Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin

Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin

Ikäluokkani opintie alkoi 1943 syyskuussa. Kaksi ensimmäistä vuotta Uudellakoululla Helmi Salon oppilaina, sitten siityminen Vanhallekoululle, jota yleisimmin kutsuttiin Pekankouluksi legendaarisen johtajaopettajan mukaan.

Olimme yläluokalla. Menossa oli unkontotunti. Lämmin kevätaurinko raukaisi meitä koltiaisia kuin myös opettajaamme. Vuorolukuna tunti eteni. Luokkatoverimme piti lukea "Jeesus meni Mesopotamiaan". Sieltä tulikin: "Jeesus meni Mosapakalle!"

Opettajamme katsoi tyynenä lasiensa yli sanoen: "Vai meni kuuleks sinne?" Mosapakka oli yhteislaidun "Värtviikissä" Viinojan takana. Myöhemmin tällainen arvailuun perustuva oireilu on saanut nimen lukihäiriö.

***

Metsätalousneuvoja Yli-Kerttulan Ville oli Kuvaskankaalla Veikkolan Jussin kanssa leimaamassa Vaasantien varrella. Katselivat, mitä tehdään, mistä otetaan, kun Jussille tuli "hätä". Housut alas ja homma hoitoon. Lähellä tietä kun olivat, Ville huomautti rauhalliseen tyyliinsä: "Muuten, postiauto tulee." Jussi jatkoi toimenpidettään peräpää tielle päin tuumaten: "Tuttu täytyy olla, joka siltä puolelta tuntee!"

***

1950-lukua elettiin. Hakasalon Paavolla oli taksina "Humperi". Hän kertoi hiljaisesta viikosta: "Torstaina yksi 1,50 markan kyyti, sekin velaaks!"
Toimen mies lähti silakkakaupalle, haki satamasta kaloja, laatikot paksiin ja menoksi. Pesuvati oli pienin mitta. Ominaiseen tyyliinsä sanoikin hintaa kysyttäessä, "Kalat ovat ilmaisia, kyyti on se, mikä maksaa"; taksilla kun ajeli. Paavo sanoikin: "Niin monta sormee kraappii leipäfadis, se panee yrittämään."

***

Jouluaattona joulurauhan julistuksen jälkeen seurakuntamme entinen kanttori, Sulo Saarits laulaa Sulho Rannan vavahduttavan "Taas kaikki kauniit muistot." Kuuntelen sen aina seisaaltani, matkaan sinne 1940 - 50 -lukujen jouluihin.

Niin paljon puuttui aineellista, mutta niin paljon oli sellaista, jota kannan mukanani loppuun saakka. Kansakoulun joulujuhlat, tonttupuvut, nisuäijät, satunäytelmä. Yhteiskoulun hetki, jolloin hojelman jälkeen kokoonnuttiin luokkiin, jaettiin todistukset, laulettiin yhdessä Sibeliuksen "En etsi valtaa, loistoa". Herkän hetken jälkeen alkoi joululoma.

Katseeni hakee Linnunradan valomerestä Beetlehemin tähteä. Kyllä se löytyy. Olen siellä kotikylässä, jossakin lähellä on seimi, pieni lapsi vanhempineen, kristikunnan käsittämättömän juhlan päähenkilöt.

Olen lapsuusvuosien jouluaamun kirkossa: valoa, kaunista, turvallista ja kun kirkkokuoro laulaa "Tuo armon valkokyyhky", tunnen olevani jonkun suuren kädessä. Olen kotona.


Joulurauhaa ja levollista mieltä teille kaikille. Kiitollisia ajatuksia poisnukkuneille.

Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä