Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Perinnetarinoita ja runoja > Torsti Peltoniemi muistelee

Torsti Peltoniemi muistelee

ASUTUSTA KOITTANKOSKELTA VUOSIEN 1950 – 2010 VÄLISENÄ AIKANA

Olen laatinut alustavan luettelon taloista vuonna 2002 ja muistamiani tietoja Koittankosken alueelta yllämainitulta ajalta, lähinnä Aitasalon ja lähialueen taloista. Kartan numerot vastaavat kyseisiä taloja.
Joitakin tietoja päivitin 2016 vuoden alussa.

1. Aloitan AITASALOSTA, joka on alueen ”päätalo”. Ensimmäinen muistini on, kun Julius Aitasalo oli talon isäntä. 1940-luvun lopulla isännäksi tuli Juliuksen poika Juhani. Juhanin aviopuoliso oli kotoisin Kokemäeltä. Heille syntyi pojat Kalle ja Antti. Kalle on tehnyt elämäntyönsä lääketieteen parissa, ollen sitten Turun yliopistollisessa keskussairaalassa lääkärinä.
Antti suuntautui konealalle, ollen nyt Kone oy:n palveluksessa toimipaikkanaan nykyisin Brasilia.
Juhani asui taloa voimaperäisesti, pellot salaojitettiin ja kivet poistettiin. Karjankasvatus ja maidontuotanto oli aluksi ”itsestään selvyys”.
1960-luvulla alussa lypsykarja myytiin ja perehdyttiin lampaankasvatukseen. Lammaskatras taisi olla parhaimmillaan n. tuhannen kappaleen luokkaa.
Juhani menehtyi infarktiin v. 1975. Sen jälkeen emäntä Kaija Aitasalo hoiti tilaa jonkin aikaa, mutta hänkään ei sitä jaksanut tehdä montaa vuotta. Niinpä pellot vuokrat-tiin muiden viljeltäväksi. Tila sittemmin jaettiin poikien Kallen ja Antin kesken niin, että Antti sai talon sekä pellot ja Kalle sai yksinomaan metsiä. Pojat jatkavat edelleen tilan hoitoa. Antti on vuokrannut pellot edelleen viljeltäväksi. Nyt Antti on myynyt pellot Esko Peltoniemelle.
Päärakennuksen Antti peruskorjasi kokonaisuudessaan 1990-luvun alussa, rakennus on ollut sittemmin kesäkäytössä.
Aitasalon yhteyteen kuului vieläkin pystyssä oleva ns. ”muonamiehen kämppä”, joka oli 1950-luvun alussa metsä-työmiehien ”kortteeri” paikkana, kun olivat Juhani-isännällä savottahommissa. Asui siellä myös Tuomas Palomäki perheineen ennen oman talon valmistumista.

2.
Aitasalon lähin naapuri on Peltoniemi. Peltoniemen synty-vaiheet olen esittänyt tarkemmin muualla, mutta tässä lyhyt kertaus. Peltoniemen torpan maa-alue oli ensin vuokrattuna Hannukosken tilasta. Hannukosken omisti silloin Aitasalo, jolta torppa lunastettiin omaksi tor-paksi. Peltoniemen omistivat ensin vanha-Hulda ja Juha Peltoniemi. V: 1964 alkaen Terttu ja Torsti Peltoniemi sekä nyt Esko Peltoniemi.

3.
Toinen Aitasalon lähinaapuri on Niinivirta. Se on ns. pika-asutustila. Aitasalosta erotettu 1940-luvun lopulla. Sitä asustivat Martta ja Väinö Niinivirta, heille syntyi 4 poikaa ja yksi tytär. Väinö teki töitä Aitasalossa ja oli muuallakin metsätöissä. Nyttemmin Martta ja Väinö ovat kuollut, elettyään n. 90-vuotiaaksi.

4.
Pohjolan tila oli 1950-luvun alussa Iisakin hallinnassa, mutta tämän kuoltua sitä isännöivät ”Sakin” sisaret Irene ja Eeva, joille tila jaettiin. Irene asui pääosin Helsingissä ja Eeva aina 1980-luvulle saakka tilalla ja myöhemmin Porissa. Irenen kuoltua, hänen osuutta omisti poikansa Tauno, joka sitten myi tilansa Liukkosille.
Liukkoset olivat ennen ostaneet Eevalta asuinrakennuksen tontteineen. Remontoineet ja kunnostaneet sen, sekä asuivat pitkään tilalla.
Pohjola oli ns. pientila, jota Iisakki viljeli, sen jälkeen viljely oli satunnaista.

5.
Koivumäki, 1950-luvulla asuivat Hanna Koivumäki siinä lastensa kanssa. Aviomies Heikkiä en muista, oli kuollut jo aiemmin. Koivumäki oli myös torppa, niinpä lapset lähtivät ansioon maailmalle. Lapset pitivät kuitenkin kotiaan kesäpaikka. Nyttemmin heistä on ainoastaan nuorin Eila-niminen elää ja asustaa vakituisesti Noomarkussa.

6.
Salossa isännöivät Esteri ja Jonne Salo. Heille syntyi 12 lasta, joista vanhin Maiju avioitui Aarne Laineen kanssa ja olivat sitten Salon tilan omistajia Esterin ja Jonnen kuoltua. Aarnen kuoltua, lapsista Asko-niminen asettui asumaan Salon tilalle perheensä kanssa. Vanhuksille oli rakennettu pieni omakotitalo lähelle päätaloa, jossa Maiju asui pitkään. Nyttemmin Maiju asuu kirkonkylässä vanhustentalolla.
Esteri ja Jonne olivat pienviljelijöitä, samoin Maiju ja Aarne. Aarne kävi myös tilan ulkopuolella lisäansioissa.
Nykyiset omistajat Anne ja Asko käyvät pääasiassa tilan ulkopuolella töissä, Anne terveyskeskuksessa ja Asko rakennustöissä.

7.
Rantamäessä Helly ja Viljo. Heillä oli 6 lasta, jotka kaikki lähtivät työn perässä maailmalle. Helly ja Viljo ovat kuolleet. Tilan metsät ja pellot on myyty ja myöhemmin rakennus maapohjineen myytiin kesäpaikaksi, jota kuitenkin käytetään lähes ympäri vuoden. 1950-luvulla talossa asuivat myös Viljon sisar Helmi tyttärensä kanssa, jotka muuttivat avioliiton myötä Lankoskelle.

8.
Rajaluodossa asuivat Väinö Rantamäki perheineen. Oli varmaankin jo 1940-lukua kun he muuttivat Isojoen kunnan Suojoen kylään. Sen jälkeen tilalla ei ole asuttu. Rakennuksiakaan ei enää ole.

9.
Hannukoskella on myös ollut talo, mutta sitä en muista, mutta talon paikka on vielä tiedossa. Aikoinaan Julius Aitasalo oli ostanut Hannukosken maat.

10.
Ahossa asumista ei myöskään muista, mutta asuinraken-nuksen kylläkin, nyttemmin sekin on purettu. Ahon maat omisti Viljami Lehtimäki. Ensimmäisiä muistoja on, kun Viljamin pojat Pentti ja Lasse kävivät viljelemässä peltoja. Ahon maat nykyisin omistaa pääosin Kalle Aitasalo.

11.
Mummulta olen kuullut, että Ahon takana on ennen asunut Kuparus-niminen äijä. Sieltä on jäänyt mieleeni mummun esittämä viisu:
Kyöki on musta ko tontun pua,
missä se emäntä sitä kahvia jua.
Kahvi on mustaa ja sakiaa,
ja sokerinpala on makiaa.


12.
Kytönevan (Koskinen) torppa sijaitsi Heitonnevan laidalla, lähellä Kruununojaa ja siellä asuivat Hilda Kytöneva lastensa kanssa. Heistä muistan ainoastaan Svantten, joka oli isäni ikäinen. Viljami Koskinen asui myös siellä, vaikkakaan ei Hildan aviomiehenä. Nykyisin torppa on täysin purettu.

13.
Aitasalosta kun lähdetään Kuvaskankaan suuntaan on Palomäen torppa, jossa Emilia ja Väinö Palomäki asuivat suuren perheen kanssa. Väinö kävi metsätöissä ja päivätöissä Aitasalossa. Nykyisin paikka on yhdellä lapsenlapsella (Tauno) kesäpaikkana. Isojoen tiestä n. 200 metriä.

14.
Ruohosessa asui ensimmäisenä kun minä muistan Nelmi kahden pojan kanssa joista tuli sittemmin kalakauppiaita. Myöhemmin paikkaan muuttivat Jalmari ja Hanna Eronen Ylikylästä ja asuivat kuolemaansa saakka. Sitten tila siirtyi Jalmarin veljen lapsille, jotka pitävät sitä kesäpaikkana. Rakennus näkyy Isojoen tieltä. Tila on nykyään myyty kesäasunnoksi.

15.
Peltomaa, eli Uusi-Rantala, (Ollila) sieltä asuivat Nestori-isäntä ja kaksi poikaa. Lapsia oli enemmänkin. Nestorin kuoltua, pojat Antti ja Frans rakensivat kumpikin perheilleen omakotitalon päärakennuksen lähipiiriin. Fransin kuoltua paikan osti Tapani Sakarin poika ja pitää sitä asuntonaan. Antin talo on perikunnan hallinnassa. Matka Isojoen tieltä n. 400 metriä.

16.
Oli varmaankin 1960-lukua kun Tuomas Palomäki rakensi perheelleen talon ”Aappolan” mutkaan. Asuivat siinä 2000-luvulle saakka. Tuomaan kuoltua, Katri muutti kirkonkylään vanhustentaloihin asumaan. Talon omistaa yksi lapsista ja pitää sitä kesäpaikkanaan.

17.
”Hembergillä” asuivat ensin Honkametsä ja Lempi sekä myöhemmin Lempin uusi miesystävä Kaskela. He muuttivät jonnekin muualle ja talo myytiin Tuomas ja Anni Uusi-Rantalalle. Nykyisin se on heidän lasten kesäpaikkana. Sijainti on n. 500 metrin päässä Isojoentiestä.

18.
Hembergin naapurissa asuivat vielä Selma Salo ja Iisakki Järvinen. Heidän kuoltua paikan peri kunta. Rakennukset purettu.

19.
Krinnilässä on asunut liikemies Anton Krinnilä, joka sitten muutti Tuorilaan. Krinnilään muutti Manninen perheensä kanssa. Sittemmin tytär Seija meni naimisiin Veikko Ristolaisen kanssa, jotka asuivat siellä vielä 2010-luvullakin. Seijan kuoltua, Veikosta tuli vanhainkodin hoidokki. Nyt Veikkokin on kuollut.

20.
Eino ja Aili Mäkinen asuivat tilalla, jonka nimeä en tiedä. Heillä oli myös useita lapsia, joista nuorin Pentti asuu perheensä kanssa tilalla. Paikka on n. 800 metrin päässä Isojoen tiestä.

ps. tietoihin kannattaa suhtautua varauksella, koska olosuhteet näissä asioissa muuttuu vuosittain, mutta lienee pääosin oikeita.
Torsti Peltoniemi

Päivitetty 24.12.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä