Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. keskiviikkona 1.4.2020 klo 8:01



Etusivu > Perinnetarinoita ja runoja > Jukka Uusitalon tarinat > Puuttuva lahjakkuus

Puuttuva lahjakkuus

Ihmisille on suotu monenmoisia lahjakkuuksia. Omista lahjakkuuksista tiedän vain sen, että minulta puuttuu täysin musikaalinen lahjakkuus. En osaa laulaa enkä soittaa mitään soittopeliä. Onneksi minulla on sen verran rytmitajua, että opin tanssimaan. Sisareni Pirkko ja hänen ystävänsä Aino opettivat minut tanssimaan. Kun meni ensimmäisiin tansseihini Torpalle, hain aluksi vain Pirkkoa ja Ainoa tanssimaan. Sain hyvin nopeasti lähestymiskiellon heidän toimesta, joten oli pakkoa hakea muitakin naisia tanssiin. Lähestymiskielto kyllä myöhemmin peruttiin.
Olen joutunut kaksi kertaa ikävään tilanteeseen, koska en osaa laulaa. Ensimmäinen kerta tapahtui yhteiskoulussa, kun musiikin opettajamme Reino Rannikko määräsi jokaisen oppilaan vuorollaan luokan eteen laulamaan yksin. Koska en osannut laulaa, yritin jotenkin lausua laulun sanoja kunnes Reino käski palata paikalleni. Tästä esityksestä tuli tietenkin todistukseen viiva. Musiikin teoriaan osallistuin ja sain siitä ihan siedettävän numeron todistukseen. Toinen hankala tilanne oli armeijassa. Olimme palaamassa aliupseerikoulussa maastosta kasarmille, kun joukkueen johtaja komensi laulua. Siinä sitten joukkue marssi ja lauloi ” Muistoja pohjolasta”. En huomannut teeskennellä laulavani ja niinpä joukkueen johtaja yhtäkkiä ilmestyi viereeni ja kyseli miksi en laula. Sanoin hänelle, että en osaa. Hän määräsi minun ilmoittautumaan toimistoonsa marssin päätyttyä. Kun sitten olimme kapteenin kanssa kahden hänen huoneessa, määräsi hän minua laulamaan yhdessä hänen kanssa laulua ” Eikä me olla veljeksi vaikka me ollaan kahden…”. Kun taas lausuin laulun sanoja, uskoi hän, että en osaa laulaa. Tapasimme kapteenin kanssa noin kymmenen vuoden kuluttua Helsingissä. Meidän työpaikat olivat samassa rakennuksessa ja kuljimme samalla hissillä. Kun sanoin hänelle, että emme ole vieläkään veljeksiä vaikka olemme taas kahden, katsoi hän minua ihmeissään ja purskahti sitten nauruun. Hän sanoi muistavansa tapauksen ja oli pahoillaan tuosta tapauksesta, koska hänellä oli silloin sellainen käsitys, että jokainen ihminen osaa laulaa.
Kehottaisinkin teitä kaikkia, jotka osaatte laulaa, laulamaan aina kun se on mahdollista. Laulakaa vaikka työtä tehdessänne ja veisatkaa kirkossa ja muissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Muistan kuinka äitini lauloi aina kehrätessään. Muistan myös kuinka pikku serkkuni Jaakko Näsi, joka asui Uudessatalossa ja osallistui talon töihin , lauloi usein hevosella ajaessaan ja ulkotöitä tehdessään. Jaskalla oli kaunis ja kantava ääni. Hän lauloi niin, että koko Pirunpaska raikui.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittajalla on vielä kaikki laulunlahjat tallessa, koska ei ole niitä vielä koskaan käyttänyt.

Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä