Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
» Fagerien laivat
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
« Edellinen | Seuraava »

Fagerien laivat

Faakerin Anna, Usko & Onnetar

Pohjansahan Bergholmasta eli tutummin Päriholmasta tai Fagerinluodosta kotoisin olleet veljekset Oma ja Osmo Fager seilasivat merillä 1930-luvulla. Näin tekivät myös perheen vanhemmat veljet Oiva ja Osmo. Esimerkiksi Osmo pestautui 25.5.1936 vasta 17-ikäisenä Hacklinin Otto H -nimiseen rahtilaivaan ja vaihtoi sittemmin saman yhtiön Betty H- alukselle. Oma Fager palveli jonkin aikaa myös samalla laivalla. Pojat tekivät matkoja kuskaten puutavaraa pääasiassa Englantiin, mutta myös Hollantiin ja Belgiaan. Paluukuormana tuotiin yleensä kivihiiltä. Keskitalvella jääolojen takia usein laivat tekivät keikkoja Välimerelle.

Veljesten isä Emil Valfrid oli myös merihommissa, toimihan hän Ahlström Oy:llä kipparina. Muun muassa Maria-nimisellä hinaajalla mies teki arkityötään Porin suunnalla, mutta ajeli viikonloppuisin Pihlavan ja Haminaholman sahan väliä, myös ihmisiä kyyditen. Kätevää sikäli, että Fagerien kotitila sijaitsi aivan Haminaholman sahan naapurisaaressa. Edesmennyt kirjailijaprofessori Arvo Salo muisteli äitinsä olleen eräs "Eemelin" matkustajista.

Kipinä oman liiketoiminnan aloittamisesta veljeksille syntyi ja niinpä ostettiin kaljaasi ANNA Uudestakaupungista juuri ennen Talvisotaa 15.5.1939. Osmo Fagerin mukaan laivan hakivat Oma ja isä-Emil, koska "Papalla" oli kokemusta opastamaan tutuilla rannikkoväylillä matkatessa. Vieläkin Osmo Fagerin (s. 1919) hallussa olevan kauppakirjan mukaan laiva maksoi 30 000 markkaa. Anna sain Porin laivarekisterissä numeron 429 kotipaikkanaan Merikarvia ja pääisäntänä Oma Fager.
Kaunis alus oli rakennettu Nauvossa vuonna 1903, sen vetoisuus oli 24,98 brt /21.37 nrt. Lastauskyky ilmoitettiin olevan 70 dwt, puutavaraa 25 std. Kaljaasin pituus oli 15,30 metriä ja leveys 6,17 m. Syväys täydessä lastissa oli 2,4 m. Seilien avulla ei aina päästy kulkuun, joten apukoneena käytettiin Wickströmin 2-sylinteristä, 32 hevosvoiman apukonetta. Kun s/s tarkoittaa höyrylaivaa ja m/s moottorikäyttöistä alusta, oli Annan määrite englanninkielinen maux eli purjeiden lisäksi moottoria apuvoimana käyttävä alus (motor auxiliary).

Kaljaasilla ajettiin loppukesään 1939 asti ja sillä kuljetettiin halkoja lähinnä Poriin. Toiminta loppui kuin seinään Talvisodan sytyttyä syystalvella, jolloin Fagerin pojat lähtivät rintamalle ja koko Talvi- ja jatkosodan ajan Anna lepäsi Haminaholman lahdella toimettomana. Taistojen tauottua keväällä 1945 liiketoiminta taas jatkui ja alus laitettiin purjehduskuntoon. Oma Fager oli sairastunut keuhkotautiin ja menehtyi siihen vuonna 1946. Ironista kyllä, mies oli pelastunut panssarilaiva Ilmarisen tuhosta juuri sairastumisensa takia, mutta tauti koitui sittemmin hänen kohtalokseen. Osmo sai muita miehiä avukseen ja Annalla työskentelivät muun muassa Paavo Mickelsson, Erkki Kuuskeri ja köörtiläläinen Viitala sekä Mäkinen Haminaholmasta. Fagerin perheen kuopus Hilkka (myöh. Väre) oli myös mukana näillä merireissuilla, päästen jopa laivan ruoriin ulapalla, kun vaaraa ei ollut eikä reiteistä tarvinnut huolehtia.

Osmo muistelee, että Mäkinen toimi kerrankin tähystäjänä keulassa, kun ajettiin Riispyyn rannikon kivikkoisia reittejä. Äkkiä mies huutaa: "Pikimmissä päin ruori jonnekin päin!!" Hätä oli suuri. Riispyyn reissut liittyivät siihen, että Porin kaupunki oli ostanut suuret määrät koivuhalkoja, joita sitten rahdattiin Reposaareen. Lämmityspuuta kuskattiin paljon myös Turkuun. Halkokauppa kukoisti Pohjanlahden rannoilla ja varsinkin ahvenenmaalaiset "oolanterit" olivat tuttuja vieraita Merikarvialla ja niitä näkee vielä vanhoissa valokuvissa, Krookan satamassa ankkurissa.

"Faakerin Anna" alkoi olla jo ikäneito ja vuonna 1948/-49 alus jätettiin makaamaan ns. Sikanokan rantaan Haminaholmanlahdelle. Siihen se pikkuhiljaa maatui ja Osmon pojat muistelevat vielä 50-luvun lopulla havainneensa Annan kylkikaarien sojottaneen ylös vedestä. Hylkysukeltajille oiva kohde? Tuskin, sillä laiva oli riisuttu kaikesta oleellisesta ennen hylyksi jättämistä.

Meri veti miestä ja niinpä Osmo Fager jo 4.4.1950 hankki uuden liikekamraatinsa Leo Viikan kanssa liikemies Kosti Kouhilta USKO -nimisen puisen moottorialuksen 80 000 markalla. Laiva ei ollut ilmeisesti mitat täyttävä eli sitä ei tarvinnut ilmoittaa laivarekisteriin. Uskon lastauskyky oli noin 30 tonnia. Heti sodan jälkeen Meriikarvialla rakennettu alus oli tehty ns. "pyttypaatiksi" eli kuskaamaan puisia silakkapyttyjä maailmalle. Myös koivuhalot saivat Uskolla kyytiä eri puolille Pohjanlahden rannikkoa. Mainittakoon, että merkittävä jobi Uskolle oli Merikarvialla sijainneen Pitkärannan tiilitehtaan valmistamien tiilien rahtaus Reposaareen. Tiilistä syntyi lopulta sinne Osuuskaupan liiketalo.
Osmo Fagerin Folke-poika muistelee olleensa kuusivuotias, kun Uskolla lähdettiin halkolastissa kohti Turkua. Uudenkaupungin edustalla, Lyökin luotsituvan kohdalla, aluksen potkuriakseli katkesi 23.9.1954. Alus hinattiin Uuteenkaupunkiin ja myytiin sinne samana vuonna.

Osmon merimiesinto ei tähän loppunut, vaan yhdessä Leon kanssa miehet ostivat 31.5.1956 Porvoon Emäsalosta Kaarlo Kiiskeltä kookkaamman ONNETAR -kaljaasin. Puoli miljoonaa sen aikaista markkaa maksanut alus asetettiin Porin laivarekisteriin numerolla 493 tunnuksella OFMH ja kotisatamana Merikarvia. Pääisäntänä toimi Osmo Johannes Fager, Merikarvia. Onnetar oli rakennettu Vehkalahdella vuonna 1946 ja oli tilavuudeltaan 50,80 brt/35,34 nrt. Kantavuudeksi ilmoitetaan 100 dwt, sahatavarana 30 std. Laivan pituus oli 19,76 m ja leveys 6,14 m. Syväys täyslastissa 3 m ja apumoottorina hyrisi 32 hv:n Wickström.

Onnetar kuljetti pääasiassa halkoja Merikarvialta Kuuskajaskarin linnakkeelle Rauman edustalla sekä Turkuun. Paluulastina tuotiin Merikarvian kauppiaille Paraisilta kalkkia. Onnetar ei ollut nimensä mukainen, sillä 27.5.1958 se koki Uskon kohtalon. Paraisilla sen potkuriakseli katkesi ja kaljaasi myytiin Turkuun viisihenkisen miesporukan huvikäyttöön.

Folke Fager/Antti Väre





Päivitetty 29.5.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä