Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Historiaa > Kalkuttaantien historiaa

Kalkuttaantien historiaa

Kalkuttaantien historiaa ja tien nykykunnon tarkastelua.
Kun 1800 luvulla rakennettiin mylly Molforssin koskeen, johti tie myllylle Ala-Knuussin, Uudentalon ja Jumpin maiden läpi. Näin näille tonteille tuli tierasite. Kun vuonna 1902 siirrettiin Kalkuttaana tunnettu saha Tiinukosken Överholman puoleiselle rannalle, kuljettiin myös sahalle tätä tietä pitkin.
Vanhempani ostivat Jumpin myllyn 1920 luvulla. Isäni kertoman mukaan tie oli tuolloin hyvin huonossa kunnossa. Hän aloitti tien peruskorjauksen ja kohtasi heti vastusta Katri Ja Hemminki Hakasalon taholta. He halusivat, että tie myllylle kulkisi Järvisalon ( nykyisin Setälän) myllyn kautta. Katri oli Järvisalon lähisukulainen. Hakasalojen vastustus loppui, kun isäni osoitti, että tie ei kulje lainkaan Hakasalon tontilla, vaan se kulkee Hakasalon kohdalla Uudentalon tontilla. Ranta-alue, jossa nyt on laavu, kuului isäni tietojen mukaan Uudentalon omistuksessa olevaan Överholman tonttiin. Katri Hakasalo pyysi vanhemmiltani monta kertaa anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. He pyysivät myös aina luvan käyttää tätä rantapeltoa perunamaanaan. Olen ihmetellyt, miten kyseinen rantatontti on siirtynyt Hakasalojen kautta Mieslaulajille. Oliko isäni väärässä?
Tietä kutsuttiin pitkään Myllykujaksi ja sitten Eskolan tekemässä kaavaluonnoksessa se oli Myllärintie ja nykyisin se on Kalkuttaantie. Isäni huolehti kymmenet vuodet tien kunnosta ajattamalla tielle vuosittain soraa ja huolehti tien lanaamisesta. Tuolloin Överholman luodolla asui kolme perhettä, Valtosia kaksi ja Adiel Rannan perhe. Niinpä Eino Siltanen, kunnan valtuutettuna katsoi, että kunnankin tulisi osallistua tien kunnostukseen ja hän sai aikaiseksi sen, että kunta toimitti tielle vuosittain yhden autokuormallisen soraa. Kun Esa Liutala isännöi Kalkuttaan sahaa ja höylää, huolehti Esa puolestaan tien kunnosta. Nyt näyttää siltä, että tien kunto ei kiinnosta Merikarvian kuntaa, vaikka tie on nk. kaavatie. Kysyin kerran Kallion Veikolta, että koska kunta laittaa Kalkuttaantien kuntoon, asvaltoi ja valaisee sen, vastasi Veikko, että Antti Ala-Knuussi haluaa siirtää tielinjan toiseen paikkaan. Jos tielinja on kulkenut lähes kaksi sataa vuotta samassa kohtaa ja jonka isäni on aikoinaan peruskorjaamalla rakentanut, onko minkäänlaisia perusteita tielinjan siirrolle? Jos tie siirretäisiin Ala-Knuussin haluamaan kohtaan, jouduttaisiin louhimaan valtava määrä Mieslaulajien talon kohdalla olevaa kalliota, jotta saataisiin näkyvyyttä Alakylän suuntaan. Jos kalliota ei louhittaisi, pitäisi uuteen liittymään laittaa liikennevalot.
Nykyisin tietä käyttävät vuodessa sadat ulkopaikkakuntalaiset ja ulkomaalaiset kalastaja ja muut Eumer Fishing centerin asiakkaat. Varmaan tiellä on lähes yhtä vilkas turistiliikenne kuin mitä on Mericampingille johtavalla Palosaaren tiellä. Merikarvialla on asvaltoitu ja valaistu monta vähemmän käytettyä tietä, kuin mitä on Kalkuttaantie. Näin huonokuntoinen tie antaa huonon kuvan Merikarvian kunnasta.
Esitänkin muutaman toivomuksen. Ensiksi toivoisin, että kunnan virkamiehet, tekninen johtaja Lehtonen, kehittämisjohtaja Huuhtanen ja kunnanjohtaja Ala-Luopa, aloittaisivat tien kunnostuksen suunnittelun ja etsisivät tarvittavat rahat. Lisäksi toivon, että he esittäisivät kunnan päättäjille kyseisen tien kunnostamista vuoden 2014 aikana.
Toiseksi toivoisin, että Antti Ala-Knuussin perikunta raivaisi tonttinsa oalta tien molemmin puolin kasvavaa ryteikköä. Näin tien vierustat saataisiin siistiksi ja näkyvyys Alakylän suuntaa paranisi.
Terveisiä Hämeenlinnasta.
Jukka Uusitalo
Kirjoittajakin käyttää kyseistä tietä muutaman kerran vuodessa..

Päivitetty 29.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä