Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
» Visioo ja koohotusta
» Peleko puas?
» Jou­lu­ku­lu(­ku)­sia
» Selekä merta päi
» Jussim pussit
» Kynttiläkylä jää hallittee muistoja
» Mettäläistä menoo
  Kulukee suvuus
» Veteraanien Korsutupa Merikarvialla kertoo elävästi sotiemme historiaa
» Skarvilaista suttaamista
» Liki killataaki
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...

Mettäläistä menoo

Som poka taas tuas paikas semmonen aika, että tarttee ruveta kattelee nuukasti etees ko ajelee koslallas. Meinaan nua punapiposep pyssymaakarit juaksee pitkim mettijä ja jaakaa kömöjä hiki pääs. Ja ne elukak ko os semmosija aivottomija pualtonnisija, ei sitä sorttii kaipaile vissii kukaa syliis? Mum piäni Tojotaki on aikalai hepposta kauraa, ko mäjähtää. Itte juur meinasin yhydem mullim päälle trumffata Strikas siinä Eumeris sepelimontun tykönä pari viikkoo takasiv, vaikkei ollu viä jahtiaika likelläkää. Tällä kertaa soli tiäs sivus ja mutkas, niettei ollu taulus ko viis-kuuskytä ja herra paineli siittä omija menojas autov valoista poies. Aina ne ehtooh hyämys kulukee, oli mettämiäs karvaturreines peräs eli ei.

Kai soj jo jääny aikalai historijaa semmonev välipassitouhu, ko äijjät kaivo vaa repusta Raivotkaa ja jätti jaakaamisem muille kavereilles. Palijo niitä sattu vahinkoja ko sitte ruvettiiki präiskimää piänes kaffees. Laki on aika ankaraa tommosis tapauksis ja ne parakraffikki ov vissii melako lailla tiukentunu. Ja miksei muutenki olis tullu ihimisille järkee päähää hiukan enämpi. Kylä mar se nykki viä kuuluu se kaatohömpsy koknakkii ottaa ja nylykysuulilla sitte jahadij jäläkee vaikka useempiki. Ko va selävä kuski löytyy ratin taakse sitte ko kotiop päi lähädetää. Sos sitte peijjaisis ko juhulitaa porukas ja oikee luvan kans.

Ilamav viunojaki tommoses äijjäporukas aina se huumori kukkii ja voi jesusauta niitä juttuja. Ylikyläs seuraski siä 80-luvuulla ko oli Liutalan Esaa, Vähätaloj Jormaa ja Taunoo puhumattakaa Eskon kaimasta! Useesti meni veulaaminev vähä napaa alemmaks, mutta semmosta miähiseh hersyvää se olis se meininki. Oli ne armottomia vitsivvääntäjiä. Siinä sai kans olla aikalai paksunahkane. Joskus meni vähä henkilökohtasekski siinä löylylenkkii käristelles ja punasesta Airamim pellitermoksesta kaffeeta kaadelles. Ei sillos sopinu ottaa niistä heitoista ittees kauheesti. Kaikki tiätysti sai osas piruiluista kumminki vuarollas. Ja vaikkei ehtoon tulles ollukkaa mitää kinneris roikotettavaa, on ne miästen - ja ny enämpi jo hameväjenki - omat viikolloput semmosija sosiaalisia palaveereja silti.

Niinkos kuulitte, nyk ko syyspimee jo änkee päälle, pitäkää faarttinne sopevana ja silämät muun trafiikin ohes kans siä tiäm penkois. Jos joku pitkäturpa seisoo ko Ouram pooki tiämposkes, ne valakoset stay-upit näkyy pitkälle. Mutta jos se lihakasa vauhdilla tryykää etee, voi reaktijoaika jäädä aika lyhköseks - ja suharim mainev vaellus.

Antti Väre

Päivitetty 17.11.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä