Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita
» Notkee-Ville ja muut veitikat
» Me­Pa
» Kaksi leikkuulautaa
» Näin sydämeeni joulun teet
» Väsyneet hiihtäjät
» Muistoja herättänyt soitto
» Muistojen Lotta-Maja
» Isän­maal­le
» Metsänhoitoyhdistyksen neuvojia
» MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye
» Eä­män­näl­kä
» Rupee olee jo viimiset ajaat
» Sa­ta­ma­muis­to­ja
» Oko sulla kiirus...
» Värenmäen poikia
» Kävimme Koittankoskella
» Lauloimme kilpaa
» Tuntematon sotilas
» Kuljen taas kotiinpäin
» Sano Nikkarin Voitto ja muutama muukin
» Erilaisia sankareita
» Matka kaukaa lapsuudesta nykyhetkeen
» Väärään aikaan väärässä paikassa
» Met­sä­mies­muis­to­ja
» Sanoi Pekka Kyläkoski ja muutama muukin
» Vartiomieshan se sellainen mies on
» Soli sitä aikaa: Sano Feekin Erkki ja muutama muukin
» Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi
» Aikamatka arjesta avaruuteen
» Vieraan vallan lentokone Krookassa
» Soli sitä aikaa: Ilvesvartio
» Soli sitä aikaa: Legenda jo eläessään
» Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta
» Kolme kaffekuppia
» Köörtilän Kiri, Lauttijärven Lukko, Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku
» Kuin silloin ennen
» Aikamatka kaukaa nykypäivään
» Marsalkka Mannerheim ja sotamies Reino Juhola Värenmäeltä
» Aarne, onnittelumme 1950-luvulta
» Siivousviikko Kouhin sahalla
» Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla
» Jokisen Arkan fargo
Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Vieraan vallan lentokone Krookassa

Vieraan vallan lentokone Krookassa

Nykyinen asuinpaikkani, Kotka, oli sodan aikana yksi maamme pommitetuimmista kaupungeista. Me siellä synnyinkunnassamme olimme taisteluista kauimpana. Pommituksia emme kokeneet. Vai oliko jotain?

Mäntylahden takana oli räkättirastaiden suosima pesimismetsä. Tottakai siellä käytiin munimisaikana. Metsikkö päättyi peltoihin. Taustalla oli Pohjarannan tie ja Varheenmaan rakennukset. Siinähän se pommikuoppa oli, noin pieni. Vieressä harmaa lato pystyssä.

Asioista perillä oleva taho tiesi kertoa: "Kirkkoa se yritti pommittaa. Bensa lopussa, joutui tyhjentämään pommilastiaan." Tällaisia mietteitä kuultiin.

Mitä se viholliskone täälla kaukana lännessä on pommilastissa tehnyt? Kuopan reunalla seisoimme. Selvittämättömiä asioita jäi!

Talvella se sitten tuli; Värenmäen poikien tietotoimisto oli saanut viestin; Krookan jäälle on saksalainen hävittäjä tehnyt pakkolaskun. Eihän sitä koulurepun sisältöä muutenkaan innolla tutkittu. Nyt se vähäkin jäi. Suuret asiat painoivat nyt!

Potkukelkalla satamaan, Sevion luona oli uteliaita. Joku kotirintaman mies komenteli: "Klopit kotio." Ei mennyt viesti perille.

Muistelen jonkun viranomaisen asiallisesti kertoneen, Porista tulee erikoisauto hakemaan koneen pois. Tulihan se.

Koskivuon kahvilan luona oli sotilasajoneuvoja ja erikoisen lavetin päällä pakkolaskun tehnyt kone. Suomi ja Saksa olivat aseveljiä, joten kolonnaan kuuluneet saksalaissotilaat suhtautuivat meihin asiallisesti, jopa lempeästi. Muistan asepuvut ja ihmetystä herättäneet "maihinnousukengät".

Siinä lavetin päällä se nyt oli. Kuinka se on noin pieni? Kun joskus näimme Lähteen Eeliksen käyvän Lännennäsin päällä äitiään katsomassa, niin tietävimmät sanoivat siipivälin ulottuvan Värenmäeltä Kouhin sahalle. Ei nekään kaikkia tienneet!

Tarina kertoo, tuskin moottori oli ehtinyt jäähtyä, kun Hyrskylahden Arvi jo laahasi plootunpalaa pitkin jäätä.

Kyllä meidän Ilves-vartion edustajakin oli asialla. Johtajamme Viertolan Erkki sai myös "kotiinvietävää".

Yhteiskoululla toimi lennokkikerho. Oliko maisteri Helanko johtajana? Sinne Erkki sen "näytteen" vei.

Karhulan ilmailukerhon sielu on pitkään ollut eversti Jyrki Laukkanen, ilmavoimien pitkäaikainen koelentäjä. Hän oli asiantuntijana Jämijärven surullisessa tapahtumassa. Hän kertoi, että tekniikan valtavasta kehityksestä huolimatta täydellisyys on tavoittamattomissa.

Minusta se löytyi jo 1940-luvun lopulla. Olimme Työlahden Akselin mukana viemässä pyttykuormaa Kouhin sahalta Krookkaan. Meistä pojista oli purkauksessa apua ja Akseli palkitsi työmme. Poikkesimme tullessa osuusliike Kansaan, Levanderin Martin johtamaan kauppaan.

Akseli osti meille kolmelle pojalle yhteisen limonaadipullon. Se oli tasattava kolmen pojan kesken. Kaupan rappusilla joimme, ne kaksi silmäparia, jotka vahtivat juovaa. Niitä tarkempia laitteita ei vielä ole keksitty! Eversti nauroi, taitaapa niin olla!

Mukavia toukokuun hetkiä teille sinne kotikylään!

Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä