Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen

Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen

Elettiin vuotta 1946. Kala-astiateollisuus oli vahvoilla kotipitäjässäni, Kouhi ja Salmi suurimpina. Hevoskyydillä ajettiin pytyt Krookkaan, varastoitiin siihen suureen pyttysuuliin.

Kouhin sahalta lähdimme Työlahden Akselin kyydissä satamaan. Olihan meistä purkauksessa apuakin, mutta "kapteeni" suurehkon perheen isänä nautti saadessaan nähdä pojankoltiaisten riemun.

Tullessa pysähdyimme Karin Veikon kaupan luona. Näyteikkunassa olivat Karhun logolla varustetut keihäs, kiekko ja kuula. Sisällä saimme pitää keihästä kädessä, samoin kiiltävää, lakattua kiekkoa. Kauppias nautti poikien riemusta. Veikkohan hukkui myöhemmin. Mukana ollut Salmelan Paavo pelastui.

Vastapäätä Karia oli punainen liikerakennus. Kauppaa ei tainnut enää olla, mutta oven päällä oli kyltti: T:mi T. Lindeman, siirtomaatavarakauppa.

Mikä tommonen siirtomaatavarakauppa on? Kysyttäessä Akseli katseli kylttiä: "Maailma on pojaat täynnä semmosia asioita, joita ei oikein ymmärrä. Joskus kun pääsette käymään Poris, näätte niin paljon asioita, että tuntuu mukavalta päästä ehtoolla Ojalan autos kotio." Siinä se oli, ei tainnu Akselikaan tietää!

Entäs nyt; puolentoista tunnin lentomatkan päässä Krimillä ja Ukrainassa on täysi sota. Puhuvat kaunistellen aseellisesta konfliktista. Israel ja Palestiina käyvät loppumatonta kostonkierrettä. Syyriassa on meneillään täysi hävitys. Afrikan heimoriidat kasvavat. Isis-järjestö surmaa televisiokameran edessä viattomia.


Mikä piru meitä ihmisiä riivaa? Emme ole ihmisinä kehittyneet satoihin vuosiin. Onhan niitä tietokoneita ja kännyköitä. Katsellaan suoraa värilähetystä kuusta, mutta pedon tasolle ihmisenä on jääty.

Korkeassa virassa oleva sosiaalijohtaja kertoi ääni värähtäen omaishoitajien osuuden maailmassa olevan kolme miljardia, luit aivan oikein. Hän sanoi myös, että ellei näin olisi, yhteiskunta ei pystyisi kaikkia hoitamaan.

Täällä suljettiin pari vuotta sitten erittäin toimiva mielisairaala. Puhuttiin "asiakkaiden" siirtymisestä avohoitoon. Heitteille heidät on osittain jätetty. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä päihde- ja huumenuorten parissa, nähnyt tilanteen.

Monelle meistä toisen menestys on vaikeampaa kestää kuin omat vastoinkäymiset. Kadehdimme, puhumme pahaa, olemme vahingoniloisia. Korostamme omaisuuttamme, retostelemme lastemme menestyksellä. Koska olemme ojentaneet tarvitsevalle auttavan kätemme?

Angela Merkel toi julki syvän huolensa; natsismi ja juutalaisviha nostavat päätään Saksassa. Ovatko Auschwitz ja Dachau jo unohtuneet?

Olen aiemmin maininnut Leo Tolstoin sanonnan: "Kaikki paha alkoi, kun ensimmäinen mies laittoi peltotilkkunsa ympärille aidan sanoen tämä on minun!" Luotan nuoriin. Toivon heidän tekevän pallostamme paremman paikan. Ei pakotteilla mitään voiteta. Kostonkierre on loputon.

Kouluissa, työpaikoilla, sotaväessä on huomattu; ei pelotteluun perustuva johtaminen, pomottaminen onnistu. Pelkäävä alainen alkaa nopeasti vihata. Viha on pelon veli.

Palaan sinne Akselin kyytiin. Kotikylän rauha, tutun turvalliset ihmiset, Akselin lempeä huolenpito. Ei hajuakaan "siirtomaatavaroista". Meillä oli hyvä olla. Akseli, taisi jotain suurta jäädä matkalle mukaamme...

Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä