Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo

Muistoja herättänyt soitto

Muistoja herättänyt soitto
"Männäviikolla" Ratalan Liisa soitti Merikarvialta. Merikarvian Joulu -lehdessä olleeseen kuusijuhlakirjoitukseen palaten hän kotoisella murteella kysyi: "Eks sä ollenkaan muistanu sitä joulunäytelmää, ko sä olit kuninkas ja mä kuninkatar?" En muistanut. Miten on päässyt tapahtumaan, minä, joka olen kova kehumaan itteäni, unohdan tuollaisen!

Puhuimme pitkään. Teimme aikamatkan kauaksi lapsuus- ja nuoruusvuosiin.

Olen aikaisemmin maininnut Ratalan perhekunnan älykkyydestä. Äitini kertoi olleensa kiertokoulussa Impivaarassa. Opettajana oli Ratalan lasten äiti. Geeniperimää on. Opiskelumahdollisuuksia jos olisi ollut, valkolakkeja olisi laitettu monelle päähän.

Antti ja Helmo toimivat maanviljelijöinä, Heikki Luvialla pankinjohtajana, Martti Kajaanissa insinöörinä, Pentti Simossa "mettäherrana". Tauno on minua vähän nuorempi, insinööri halusi enemmän, korkeakoulututkinto siihen lisäksi, terveiseni sinne Jväskylään!

Puhuin muutaman kerran Martin kanssa. Niin vain ne paperirullat jäivät taka-alalle. Puheet kääntyivät sinne kotikylään. Liisa kertoi vanhallakoululla Pekan olleen vihainen, kun ei mennyt yhteiskouluun. Näki lahjakkuuden.

Eeron tapasin satamassa. Kerroin oheisen tarinan Liisalle. Meille satamaan tuli ylityönjohtajaksi merikapteeni Aarre Eskola, Seiskarin poikia. Kuultuaan olevani Merikarvialta, kertoi seuraavaa; Hän oli Finnsailorin förstinä. Oli lähdössä satamaan hommiin j viimeisenä iltana juhlistivat tapahtumaa, mukana myös Ratalan Eero.

Aarre kertoi kysyneensä Eerolta, miten sinä ainoana miehenä toit kovassakin tuulissa kahvimukin täytenä "prykälle". Eero kertoi: "Kun lähdin keittiöstä, ryyppäsin suun täyteen ja juuri kun tulin komentosillalle, laskin suusta mukiin!" Eerohan seilasi Borelle rahdatussa Karessa perämiehenä. Samaan aikaan sattuivat satamaan Työlahden Antti, Finnmaidin stuertti ja Effoan sähköttäjä, Poijärven Poppeli.

Olimme Antin laivassa kahvilla. Siinä sitä Merikarvian seilorit kertoivat juttujaan, joukossa lapsilta kiellettyjäkin. Kapteeni Hyytiäinen kahvitteli kanssamme. Lähtiessään hän kysyi minulta, onko Antti siellä Merikarvialla tavallisia ihmisiä ollenkaan? Sanoin meitä olevan noin 7000. Nämä kolme ovat paraatijoukkoa!

Työlahden Antti asui Haminassa, vuosikymmeniä tapasimme. Anttihan oli stuerttien ykköstykki, konstailematon, kotiseudun murretta puhuva. Antti sanoi: "Kun alkaa kusi nousta päähän, kannattaa muistaa, Kuivansillan luota on lähdetty!"

39 vuoden työrupeama suomalaisittain oli kyllä hyvä elämänkoulu. Laivoja kävi paljon. Kotikylän väkeä tapasi viikoittain. Tuollaiset tapaamiset lujittivat sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kiitollisina muistelimme kotikylää. Sieltä kaikki on alkanut. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan loppulause passaa tähän: "Aika velikultia."

Antti

Päivitetty 6.12.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä