Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo

Österby

Österby oli aikoinaan Merikarvian suurimpia ja vanhimpia taloja. Österbystä on lohkottu mm. Uudentalon talo. Österbyn kaunis päärakennus sijaitsee joen rannalla Holman sillan vieressä ja se tunnetaan nykyään Itäkylänä. Nykyään Österbyn nimi esiintyy enää hautakivissä. Viimeinen Österby oli tietääkseni Selma Österby, joka kuoli 1962. Hänellä oli miehensä Erik Österbyn kanssa 10 lasta joista aikuisiksi eli 5. Nämä lapset sitten aikuisina suomensivat nimensä Itäkyläksi. Lapsuudessani esiintyi Österby nimi ainakin kahdessa kohteessa, oli Österbyn lammi ja Österbyn kuja. Nyt nämäkin nimet on hukattu. Lammi on hukutettu Holmankoskeen ja kuja kuulemma on Ylisensahan tie. On harmi, että näitä vanhoja nimiä korvataan uusilla ja aivan oudoillakin nimillä. Holmankoski on juuri sellainen nimi jonka alle ovat jääneet perinteiset koskien nimet. Esiintyy myös Holmankosken silta niminen silta. Silta on ollut iät ja ajat Holman silta. Kyllä Österby olisi ansainnut ainakin yhden paikannimen Merikarvialla, sillä olihan se paikkakunnan merkittävimpiä taloja. Ylisensahan tie on aivan tarpeeton nimi tielle, joka ei ole koskaan johtanut kyseiselle sahalle. Österbyn tie olisi paljon parempi vaihtoehto tälle tielle.

Vanha Heikkilä on myös vanha merikarvialainen talo. Robert Österby sai Vanhan Heikkilän omistukseensa vaihtokaupan kautta. Hänen veljensä vaimo Kaisa Yli-Jumppi omisti Vanhan Heikkilän. Kun Robert ja hänen veljensä Evert luopuivat osuudestaan Österbyn talosta veljensä hyväksi, saivat he Vanhan Heikkilän tilan omistukseensa. Koska Evert oli poikamies, jäi talo Robertille. Robert Österby avioitui Anna Kaisa Elgin kanssa. Kaisa oli muuten Taina Elgin isoisän vanhin sisar. Robertin ja Kaisan lapsista Jenni avioitui Frederik Kouhin kanssa ja he muuttivat Jennin kotitaloon. Näin Vanhasta Heikkilästä tuli Kouhila. Kun Matti ja Maija Itäkylä sitten ostivat Kouhin päärakennukset, perustivat he siihen Vanhan Heikkilän majatalon. Näin talo sai alkuperäisen nimen. Talo säilyi edelleen suvussa. Olihan Matin isän isoisä Robertin veli.
On hyvä, että Kaasmannin nimi on säilynyt tien nimenä. Kaasmannin torppa oli aikoinaan Österbyn torppa. Sitä isännöi 1900 luvun alkupuolella Frans Elg vaimonsa Marian kanssa. Maria oli omasukua Kaasman ja torppa oli Marian kotipaikka. Frans oli edellä mainitun Kaisa Elgin veli. Fransilla ja Marialla oli 4 lasta, joista kaksi kuoli muutaman kuukauden ikäisinä. Kaksi naimatonta ja lapsetonta sisarusta asuivat torpassa ja käsitykseni mukaan he ottivat kasvattipojakseen Niilon. Niilo tunnettiin paremmin Kaasmannin Niilona kuin Siltona. Niilon poika Osmo Silto asustaa nyt Kaasmannin taloa.

On todella harmi, että Merikarvialta katoaa vanhoja paikan nimiä. Jopa historioitsijatkin niitä kadottavat. Onko vaarana, että mahdollisten kuntaliitosten myötä katoaa myös Merikarvia nimi?
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittajakin kuuluu laajaan Österbyn sukuun.
Päivitetty 23.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä