Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo

Aikamatka arjesta avaruuteen

Avaruusguru Esko Valtaoja luennoi taannoin täällä Kotkassa. Kirjaston auditorio oli aivan täynnä. Hänellä oli innostava, persoonallinen puhetapa, ei tietoakaan virkämiesmäisyydestä.

Siinä puhui mies, joka tiesi asiansa.

Lähes kolmetuntiseksi venähtänyt esitys päättyi yleisökysymyksiin. Yksi niistä koski luennoitsijan luonnehtimaa mahdollista aurinkoräjähdystä. Tapahtuma olisi mahdollinen.

Pallollamme olisi kaikilla elinaikaa 8 minuuttia eli valon matkaan kuluva tovi. Teoreettinen, mutta mahdollinen, ei tämä kaikki niin selvää olekaan.

Mielessäni kiersin aikaruuvia taaksepäin, kauaksi lapsuuteen, talveen vuonna 1945. Olimme alaluokalla, uudella koululla Helmi Salon hoivassa. Lainasto, joki kirjastoa kutsuttiin, sijaitsi kunnanhuoneen vintillä. Sinne oli jyrkät portaat, valo oli hämärä. Sieltä löytyi pieni kirjastohuone ja pyöreä pelliuuni.

Kirjastonhoitajina olivat Impi Kutvonen ja tuleva opettajamme Aino "Pippuri" Kyläkoski, Pekan sisko.

Oli talvinen pakkasehtoo. Pohjoisen taivaalla loimusivat revontulet. Ulkoportailla ihmettelimme näkymää. Muistan Aallon Antin ja Saineen Paulin kertoneen: "Pojaat, revontulet syntyy siitä, kun jäät hakkaa yhteen Jäämeres. Kaikenmoista nuo isommat tietää, Valtaoja ei ollut edes syntynyt!

***

Tohtori, sotahistorioitsija, eversti Pekka Visuri kertoo kirjassaan, miten vuonna 1940 rauha saatiin viime hetkellä. Lopullinen tuho oli lähellä.

Syksyllä 1940 Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov kävi Hitleriltä hakemassa suostumusta Suomen miehittämiseen. Stalinilla oli suunnitelma siirtää 4,2 miljoonaa suomalaista lähelle Kiinan rajaa, Siperiaan.

Jukka Salomaan väitöskirjan mukaan kesäkuussa 1944 alkaneen suurhyökkäyksen voima oli valtava. Joukosta eksyneiden, poistuneiden määrä oli noin 29 000. Heistä karkureita oli 5000 - 8000.

Väitöskirjan laatijan mukaan tarkkoja tietoja on vaikea löytää. Niitä tarkoituksellisesti jopa tuhottiin!

Tali-Ihantalan torjuntavoitto tuli viime hetkellä. Peräseinä oli jo pettämässä.

Tänään 9.4. on suomen kielen päivä. Katson liehuvaa siniristilippuamme. Ristin käteni kiitokseksi heille, jotka takasivat meille vapaan isänmaan.

Valkoiset ristit, graniittilaatat, hauraat veteraanien joukot, lähettävät meille hiljaisen viestinsä: "Me teimme sen, jatkakaa!"

Päätän Eino Leinon sanomaan: "Oi ihmiset, toisianne ymmärtäkää!"

Antti


Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä