Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä

Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä

MUISTELO Vietimme kansallista veteraanipäivää vapaassa maassa. Meillä on oma lippu, kansan vapaissa vaaleissa valitsema eduskunta, oma kieli, omat lait. On myös yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Ensi vuonna vietämme itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Itsenäisyydestä on maksettu kova hinta.

105 päivää kestänyt talvisota oli ohi. Rauhanehdot olivat rajut. Kohta käytiin uuteen taistoon, nyt Saksan rinnalla. Vanhan rajan ylitys ei ollut Mannerheimin mieleen. Tuntemattomassa sotilaassa Lahtinen sen sanoi: "Tähän loppuivat sitten meitin oikeutemme, tästä lähtien ollaankin ryöstöretkellä!"

Ylipäällikölle tilanne oli vaikea. Koko maan huolto oli suurelta osin Saksan varassa. Paineet olivat kovat. Ikä painoi. Marsalkka menetti otettaan.

Päämajahan oli Mikkelissä. Sotahistorioitsija Pekka Visuri sanookin: "Mannerheim johti sotaa, päämajoitusmestari Airo sotatoimia." Kyllähän sielläkin lipsui. Rintamakomentajat lähettivät Päämajaan viestejä avoinna olevista paraatiovista tarkoittaen Karjalan kannasta. Suuri osa joukoista oli sijoitettu Itä-Karjalaan. Rautateitse tapahtunut valtava siirto onnistui viime hetkellä.

Itärintamalta tulleet tiedot todistivat, että Saksa häviää sodan. Alkoi perääntymisvaihe. Viipuri menetettiin lähes taistelutta. Tali-Ihantalassa ratkaistiin Suomen kohtalo.

Pekka Visurin mukaan noin 28 000 miestä jätti asemapaikkansa paeten. Ei heitä voi syyttää. Sellaisessa tulihelvetissä ihmismieli ei kaikilla kestä. Rauha saatiin viime hetkellä. Tuho oli muutaman päivän päässä.

Meillä on pieni valokuva. Kotikirkkoni porrastasanteella on puolikaaren muotoinen arkkurivi, mukana sukulaispojat Heinon Eino ja Lännennäsin Aarre. He kaatuivat eri rintamalohkoilla. Yhteiset hautajaiset pidettiin Lännennäsillä.

Rivistön oikeassa reunassa on raakalautainen, karu arkku. Mieleeni on jäänyt kuva kahdesta naisesta. Toinen sanoo: "Son Miljan Reinon arkku. Tos lukee: "Ei saa aukasta."

Sotamies Reino Juhola oli tullut kotiin. Vären takana asunut kraatariäiti oli antanut isänmaalle kalleimpansa.

Siellä kotiseutuni kirkkomaalla on yli 220 graniittilaattaa. Ne kertovat uhreista, joiden ansiosta siniristi liehuu.

Sinä, joka nyt viereisessä kaupassa lastaat tila-autoon tavaraa, on kiire, vapaa viikonloppu, ajat Krookkaan ja sieltä kalliilla veneellä omalle huvilalle, voit seurauksitta haukkua maan hallitusta, päättäjiä, jos kiireiltäsi ehdit, vietä hetki kirkkomaan sankariristillä. He olivat takaamassa meille, sinulle tällaisen elämisen mahdollisuuden.

Kansallinen veteraanipäivä on nykyään arvokas, arvostettu juhla. Puolustusvoimien korkein johto on paikalla. 1970-luvulla ei ollut näin.

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi tehdyllä kasetilla on 20 sinivalkoista laulua, muun muassa Veteraanin iltahuuto. Soitan sen juhlapäivänä. Te noin 70 000 kaatunutta, veteraanit, kotirintaman hoitaneet naiset, juhlapäivänä poltan teille kynttilän kiitoksena isänmaasta!

Antti

Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä