Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Historiaa > Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi

Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi

Ollessani joitakin vuosia sitten kylässä Kyllikki Eskon luona, kysyi tämä 90-vuotias pirteä ja hyvämuistinen vanhus minulta: ”Tiedäks Jukka mistä Kouhin sahan nimeksi tuli Tuulikki”?
Koska en tiennyt, Kyllikki kertoi.
Kyllikki Eskon isä, Artturi Mäkivaara oli joskus 20-luvua hankkinut runsaasti tukkeja ja tehnyt sahaussopimuksen isoisäni Johan Uusitalon ( Vanha Jukka ) kanssa. Sopimuksen mukaan Mäkivaaran tukit sahattaisiin Kalkuttaan sahalla. Oli kuitenkin käynyt niin, että isoisäni oli samoihin aikoihin haettu juopottelun takia ” holhouksen alle” ja Kalkuttaan muut silloiset omistajat purkivat Mäkivaaran ja Uusitalon sopimuksen todeten, että Uusitalo ei ollut sopimushetkellä oikeustoimikelpoinen.
Mäkivaaralle syntyi iso ”ONKELMA”. Paljon tukkeja eikä sahaa missä sahaa. Mäkivaara ratkaisi ongelman rakentamalla oman sahan. Paikkana oli kuiva mäki vähän Värenmäelta Tuorilaan päin. Koska oli kiire päästä sahaamaan, tehtiin saharakennus siten, että ensin tehtiin seinien runkotolpat, sitten vesikatto ja seuraavaksi koneet ja laitteet .Sahaus aloitettiin ennen seinien tekemistä. Rakennus, jossa ei ole seiniä, on hyvin vetoinen ja tuulinen työpaikka ja siksi työväki antoi sahalle nimeksi Tuulikki.
Myöhemmin sahan tehtiin seinät ja se siirtyi Kouhin omistukseen joskus 20- loppupuolella. Kosti Kouhi aikana kehittyi yksi Suomen tehokkaimmista sahoista ja sen toiminta jatkui aina 60-luvun lopulle saakka. Sahan nimi oli kuitenkin Tuulikki, aina sahan elinkaaren loppuun asti.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittajaa kutsuttiin ennen vanhaan Myllärin Jukaksi

Päivitetty 29.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä