Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...

Puuttuva lahjakkuus

Ihmisille on suotu monenmoisia lahjakkuuksia. Omista lahjakkuuksista tiedän vain sen, että minulta puuttuu täysin musikaalinen lahjakkuus. En osaa laulaa enkä soittaa mitään soittopeliä. Onneksi minulla on sen verran rytmitajua, että opin tanssimaan. Sisareni Pirkko ja hänen ystävänsä Aino opettivat minut tanssimaan. Kun meni ensimmäisiin tansseihini Torpalle, hain aluksi vain Pirkkoa ja Ainoa tanssimaan. Sain hyvin nopeasti lähestymiskiellon heidän toimesta, joten oli pakkoa hakea muitakin naisia tanssiin. Lähestymiskielto kyllä myöhemmin peruttiin.
Olen joutunut kaksi kertaa ikävään tilanteeseen, koska en osaa laulaa. Ensimmäinen kerta tapahtui yhteiskoulussa, kun musiikin opettajamme Reino Rannikko määräsi jokaisen oppilaan vuorollaan luokan eteen laulamaan yksin. Koska en osannut laulaa, yritin jotenkin lausua laulun sanoja kunnes Reino käski palata paikalleni. Tästä esityksestä tuli tietenkin todistukseen viiva. Musiikin teoriaan osallistuin ja sain siitä ihan siedettävän numeron todistukseen. Toinen hankala tilanne oli armeijassa. Olimme palaamassa aliupseerikoulussa maastosta kasarmille, kun joukkueen johtaja komensi laulua. Siinä sitten joukkue marssi ja lauloi ” Muistoja pohjolasta”. En huomannut teeskennellä laulavani ja niinpä joukkueen johtaja yhtäkkiä ilmestyi viereeni ja kyseli miksi en laula. Sanoin hänelle, että en osaa. Hän määräsi minun ilmoittautumaan toimistoonsa marssin päätyttyä. Kun sitten olimme kapteenin kanssa kahden hänen huoneessa, määräsi hän minua laulamaan yhdessä hänen kanssa laulua ” Eikä me olla veljeksi vaikka me ollaan kahden…”. Kun taas lausuin laulun sanoja, uskoi hän, että en osaa laulaa. Tapasimme kapteenin kanssa noin kymmenen vuoden kuluttua Helsingissä. Meidän työpaikat olivat samassa rakennuksessa ja kuljimme samalla hissillä. Kun sanoin hänelle, että emme ole vieläkään veljeksiä vaikka olemme taas kahden, katsoi hän minua ihmeissään ja purskahti sitten nauruun. Hän sanoi muistavansa tapauksen ja oli pahoillaan tuosta tapauksesta, koska hänellä oli silloin sellainen käsitys, että jokainen ihminen osaa laulaa.
Kehottaisinkin teitä kaikkia, jotka osaatte laulaa, laulamaan aina kun se on mahdollista. Laulakaa vaikka työtä tehdessänne ja veisatkaa kirkossa ja muissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Muistan kuinka äitini lauloi aina kehrätessään. Muistan myös kuinka pikku serkkuni Jaakko Näsi, joka asui Uudessatalossa ja osallistui talon töihin , lauloi usein hevosella ajaessaan ja ulkotöitä tehdessään. Jaskalla oli kaunis ja kantava ääni. Hän lauloi niin, että koko Pirunpaska raikui.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittajalla on vielä kaikki laulunlahjat tallessa, koska ei ole niitä vielä koskaan käyttänyt.

Päivitetty 23.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä