Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo

Isänmaalle

Isänmaalle
Meillä on kodin jäämistönä pieni valokuva, jossa kotikuntani, käytän edelleen Merikarviasta tätä nimikettä, kirkon pääportaiden ylätasanteella on kaareva arkkurivi. Kysymyksessä on sankarihautaus.

Heinon Einon ja Lännennäsin Aarren arkut ovat valkoisten pukkien päällä. Heillehän pidettiin yhteiset hautajaiset. Muita en muista paitsi tuon äärioikealla olevan. Arkku on ilman paperointia, karkeannäköinen. Muistan jonkun sanat: "Sitä ei saa aukasta." Sotamies Reino Juhala oli tullut kotiin viimeisen kerran.

Vären takana asui Kraatari-Milja. Kamarin piirongin päällä oli lapsenkasvoisen sotilaan kuva. Äiti oli antanut isänmaalle osan itsestään, lapsensa.

Sota oli hävitty. Sotahistorian professori Martti Turtola on tutkinut Kremlin arkistoja. Sieltä löytyi tietoja, miten ulkoministeri muutaman kerran ehdotti Stalinille Suomen miehittämistä, uhkasi myös Paasikiveä samalla asialla, elleivät neuvottelut sujuneet. Porkkalaan muodostui yli 10 vuodeksi suuri Neuvostovaruskunta, tykinkantaman päähän pääkaupungista.

1958 marraskuussa itäinen naapuri protestoi Suomen halitusta. Suurlähettiläs Lebedev kutsuttiin Moskovaan vähin äänin. Ostot Suomesta minimoitiin. Fagerholmin hallitus, jossa ulkoministerinä taisi olla Virolainen, tuli toimintakyvyttömäksi. Maalaisliiton ministerit erosivat. Hallitus hajosi. Kekkonenhan sen oli nimittänyt. Oliko sillä merkitystä, että presidentin poika, Taneli, ja pääministerin tytär olivat aviopari? Eipä kai, nyt elettiin yöpakkasten aikaa.

1962 maailma oli karvan verran päässä ydinsodasta. Hrutsev ja Kennedy paukuttelivat henkseleitä kalkkiviivoille saakka.

Nyt kun melskataan Islannin ilmavalvonnasta, kannattaa muistaa yllämainittuja asioita. Pari konetta 1,5 vuoden päästä, löysätään vähän kravattia. Tietyt puolustusvoimien hankinnat ovat jo jonkin aikaa olleet Nato-johteisia, koordinaatit ovat jo olemassa.

Lapsuus- ja nuoruusvuosien itsenäisyyspäivät olivat juhlallisen vakavia, vähän pelottaviakin. Olen nähnyt kaksi sotaa, katsellut lapsen silmin sankarihautauksia, todennut, miten aika on paljastanut "Mainilan laukaukset" suureksi kulissiksi.

6.12. katson taas Tuntemattoman Sotilaan, sytytän kynttilän ja ristin käteni kiitokseksi sotaveteraaneille, uhreille ja aivan uskomattoman työn tehneille kotirintaman naisille. He hoitivat kodin ja lapset lähes tyhjin käsin.

Ajatuksissani seison kotiseutuni siniristin luona, edessäni tuo kaiken hiljentävä graniittilaattojen rivistö. Jossakin soi Finlandia-hymni. Edessäni näen tuon kauniin, suomalaisuutta ilmentävän siniristilipun. Teen asennon. Kiitoksemme Teille isänmaasta!

Antti

Päivitetty 6.12.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä