Historiaa
Kyläelämää Satakunnassa sarjassa Krookanlahden tarinoita
Merikarvian Pappilan kylän Paulakankaan mailla - Veikko Heikkilä
Merikarvian kirkot ja Vanha hautausmaa - Lauri Hakosalo
Lauri Hakosalon Krookka esittelyä 2017
Urheiluseura Trolssin reipas
Antti Ahlströmin kaksoisveli Frans Ahlström
Arvo Mäkelän sota
Merikarviaviikon 2017 juttuja
Alakylän historiataulu
Etikettejä entisajan kaupoista
Merikarvian ja Siikaisten talot ja asukkaat 1750-56
Porin porvareiden sukujuuria Merikarvialla
Urho Salmen muistelmat
Akseli Hakosalo: Merikarvian suojeluvartio
Lauri Hakosalon Vanhoja muistellen...
WPK talo valmistuu
Kertomus Merikarvian opettajayhdistyksen toiminnasta 1903-1904
Merikarvian kansakoulujen perustaminen alkaa.
Merikarvian kansakoulujen historia
» Ahlströmin kansakoulu...
» Ylikylän uusi koulu...
» Trolssin kansakoulu
» Tuorilan koulu
» Riispyyn kansakoulu
» Peipun koulu
» Lauttijärven kansakoulu
» Lankosken koulu
» Lammelan koulu
» Köörtilän koulu
» Kuvaskankaan koulu
» Kasalan ruotsalainen kansakoulu
» Kasalan suomalainen kansakoulu
» Honkajärven kansakoulu
» Alakylän kansakoulu
» Sataman kansakoulu...
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970 .pdf
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970
Kauppaneuvos Antti Ahlström
Nuorisoseuran historiaa...
Postit Merikarvialla
Kirjoituksia Merikarviasta
Merikarvia-lehti...
Veikko Heikkilä: Havaintoja Lauttijärven Lukosta
Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä
Lauri Hakosalo muistelee Toivo Kuusista
Väinö Myllyrinne
Ouraluodon historiikki
Merikarvian partiohistoriaa
Historiaa > Merikarvian kansakoulujen historia > Kasalan ruotsalainen kansakoulu

Kasalan ruotsalainen kansakoulu

Lauri Hakosalo
Kasalan ruotsinkielinen kansakoulu, mielenkiintoisa kummajainen Merikarvian kouluista

Merikarvian kunnan Kasalan ruotsinkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1899. Koulu jäi vuodesta 1967 tyhjilleen, kun koulutyö päättyi.
Koulun omisti aluksi koulun kannatusyhdistys ja sittemmin Svenska Folkskolans Vänner r.f.- niminen yhdistys. Sen ajateltiin voivan siirtyä varsinaisen koulutyön päättyessä jonkin taiteilijaseuran tai yksittäisen taiteilijan omistukseen.
Lopulta se päätyi yksityiskäyttöön lähinnä loma-asuinkäyttöön.
Koulun kannatusyhdistys lahjoitti vuonna 1967 koulun tontteineen Svenska Folkskolans Vänner-nimiselle yhdistykselle. Tämä yhdistys sittemmin katsoi, ettei se tarvitse tällaista kiinteistöä itselleen. Se päätettiin myydä, koska oli sääli pitää ja jättää näin hienoa kiinteistöä tyhjillään ja säiden armoille lahoamaan.
Kasalan kylä tyhjeni kouluikäisistä lähes kokonaan 1960-luvulla. Myös Kasalan suomenkielinen kansakoulu lopetti samanaikaisesti toimintansa. Ruotsalaisessa kansakoulussa oli säilynyt koulun täydellinen 1920-luvun kyläkoulun luokkahuoneen varustus, jota ei huutokaupattu kiinteistön kanssa. Luokkahuoneen irtaimisto oli tarkoitus sijoittaa johonkin koulumuseoon. Muu irtaimisto kuten höyläpenkit ja posliinit voitiin myydä. Luokkahuoneen irtaimisto luovutettiin sittemmin Kiilin kotiseutumuseoon, jossa se nytkin on, mutta sekin alkaa huolestuttavalla tavalla kärsiä kosteudesta.
Koulun hirsiset perusrakenteet olivat kiinteistöä myytäessä hyvässä kunnossa. Talon lämmitysjärjestelmä on kyllä uusittava kylmillään olon vuoksi pikaisesti. Koulun vanhin osa on rakennettu vuosina 1899-1900 ja uusi kaksikerroksinen osa vuonna 1929.
Talo sopisi erinomaisesti jollekin taiteilijaseuralle, näin arveltiin. Perheasunnoksi koulu lienee liian iso. Koulutonttiin liittyy metsää, jota ei ole tarkoitus myydä.

Koulun myynti aloitettiin keväällä 1983.
Ragnar Mannil yllä sanotusta yhdistyksestä sihteeri lähetti 6.5.1983 yhteisen kirjeen Anni Aliselle, Bruno Nurmenpäälle, Viljo Ämttöölle Kasalaan ja Runar Långvikille Sidebyyhyn: Tällä kirjeellä tahdon minä tiedottaa teille pohdinnoistamme Kasalan ruotsinkielisen koulun osalta. Aika kuluu ja sen mukana tulee vahinkoa koulun kiinteistölle. Totesimme viime syksyllä siellä käydessämme, että koulun katto pitää, perusta seisoo, mutta rakennus alkaa rappeutua. Luokkahuoneiden irtaimiston aiomme luovuttaa sopivaan museoon muistona Kasalan ruotsinkielisestä kansakoulusta, vanhasta kyläkoulusta. Kiilin museo ei vielä ole antanut sille hyväksyntäänsä. Mutta itse kiinteistö myydään ja muut irtaimet esineet, ei kuitenkaan pianoa eikä ”den lilla orgeln”. Huutokauppa on tarkoitus pitää keskiviikkona 25.5.1983 kello 13.00. Metsää ei tässä yhteydessä myydä. Myynti-ilmoitus laitetaan Hufvudstadsbladetiin, Helsingin Sanomiin, Satakunnan Kansaan ja Sydösterbotten-nimisiin sanomalehtiin, mutta sitä ei ollut ihme kyllä lainkaan Merikarvian omassa paikallislehdessä.

Sydösterbotten-lehdessä ja Hufvudstadsbladetissa oli 7.5.1983 seuraavanlainen myynti-ilmoitus:
Huutokauppa Kasalan koulukiinteistöllä, jossa myydään myös koulun irtaimistoa. Tontti Merikarvian kunnan Kasalan kylässä, lähellä Sidebyyn rajaa, myydään julkisella huutokaupalla 25.5.1983 kello 13. Koulutalo on hirsinen, jonka vanhempi osa on rakennettu 1899-1900 ja sen uudempi osa kaksikerroksisena on rakennettu vuonna 1929. Rakennus on hyvässä kunnossa katon ja perusrakenteiden osalta, mutta vaatii sisäremontin, erityisesti lämpöjärjestelmän osalta. Huutokaupassa myydään erilaista irtainta, ei kuitenkaan luokkahuoneen irtaimistoa. Käteinen maksu tulee suorittaa irtaimesta ja kiinteistöstä sopimuksen mukaan. Kiinteistön myynti vaati vielä yhdistyskokouksen lopullisen suostumuspäätöksen. Kiinteistöä esitellään tunti ennen huutokaupan alkua. Lisätietoja antaa yhdistyksen Helsingin toimistosta sihteeri Ragnar Mannil.

Björneborgstidning Nro 2 10.1.1964 otsikoi Kasaböle privata folkskolanissa:
Lennart Appelö toimi koulun opettajana ja suomenruotsalaisen kultturin ylläpitäjänä Kasalassa lähes 40 vuoden ajan vaalien koulun olemassaoloa. Appelö esitteli ylpeyttä tuntien ja lämmöllä tuolloin kouluaan. Tuolloin Appelö oli jo hieman epävarma koulun tulevaisuudesta, loppuuko koulunkäynti kokonaan tässä koulussa vai löytyykö jokin mahdollisuus koulun jatkumiselle. Koulussa on seitsemän luokkaa ja kaksi opettajaa: Valter Norrback ja Saga Bergsten ja 19 oppilasta.
Kahden opettajan koulussa pitäisi olla 25 oppilasta, jotta koulu saa valtionavut. Yhden opettajan koulussa tulee olla vähintään 12 oppilasta valtionavun saamiseksi. Kasalan ja Riispyyn kylien asukkaat ovat 99 prosenttisesti suomenkielisiä kyliä Satakunnan pohjoisimmassa kylässä aivan merenrannassa. Maa on täällä kivistä ja vaikeasti muokattavissa. Kalastus on vähentynyt saaliiden osalta. Nuoret muuttavat pois kylästä kaupunkeihin ja Ruotsiinkin. Väki vähenee. Väestölaskennassa vuonna 1960 Merikarvialla oli vain 59 suomenruotsalaista eli noin 0,9 prosenttia kunnan väestöstä.

Kasalan yksityisessä ruotsinkielisessa kansakoulussa oli vuonna 1964 kaikkiaan 19 oppilasta, joista 8 oli kolmella alimmalla luokalla ja 11 neljällä seuraavalla luokalla. Vuoden 1964 syksyllä kouluun kirjoittautui kaksi poikaa ensimmäiselle luokalle. Ruotsinkielisen kansakoulun oppilasmatrikkelissa on yllättävän monta suomenkielistä sukunimeä, kun kylässä toimi samanaikaisesti oma suomenkielinen kansakoulu.
Ruotsinkielisiä sukunimiä on käännetty suomenkieliseksi. Niinpä Vanhatalo on ollut aiemmin Vidbom, Peltomäki, Lindström, Aalto Strandgård jne. Kasalassa on koteja, joissa toinen perheenjäsen on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen, mutta myös kokonaan suomenkielisistäkin kodeista tultiin ja haluttiin oikein tulla opettaja Lennart Appelön kouluun opiskelemaan. Molempiin kouluihin oli siis vaikeuksia löytää riittävästi oppilaita. Opettaja Saga Bergsten opettaa kolmea alaluokkaa sekä englantia ja suomea yläluokille. Lisäksi kolme oppilasta asuu sisäoppilaina koululla. Valter Norrback oli jo eläkkeellä. Bergsten on ollut sota-aikana Kiinassa lähetystyössä, joten hänellä on monenlaista elämänkokemusta. Hugo Bondfolk toimi koulun johtokunnan varapuheenjohtajana, iältään kohta 70 -vuotias. Koulu henkii elävästä historiasta. Pohjakerroksessa on kaksi suurta luokkahuonetta. Seinillä on karttoja, raamatunkuvia ja muotokuvia. Koululle on Arthur Nummelin lahjoittanut ”ett taffelpiano, takkronor i längre skolan ock ette antikt möblemang” Kirjasto on monitahoinen sekä tieto- että koulukirjallisuuden osalta. Luonnontieteellinen havaintokaappi on sopivasti varustettu.
Opettaja Lennart Appelön oma mieliharrastus oli maantiede ja kielet. Hän ilmaisee itseään mieluusti englannin kielellä. Koulutarkastajat, jotka Appelön aikana kävivät koulutarkastuksissa, olivat tyytyväisin kouluun. Kerran Josua Järvinen kutsui Kasalan koulua ”pienoisyliopistoksi”. Alakerrassa oli vielä koulukeittiö ja ruokasali, toimisto ja opettajan asunto. Ylimmässä kerroksessa oli opettaja Bergstenin asunto, kaksi suurta huonetta ja aula sekä koulussa majoittuvien lasten makuuhuonetilat.
Vielä siellä oli suuri ”slöjdsal”. Koulussa oli keskuslämmitys ja modernit mukavuudet. Kasalan ruotsinkieliset ovat vaikeinakin aikoina onnistuneet ylläpitämään kansakoulunsa. Siinä heitä on auttaneet monet hyväntekijät ja kulttuurijärjestöt. Ilman Lennart Appelön innostusta koulua ei enää olisi eikä sillä olisi Kasalassa sitä asemaa, mikä sillä vielä nytkin on. Monet oppilaspolvet ovat hänelle kiitoksen velkaa tästä huolenpidosta. Koulu on saanut tukea monelta taholta: Ruotsin kansakoulun ystäviltä, Brita Maria Renlundin säätiöltä, monilta yksityisiltä mesenaateilta sekä Suomesta että Ruotsista. Mutta taivaalla on mustia pilviä tulevaisuuden suhteen. Oppilas virta vähenee vääjäämättä. Monet muutkin koulut, suomenkielisetkin, alkavat menettää oppilaitaan.

Nuoren maisterin Isak Smedsin tapaamme vuonna 1888 Kasalan kylässä tutkimusmatkallaan ja kansansivistysretkellään Turun Svenska Bildningens Vänner-yhdistyksestä. Hän löysi Kasalan kylän, jossa oli silloin lukuisa ja elinvoimainen, mutta unohdettu määrä ruotsalaisia talonpoikia ja kalastajia, joita uhkasi pikainen suomettuminen, ellei jotain tehdä heidän hyväkseen. Maisterin aloitteesta sai alkunsa ruotsalaisten pikkulastenkoulu vanhana kyläkoulutyyppisenä alkaen.
14.10.1897 muodostettiin kokouksessa ruotsalainen kansakoulupiiri. Kokousta johti kansakoulunopettaja Mikael Gran Sidepyystä ja pöytäkirjan kirjoitti opettaja, toimittaja Julius Sundblom, sittemmin tunnettu ”Ahvenanmaan kuninkaana”. Koulu muodostettiin yksityiseksi korkeammaksi eli ylemmäksi kansakouluksi 23.2.1898 ja vaikutti sellaisena 70 vuotta.
Monia opettajia on vaikuttanut koulun elämään. Syvimmin on vaikuttanut legendaarinen opettaja Lennart Appelö, joka oli opettajana 39 vuotta. Koulu oli hänen aikanaan kukoistava ruotsalainen sivistysahjo kylän elämässä.
Koulun johtokuntaan ovat kuuluneet August Lindström ja hänen veljensä Edvard Lindström-Peltomäki, joka lahjoitti koululle tontin vuonna 1908. Viktor Kärr-Mäntymäki, Hugo Bondfolk, opettajan oikea käsi, Einar Vesterbacka ja hänen sisarensa Ida Vesterbacka sekä Lempi Bodman os. Mäntymäki.

Kevät 1967 oli koulun viimeinen lukukausi. 23.9.1973 vietettiin koulun 75-vuotisjuhlaa yksinkertaisin, mutta juhlavin menoin.
Lennart Appelö syntyi Siipyyssä 7.4.1894. Hän oli yksi niistä talonpoian pojista, joka tämän vuosisadan eli 1900 alussa sai kouluoppia ja pääsi ylioppilaaksi. Hän opiskeli teologiaa vuosina 1915-1917, mutta hänen täytyi keskeyttää sairautensa vuoksi nämä opinnot. Appelö aloitti sen sijaan kansakoulunopettajaopinnot ja suoritti sen loppuun vuonna1928. Koko hänen opettajantoimensa Appelö suoritti Kasalassa. Appelö osallistui myös kunnalliseen toimintaan ainoana ruotsinkielisenä valtuutettuna ja lautakunnan jäsenenä Merikarvian kunnassa.

Appelö jäi eläkkeelle opettajantoimestaan vuonna 1959 ja hän kuoli 7.5.1968.
Syd-Österbotten Nr 84 tiistaina 29.7.1997 kirjoittaa:
Sastmola (Merikarvia), Kristiinan eteläisin naapurikunta, on oikein hyvinvoipa kunta korkean palvelutason muodostama ja suuren määrän työpaikkoja omaava kunta juuri palvelualalla. Se aika, jolloin kalastus oli ensimmäisellä sijalla kunnan elinkeinoista, on taakse jäänyttä historiaa. Kuitenkin kunnassa on suhteellisen korkea työttömyysaste, 15 prosenttia sekä korkea veroaste 18,5.
Vielä vuosisadan alussa kunnassa oli ruotsinkieltä osaavilla vahva asema Merikarvialla. Tänään 1997 vain kaksi on rekisteröity ruotsinkielisiksi. Anni Alinen kertoo, että Merikarvia on nyt yksikielinen kunta. Alinen kuuluu Kasalan marttayhdistykseen, sellainen toimi siis Kasalassa. Ruotsinkieliset kulttuuriarvot toki kohoavat syvältä sielusta, sanoo Alinen: minä olen ylpeä siitä, että osaan ruotsia ja että olen saanut käydä Kasalan yksityistä ruotsalaista kansakoulua. Samoin sanoo myös Hannes Peltomäki.

Merikarvia ja Sidepyy kuuluivat vielä 1606 kirkollisessa suhteessa Ulvilaan. Vuodesta 1801 kulki tie Lapväärtistä ja Sidebystä Merikarvialle ja sieltä aina Turkuun saakka. Vuonna1880 ruotsinkielisiä kunnassa oli vielä 298 henkilöä. Kahdessakymmenessä vuodessa määrä aleni sataan.
Ruotsinkielinen kansakoulu suljettiin vuonna 1967. Kasalan koulu oli ainoa ruotsinkielinen kansakoulu Merikarvialla, se oli näin ruotsalaisuuden linnake paikkakunnalla. Nyt se on vain muistona jäljellä. Vuonna 1997 vain kahdella henkilöllä oli kotikielenä ruotsi kunnan 4.019 asukkaan joukossa.
Anni Alinen kertoo, että nyt täällä synnytään ja kuollaan suomalaisina. Alinen muistaa Appelön ajan hyvin sekä oppilaana että koulun työntekijänä. Appelö hankki koululle rahaa sekä Ruotsista että Suomesta kansakoulun ystäviltä. Kylässä oli myös suomenkielinen kansakoulu, joka loppui myös vuonna 1967.
Ehkä kylän ruotsinkielinen kansakoulu oli paremmin varustettu, mutta syynä koulun suosioon oli ” i emigration till Sverige.” Vanhemmat ajattelivat, että lasten on parempi menestyä Ruotsissa, jos heillä on mukanaan ruotsin kielen taito, arveli Hannes Peltomäki. Kylässä toimi myös vuonna 1948 perustettu ruotsinkielinen Marttayhdistys. Anni Alinen sai äitinsä jälkeen yhdistyksen rahastonhoitajan tehtävät kaksikymmentä vuotta sitten. Sekin on nykyään historiaa.
Alisen mielestä ruotsinkieltä ei kuule eikä ruotsalaisuutta enää näy kirkonkylässä. Mutta monen sielussa se edelleen soi. Sisareni Hilkan kanssa, joka asuu kirkolla, puhumme yhä kyllä ruotsia, kun tapaamme. Samoin teemme Senja Peltomäen kanssa..
Nimi Brännaspäk, oikeammin Brännasbäck, sekin tienviitta on kirjoitettu suomalaisittain.
Ruotsinkielisiä nimiä on vielä jäljellä: Svedintie.
Sukunimet: Kuuskeri, Demasör, ja Truutinkari: (Koskär, Demasör ja Trutskär)

Kunnanhallituksen puheenjohtaja ja valtuutettu ja nykyisin lukion rehtori Pasi Koski kertoi vuonna 1997, ettei Merikarvian kunnassa ole minkäänlaista kieliriitaa. Hän on toiminut myös Kristiinankaupungin kaupunginvaltuustossa ja vielä siellä suomenkielisen koulun johtajana. Ruotsinkieli on hänelle tuttu ja hän osaa sitä sujuvasti itsekin.
Hannes Peltomäki oli jonkin aikaa Ruotsissa ja hän sai käydä ruotsinkielistä kansakoulua Kasalassa, vaikka hän ei ollutkaan ruotsinkielisestä kodista.
Vuonna 1968 tuli Merikarviasta kokonaan suomenkielinen kunta. Kun pidettiin kirkkoherranvaali, se meni nurin, kun kuulutusta ei ollut tehty ruotsinkielellä.
Tuula Veikkola e Luotonen kuuluu ruotsinsuomalaiseen sukupolveen, joka sai käydä Kasalan ruotsinkielistä kansakoulua. R-kioskilla työskennellessään hän sai käyttää ruotsia silloin tällöin, oppi ei ole mennyt hukkaan.

”Harva kasalaboar kumper kirkkoon ja harvoin silloinkin penkkiin sitter.
”Få kasaböler kommer till kyrkan ock sätter sig då sällan i kyrbänken”.

Öömossassa kaksikielisellä alueella kasvanut Pasi Koski kertoo saaneensa toimia tulkkina kotiseudullaan. Kunnanvirkamiehet kyllä täälläkin osaavat ruotsin kielen.

Benita Hansas teki lehtijutun Kasalasta ja Merikarvian suomenruotsalaisista Merikarvia lehteen.

Senja Peltomäen lapsikatraasta puolet kävi suomalaista ja toinen puoli ruotsinkielistä kansakoulua Kasalassa.

Kasalan kalasatama .

Ruotsinkieliset kirkonmenot.

Anni Alinen, koulun vahtimestari ja koulukeittäjä asui koululla vielä vuonna 1973, jolloin koulussa ei enää ollut oppilaita eikä opettajia. Koulun 75-juhlatilaisuudessa kirjoitettiin viimeinen sivu koulun historiaa. Koulun pulpeteissa istuivat tuolloin entisen koulun oppilaita ja johtokunnan jäseniä mm.Vieno Vanhatalo, Viljo Ämtö, Valter Norrback, Lauri Virtanen, Bruno Nurmenpää, kansliapäällikkö Ragnar Mannil ja Allan Lillbäck.

Koulun tilalla oli kaikkiaan metsää 14 ha.
Koulua ei voitu myydä teollisuuden käyttöön, kun kylässä sopivaa sellaista ei ollut, eikä teollisuutta yleensäkään ollut kaupan teko aikaan. Kiinteistön arvo oli tuolloin 227.634 mk.

Ruotsinkielisen sivistyslaitos meni historiaan 1967. Jo Vuonna 1888 nuori ylioppilas Isak Eriksson Smeds halusi koulun kylään. Hänen aloitteestaan ”Småkoulu” eli pienten lasten koulu perustettiin Kasalan kylään. Mikael Gran, joka oli sidebyyläinen opettaja ja toimittaja Julius Sundblom organisoivat koulun. Ensimmäinen opettaja oli ylioppilas Ernst Walter Lundström. Vuonna 1920 opettajaksi tuli Lennart Appelö. Hän oli legendaarinen opettaja ja Kasalan kylän ulkopuolellakin vaikuttanut persoona. Hän oli ainoa ruotsinkielinen valtuutettu Merikarvian kunnanvaltuustossa.
Hänen ansiotaan oli, että koulu muutettiin kaksikerroksiseksi kouluksi vuonna 1929.

Viimeinen johtokunnan puheenjohtaja oli Viljo Ämtö ja viimeinen varapuheenjohtaja oli Toivo Gröönroos.
Koulussa sai opiskella myös suomenkielisiä oppilaita vanhempien toivomusten mukaisesti. Ruotsinkielen taidosta oli suuri merkitys ja apu heidän elämälleen. Monethan lähtivät työhön Ruotsiin leveämmän leivän pariin.

Koulu oli hyvässä kunnossa, kun se huutokaupalla myytiin, mutta koulun lämpöjärjestelmä ei enää ollut kunnossa. Kasalan oppilaat kävivät myös osin Lapväärtissä koulua.

Ruotsinkielinen Marttayhdistys toimi kylässä. He kokoontuivat kodeissa. Nykyään Kasalan kylässä Etelä- Pohjanmaan ja Satakunnan rajakylässä ruotsinkielisiä ei monta henkilöä ole. Kasalalaiset kävivät sittemmin Riispyyn koulua. Toivo Gröönroos puhui ruotsia ja tietenkin jo suomea. Toivon äiti oli ruotsinkielisestä Sidebyystä. Lopulta vain kaksi oppilasta kävi ruotsinkielistä koulua Lapväärtissä. mutta sekin loppui syksyllä 1969. Monet ruotsin kieltä osaavat oppilaat menivät opiskelemaan Kaskisten yksityiseen kouluun tai Poriin.

Kävin Eino Vanhatalon luona visiitillä vähän ennen hänen kuolemaansa. Eino kertoi, että Pentti Vanhatalo, SK:n jakelupäällikkö tietää kertoa Kasalan ruotsalaisesta koulusta, kun hän kävi sitä itsekin. Pentti kävi Kaskisissa keskikoulun, kuten myös Tuula Luotonen, nykyinen Veikkola.
Heiltä saa lisätietoa koulusta.

Lillbäckin kylä ja Bodan kylä; sieltäkin oli oppilaita koulussa? Selvitettävä.

Missä on Kasalan ruotsinkielisen koulun matrikkeli?

Runar Långvik oli Sidebystä, samoin Allan Lillbäck oli Sidebystä: Oli koulun rahastonhoitaja. Vieno Vanhatalo oli Eino Vanhatalon veli.

Småskola oli alakansakoulu

Ida Vesterbacka oli Frans Mäntymäen sisar, samoin kuin Lempi Bodman.

Koulussa oli erikoista muun muassa kouluruokailu!

Opettaja Appelö ihaili Hitleriä, oli oikein Fani? Näin kerrotaan. Siitäkin olisi hyvä saada faktatietoa...

Myikö Luomanmäki koulutontin ja muutti siten Amerikkaan vaiko Peltomäki, sekin pitää selvittää?

Eino Vanhatalon isä oli Frans Viljam Vanhatalo, joka oli johtokunnan jäsen.

Kasalan ruotsinkielistä koulua avusti myös teollisuusyritys Rosenlew Porista mm. antamalla puutavaraa koulun rakentamisvaiheessa.

Eino Vanhatalo osti koulun huutokaupasta muistoksi opinahjostaan Singer-ompelukoneen, joka nyt on hänen tyttärellään isän muistona koulusta.

Eino muisteli, että koulun 14ha metsä oli kahdessa palstassa. Koulun myynnissä sen ostivat Simo ja Anni Alinen sekä Antti Heikintalo.

Koulussa oli myös nuori miesopettaja, oliko hän Stenlund?, näin muistellen arveli Eino Vanhatalo.
Tällaisia Lauri Hakosalo on saanut kokoon. Paljon on vielä selvitettävää tästä kummajaisesta. Mutta ehkä saamme Merikarvia historia II:een valaisevaa tietoa, kun se ilmestyy vuonna 2017.
Päivitetty 20.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä