Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat
» Amerikan kuumetta Kuvaskankaalla
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Seppo Haukorannan tarinat > Amerikan kuumetta Kuvaskankaalla
« Edellinen | Seuraava »

Amerikan kuumetta Kuvaskankaalla

Eräs Kuvaskankaalaisten Amerikkaan muuton lähtöhenkilö on seppä Anton Kustaanpoika Fageroos, s.1878 Noormarkussa. Hän tuli Kuvaskankaalle Pori-Kristiina valtatien rakentamistehtäviin 1890-luvun lopulla. Perimätieto kertoo, että ko.tie kiviset kilometripylväät, joita vielä muutamin paikoin näkyy olevan tien varrella. ovat hänen tekemiään. Hänet vihittiin 18.11.1900 avioliittoon Elina Aleksandra Stenbackan kanssa. He rakensivat asuinpaikkansa vaimon “perintömaalle” Kuvaskankaalle.
Hänellä oli sukulaisia ja ystäviä Amerikassa ja näin hänellä ilmeisesti oli jonkilaista perustietoa työmahdollisuuksista ja elämästä Amerikassa.Niinpä hän sitten lähti itsekin Amerikkaan 30.5.1906. Parin vuoden päästä hän tuli takaisin ja osti Kuvaskankaalta Mattilanmäki-nimisen tilan joka oli osa Kuvaskankaan Lasitehtaan aiemmin omistamaa Alajumpin tilaa. Perhe muutti Mattilanmäkeen.
Kauan tätä uudisraivaajavaihetta ei kuitenkaan kestänyt. Mattilanmäki myytiin ja Anton Fageroos lähti yksin 15.12.1909 Arcturus laivalla takaisin Amerikkaan. Matkan hinta oli 325 markkaa. Matka jatkui Englannista Dominion W.Star-laivalla. Määränpäänä oli Dulut Minnesotan osavaltiossa.

Täältä hän hankki itselleen Amerikassa silloin siirtolaisille voimassa olleen tarjouksen mukaisen maa-alueen, jota ryhtyi raivaamaan ja viljelemään. Kyseinen paikka oli silloin kaukana Dulutista, mutta jälkeläisten kertoman mukaan nykyisin “aivan kaupungissa”. Valitettavasti paikka ei ole enään jälkeläisten hallussa.
Amerikansuomalaisten käytännön mukaan Anton Fageroos muutti myös sukunimensä, paremmin paikallisiin oloihin sopivaksi. Hänestä tuli Anton Roos. Paikalliset suomalaiset käänsivät tämän kuitenkin niin, että alkoivat kutsumaan häntä Rossin Antiksi.

Anton Fageroosin lähtiessä Amerikkaan toisen kerran vaimo ja kaikki lapset jäivät Suomeen. Hän järjesti ja maksoi myöhemmin kuitenkin kolme lastaan Amerikkaan. Ensin vanhin tytär Martta Ruohonen (myöhemmin Ruoho) miehineen lähti 1920-luvun alussa ja sitten toinen tytär Aili (myöhemmin Ala) v.1927 ja vielä poika Viljo lähti v.1929.
Martta ja Aili kävivät Suomessa v.1959 ja kirjeenvaihto jatkui vilkkaana vielä 1980-luvulle saakka.

Ehkä edellä mainitun esimerkin ja tietysti yleisen muuttotietämyksen lisääntyessä myös Erland ja Ida Stenbackan poika Albert Stenbacka lähti Amerikkaan 6.10.1909.
Isoisäni Edvard Haukoranta (Stenbacka) kertoi joskus, että hän vei veljensä Albertin hevosella Kuvaskankaalta Porin rautatieasemalle, josta hän jatkoi Hangon kautta Amerikkaan, määränpäänä Superior Visconsin. Edvard kertoi vielä, että hänellä oli Porissa rahaa mukanaan viisi markkaa, jotka hän antoi
veljelleen Porin asemalla “matkarahaksi”.

Albert työskenteli koko työikänsä rautatierakennustöissä. Hän oli kyllä naimisissa, mutta lapsia heillä ei ollut. Albert käytti Amerikassa sukunimeä Hill. Hän kuoli Dulutissa v.1964.

Erland ja Ida Stenbackan tytär Ida Josefina Stenbacka s.1889 suuntasi matkansa Amerikkaan 25.4.1910 ja kirjattiin saapuneeksi Ellis Islandiin 8.6.1910. Täällä hän ilmoitti maahanmuuttoviranomaiselle menevänsä veljensä Albertin luo Superior Visconsin`iin. Amerikassa hän meni naimisiin merikarvialaissyntyisen ja Riispyystä kotoisin olleen Väinö Gröndalin kanssa.

Heille syntyi kolme lasta, joilla jokaisella on lapsia ja lastenlapsia. Jotkut heistä ovat käyneet myös Suomessa. Jälkeläiset asuvat pääosin Minnesotassa, mm.Finlandin kaupungissa, sekä Dulutissa.
Kysymyksiin siitä miksi kukaan toisen tai kolmannen polven amerikan-suomalaisista ei osaa suomenkieltä eräs kertoi, että isoisälle tuli suomalainen sanomalehti, Helsingin Sanomat ja sen lukemiseen oli “pyhitetty” sunnuntain päivällisen jälkeinen aika.

Isoisä luki silloin sanomalehteä, eikä häntä saanut silloin häiritä. Lastenlasten mielestä suomalainen sanomalehti vei heiltä juuri sen hetken kun isoisän olisi pitänyt olla heidän kanssaan ja suomalaisuus tuntui lapsena heistä jotenkin vastenmieliseltä. Kun vanhemmat kannustivat heitä kovasti opiskelemaan, niin heistä tuli amerikkalaisia ja suomenkieli pääsi jo seuraavassa polvessa kokonaan unohtumaan.
Ida ja Väinö Gröndahlin jälkeläiset käyttävät edelleen sukunimeä Grondahl, eli vain äänpilkut ovat nimestä kadonneet.

Helsingissä 10.3.2016 Seppo Haukoranta

p.s. Myös naapuritalosta Svanströmistä (nyk.Sädemaa) oli Amerikkaan lähtiöitä ja mm. Waldemar Oskarinpoika Svanström s.1888 lähti 22.4.1910. Veli William s.1886 oli mennyt jo aiemmin. Waldemar palasi muutaman vuoden kuluttua takaisin Suomeen, mutta William jäi Amerikkaan ja julistettiin kuolleeksi Suomessa v.1977.

Päivitetty 24.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä