Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo

Kuin silloin ennen

MUISTELO 1950-luvun puolivälin aikoihin Huhtisen Yrjöllä oli idea; Saimaan kanavatöissä tarvittiin maansiirtoon kehitettyjä erikoisautoja. Ajatus innosti Yrjöä. Kunnon aukko metsään, siitä hyvä alkupääoma.
Vären kaupassa oli miehiä koolla. Paatoksella Yrjö kertoi ideansa. Kuulijat eivät vaikuttaneet innostuneilta. Ykä lähti pois, kääntyi ovella sanoen: - Kyllä tyhmien kans on raskasta keskustella.
Tykkäsin Yrjöstä, hänen kanssaan ei tarvinnut ilmoista keskustella!

Anttilan perhekunta asui Korpi-Matin perukoilla, Ratalan lähellä. Joku päivitteli, kuinka kauhean pitkällä asut.
Uuno vastasi:
- Asutaan sitä Poriskin!

Hakasalon Paavo ajeli taksia, Humperia. Kesällä oli kyytien puolesta hiljainen viikko. Paavo lähti silakkakaupalle. Hän haki Krookasta silakoita Humperilla. Pesufati oli pienin mitta. Paavo ilmoitti ostajille:
- Kalat ovat ilmaisia, kyyti on kallista. Taksilla kun ajeli.

Uudentalon Arkan pinotavaraa mitattiin. Kuinka olikaan pinoon joutuneet lahot paperipuut, ruskeita, maannousemaa. Heinon Esa vähän moitti isäntää.
Kapellimestari vastasi: - Kyllä ne sinne menee. Käske tehdä ruskeeta paffii.

1950-luvun alkupuolella autoja oli vähän. Tehtailija Salmi tuli pösöllään Lehtosen verstaalle. Lehtosen Lasse ja Hiekkolan Lauri kysyivät, onko tehtailijalla huolia. Salmi ei ollut auton nikseistä oikein perillä. Hän kysyi, että onko vaarallista ajaa ilman pensaa? Lasse ja Lauri katsoivat toisiaan:
- Ei se ainakaan vaarallista ole, mutta halvaksi se tulee!
Lasse kysyi, että onko kysymys kuitenkin öljystä, ja sitähän johtaja tarkoitti. Homma hoidettiin.

Yli-Kerttulan Viljo oli leimaamassa Veikkolan Jussin metsää. He olivat aivan Vaasantien vieressä. Isännälle tuli hätä, housut alas ja toimeen. Hän pyllisti tielle päin.
Ville huomautti rauhalliseen tyyliinsä:
- Muuten postiauto tulee!
Jussi jatkoi toimenpidettään tuumaten:
- Tuttu täytyy olla, joka siltä puolelta tuntee.

1930-luvulla tohtori Vanhatalon vastaanotto oli Lännenäsillä. Miehet hakivat pirtureseptejä milloin sialle, vasikalle, hevoselle, monesti tekosyitä. Työlahden Akseli tuli vastaanotolle.
Tohtori kysyi, että mille eläimelle lääke tulee?
- Voi poikakulta, juon itte joka nokon.
Resepti tuli heti, ja tohtori totesi:
- Ainoa rehellinen mies."
Käräjiä istuttiin 1950-luvulla Tuorilassa. Työväentalolla oli tansseissa tapeltu, rytäkässä oli lyöty poliisia, Turtiaista. Syytettynä oli legenda Laaksosen Olavi eli Osku. Tuomari kysyi, kaatuiko Turtiainen lyönnistä.
- En, vähän horjahdin.
Noin 165-senttinen Osku katsoi 190-senttistä poliisia sanoen:
- Oho, aina on pruukannu mies kaatuu, ko mä olen lyöny!
Lystiä piisasi. Taisipa tuomarina olla Ojalan Masa, kotikylän poikia.

Mihin ovat kadonneet kirjoitukseni kaltaiset henkilöt? On valtava kiire, pitää suorittaa, olla muita parempi, retostella omaisuudella, lasten tekemisillä. Vähän säpsähtää, jos näkee rauhallisen, kiireettömän henkilön.

Meillä on yli 60 000 syrjäytynyttä, suurin osa nuoria, osa vailla peruskoulun päästötodistusta, 250 000 vailla työtä. Jospa pysähdymme, tarjoamme kupin kaffeeta tai edes hetken ajastamme. Ei täällä kukaan ole toista parempi, jotkut vaan eivät jaksa. Minun on ikävä tuonne kirjoitukseni aikaan. Meillä kaikilla oli yhtä vähän. Lähellä oli ihminen, elämä.

Antti


Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä