuksella oli kaksi poikaa, joista toinen lähti Amerikkaan. Karl asui Lampaluodossa. Olga Salo oli sukua Hannu Salolle.
Kunnallisneuvos Erkki Juhola saattaa tietää asiasta enemmän. Sepän vaimo Anna-Sofia oli Juholasta, Laurin isän sisar. Todennäköisesti hän oli toinen vaimo. Oliko seppä myös poliitikko Ele Aleniuksen sukua, se asia jää epävarmaksi tiedoksi - ainakin vielä?

Snellmanin seppä oli tunnettu käsityöläinen, joka teki hyvät puukot, joita ei tehty viilasta. Hän oli hyvä ahjohitsari. Juhani Aallolla on ”Nellmanin” tekemät tukkikeksi ja pernakräksi. Oliko hänkin
Laviasta kotoisin? Hänellä oli tapana lopettaa asiakkaan työt jos tämä kirosi. Oliko Snellmanin pajassa kolme alasinta. Kerrotaan hänen tehneen ankkuriköysiä 300 metrin verran, joka oli hänen
itsensä kertomana rankin työ. Juhani Aalto ei oikein tunnu tietävän, missä paja sijaitsi. Lauri Hakosalo on kertonut seppä Snellmanista ”Vanhoja muistellen” sarjassaan. Sepän pajaa ei enää ole, mutta se sijaitsi Santolan talon vieressä aivan nykyisen Merimiehentien kulmassa. Hakosalo on kertonut samassa sarjassaan myös Lännenmäen pajasta ja eräistä suutareista. Hakosalo on itse käynyt nuorena miehenä Snellmanin pajassa. Se pitäisi entisöidä eli rakentaa uudelleen paikalleen muistoesineeksi.

Näin Juhani Aalto kertoo 28.1.2015 kirjoittamassaan käsikirjoituksessa, jonka Hakosalo on muuttanut paremmin säilytettävään ja informoivaan muotoon.

Juuri tällaisia tietoja Merikarvia-seura kaipaa.
Päivitetty 18.11.2015 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä