Historiaa
Lauri Hakosalon Krookka esittelyä 2017
Urheiluseura Trolssin reipas
Antti Ahlströmin kaksoisveli Frans Ahlström
Arvo Mäkelän sota
Merikarviaviikon 2017 juttuja
Alakylän historiataulu
Etikettejä entisajan kaupoista
Merikarvian ja Siikaisten talot ja asukkaat 1750-56
Porin porvareiden sukujuuria Merikarvialla
Urho Salmen muistelmat
Akseli Hakosalo: Merikarvian suojeluvartio
Lauri Hakosalon Vanhoja muistellen...
WPK talo valmistuu
Kertomus Merikarvian opettajayhdistyksen toiminnasta 1903-1904
Merikarvian kansakoulujen perustaminen alkaa.
Merikarvian kansakoulujen historia
» Ahlströmin kansakoulu
  Opettaja Pentti Riihiahon juhlapuheet
» Ylikylän uusi koulu...
» Trolssin kansakoulu
» Tuorilan koulu
» Riispyyn kansakoulu
» Peipun koulu
» Lauttijärven kansakoulu
» Lankosken koulu
» Lammelan koulu
» Köörtilän koulu
» Kuvaskankaan koulu
» Kasalan ruotsalainen kansakoulu
» Kasalan suomalainen kansakoulu
» Honkajärven kansakoulu
» Alakylän kansakoulu
» Sataman kansakoulu...
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970 .pdf
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970
Kauppaneuvos Antti Ahlström
Nuorisoseuran historiaa...
Postit Merikarvialla
Kirjoituksia Merikarviasta
Merikarvia-lehti...
Veikko Heikkilä: Havaintoja Lauttijärven Lukosta
Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä
Lauri Hakosalo muistelee Toivo Kuusista
Väinö Myllyrinne
Ouraluodon historiikki
Merikarvian partiohistoriaa
Historiaa > Merikarvian kansakoulujen historia > Ahlströmin kansakoulu > Opettaja Pentti Riihiahon juhlapuheet
« Edellinen | Seuraava »

Opettaja Pentti Riihiahon juhlapuheet

Opettaja Pentti Riihiaho:
Puhe on pidetty Keskuskoulun vihkiäisissä 20.4.1958
Aihe: Ahlströmin ja Ylikylän koulujen historiikki
Arvoisa juhlayleisö!

Kun tehtäväkseni annettiin historiikin laatiminen Ahlströmin ja Ylikylän kouluista, olen poiminut tähän vain tärkeimmät seikat näiden toiminnasta. Ehkä olisi mielenkiintoista kuulla tarkempikin selostus Merikarvian vanhimpien koulujen vaiheista, mutta siitä paisuisi liian laaja historia tässä tilaisuudessa kerrottavaksi.

Koska Ahlströmin koulu on huomattavasti vanhempi, perustettu jo 5.10.1874, aloitan siitä.

Maamme kansakoululaitos sai varsinaisesti alkunsa vasta vuonna 1866, joten ei ole ihme, ettei Merikarvian kuntaan ollut aikaisemmin koulua perustettu. Kunnathan suhtautuivat hyvin varovasti koulujen perustamisiin. Jonkinlaisia yksityiskouluja oli kyllä ollut olemassa jo ennen mainitsemaani vuotta, ja senkin jälkeen, kun vakinainen kansakoululaitos syntyi, perustettiin vielä joitakin kouluja yksityisten aloitteesta.

Ahlströmin koulu on saanut alkunsa juuri yksityisen uhrautuvaisuudesta, eikä ainoastaan alkunsa, vaan aina vuoteen 1948 saakka se on toiminut täysin yksityisen ylläpitämänä oppilaitoksena.
Koulun perustaja oli tunnettu sivistyksen edistäjä kauppaneuvos Antti Ahlström. Hän tahtoi muistaa synnyinseutuaan näin arvokkaalla lahjalla. Koulun perustuskirja kuuluu suomennettuna seuraavasti:” Täten ilmoitan minä tahtovani tulevan kansakoulun hyväksi Merikarvialla lahjoittaa omistamani Merikarvian Ylikylän kylässä olevan Anttilan tilan kaikkine siihen kuuluvine rakennuksineen ja tiluksineen, metsä kuitenkin pois luettuna, josta saadaan ottaa ainoastaan polttopuita koulu- ja opettajahuoneiden lämmittämiseksi sekä aitapuita talon tilusten tarpeiksi, jolloin vahingoittuneita puita etupäässä on käytettävä ja siis metsää säästettävä parempiin tarkoituksiin. Koulun sisutuksen sekä tarpeellisen asuinhuoneiden uudistuksen sitoudun minä sitä paitsi omalla kustannuksellani toimittamaan. Tilan tuloja ja menoja hoitaa allekirjoittanut niin kauan, kuin koulu ei vielä ole toimessa, jonka jälkeen, so. sitten kun koulu on tullut kuntoon, nämä edut ja velvollisuudet joutuvat palkkausapuna koulun opettajille. Tämän lahjakirjan nojalla, olen myös tahtonut panna sen ehdon,, että jos kouluun tulee oppilaita niin paljon, että kysymys voisi nousta siitä, keiden oppilaiden on päästävä kouluun, niin katson minä pitäväni huomauttaa, että vähävaraisten lasten on ennen muita saatava käydä sanotussa koulussa.
Noormarkussa kesäkuun 9 päivänä 1873

A. Ahlström

Mainittu lahjakirja lähetettiin allekirjoituspäivänä Merikarvian kirkkoherra G. Nyholmille. Koulun johtokuntaan ehdotti lahjoittaja valittaviksi kirkkoherran, kruununnimismies O. Petterssonin, kirkkoväärti J. Kuggin ja kauppias J. Ahlströmin. Lahjoittaja ei suinkaan saanut silloisilta kuntalaisilta osakseen kiitollisuutta, kuten olisi luullut, vaan herätti lahja päinvastoin tyytymättömyyttä, muka sen tähden, että pelättiin tulevan kunnalle kustannuksia opettajan palkkaamisessa. Kun kauppaneuvos A. Ahlström vielä sitoutui ottamaan kustannettavakseen kaikki, mitä koulun vastaiseksi olemassaoloksi tarvitaan, oli koulun toiminnan aloittaminen tullut turvatuksi.

Saadakseen kouluun opettajan lahjoittaja kääntyi Jyväskylän seminaarin lehtorin puoleen, joka suositteli toimeen opettajakokelaita Seliniä ja Leinebergiä. Molemmat ehdokkaat kutsuttiin Noormarkkuun keskustelemaan lähemmin asiasta. Kauppaneuvos Ahlström oli silloin ulkomailla, joten heidät otti vastaan konttoristi Moliis. Kesäkuun 24 p:nä 1874 päivätyssä kirjeessä hän antaa heistä seuraavan hauskan kuvauksen:” Selin on pitkä, kantaa lasisilmiä kaunismuotoisella roomalaisella nenällä ja herättää kunnioitusta ulkomuodollaan. Herra Leinebergin oli täällä. Selin olisi varmaan voinut viedä Leinebergin pois päällystakkinsa taskussa, jos se olisi ollut tarpeeksi syvä”.
Siitä huolimatta tuli F.J. Leinebergista, sittemmin Kyläkoski, koulun ensimmäinen opettaja. Mainittakoon, että tämä koulu on ensimmäinen kauppaneuvos Ahlströmin perustamista kouluista, joita hän sittemmin perusti useita.

Ensimmäisen vuoden oppilasmäärä oli silloisiin oloihin nähden harvinaisen suuri, nimittäin 47. Vanhin oli J.G. Jansson yli 15-vuotias ja nuorin taas oli Frans Viktor Yliknuussi, vajaa 10-vuotias.

Alkuun päästyään koulun toiminta jatkui rauhallisen kehityksen tietä. Vuonna 1880 sai koulu vastaanottaa perustajaltaan huomattavan rahalahjoituksen. Koulu aloitti toimintansa tavallisen
maalaistalon tapaan rakennetussa huoneistossa, jossa oli vain yksi luokkahuone, tyttöjen käsityön opetukseen käytettiin opettajan huoneustoa.
Vuonna 1898 saatiin kouluun uusi, tilava luokkahuone. Kahdeksan vuotta myöhemmin perustettiin apuopettajattaren virka, joten koulu alkoi toimia 2-opettajaisena. Viran ensimmäiseksi hoitajaksi tuli neiti Ellen Wikström Kälviältä.

Vuonna 1911 koulua edelleen laajennettiin, jolloin se sai erikoisen tornirakennuksen muodon. Koulun talousrakennus jouduttiin rakentamaan uudestaan kaikkiaan kolme kertaa, viimeksi talvisodan jälkeen vuonna 1940, jolloin se paloi.
Edellä mainittujen lahjoitusten lisäksi koulu on saanut kannattajiltaan vielä vuonna 1917 50.000 mk, vuonna 1920 100.000 mk ja vuonna 1927 500.000 mk lahjoituksina.

Vuoden 1931 alusta koulu muuttui ns. säätiökouluksi, joka oli laatuaan ainoa kansakoulu maassamme. Sellaisena toimi vuoden 1947 loppuun ja tuli niin ollen toimineeksi yksityis- ja säätiökouluna yli 73 vuotta, ennen kuin siirtyi vuonna 1948 alusta Merikarvian kunnan kouluksi sillä ehdolla, että kunta jatkaa koulun toimintaa Ahlströmin kansakoulun nimellä. Se ehti toimia vielä 10 vuotta, kunnes valmistui tämä koulutalo. Ahlströmin koululle kertyi ikää yli 83 vuotta.

Koulun johtokunnassa eli kouluneuvostossa, niin kuin nimi alkuaan kuului, oli aina vuoteen 1901 saakka ainoastaan neljä jäsentä sekä opettaja, sittemmin on johtokuntaan kuulunut 6 jäsentä ja opettaja.

Johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet:

Kirkkoherra G. Nyholm
Kirkkoherra B. Sandell
Kirkkoherra J.A. Forss
Pastori K. Kari
Kirkkoherra G. A. Heman
Kanttori F.N. Sandberg, sittemmin Santavuori
Pastori F.V. Tommila
Rovasti H.E. Wegelius, ollen tässä toimessa 26 vuotta
Pastori M. Halmesmaa
Rovasti V.N. Raitala
Nimismies E. Koivisto
Tehtailija K. Kouhi
Maanviljelijä J. Viertola
Maanviljelijä H. Alaknuussi
Koulupiirien yhdistyttyä vuonna 1957 tuli johtokunnan puheenjohtajaksi liikkeenharjoittaja M. Levander

Opettajina ovat toimineet:

F.J. Leineberg
K. Salminen
Edvard Enebäck
Akseli Granqvist, vuodesta 1906 Hakosalo
K. Mattila
Pekka Kyläkoski, joka hoiti virkaa 35 vuotta
Ellen Wikström
Alma Orn
Fanny Pyhtilä
Rauha Roukanoja
Aino Kyläkoski
Elisa Uusitalo
Anja Sulin / Heikkilä)
Raili Salmela (Näsi)
Elsa Leppäsalko
Mary Laakso (Vaihinen)

Viransijaisista mainittakoon:

Ilmo Vaihinen
Oili Riki
Veikko Yliluoma
Sakari Sulamäki

Tyttöjen käsitöiden opettajina ovat ennen apuopettajattaren viran perustamista olleet:

Opettajan vaimo Aleksandra Leineberg
Postinhoitaja Matilda Holm
Neiti Miina Grönberg
Kirjailija Matilda Roslin-Kalliola
Opettajan vaimo Emilia Granqvist (Hakosalo)

Oppilaita on kouluun sisäänkirjoitettu yhteensä 1.774 ja päästökirja on annettu 821 oppilaalle.

Kun kauppaneuvos A. Ahlströmin perustama kansakoulu osoittautui liian ahtaaksi tyydyttääkseen koko pitäjän koulutarpeen, syntyi ajatus toisen kansakoulun perustamisesta Ylikylään.

Rouva Vilhelmiina Norrgård lahjoitti kunnalle Malmin talon rakennukset ja tonttimaan uutta koulua varten Ylikylään.

Kokouksessa maaliskuun 16 p:nä 1896 päätettiin ryhtyä rakennuspuuhiin. Koulun ensimmäinen johtokunta, jonka puheenjohtajana toimi rovasti G.A. Heman, kokoontui keskustelemaan ja päättämään koulun rakentamisesta. Rouva Norrgårdin lahjoittama rakennus päätettiin muodostaa koulurakennukseksi arkkitehti A. Skogmanin laatimien piirustusten mukaan.

Lokakuun 18 p:nä 1897 päästiin aloittamaan koulun toiminta. Oppilaita ilmoittautui 43, heidän joukostaan mainittakoon Hilma Pihlajamäki, sittemmin Vaihinen, joka myöhemmin oli pitkän ajan tämän koulun opettajana. Ensimmäisenä opettajana oli kiertokoulun opettaja Ida Ylen, seuraavana keväänä valittiin viran vakinaiseksi hoitajaksi opettaja Tyyne Raassina.

Huhtikuussa 1899 kohtasi koulua onnettomuus. Rakennuksesta paloi toinen pää kokonaan, nimittäin opettajan huoneet, palossa tuhoutui myös opettajattaren omaisuus. Luokkahuoneet sen sijaan säilyivät, joten koulua voitiin edelleen jatkaa. Opettajan huoneet rakennettiin uudelleen uusien piirustusten mukaan.

Vuonna 1921 pyrki kouluun niin paljon oppilaita, että täytyi ottaa toinen opettaja. Opetustila saatiin kunnanhuoneelta, kunnes vuonna 1927 valmistui uusi lisärakennus. Seuraavana vuonna aloitettiin myös koulukeittolan toiminta. Vuonna 1935 laajennettiin koulua edelleen tekemällä yläkertaan veistohuone, jota oli tarkoitus käyttää myös voimisteluluokkana, mutta siihen tarkoitukseen se li hyvin epäkäytännöllinen ja vaarallinenkin luokan keskellä olevan korokkeen ja siihen kiinnitettyjen höyläpenkkien vuoksi.

Oppilasmäärän yhä lisääntyessä, niin että sekä ylä- että alakoulussa oli kummassakin viitisenkymmentä oppilasta+ eikä kaikkia kouluikäisiä voitu ottaa kouluun, koetettiin useana vuonna saada lisäopettaja, kunnes vuonna 1937 perustettiin toinen alakoulunopettajan virka. Tähän
virkaan valittiin ensin opettaja Hanna Norrgård ja luokkana käytettiin yläkerran veistohuonetta. Kaksitoista vuotta myöhemmin vuonna 1949 tuli ajankohtaiseksi neljännen opettajan viran perustaminen. Opettajaksi valittiin Annikki Forsblom. Opetustilan puuttuessa oli turvauduttava vuorolukuun. Kolme vuotta aikaisemmin oli koulussa ollut tosin tilapäisesti neljäs opettaja. Tässä lisäopettajan virassa oli opettaja Kauko Puonti.

Sodanjälkeinen väestön nopea lisääntyminen aiheutti sen, että vuonna 1952 oli perustettava viides opettajan virka. Tähän virkaan valittiin opettaja Margit Rosqvist. Kunnan omistamasta Pohjatalosta eli ”Norkoolista” saatiin koulun käyttöön kaksi luokkahuonetta ja opettajain asunnot.

Lokakuun 18 p:nä 1958 tuli Ylikylän koulu toimineeksi 60 vuotta.

Johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet:

Rovasti G.A Heman
Nahkuri K.E. Vesanen
Maanviljelijä F. Kouhi
Maanviljelijä J. Viertola
Rovastinna T. Wegelius
Maanviljelijä U.A. Näsi
A. Toivonen
Nimismies Eero Koivisto
Liikkeenharjoittaja M. Levander, joka oli toimessa 16 vuotta
Maanviljelijä R. Ruissalo
Maanviljelijä J. Mäkipuro

Opettajina ovat toimineet:

Iida Ylen
Tyyne Raassina
Sofia Holppi
Hilma Vaihinen 43 vuotta
Hanna Norrgård
Ellen Vaurio
Helmi Salo
Sylvi Markkula
Helga Järvinen
Irja Pöri
Hilja Rouhiainen
Anna Monto
Kauko Puonti
Annikki Forsblom
Maija Rastas
Ester Vihervuori
Mikko Väre
Margit Rosqvist
Tuija Vuorela
Maila Näsi
Pentti Riihaho
Vuokko Pajunen
Maija Valli-Jaakkola
Laura Koskenkorva
Simo Salonen
Aino Venho
Eino Kanerva
Kristiina Palokangas

Tuntiopettajina:
Raimo Aalto
Erkki Näsi
P. Myllykallio
Virtomaa
H. Virtomaa

*
Opettaja Pentti Riihiaho 17.2.1975

Merikarvian kansakoululaitoksen 100-vuotishistoriikki, juhlapuhe 17.02.1975

Kuntamme kouluoloja käsittelevässä katsauksessani olen pannut pääpainon kansakouluntoimen uranuurtajan, Ahlströmin koulun vaiheisiin. Tänään meillä on erittäin suuri syy tuntea kiitollisuutta ja kunnioitusta merikarvialaissyntyistä kauppaneuvos Antti Ahlströmiä kohtaan. Hänen varsin mittavan elämäntehtävänsä yhtenä arvokkaana osana on opetustoimen kehittäminen. Hänen toimestaan perustettiin Satakuntaan kaiken kaikkiaan 11 kansakoulua. Yksi näistä on Merikarvialle perustettu Ahlströmin kansakoulu, jonka saavuttamaa 100 vuoden ikää juhlimme samalla koko Merikarvian kansakoululaitoksen 100-vuotisjuhlana. – Tosin koulu saavutti tämän merkittävän iän jo viime lokakuun 5. päivänä, mutta erinäisistä syistä johtuen viime syyslukukaudella pidettäväksi suunniteltua juhlaa on jouduttu useaan otteeseen siirtämään.

Ennen varsinaisen kansakoulutoimen aloittamista ja vielä sen jälkeenkin toimi kirkko kansan sivistäjänä ja lukutaidon kehittäjänä. Esim. vuonna 1891, jolloin kunnassamme oli vain yksi kansakoulu, toimi täällä vielä 4 vakinaisluonteista kiertokoulua, jotka huolehtivat aapiskukkolaisten opetuksesta ja olivat seurakunnan ylläpitämiä. Jo 1600-luvun alussa oli kirkon toimesta pantu alulle järjestelmällinen lukutaidon opetus, erikoisesti nuorison keskuudessa. Rangaistuskeinoina käytettiin jalkapuuta tai poissulkemista Pyhältä Ehtoolliselta. Lukutaidottomien lasten vanhempien oli lisäksi suoritettava sakkona ruplan hopearaha vaivaiskassaan. Lukutaito tutkittiin hyvin tarkasti kyläkinkereillä eli lukusijoilla.
Varsinainen rahvas suhtautui Merikarvialla kuten tiettävästi muuallakin asiaan usein niskuroiden, jopa pidettiin lukutaidon oppimista vaarallisena asianomaisten sielulle, koska sielunvihollisen oli siten helpompi houkutella häntä säätynsä yläpuolelle pyrkimään.
Suomessa sai kansakoululaitos varsinaisesti alkunsa kansakoululain tultua voimaan vuonna 1866. Aluksi kunnat olivat hyvin pidättyväisiä koulujen perustamisiin. Kuitenkin päätti Merikarvian kunta jo neljä vuotta kansakoululain voimaantulon jälkeen pyytää nöyrimmästi Suomen Senaatilta 600 markkaa ”vuotisesti” kansakoulunopettajan palkkaamiseksi tähän seurakuntaan. Mutta valistuksen halu ei nähtävästi ollut riittävän voimakas, sillä kun kansakoulun perustamiskysymys tuli ajankohtaiseksi, ei kunnassamme otettu sitä vastaan, koska pelättiin kustannuksia ja rasituksia. Kuitenkin kansakoulun tarve oli ilmeinen, mutta siitä huolimatta yritettiin vielä omin voimin selviytyä ns. kyläkoulujen avulla.

Vasta ruukinpatruuna Antti Ahlströmin puututtua asiaan näytti koulun perustamisesta tulevan tosi. Hän teki synnyinpitäjälleen erittäin arvokkaan lahjoituksen. Lahja- ja perustamiskirja kuuluu suomennettuna seuraavasti:
”Täten ilmoitan minä tahtovani tulevan kansakoulun hyväksi Merikarvialla lahjoittaa omistamani Anttilan tilan kaikkine siihen kuuluvine rakennuksineen, metsä kuitenkin poisluettuna, josta saadaan ottaa ainoastaan polttopuita koulu- ja opettajahuoneiden lämmittämiseksi sekä aitapuita talon tilusten tarpeiksi, jolloin vahingoittuneita puita on etupäässä käytettävä ja siis metsää säästettävä parempiin tarkoituksiin. Koulun sisustuksen sekä tarpeellisen asuinhuoneiden uudistuksen sitoudun minä sitä paitsi omalla kustannuksellani toimittamaan.
Tilan tuloja ja menoja hoitaa allekirjoittanut niin kauan, kuin koulu ei vielä ole toimessa, jonka jälkeen s.o. sitten kun koulu on tullut kuntoon, nämä edut ja velvollisuudet joutuvat palkkausapuna koulun opettajille. Tämän lahjakirjan nojalla olen myös tahtonut panna sen ehdon, että jos kouluun oppilaita tulee niin paljon, että kysymys voisi nousta siitä, keiden oppilaiden on päästävä kouluun, niin katson minä pitäväni huomauttaa, että vähävaraisten lasten on ennen muita saatava käydä sanotussa koulussa.”
Noormarkussa kesäkuun 9. päivänä 1873

A. Ahlström

Lahjakirja lähetettiin allekirjoituspäivänä Merikarvian silloiselle kirkkoherra G. Nyholmille, josta tuli johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja. Lahjoitusta ei kuitenkaan otettu kiitollisuudella vastaan, kuten voisi olettaa, vaan päinvastoin se herätti tyytymättömyyttä, koska pelättiin kunnalle koituvan kustannuksia, lähinnä opettajan palkkaamisesta. Kun Ahlström vielä lupasi kustantaa kaikki, mitä koulun vastaiseksi olemassaoloksi tarvitaan, siis myös opettajan palkan, oli koulun toiminnan aloittaminen turvattu.
Lahjoittajan tarkoituksena oli, että kouluun otettaisiin oppilaiksi vain poikia ja siksi hän ehdottikin, että merikarvialaiset kustantaisivat omasta puolestaan koulun tytöille. Mutta kun kunta luuli olevansa varaton sitä kustantamaan, muutti Ahlström alkuperäistä suunnitelmaansa. Kun koulun toiminta sitten alkoi tuona historiallisena maanantaina, lokakuun 5. päivänä 1874, oli ensimmäisten 47 oppilaan joukossa 19 tyttöä.

Ensimmäisen opettajan valintaan liittyy hauska yksityiskohta. Ahlström kutsui opettajakokelaat Selinin ja Leinebergin, tunnettiin myöhemmin nimellä Kyläkoski, Noormarkkuun keskustelemaan asiasta. Kuitenkin hän sattui olemaan silloin liikematkalla ulkomailla, joten konttoristi Moliis otti heidät vastaan ja antoi 4. päivänä kesäkuuta 1874 päivätyssä kirjeessään heistä seuraavanlaisen kuvauksen: ” Selin on pitkä, kantaa lasisilmiä kaunismuotoisella roomalaisella nenällään ja herättää kunnioitusta ulkomuodollaan. Herra Leinebergin oli täällä. Selin olisi varmaan voinut viedä Leinebergin pois päällystakkinsa taskussa, jos se olisi ollut riittävän syvä.”
Selin ei kuitenkaan tahtonut tulla Merikarvialle, joten virkaan valittiin Leineberg. Hän oli todellinen uranuurtajaluonne, ankara ja vaativa, mutta myös kasvattajana taitava.

Ensimmäisen vuoden oppilaista vanhin oli J.G. Jansson, joka oli yli 15-vuotias. Nuorin oli vajaa kymmenvuotias Frans Viktor Yliknuussi. Yleensä alkuvuosien oppilaat olivat kotoisin keskikunnasta, mutta kyllä joillakin saattoi olla koulumatkaa 30 virstaa eli noin 32 kilometriä. Koulunkäynti oli vapaaehtoista aina vuoteen 1921 saakka, jolloin oppivelvollisuuslaki tuli voimaan.
Siksi vain muutama oppilas kävi kaikki 4 vuosiluokkaa, tytöt yleensä jättivät koulunkäynnin kolmannen luokan jälkeen. Koulun 47 oppilaasta vain 5 sai aikanaan päästökirjan.

Oppiaineita oli 7, uskonto, äidinkieli, maantiede, laskento, luonnontiede ja laulanto sekä ainoastaan pojilla voimistelu. Vuonna 1975 on koulun oppiaineiden määrä kolminkertainen.
Oppilailta perittiin lukukausimaksuna 2 markkaa talollisten lapsilta, yksi markkaa torpparien ja itsellisten sekä käsityöläisten lapsilta, mutta peräti varattomat saivat käydä koulua ilmaiseksi – rahat pantiin koulun rahavarastoon. Alkuvuosina oppilaat joutuivat huolehtimaan myös koulun lämmittämisestä ja siivouksesta. Kurinpitokeinoina käytettiin mm jälki-istuntoa, jälkiseisomista, saatettiinpa suuremman rikkeen tekijälle määrätä 1,5 tuntia karseria.

Johtokunnassa eli kouluneuvostossa, niin kuin nimi alkuaan kuului, oli aluksi 4 jäsentä ja opettaja. Pöytäkirjan justeerausmiehiksi ja allekirjoittajiksi valittiin puheenjohtaja ja kirjuri. Alkuvuosien pöytäkirjasta ilmenee, että osanotto kokouksiin on ollut laimeaa. Niinpä eräässä johtokunnan kokouksessa päätettiin, että johtokunnan jäsen, joka ilman laillista estettä on pois kokouksesta, vetää sakkoa jokaiselta laiminlyödyltä kerralta 5 markkaa, joka raha tulee koulukassan hyödyksi.
Niinpä eräässä johtokunnan kokouksessa päätettiin, että johtokunnan jäsen, joka ilman laillista estettä on pois kokouksesta, vetää sakkoa jokaiselta laiminlyödyltä kerralta 5 markkaa, joka raha tulee koulukassan hyödyksi. Samasta asiasta on pöytäkirjassa maininta 5 vuotta myöhemmin:” Sakkorahat, 2 markkaa, kultakin jäseneltä, joka ilman laillista syytä jääpi pois kokouksista, kerrottiin nyt jälleen olevan tarpeen velvollisesti maksettavat.”
Koulun työaikaa ei ollut tarkkaan määritelty. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1905 johtokunta myönsi opettajalle oikeuden alkaa ja lopettaa lukukaudet, milloin hän sen itse haluaa, kuitenkin esimiehen kanssa neuvoteltuaan.

Opettajayhdistyskin on toiminut jo silloin, sillä samalta vuodelta on johtokunnan pöytäkirjassa pykälä.” Päätettiin ostaa 150 kappaletta arvostelukirjoja, jotka Merikarvian opettajayhdistys on laatinut.”

Osoituksena siitä, miten eräillä tahoilla aluksi suhtauduttiin kouluun, on ensimmäisen lukuvuoden vuosikertomuksen maininta: ” Kansan mielipide koulun suhteen on sekanainen, tunnetut syyt haluttomuuteen tai tylyyteen koulua kohtaan ovat seuraavanlaiset: koulun tarpeettomuus, vahingollisuus, koulu muka vaikuttaa kopeutta, herramaisuutta, laiskuutta ym.” Toisaalta todettakoon, miten eräät talolliset ovat esittäneet huolestumisensa sen johdosta, kun heidän lapsiaan ei ole voitu tilan ahtauden takia aina koulun ottaa – Lahjoittahan oli nimenomaan pyrkinyt luomaan vähävaraisille lahjakkaille lapsille koulunkäyntimahdollisuuden.

Koulu aloitti toimintansa tavallisen maalaistalon tapaan rakennetussa huoneistossa, jossa oli vain yksi luokkahuone. ”Koulukaluja ja opetuksen välikappaleita” mainittiin olevan riittävästi ja niitä on ” koetettu pitää tarpeenmukaisessa kunnossa”. Kirjastossa oli vuonna 1987 kaikkiaan 95 oppilirjaa. Samana vuonna sai koulu lahjaksi perustajaltaan harmonin, joka maksoi 592 markkaa. Opettajan asunnosta sanottiin, että ”opettajalla on kolme sievämäistä vähäläntästä huonetta”.

Jonkinlainen alakoulukin muodostui kansakoulun ensimmäisen luokan yhteyteen kuin itsestään, sillä vuoden 1880 vuosikertomuksessa todetaan:” Oppilaat, jotka kouluun tullessaan ovat omineet varsin heikot alkutiedot, ja ikäänkin katsoen olleet liian nuoria, voidaksensa varsinaista kansakoulun työsuunnitelmaa seurata, ovat työskennelleet pääasiallisesti sisälukutaidon saavuttamista tarkoittavaan suuntaan, jonka ohessa he ovat harjoittaneet kaunokirjoitusta, piirustusta ja vähin päässälaskua sekä muiden keralla saaneet ottaa osaa lauluharjoituksissa.”

Vuonna 1880 koulu sai vastaanottaa perustajaltaan jälleen huomattavan lahjoituksen, 10.000 markkaa, jonka nimenä oli Antti Ahlströmin rahasto. Sen korkotuloista oli muodostettava Antti Ahlströmin apurahasto. Korkorahat oli käytettävä erinäisiin koulun tarpeisiin.
Koulun talotta hoidettiin hyvin tarkasti, mikä ilmenee pöytäkirjamerkinnöistä ja tileistä. Esimerkkinä merkintä johtokunnan pöytäkirjasta vuodelta 1874: ”Maalari Ojala vaatii erittäin 1 markan tarvehuoneen rappusten mustaamisesta kolitervalla, johon suostuttiin.” Tileistä on huomautus: ”Samoin ovat N:ot 2.3… sekä 11,12.. ja 14, niin myös 16,17 sekä vielä 19 kaikki kuitin kipeitä”.

Opettaja Leineberg ehti hoitaa vastuullista opettajan tehtävää kaksi vuosikymmentä. Hän kuoli sydänhalvaukseen ollessaan palaamassa kuntakokouksesta kotiinsa. Hänen jälkeensä oli lyhyen ajan opettajana kaksikin ylioppilasta, kunnes opettaja Akseli Granqvist, Hakosalo vuodesta 1906 lähtien, tuli opettajaksi. Toinen opettajan virka perustettiin vuonna 1906, viran hoitajaksi tuli Ellen Vikström. Vuonna 1911 koulua edelleen laajennettiin, silloin se sai erikoisen tornirakennuksen muodon. Jo kaksi vuotta myöhemmin alkoi myös koulukeittola toimia. Talousrakennus jouduttiin rakentamaan uudelleen kaikkiaan kolme kertaa, viimeksi talvisodan jälkeen vuonna 1940, jolloin se paloi.

Edellä mainittujen lahjoitusten lisäksi koulu on saanut kannattajiltaan vielä monta huomattavaa lahjoitusta; vuonna 1917 50.000 mk, vuonna 1920 100.000 mk ja vuonna 1927 500.000 mk.
Vuoden 1931 alusta koulu muuttui ns. säätiökouluksi, joka oli tiettävästi laatuaan ainoa kansakoulu maassamme. Säätiökouluna se ehti toimia vielä 17 vuotta, kunnes se siirtyi vuoden 1948 alussa Merikarvian kunnan omistukseen sillä ehdolla, että kunta jatkaa sen toimintaa Ahlströmin kansakoulun nimellä. Näin ollen Ahlströmin koulu tuli toimineeksi yksityis- ja säätiökouluna ja pitäjämme kansakouluopetuksen uranuurtajana yli 73 vuotta.

Pisimmän päivätyön opettajantoimessa on tehnyt koulun ensimmäisen opettajan poika Pekka Kyläkoski, joka hoiti virkaa 35 vuotta. Kun Ahlströmin ja Ylikylän koulujen oppilasmäärät jatkuvasti kasvoivat, kävivät niiden toimitilat sietämättömän ahtaiksi, vaikka Pohjatalon päärakennuskin oli otettu koulun käyttöön. Koulut toimivat hyvin läheisessä yhteistyössä, piirirajana oli kylläkin Satama – Tuorila maantie, mutta I ja II luokkien oppilaat kävivät koulua Pohjatalossa.

Kun koulupiirit sitten vuonna 1957, koulun nimeksi tuli Ylikylä-Ahlströmin kansakoulu. Seuraavan vuoden alussa opetustyö alkoi uudessa koulurakennuksessa ja entiset opetustilat jäivät odottamaan purkamista. Vuonna 1965 monelle merikarvialaiselle tutuksi tullut opinahjo, Ahlströmin koulu purettiin ja sillä paikalla on neljä omakotitalotonttia.

Vuonna 1967 Merikarvia koki nyt 100 vuoden ikään ehtinyt koululaitos historiansa suurimman muutoksen, sillä yli puolet kouluista lakkautettiin ja moni opettaja joutui viran lakkauttamisen vuoksi siirtymään opetustyöhön muualle. Silloin myös Ylikylä – Ahlströmin koulupiiri laajeni huomattavasti, kun siihen liitettiin lakkautettujen Alakylän ja Sataman piirit kokonaan sekä suurin osa Ylikylän Pohjoisesta koulupiiristä. Ahlströmin ja siihen myöhemmin liitetyissä kouluissa on ollut yhteensä yli 80 opettajaa. Heistä kauimmin ovat opettajina olleet Hilma Vaihinen, joka oli Ylikylän koulun opettajana 43 vuotta sekä opettaja Ester Vihervuori joka oli myös virassa 43 vuotta, joista 23 vuotta Koittankosken koulussa. Oppilaat ovat yleensä olleet omasta kunnasta, mutta onpa heitä ollut jopa Panamasta saakka.

Kauppaneuvos Ahlströmin opetustyötä ja synnyinpitäjäänsä kohtaan tuntemaa kiinnostusta kuvaa hyvin se, että hän Ahlströmin koulun käynnistämisen ja ylläpitämisen lisäksi perusti Merikarvialle vielä toisenkin koulun, ennen kuin kunta ehti perustaa yhtään koulua.

Tämä oli Haminaholman koulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1895 samannimisellä saarella kunnan eteläosassa. Haminaholman sahan toiminnan vaikeutumisen myötä koulu lakkautettiin vuonna 1922.

Ahlströmin toiminta opetustoimen kehittämiseksi kunnassamme herätti kuitenkin kasvavaa kiinnostusta kansakouluja kohtaan silloisissa merikarvialaisissa, sillä vuonna 1896 pidetyn kuntakokouksen yleinen mielipide oli, että kouluja olisi saatava myös sivukyliin. Tällöin tiettävästi ensimmäisen kerran keskusteltiin kunnan jakamisesta koulupiireihin. Asiaa valmistelemaan nimettiin komitea, joka kuntakokoukselle jättämässään mietinnössä ehdotti kuntaan perustettaviksi viisi ylhäisempää kansakoulua ja vastaavasti muodostettaviksi yhtä monta koulupiiriä. Piirit velvoitettaisiin huolehtimaan koulujensa perustamisesta ja ylläpitämisestä kuntakokouksen määräämin perustein ja kustannukset jaettaisiin piirikunnan jäsenten kesken. Valtiolta päätettiin pyytää viidenkolmattatuhannen markan suuruinen kuoletuslaina piireille jaettavaksi.

Kiitollisuuden osoitukseksi Ahlströmiä kohtaan kunta päätti vapauttaa toiminimi Ahlströmin koulujen rakentamisesta ja kustantamisesta kunnassamme niin kauaksi aikaa kuin edellä mainittua kahta koulua toiminimen toimesta edelleen hyvin hoidetaan, sillä rajoituksella kuitenkin, että ainoastaan ne maat ja laitokset, jotka toiminimi Ahlströmillä nyt on, ovat kunnan koulurasituksista vapaat ja ettei toiminimi Ahlström saa käyttää äänestysvaltaa kunnan asioissa niitten puolesta.

Ehdotus koulujen perustamiseksi ei kuitenkaan toteutunut suunnitellussa ajassa ja muodossa, sillä uusien näkökohtien ilmetessä sitä jouduttiin melkoisesti muuttamaan. Määräaikaan mennessä perustettiin kuitenkin Yli- ja Alakylän yhteinen ns. Uusi koulu, jolle rouva Wilhelmiina Norrgård lahjoitti tontin rakennuksineen sekä Kasalan koulu. Molemmat aloittivat ensimmäisen lukuvuotensa vuonna 1897.

Vuoden 1896 kuntakokouksen tekemä päätös kumottiin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1899, mistä alkaen koulujen ylläpito kuului kunnalle.

Vielä 1800- luvun puolella oli alakyläläisten vuoro saada oma koulunsa. Se aloitti toimintansa vuonna 1899 hyyryläisenä Uusi-Kankun talossa. Seuraavina olivat vuorossa Honkajärven koulu vuonna 1901, Köörtilä ja Riispyyn koulut vuonna 1902, Lauttijärven koulu vuonna 1903, Lammelan koulu vuonna 1906 ja tämän sarjan viimeisenä Tuorilan koulu vuonna 1908.
Sotien jälkeen toimi usean vuoden ajan Pitkärannan pirttirakennuksessa 1-opettajainen koulu, joka kuului Tuorilan koulupiiriin.

Itsenäisyysajalla perustettiin ensin Sataman koulu vuonna 1924, sitten Koittankosken koulu vuonna 1925, Peipun koulu 1927, Kuvaskankaan koulu vuonna 1929, Lankosken koulu vuonna 1940 sekä Ylikylän Pohjoinen eli Trolssin koulu vuonna 1941. Lisäksi Merikarvia oli osakkaana Pirttijärven koulussa, joka oli neljän kunnan yhteinen.

Koulujen yhteyteen muodostui vähitellen alakoulu eli pienten lasten koulu, samoin alkoi jatko-opetus. Jatko-opetus oli aluksi vapaaehtoista muuttuen sitten pakolliseksi ja jatkui sellaisena aina vuoteen 1958, jolloin perustettu kansalaiskoulu sai tämän tehtävän hoitaakseen. Aluksi kansalaiskoulu toimi yhden lukuvuoden kurssimuotoisena, samoin yhden lukuvuoden puolitoista -vuotisena, sen jälkeen 2 lukukautta 1-vuotisena sekä vuodesta 1962 lukien 2-vuotisena. Vuonna 1967 kansalaiskouluun liitettiin vapaaehtoinen kymmenes luokka.

Kunnassamme on siis toiminut kaikkiaan 17 kansakoulua sekä kansalaiskoulu, näistä vuonna 1975 oli enää jäljellä kansalaiskoulun lisäksi 7 kansakoulua.

Vielä on mainittava Merikarvian Yhteiskoulu, jonka syntysanat on lausuttu vuonna 1920. Se on saanut oikeuden lukio-opetukseen vuonna 1958.

Mikä sitten on jäljellä olevien koulujen kohtalo, sen näyttää tulevaisuus. Maaseudun yleinen ilmiö, oppilasmäärien jatkuva väheneminen, on Merikarvialla koettu viime vuosina erittäin voimakkaana. Oppilasmäärä oli suurimmillaan vuonna 1958, jolloin kansakouluissamme oli yhteensä 1.350 oppilasta. Vuonna 1975 oli oppilaita enää 376. Toivottavasti tilanne lisääntyvän teollisuuden ansiosta pian kääntyy suotuisampaan suuntaan.

Kunnallisena elimenä on koulujen toimintaa johtanut ja valvonut ensin kouluvaliokunta, jonka toiminta alkoi vuonna 1931 sekä vuoden 19486 alusta lukien lakimääräinen kansakoululautakunta.
Ne ovat pyrkineet mm yhtenäistämään oppikirjoja, tehneet ehdotuksia koulujen rakentamisesta ja korjaamisista, oppilaskyydityksistä ja – siirroista, kotitalousopetuksen ja kouluhammaslääkäritoiminnan aloittamisesta sekä monenlaisten tilastojen keruusta ja yleensä toimineet välimiehinä kansakoulujen ja piirin kansakoulutarkastajien, sittemmin lääninhallituksen välillä.

Maamme koululaitosta on jatkuvasti pyritty kehittämään ajan vaatimuksia vastaavaksi. Nyt vuonna 1975 elämme koulumaailmassa suurta muutosta, siirtymistä rinnakkaiskoulusta peruskouluun. Merikarvialla peruskouluun siirtyminen tapahtuu varsinaisesti vuonna 1.8.1976, siksi nyt jo noudatetaan kolmen alimman luokan opetuksessa peruskoulun opetussuunnitelmaa soveltuvin osin.
Peruskouluun siirtyminen edellyttää vahvistettua koulusuunnitelmaa, missä koulun toiminta on tarkoin yksilöity. Koulusuunnitelman ehdotuksen laatiminen onkin vuodesta 1970 toimineen koulusuunnittelutoimikunnan tärkein tehtävä. kuluvan vuoden 1975 1. päivänä elokuuta lukien on Merikarvialle perustettu koulutoimenjohtajan virka.

Olemme siirtyneet uudelle vuosisadalle Merikarvian kansakoulutoimen historiassa. Näin juhlapäivänä muistamme kiitollisina kaikkia, jotka ovat tehneet työtä koulujemme hyväksi. satavuotiaan koululaitoksen puolesta olemme tänään myös kukkatervehdyksin kunnioittaneet Noormarkun kirkkomaahan haudatun, Merikarvian suurmiehen, kauppaneuvos Antti Ahlströmin muistoa, niitä 19 oman seurakuntamme hautausmaissa tänään 17.2.1975 lepääviä opettajaa, jotka ovat hoitaneet Merikarvian koulujen opettajanvirkoja, kirjailija Matilda Roslin-Kalliolaa sekä sannkarivainajia, jotka kodin, koulun ja Isänmaan puolesta ovat kaikkensa antaneet.

Historian lehden kääntyessä voimme edelleenkin pitää arvossa A. Ahlströmin sadan vuoden takaisia kasvatusperiaatteita:” Oppilaita on ennen kaikkea koetettava kasvattaa käytännöllisiksi ja rehellisiksi ihmisiksi ja että heissä on uskonnon avulla yritettävä ylläpitää vihaa kaikkia paheita vastaan. opettajan tulee, huomatessaan oppilaissaan erityisiä lahjoja ja taipumuksia, koettaa suunnata heidän kehitystään sen mukaan ”

Toivon, että alkanut vuosisata koulujemme historiassa olisi onnellista aikaa ja että tuleva peruskoulu pystyisi täyttämään alati kehittyvän ja muuttuvan yhteiskunnan sille asettamat vaatimukset.

Pentti Riihiaho 17.2.1975

Lauri Hakosalo on löytänyt tämän puheen Merikarvian Kunnallislehden sivuilla julkaistuna. Tekstin vahvennukset ovat Hakosalon tekemät.
Päivitetty 23.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä