Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...

Lapsuutenkotini rantasauna

Sauna on rakennettu vuonna 1934 Molforssin ja myllyjuovan välisen reunapadon päälle. Sauna on todellinen rantasauna, koska se on aivan joen rannalla sekä etu- että takaosaltaan. Saunarakennus on tehty hirrestä ja sen sisäkorkeus on lähes 4 metriä. Lauteet eli parvi on niin korkealla, että saunaan tullaan pukuhuoneesta parven alta. Kun istuu lauteilla, jää pään ja katon väliin vielä tilaa noin puoli metriä. Tämä mitoitus takaa sen, että kylpijä on päästä varpaisiin lähes samassa lämpötilassa. Kun seinät ja katto on verhoiltu huokoisella puukuitulevyllä, tulee löyly parveen kuin salaa. Ei ole kovia ja heijastavia pintoja. Alussa saunassa oli kertalämmitteinen kiuas, mutta nykyään kiuas on jatkuvalämmitteinen. Silloin, kun Merikarvianjoki oli joki myös kesäisin, saunan edessä olevassa myllyjuovassa oli mitä parhain uimapaikka. Tämä lisäsi saunan nautittavuutta.
Oli aika, jolloin meillä kävi monet naapurit saunomassa lähes säännöllisesti. Saunojia oli joka lauantai paljon, kymmenkunta vierasta, omaväki sekä Sepän Maija ja Hilma. Kiukaassa piti olla lämpöä runsaasti. Maija ja Hilma kylpivät aina viimeisinä, koska he saivat virutella rauhassa. Eräänä lauantaina, kun sisareni Pirkko lähti Otamoille tansseihin, menivät Maija ja Hilma samaan aikaan saunaan. Kun Pirkko palasi puolenyön jälkeen tansseista tulivat Maija ja Hilma saunasta. Heidän saunomisaikansa oli tuolloin lähes viisi tuntia. Kyllä siinä ajassa tuli varmaan puhdasta jälkeä. Todellista saunapuhdasta tai peräti syväpuhdasta.
Saunavihtoja tehtiin toista sataa joka kesä. Vihdat tehtiin heinäkuun 12 päivä, eli Hermannin päivänä. Vihtoja olivat tekemässä meidän perheen lisäksi usein myös Sepän Maija. Vihdat nostettiin saunan eteisen kattoon kuivumaan. Joka lauantai otettiin ainakin pari vihtaparia käyttöön. Kuivahtaneet vihdat haudottiin kiehuvassa vedessä ja kiukaan kivillä.
Sauna lämmitettiin myös silloin, kun palokunnan talolla, (nyk. Mieslaulajien talo) oli hiihtokilpailut. Hiihtäjät saivat kylpeä hiet pois ja vaihtaa kuivat vaatteet.
Saunassa tehtiin myös lahtia. Ammuttu sika, josta oli laskettu veret pois, tuotiin saunaan ja kiehuvalla vedellä, eli varilla ja rautakupilla poistettiin karvoitus. Sika kaltattiin. Ruho nostettiin kinneriin roikkumaan eteisen katosta. Siinä ruho avattiin ja sisäkalut poistettiin. Saunassa ja jokirannassa suolet puhdistettiin ja niistä tehtiin makkaraa. Myös monet muut herkut valmistettiin saunassa. Me lapset kävimme kysymässä naapureilta makkaramittaa. Sitä ei löytynyt vaikka kävimme monessa paikassa. Meitä taidettiin vetää höplästä.
Saunaa käytettiin myös pyykkitupana, varsinkin talvella. Saunan padassa keitettiin pyykki, jalka- punkassa se hierottiin pyykkilautaa vasten ja sitten huuhdeltiin, eli virutettiin myllyjuovassa. Talvella oli juovan jäässä avanto, jossa pyykki virutettiin ja sitten väännettiin ripustuskuivaksi. Pyykki kuivattiin ulkona. Tuohon aikaan pyykki kuivui myös pakkasessa.
Pyykin peseminen oli raskasta työtä ja siksi sitä tekivät vain naiset. Ei se soveltunut miehille. Meidän pyykkärinä toimi Laaksoska, Olavi Laaksosen äiti. Laaksoska teki monta raskasta työpäivää meillä ja muissakin paikoissa pyykkiä pesten.
Isäni laittoi aina ennen saunan lämmittämistä kiukaalle pienen kiven, jossa oli tervaa. Tästä levisi saunaan mieto ja miellyttävä tervan tuoksu. Näitä tervakiviä oli valmiina eteisessä päreen päällä.
Sauna on kuuluisa kovista löylyistään. Kovimmat löylyt taisi olla sota-aikana, kun Näsin Jaska ja Hakasalon Paavo lomalla ollessaan olivat kylpemässä. Heidän löylyvetensä kiehui sinkkiämpärissä parven lattialla.

Terveisiä Hämeenlinnasta.

Jukka Uusitalo
Kirjoittaja saunoo nykyään muualla.
Päivitetty 7.4.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä