Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo

Kävimme Koittankoskella

Kävimme Koittankoskella
Oli kaunis toukokuun suvipäivä vuonna 1957. Olimme Esan kanssa matkalla Koittankoskelle Aitasaloon. Pihaan ajaessamme hän katsoi minua sanoen: "Sinua jännittää. Olet vaan oma itsesi. Tapaat miellyttävät ihmiset."

Kättelimme isäntäväen. Kaija-rouvan kaffeepöytä oli katettu. Juhani hymyili. Hän huomasi arkuuteni, myös sen, että teitittelin häntä. "Olemme Antti saman kerhon jäseniä, sinuttele vaan."

Muistan Juhani olleen sota-aikana pommikoneen miehistössä. Kunnioitukseni oli niin suuri, etten voinut sinutella, sama juttu aikaisemmin Ingströmin Lassen kanssa.

Kaija-rouvan nuorekas olemus ja ystävällinen, elämänmyönteinen puhetapa poistivat jännityksen. Kävimme mittaamassa "sullit", sulfaattipuut.

Juhani esitteli samalla metsäautotien suunnitelmat, kustannukset, saatavat hyödyt. Hämmentyneenä kuuntelin, saanko olla mukana tällaisessa.

Veimme isännän kotiin. Kiitimme Kaija-rouvaa kestityksestä. Kerroin hänelle luokkatoverini Salon Laurin asuvan täällä. Hän näytti matikantaitajan kodin.

Esä hymyili kertoessani tunteistani: mikä luonnollisuus, ystävällisyys, hyväksytyksi tuleminen.

Ymmärsin myös, mitä Esa tarkoitti sanomalla aloittaessani mittauksia: "Mittaa samalla tavalla Kaasmannin (Silto) Niilolle ja Aitasalon Juhanille. Niilolla muutama hehtaari, Aitasalossa paljon, paljon enemmän.

Koittankoskella kävimme muutaman kerran myös Korpusen Jussin luona. Hänhän teki pienimuotoista puutavarakauppaa lähiympäristössä. Myi sitten aika usein puut myös Rosenlewille.

Jussihan oli Hakasalon Paavon appi, mukava kansanmies.

Lauttijärven Lukossa oli Korpusia, monen lajin taitajia, joten urheilustakin juttua riitti. Meistä pidettiin talossa hyvää huolta, aina tarjottiin ruokaa.

Jussi sanoikin: "Antti. Täällä mettäkulmilla syödään hirvenlihasoppaa ympäri vuoden."

Hän näki myös asioita eteenpäin: "Teollisuus kehittyy, elintaso nousee. Täältä pitää nuorison lähteä kylille, eteenpäin!" Viisaan puutavaramiehen näkemys.

Lähes kuuden vuosikymmenen takaiset muistot, tapaamiset kulkevat mukana. Sodanjälkeinen kehitysvaihe oli menossa. Kontallaan ollut Suomi seisoi vielä huterilla jaloilla.

Luokkaerot olivat suuret, kohti parempaa oltiin menossa. Koittankoskella koettu lämpö, ystävällisyys, toisesta välittäminen oli se voima, joka antoi tunteen; yhdessä me onnistumme!

Antti


Päivitetty 6.12.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä