Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
» Visioo ja koohotusta
» Peleko puas?
» Jou­lu­ku­lu(­ku)­sia
» Selekä merta päi
» Jussim pussit
» Kynttiläkylä jää hallittee muistoja
» Mettäläistä menoo...
» Veteraanien Korsutupa Merikarvialla kertoo elävästi sotiemme historiaa
» Skarvilaista suttaamista
» Liki killataaki
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...

Joulukulu(ku)sia

Aivaj jokakikisej jouluajaam mallii flätkäsim punasep paffitontuk klasei Saippi-teipillä. Vedim pipom piukkaa pääknuppii, nappassaappaat jalakaa ja lähädin ovesta uloos. Otava vilakku ylyhäällä just niinko kakarais silämät ennel lahajaij jakoo. Ja valov vastapainoks kansakoulu pimeenä ko tontum pua. Oltii joulunaluspäivis eikä tiätystikää ketää yhtää misää. Naapuris Alisella Apollo vaa mäikötti jotaki koiranikävääs. Ja tapas mukaa meidän omat karvakorvat vastas siihee aika loukutuksella. Ihimetteliv vaa, kunnei Lounasvaaran Kaukos Saku osallistunu konserttii.

Köpöttelis siittä Pikkupappilaj ja poliiseis sivuitte KOPin nurkalle ja ristauksen ylitte, ylöös Kunnammäkee. Ko tarkkaa kuulteli ni Kantsuh huushollista kuulu jotaki hymnin tapasta pianotapailuu. Lintellij Jussim pajalta ei korva erottanu minkäämoista naulan koputusta saatikka sahuun ääntä. Vanahas aravas oli jos jonkummoista krumeluurii ja valokranssii klaseis jo.

Jojemmutkasta sentäs kuulu jotaki luannon ääniä: piäntä hileittes sihinää ja krahauksia. Pappilam mutka ja Holomankoski ei ollu ihav vallaj jääs viä. Pappilas oli kaikki valop päällä ja kai Sillampää siä touhus tulevaj joulusaarnas kimpus. Ainaki ajatuksisas, meinaan kunnei Paavo Raaffael ikänä saarnastooliis mitää lunttiklappuja laahannu. Miäheltä ko sitä Pyhää asijaa tuli susauta suusta niinko karvaköyttä muutonki.

Kouhin kujaa ylöös talseisani näky itte kartanolta aika krääsä änkeevän kaikista korsteeneista kuulaasee talaviehtoosee - saunaski kai siä oltii. Nokkaa otti sukkelasti se klapisaunomisee tottakai kuuluva puum polton tuaksu. Pipparskakom paistelu haisi kans nokkaa jostaki likeltä.

Häyrisen Kookee nosti vanttuutas, ko oli siinä veräjälläs just lunta kolaamas. Väremmäjem puhelinkeskukses oli vissii täys naismiähitys. Semmosta korkeeta linkkitornii noli touhuumas siihee tontille, niettä on sitte kaikki reidas, ko se sormella pyäritettävä tulee. Ei tartte enää kammella veivata. Keskuksef flikoille viädää aattona kaffeeta ja jotaki piäntä niinko joululahajaa. Kai sitä tarttee sumppii olla, että jaksaa virkeenä ihimistem puheluita solokata kaikkii kellonaikoi. Maattelih henkesäni, että siinon taas yks kehityksen alta katoova ammattiryhymä.

Väremmäjellä tuli vastaa kahadeksan Ojala Porista - se sinines Sisu. Oliko Pena vai Altti puikois, en nähäny ko oli pimee ja koppalakki niis silämillä kuskilla. EeVee Lehtosem pajaki oli hilijentyny pyhii eikä hitsim prätinää kantautunu korvii. Jatkois siittä Eskon kujaa pikitiälle ja Mäntylahaden tiähaarasta sitte suaraa päi vasenta vanttuuta. Saapastelis siihee Unionir ristauksee ja ihimettelin ko Peku oli ajettu uloos Unikon tallista. Muistis sitte vasta, että noli ollu Viisarimmäjellä päivällä jotaki saunav välikattoo sammuttamas. Kai ne palopojaap putsas siä omias ja kunnav vehkeitä. Järkeiliv vaa ittekseni, että tommonev vapaaehtones suajelutouhu on kylä monenki piponnostelun arvosta. Tiä koska sitä itte joskus tarttee apuu siinäki asias.

Toisella pualen tiätä Sireenillä Oke ja Pake valavo viä, ko kerran oli valo tuvaas ja kartiiniki häälähti hiuka. Vikim Mersu seiso Unionim pääs, niettei hänkää ollu liikentees, vaikka muutoim miäs oli kova autoilum perää. Tuli miälee viä koukata kylän kautta ja painelis siittä Norkoolin tyköö, Tiilimakasiinij ja Setäläm maitolavan ohitte. Taunom pajalla roikku erifärisiä joululamppuja ovenkarmeim päällä.

Leppäsej Jussi näky tepastelevah huushollis pihalla ja Kuusisen Urhol Lippa hirnahteli mukavan konimaista oloos pilttuusas. Rouskutus vaa kuulu. Pijaa seki pääsis elementtiis ja kyydittelemää kylän kakaralaumaa tapaninajelulla. Näsillä näky kammarin kuusen kynttelik klasista läpitte; oli perskutarallaa joku pojiista teheny oikee jäälyhtyjä pihaa kajastamaa jouluiloo. Se omppupuutarhaki siinä etupihalla näky koonneen ittees nätisti härmää.

Käppäilis siittä takasin kohoden Kynttiläkylää tämäs Suamemmaan klaarim pakkastaivaan alla. Se Peetlehemin tähti ei tainnu ottaa siältä Linnurradasta silämää, mutta muutoif funteerasin niitä, jokka oj jo saanu sel lopullisen kotos tähtein tolla puale. Vaikka kylymää voi olla tuala ulukona, viimestäs jouluna oh hyvä muistaa lämpösesti omaa sukuu ja muitaki rakkaita lähimmäisiä. Puhumattakaa niistä, joilla oj jo se ikunej joulurauha.

Rauhantäyteistä ja kiiruutointa joulunaikaa ja loppuvuatta vaa kaikille viä mun kansani tällä pallolla keikkuville kanssakädellisille.

Antti Väre


Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä