Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Jukka Uusitalon tarinat > Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat

Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat

Kun olin lapsi, teki äitini kesäisin usein silakkaruokia.
Kun merestä keväällä lähti jäät ja kalastajat pääsivät pyytämään silakoita, alkoi meilläkin silakkaherkkujen aika. Kalakauppias haki aamulla satamasta tuoreita silakoita pyöränsä takahäkkärän molemmin puolin oleviin kalareppuihin ja ajoi meidän portaan viereen. Tässä kauppias punnitsi äidin haluaman määrän silakoita ja rahasti käteisellä ilman kuittia ja ilman alvia. Silakoiden kotimaisuusaste ja tuoreus olivat takuuvarmat.

Äitini perkasi silakat. Poisti pään ja rääsyt. Osasta hän teki fileitä poistamalla selkäruodon. Pihvejä varten hän asetti fileet pöydälle nahkapuoli alaspäin ja maustoi fileet hienolla suolalla, valko- ja maustepippurilla.. Hienoksi hakattua sipulia hän laittoi lisäksi joka toisen fileen päälle. Sitten näiden puolikkaiden päälle hän laittoi toisen tyhjän fileen ja pyöritteli pihvin ruisjauho-suolaseoksessa. Sitten valurauta pannu kuumaksi ja siihen runsaasti voita ja sitten pihvit paistumaan. Näin syntyi parhaimmat minun syömäni silakkapihvit. Olen myöhemmin etsinyt kunnon silakkapihvejä, mutta huonolla menestyksellä. Kerran ostin Merikarviana torilta Venerannan myyntikojusta lähes yhtä hyviä silakkapihvejä. Kerran sain Porissa ja erään huoltoaseman lounasruokalassa kelvollisia pihvejä. Yleensä pihvit on pilattu sillä, että ne on paistettu öljyssä tai niiden mausteena on käytetty jotakin valmista kalamaustetta. Olen itsekin tehnyt muutaman kerran silakkapihvejä hyvällä menestyksellä. Kaupan pihvejä en osta enkä ota ravintolassa tarjolla olevia pihvejä ennen kun olen varmistanut, että ne on paistettu voissa. Sama koskee myös paistettuja muikkuja

Paistetut silakat, eli paistinsilakat äitini teki peratuista silakoista, joissa oli vielä selkäruoto mukana. Nämäkin kalat hän pyöritti ruisjauho-suolaseoksessa. Hän latoi kalat voiselle rautapannulle aivan vieri viereen kylki kylkeä vasten ja laittoi kannen päälle. Kun kalat olivat paistuneet sopivan ajan, käänsi hän pannun nurinpäin, siten, että silakat jäivät kannen päälle paistettu puoli ylöspäin. Sitten lisää voita pannulle ja kalat varovasti kannen päältä liuotettiin takaisin pannuun. Valmiit silakat hän kasasi lautaselle, josta ne sitten syötiin esimerkiksi pernavoin kanssa. Jos oli tilliä, laittoi hän tilliä jokaisen kerroksen väliin. Sekä pihvien että paistettujen silakoiden kanssa käytimme aina etikkaa. Samoin silakkalaatikon kanssa piti olla etikkaa. Minulla oli täällä Hämeenlinnassa työpaikkaruokalan emännän jääkaapissa oma etikkapullo, jonka emäntä antoi minulle kun ruokana oli silakkalaatikko tai paistetut silakat. Silakkapihvejä he eivät tarjoilleet. Olivat kuulemma liian suuritöisiä.

Huonojen silakkapihvien ja paistinsilakoiden syy löytyy siitä, että kalat ovat paistohetkellä vanhoja, lähes pilaantuneita ja ne paistetaan öljyssä. Vanhan kalan maku yritetään peittää runsaalla suolalla. Nykytekniikalla pidetään kalat jäähileessä monta päivää, jopa yli viikon. Ei ole ihme, että kalojen tuoreus kaupassa ei enää ole sama kuin minun nuoruudessani kalakauppiaamme kalarepuissa.
Hyvää Joulua ja maukkaita silakkaruokia.
Jukka Uusitalo

Päivitetty 23.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä