Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo

MePa

MePa
1950-luvun puolivälissä yltiöpäiset nuorukaiset perustivat kotikylään jalkapallon erikoisseuran, Merikarvian Pallon, MePan. Urheilun "asiantuntijat" soittivat kuolinkelloja heti, että potkupalloa maalaiskylään!

Vuoden 1956 olin "Näsin Antin laivastossa". Varusmiespalveluksen päätyttyä liityin seuraan. Tulin tavallaan valmiiseen pöytään.


Uutun kaupan lihamestari Westerlundin Kalevi oli Valkeakoskella toiminut jalkapallon parissa, kun mukaan tulivat Alakylän ja Krookan nuoret. Suurten unelmien ja toiveiden alus oli matkalla.

Aivan ratkaisevaa oli suuresti kunnioittamani Risto Lehtosen osuus. Roosenleevin joukkueessa peliuransa tehneen ympärille seura luotiin. Vaativan siviilityön ohella hän paitsi pelasi, oli meille nuorille tärkeä isähahmo Hanna-vaimon tukemana.

1958 saavutettu piirinmestaruus 14 joukkueen sarjassa oli enemmän kuin unelma. Tasaista oli. Pihlavan TUn joukkueessa pelasi myöhemmin kymmeniä maaotteluita kokenut nuorukainen, Miika Toivola.

Katsojia oli paljon, parhaimmillaan satoja. Lehdon Lauri Sähkötehtaantien varrelta kertoi, mitä peli hänelle merkitsi. Pienikokoinen, Roosenleevilläkin metsätöitä tehnyt mies oli todella tiukoilla: kotona sairautta, lapsia, niukkaa elämää. Tämä jaksamisen äärirajoilla elävä mies sanoi peliä katsoessaan unohtavansa hetkeksi arjen. Siinä he penkillä istuivat: Niemen Valtteri, Valkaman Veikko ja Lauri. Pelimme saattoi tarjota tällaistakin lohtua.

Junioreita oli paljon: Marjamäen Veikko, nuorena menehtynyt pellavapää Osmo, Ruohon Simo ja Seppo, Peltolan Eero, Rajamäen Pauli. Paljon heitä oli. Ja tietysti Rapi, Värenmäen hellyttävän käheä-ääninen napero. Hän ei kasvanut pumpuleissa. Hänestä tuli pallotaituri, joka vieläkin tekee arvokasta työtä nuorison parissa. Kyllä he kasvettuaan tajuavat työsi merkityksen, muistavat Raimo Lemmenrannan!

Maalissa edessäni pelasivat Sundeliinin veljekset, Kosti ja Väinö, hienotunteiset, eleettömät puolustajat. Väinö taituroi iltamissa vaijerilla. Työkseen hän kuorma-autoili. Sain satamahommissa tuntea Isä-Sundeliinin, rauhallisen, miellyttävän puutavaramiehen. Perintötekijät olivat siirtyneet pojille.

Salon Arvi "Aso" ja Salmen Pekka huippupelaajia puolustuksen keskustassa. Kuusisen Pentti ja Kulosaaren J-P taitavina laitureina, Henriksonin Heikki peliälyineen syöttökoneena. Kalevit Westerlund "Westu" ja Liutala, mitäpä sanoisi, Westu, yksi perustajista täysillä mukana. Liutalan Kalevista voi liioittelematta sanoa; urheilulahjakkuus moneen lajiin, poikkeuksellisen kookas, voimakas, nopea.

Merikarvian Osuuskassaan tuli johtajaksi Eira Koskenniemi, etunimestään huolimatta mies. Hän oli Jyväskylässä toiminut silloin Kirin pesäpallojoukkueen tehtävissä. Seura oli lajinsa ehdoton ykkönen. Koskenniemi kertoi aikomuksenaan olleen pesäpallon tuomisen pitäjäämme. Sanoi huomanneensa MePan hurmoksen, käytti tätä ilmaisua, ja luopuneensa ajatuksestaan. Johtajasta tuli innokas seuramme kannattaja.

Näen MePan joukkueen ryhmittyneen kentälle. Kolmella tyhjällä pelipaikalla on kullakin sinivalkoinen kukkakimppu muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Poissa ovat Kalevit, Liutala ja Westerlund, puolustuksesta Rannan Heikki. Elämän ja kuoleman välinen lanka on niin ohut, hauras, yksi hetki ja jäljellä ovat vain muistot.


Vein täällä Karhulassa sankariristille kimpun kedon kukkia. Mielessäni soi Jukka Karjalaisen laulu MePalle Ristosta pienimpään junioriin, meille kaikille: "Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan sankareita elämän ihan jokainen!"

Piispa Eero Huovisen sanoihin on hyvä lopettaa: "Ihmisten pitäisi ymmärtää, me olemme täällä toisiamme varten!"

Kiitollisena teille kaikille, pelaajille, junioreille, katsojille, sain viettää seurassanne nuoruusvuosien riemukkaita hetkiä!

Päivitetty 6.12.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä