Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
» Visioo ja koohotusta
» Peleko puas?
» Jou­lu­ku­lu(­ku)­sia
» Selekä merta päi
» Jussim pussit
» Kynttiläkylä jää hallittee muistoja
» Mettäläistä menoo...
» Veteraanien Korsutupa Merikarvialla kertoo elävästi sotiemme historiaa
» Skarvilaista suttaamista
» Liki killataaki
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
« Edellinen | Seuraava »

Liki killataaki

Liki killataaki
Susauta, onko siittäki jo kolokytä vuatta ko tämä rekryyti jännäs tammikuuta ja armeijjaa menoo? No meni seki knafti vuasi Vaasas omalla painollas, kunnei liikaa tressii ottanu ja touhus vaa mitä käskettii. Palijo muutaki sinä vuanna maailamalla tapahtu ja sattu. Autoilus tuli mannaa taivaalta vaihteeks muaaltaki ko rallista. Keke toi Suamee ensimmäisef formulamestaruudej ja pani urheiluväjes sekasi. Salo, paremmim paatittelus kunnostautunu Tsei-tsei Lehto, Hakkinej ja Kovalainen tuli kehii sitte vasta ko Ruusperi oli ensir raivannu tiätä.

Vuanna 1982 kotomaam politiikas pääsi estraadille ja otsikkoi Karijalaisen Ahti & Tyhyjät klasit, ko häm pluttas tropin kans sillai, että joutu ottamaa pakollista sairaslomaa. Viromperän isäntä oli kans uho päällä eikä Jussi päästäny sitä hantuukipää-Arafattii Suames käymää ollenkaa. Kauvvav varrottu metro oli ruvennu kolistelemaa pääkaupunkin alla syksyllä ja heti pantii ser raha-asijat Saloram mallii: väkee tuatii jonos raastupaa, Valtasen Unto etunenäs. Arkkaadijammäjellä vaati Vennamov Veka rötösherroja tilille – “Kyllä kansa tietää!” Ja hetikohta häntä raijjattii uloos istuntosalista taas kerra.

Palijo partaim prutinaa sai ilamoille ne Komsit, Könkkölät ja muuk Koijjärvev viherpiiperöt, ko ne knapsautti ittes munalukuilla ja kettinkeillä kaivinkoneisii kii. Toinel luantojuttu samana vuanna oli ne Ojarannaj Jukalle linnatuamion tuaneet myrkkypänikät, mitä herra upotteli meree niinko pirtutrokarit kanistereitas takavuasina.
Urkij ja ja kokolailla pysänneen ajaan Kekkoslovakijan kaveri, mustakuluma Preesnevi, heitti lusikan nurkkaa samoi aikoi kolome vuasikymmentä sitte. Ei silti, kaatu sitä sillon neukkupomol lisäks monta muutaki puupäätä. Ekstiä katto ko meidäm pualer rajaa vuadem puhutuin nimi oli Mauri, joka kumos milijoonia kuutioita mettää vähä joka pualella.

Etunimistä ko puhutaa, tulee miälee semmonen ko Esko. Kunnan kuivam päätoimittajana Sipilä-sukuniminem miäs oli uhaallinem persoona. Upseerismiäs ja palijo kokenu. Aina vaa miälikuvat tua hänen semmosena arvotuksellisena herrana, joka astuu tummis klaseisas Vären kauppaa Saku-seefferis kans. Koira muudas hilijaa pöydän alla ovev viäres sen aikaa, ko isäntä oli hointanu asias. Pelekäs kai sitä isoo roikalesta kakarana hiukam, mutta uskalsi sitä silitellä ko Esko oli viäres.

Kuivalta se näyttää senaikunem mustavalkonen ulukoasu viäläki, ko lehtijä ol lainastos pladannu. Pelekistettyy todellisuutta, sanos Pelle Milijoona alias kymmenem potenssii kuus. Ei kuvia misää ja aika virallista liturkiaa tuntu oleva. Ajaah henki ny vaa oli semmonev viä moskovavetosella 70-luvuulla.
Ylimenokaudej jäläkee Kunnan kuiva kumminki nousi tuhaasta niinko Feeniks-lintu. Nuarekas lehti uusine, freeseine tekijöines ja tekniikoines muutti senki systeemin aivav valla. Färikuvat tuli pikkuhilijaa ja päästii siittä pönäkästä asialinijasta eroo. Vakavan asian seaas tarttee olla inav verrah huumoriiki sillon tällön. Ilaman sitä olis tämä pallon tallaus aikalailla synkkää touhuu.

Vanaha tokasu kuuluu, kunnei ihan osu pallo eli kiakko maalii, että liki ei killata. Toista om Merikarvia-leheden tapaukses: meidän karvilaisten asijat ja uutisek kuuluu nimenomaa pöyhii, tuada framille ja praatailla juur ikiomas paikallislehedes. Som meidän omaa juttuu ja koskee tän kunnaj ja siä viarailevain ihimisten arkee ja juhulaa.
Kylä tua torstaiaamu om pilalla jollaki lailla, jossei Kuiva ol loodas, vai hä?
Pirtee kolokymppinen kunnankuiva jatkakoo vaa samaa, niim maam mainioo tahtiis. Kehasev vaa, niinko joku Salamen tehtailijam palakollinen olis sanonu aikoinas: Lykkyy pyttyy!
Päivitetty 29.5.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä