Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...

Naapurimme apulainen Signe

Monta vuotta sitten oli Hakasalossa apulaisena nainen, jonka nimi oli Signe. Hänellä oli erittäin vilkas ja runsas mielikuvitus. Hän kuvitteli olevansa poliisi, naispoliisi. Mielikuvissaan hänen hyvä poliisitoveri oli konstaapeli Vuorenmaa. Toinen Merikarvian poliisi Väkinen ei kuulunut Signen suosikkeihin. Signe jutteli innoissaan Vuorenmaan kanssa ja ratkoi rikoksia. Huoneessa ei ollut Signen lisäksi muita, mutta silti juttu luisti. Signe saattoi tulla yllätäin huoneeseen ja sanoa:! Morjes vaa Vuorenmaa” ja vähän ajan kuluttua, ”jaa näkyy se Väkineki olevan paikalla”. Myös meidän isä kuului Signen suosikkeihin. Isäni osasi keskustella Signen kanssa samoin kun hän keskusteli lasten kanssa, aina mukana heidän mielikuvissaan.
Signellä oli erikoinen vaiva. Joka iltapäivä kahden paikkeilla Signe ilmoitti, että päätä polttaa. Hän pyysi Erkiltä, joka tuolloin ei vielä ollut Olliver Hawk, Lempitädin päänsärkypulveria. Lempitäti oli Erkin äidin sisar ja hänellä oli apteekki Kälviällä. Täältä Erkki oli tuonut tyhjiä pulveripapereita, joihin tuohon aikaan käärittiin lääkkeeksi tarkoitetut pulverit. Näihin papereihin Erkki kääri oman reseptinsä mukaan tehdyn lääkkeen. Hän laittoi perunanjauhojen sekaan hienoa suolaa. Perunanjauhoja oli noin kaksi kolmasosaa ja suolaa yksi kolmasosa. Sekoitus maistui tavallaan lääkkeeltä. Otettuaan lääkkeen, kävi Signe makuulle ja otti reilun puolen tunnin nokoset. Herättyään hän oli taas pirteä ja muisti aina kehua Lempitädin päänsärkypulveria.

Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka uusitalo
Kirjoittajakin ottaa iltapäivisin puolen tunnin nokoset, mutta ilman Lempitädin pulveria.
Päivitetty 23.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä