Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Väärään aikaan väärässä paikassa

Väärään aikaan väärässä paikassa

MUISTELU 1953 toukokuisena iltana tapahtui naapurikunnassamme Isojoella maamme ehkä puhutuin ja kirjoitetuin henkirikos. Seurakuntanuori Auli Kyllikki Saari katosi kotimatkalla.

Kuukausien etsintöjen jälkeen erään etsintäketjussa olleen miehen käteen tarttui irrallinen, hämäykseksi sammalikkoon laitettu männyntaimi. Suohauta oli löytynyt.

Outoja asioita tuli julkisuuteen. Hautapaikan lähellä olleiden halkopinojen väliin oli tuotu kuolleen koiran raato. Kyllikin hiljainen kotitie oli lanattu heti katoamisen jälkeen.

Näkikö toukokuisena varhaisaamuna kotipitäjässäni paloaseman luona ongella ollut tuttu mies juttuun liitetyn vaalean Volvon?

Rikos jäi selvittämättä, paljon jäi kuitenkin tapahtumia vastauksitta.

Myöhäissyksyllä hautajaispäivän lähestyessä tuli tieto, että linja-auto lähtee tilaisuuteen. Kerroin naapureillemme Häyrisen Eevalle ja Gunnarille halustani mennä tilaisuuteen, en uteliaisuuttani, murrosikäisen elämänkuvan hahmottaminen oli hämmentävää, minuuden etsimistä, elämän rajallisuuden tajuamista.

Puhuimme pitkään. He pitivät luonnollisena asiana mukanaoloani. Kiitos Eeva ja Gunnari!

Ojalan luota menin linja-autoon. Mukana olleista muistan ainakin Laaksosen Olavin.

Saattoväkeä kerrottiin olleen noin 25 000, ilma sumuinen, raskas. Kirkon ulkopuolella kovaääniset välittivät kirkon surutilaisuuden.

Löytöpaikalle oli tienvarressa opaskyltti, pienen kaupan ikkunassa uhrin polkupyörä, näin kerrottiin, mautonta.

Liian paljon jäi avoimia asioita, nykymenetelmillä syyllinen (-set) olisi paljastunut nopeasti. Onneksi silloin ei vielä ollut nykypäivän sensaatiolehdistöä, joka rahasta repii kaiken levälleen.

Saimme kokea 1959 jälleen vastaavaa. Kaksi nuorta lomamatkalla ollutta sairaanhoitajakoulun oppilasta Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen surmattiin Heinävedellä. Tulilahti oli nyt paikkana.

Puhuin nuorena menehtyneen, ihailemani teologianopiskelijan, Pohjanrannan pojan, Kallion Esan kanssa Isojoen tapahtumasta. Toivon hänen jättävän Raamatunlauseet, puhutaan hyvästä ja pahasta, ihmisenä olemisesta.

Esa oppinsa mukaan otti esiin Taivasten valtakunnan, minä taas hain vastausta kysymykseen, onko kuoleman jälkeen mitään, vai "oliko se sitten tässä?"

Näin hänessä uuden, ihmisläheisemmän kirkonmiehen, joka todella köyhistä oloista lähteneenä ymmärsi ihmistä.

Uskoin Esan erilaisuudellaan tavoittavan myös nuoret. Toisin oli päätetty, nuoren kotkan lento katkesi jo nousuvaiheessa, sairaus voitti.

Tällaisten tapahtumien jälkeen on helpompaa, jos uskoo olemassaolon jatkuvuuteen.

Kun oikein tarkasti katson illalla tähtitaivaan Linnunrataan, löydän sieltä kolme pientä, kirkasta tähteä, kirjoitukseni surmatut neidot...

Antti

Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä