Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo

Näin sydämeeni joulun teet

Näin sydämeeni joulun teen
Vieraalta tuntuu nykyään joulun odotus. Kilisee, kilisee kulkunen soi jo marraskuun puolivälissä. Joululauluja höylätään viikkoja. Kaupan väki on niin kyllästetty niillä, ettei H-hetkellä uskalla edes hyräillä!

Tavaratalojen ovet ovat kuin rysän nielu. Ihmiset ryntäävät, tönivät, kovaääniset kailottavat tavaroita, joita juuri sinä tarvitset. Joululahjojen ostokilpailu on pahimmillaan.

Moni maksaa lahjavelkoja vielä silloin, kun koivut jo tekevät urpuja. Markkinavoimat puristavat nyt kuluttajaa.

Suljen oven tältä mielettömyydeltä. Palaan lapsuus- ja nuoruusvuosien jouluihin. Hetki vielä. Tavaratalon pääoven hämärässä seisoo mies, pitkä kaapu, parta, olkapäille ulottuvat hiukset, silmissä erikoinen lämpö.

Hän syntyi tallissa. Majatalossa kun ei ollut tilaa. Paimenet kedolla vartioivat laumaa ja näkivät Beetlehemin taivaalla uuden tähden. Kristikunnan suuri hetki oli koittanut. Pastori Voitto Viro sanoi 1950-luvulla: "Ei helvettiä ole, se on täällä keskuudessamme." Samaako miettii vieras?

Aattona Turun joulurauhajulistuksen jälkeen seurakuntamme entinen kanttori, Sulo Saarits, laulaa Sulho Rannan Taas kaikki kauniit muistot. Kuuntelen sen seisaaltani. Matkaan laulun mukana lapsuus- ja nuoruusvuosien kotikylän jouluihin. Aattona radiosta kuultu Sillanpään "nuatilla" lukema joulupakina kertoo menneestä "taatamaisesti".

Viertolan Pentin kanssa tuurasimme Korvatunturin oikeata pukkia, yksin kolmesti. Sieltä roolihahmon takaa näki ja aisti eri tavalla joulut. Yhteistä niille oli se juhlan hartaus, lämpö.

Arjessa oli paljon puutetta, köyhyyttä. Joulu paikkasi siitä niin paljon. Parempaa oli laitettu päälle. Äiti, kodin sielu, oli laittanut ruoat, paistanut laatikot, herännyt ensimmäisenä, nukahtanut viimeisenä, peitellyt, sammuttanut kynttilät, suurelta osin tehnyt joulun.

Jouluaamuna lähden aikaisin kotikirkkoon. Sankariristillä pysähdyn, otan lakin pois. Yli 200 graniittilaatan edessä kiitän vapaasta isänmaasta.

Raitala saarnaa, Innola hoitaa alttaripalvelun mahtavalla äänellä. On Luoja antanut paimenelleen upean lahjan. Rannikon Reino johtaa kirkkokuoroa, nauttii hetkestä. Jouluyö, juhlayö sekä Tuo armon valkokyyhky ovat herkistävää kuultavaa. On hyvä olla. Olen kotona.

Ulkosuomalaisten jouluaaton toivekonsertti, se jos mikä kertoo lapsuusjoulujen merkityksen. Maapallon toiselta puolelta, monimiljoonaisesta kaupungista soittaja muistelee lapsuuden jouluja synnyinmaansa korpiseudulla. Hänellä on nykyisin aineellisesti kaikkea. Toivomansa Sibeliuksen "En etsi valtaa, loistoa", katkaisee soittajan puheen. Hän itkee. Hänellä on ikävä iäksi mennyttä. Niin myös meillä.

Joulutervehdykseni teille rakkaat kotikuntalaiset. Poisnukkuneet ovat muistoissa mukana. Ikäluokkani, joka on nähnyt molemmat sodat, kaartaa elämän loppusuoralle kiitollisena kotiseudulle lapsuus- ja nuoruusvuosien herkistä jouluista. Sytytän kynttilän. Kuuntelen tuon Näin sydämeeni joulun teen. Rauhallista, kiireetöntä joulua.

Antti
Päivitetty 6.12.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä