Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Historiaa > Notkee Ville

Notkee Ville

Muistan jotain kyseisestä henkilöstä Hänen oikea nimi oli kaiketi Ville Haanpää ja hän asui Pirunpaskassa. Muistan aika solakan miehen, joka kulki kumarassa ja kuljetti polkupyöränsä päällä keppejä, joista hän kotonaan vuoli vöitä pyttyteollisuuden tarpeisiin. Villen vuolinpenkki on nyt Pyttymuseossa. Sinne se päätyi, kun Antti Esko osti sen Villeltä ja maksoi siitä 50 markkaa. Isäni kertoi, että kun Ville oli nuori, hän oli erittäin notkea ja hänellä oli jaloissaan ponnistusvoimaa. Kun nuoret hyppäsivät korkeutta sahan purupenkalla, laittoi Ville riman sellaiseen korkeuteen, että se oli hänen pituus lisättynä kämmenen leveydellä. Mikäli Ville oli n. 180 sm pitkä ja siihen lisätään kämmenenleveys 15 sm, oli rima n. 195 senttimetrin korkeudessa. Tästä Ville hyppäsi kevyesti yli. Tämä oli kova tulos, kun huomioidaan hyppypaikka ja sen aikainen hyppytyyli. Olisi varmaan pärjännyt Urho Kekkoselle, joka oli aikakautensa parhaita vauhdittomine hyppyjen taitajia. Isäni kertoi myös, että kun sahan pihassa laitettiin useita tyhjiä tynnyreitä vieri viereen, aloitti Ville hyppäämisen jonon päästä. Hän hyppäsi tasajalkaa ensimmäiseen tynnyriin ja siitä välittömästi seuraavaan, jatkaen keskeyttämättä aina viimeiseen tynnyriin asti. Tämä oli suoritus johon harva nykyurheilijoista pystyisi. Olivathan tynnyrit niin syviä, että sieltä täytyi ponnistaa yli metrin korkeuteen. Kovakuntoinen mies.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja ei ollut nuorena notkea eikä pystynyt hyppimään tynnyristä toiseen.


Päivitetty 29.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä