Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Historiaa > Ikimuistoiset pussihousut

Ikimuistoiset pussihousut

Sain koulupoikana ensimmäiset pussihousuni. Pula-ajasta huolimatta oli äitini onnistunut hankkimaan harmaata kangasta, sarkaa. Hankinta oli tehty varmaan mustastapörssistä, eli tiskin alta. Minut ja kangaskäärö vietiin Värenmäelle kraatari Miljan vastaanotolle. Milja mittasi minut monesta kohtaa ja merkitsi mitat muistiin. Sitten hän korjasi mittoja salaisella kertoimella, jota kutsuttiin kasvuvaraksi. Näin saatiin housut, jotka mahtuivat monen vuoden ajan. Alussa ne olivat väljät ja lopussa kireät, mutta jossakin vaiheessa ne olivat sopivan kokoiset. Kun housut otettiin jonkin ajan kuluttua jokapäiväiseen käyttöön, joutuvat pussihousut todella lujille. Käytin niitä alkusyksystä alkukesään, vain kesäajan saivat housut levätä ja ne pestiin hyvin. Koska Vanhalla koululla vietimme kaikki välitunnit Alisen-Knuussin aitan alla puks-sotaa leikkien, kuluivat housujen polvet ja takamus repeili. Lisäksi leikin paljon myllyssä ja Kalkuttaalla. Näissä paikoissa housuihin tarttui rasvaa, pihkaa ja jauhoja. Myös reikiä ja palkeenkieliä syntyi tiheään tahtiin. Näitä reikiä ja palkeenkieliä äitini paikkaili aikansa, kunnes koitti ratsupaikkojen hankinta. Oli löytynyt vanha sarkapusero, josta sai hyvät paikat housuihin. Taas tarvittiin Miljan apua. Kun sitten näihinkin paikkoihin tuli reikiä, paikkasi äitini nämä reiät uusilla paikoilla. Paikkoja oli lopuksi monessa kerroksessa. Viimeiseksi housut olivat niin tukevat, että illalla ne voi jättää lattialle seisomaan omin avuin. Näitä paikattuja housuja ei tarvinnut hävetä, sillä kaikilla muillakin lapsilla oli paikatut ja parsitut vaatteet. Se oli tuohon aikaan muotia. Tuolloin äitien oli pakko pestä, paikata ja parsia lasten ja aikuistenkin vaatteita. Mitään ei heitetty pois, koska uudet vaatteet olivat kiven alla, paremminkin tiskin alla. Niinpä näidenkin pussihousujen loppusijoituspaikka taisi olla äidin räsymatossa harmaana raitana. Housujen kanssa käytin kumiteräsaappaita. Kun kumiterät menivät rikki, vaihtoi suutari Salonen vanhoihin nahkavarsiin uudet Nokialaiset kumiterä.
Kun olin käynyt rippikoulun, hankin toiset pussihousut. Nyt kangas oli hienompaa, oikein diagonaalia. Saappaat olivat vaihtuneet mustiin nahkasaappaisiin, jatsareihin. Varsissa oli haitarin palkeita muistuttavat rypyt. Näissä ei ollut enää kasvunvaraa ja nämä olivat käytössä vain vähän aikaa. Taas muoti muuttui.



Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja ei käytä enää pussihousuja, mutta housuja kylläkin.

Päivitetty 29.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä