Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
» Amerikkaan, Amerikkaan
» Isoisäni, Johan Henrik Vanhatalon Amerikan matkat
» Äitini Karjalan evakko
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
« Edellinen | Seuraava »

Amerikkaan, Amerikkaan

Viime talven sukututkimuskurssi loi kiinnostuksen ja osin valmiuden tutkia sukumme historiaa. Vanhoista rippikirjoista, jotka oli saatavissa sshy:n kautta, paljastui esivanhempiemme historiaa. Minua kiinnosti kovasti isoisäni, Johan Henrik Vanhatalon historia.

Ennakkotietojen mukaan, Johan Henrik oli käynyt Amerikassa kaksikin kertaa. Ensimmäinen matka oli alkanut 17- vuotiaalla vuonna 1900 ja kohteena Michigan, Crystal Falls. Aluksi oletettiin, että määräsatama Amerikassa olisi New York ja Ellis Island, kuten useimmilla eurooppalaisilla maahanmuuttajilla. Selvitysten mukaan atlantti ylitettiin Tunisian- nimisellä höyrylaivalla ja määräsatamana olikin Quebec Kanadan rannikolla. Hänen mukanaan matkusti myös toinen riispyyläinen, 20- vuotias Wilhelm Nygård. Hänelläkin oli kohteena Michigan. Rajan ylitys tapahtui siis Kanadan puolelta Yhdysvaltoihin.

Nimien muuttuminen loi oman hankaluutensa selvitystyöhön. Isoisäni virallinen sukunimi oli Gammelgård, mutta hän asui talossa, jota sanottiin Postitaloksi, koska se oli kylän kestikievari ja posti. Koska nimet kirjoitettiin käsin ja luettavuus oli hankalaa, oli menolipussa nimi muuttunut jo Portitaloksi. Rajan ylitys Kanadasta Yhdysvaltoihin tapahtui nimellä Portilalo eli talosta oli tullut lalo. Syntymäajat kuitenkin säilyivät entisellään.

Isoisäni toinen Amerikanmatka suuntautui Minnesotaan. Ensimmäisen matkan paluu ja toisen matkan meno- sekä paluutiedot ovat vielä tutkimuksien alla. Mainittakoon, että isoisäni pikkuveli lähi myös Amerikkaan töihin 17- vuotiaan, kaksi vuotta myöhemmin kuin veljensä ja kohteena samainen Michigan.

Kumpikin veljeksistä palasi ajallaan takaisin Suomeen ja perustivat perheensä ja suku jatkui. Se taas on oma historiansa.

Kuluneen talven aikana olen ollut mukana Sukujen Silta- hankkeessa, jossa on tutkittu merikarvialaisten Amerikkaan muuttoa 1900- luvun taitteessa. Merikarvialaisia on siirtynyt valtameren taakse jopa 1800 henkilöä. Suuri osa heistä on palannut takaisin, mutta osa on jäänyt, siksi lähes joka suvulla on sukulaisia Amerikassa. Sukusiteiden vahvistaminen ja uudellen luominen on virinnyt henkiin valtameren molemmin puolin. Tätä auttaa myös Siirtolaisuusinstituutin panostus asiaan. Sukujen silta- hankkeen vetäjänä on toiminut ansiokkaasti Jari Stenroos. Tähän hankkeeseen on saatu myös Leader- rahoitusta.

Käynti Amerikassa

Perheemme keskuudessa virisi taannoin keskustelu Amerikan matkasta. Päätettiin lähteä sinne isommalla ryhmällä. Oma ehtoni oli, että käymme Ellis Islandilla, josko sieltä löytyisi jotakin tietoja sukulaisistani tai muista kotikyläni (Riispyy) ihmisistä. Riispyyläisiä oli aikoinaan lähtenyt Amerikkaan 125!

Perheemme (9 henkilöä) matka alkoi 7.4.2017 ja kesti 10 päivää. Matka kohdistui pelkästään New York ìin. ”Nuoriso” oli laatinut suunnitelman joka päivälle. Etukäteen oli maksettu matkat ja hotelli sekä jotain pienempiä kuluja. Esta hakemus maksoi 14 dollaria. Osalla ryhmästä oli suora lento Helsinki -New York (JFK -lentokenttä). Lentoaika oli 9 tuntia ja aikaero 7 tuntia. Kumpikin vaati palautumista jonkin aikaa. Hotellimme oli Brooklynissä juutalaisalueella, jota mainostettiin turvalliseksi, mitä se myös oli. Lähistöllä oli kolme siltaa, jotka yhdistivät Brooklynin Manhattaniin. Viikon metrolippu maksoi 33 dollaria, jolla sai matkustaa metrossa ja paikallisilla busseilla vapaasti. Tiettyyn aikaan metrojuniin ei mahtunut, ruuhkaa oli melkoisesti. Junia kulki kuitenkin muutaman minuutin välein.

Ellis Island

Maanantai 10.4. oli se minun toivomani päivä. Päivä oli lämmin (yli 20 astetta), aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lippuja jonotettiin tunti (14 dollaria senior-lippu) ja toinen tunti jonotettiin, että päästiin laivaan, joka vei perille. Laivalle pääsy edellytti myös turvatarkastuksen. Laiva (miss Ellis Island) kiersi vapauden patsaan saarelle. Osa rantautui, mutta me jäimme laivaan ja nousimme maihin vasta Ellis Islandissa. Mahtavat historialliset rakennukset olivat edessämme. Ensimmäisen luotiin yleissilmäys sisätiloihin. Kaikki oli muutettu nykypäivän vaatimusten mukaisiksi. Laajat näyttelyt 100 vuoden takaisesta tilanteesta oli esillä. Oppaat kertoivat matkalaisille historiaa ja miten sitä heillä voi tutkia. Varasin puoli tuntia tietokoneaikaa (7 dollaria) ja oppaan avustamana pääsin matkustusluettoloihin. Sukulaisiani en löytänyt, mutta löysin kuitenkin erään riispyyläisen Arvo Lindbergin, joka tullut saarelle 5.5.1906 ja oli matkalla Ohioon. Samainen Arvo Lindberg (myöh. Liuskallio, palasi Suomeen muutaman vuoden kuluttua ja kävi myöhemmin Saksassa saamassa jääkäri- koulutuksen. Taisteli vapaussodassa ja talvi- sekä jatkosodassa ollen sotilasarvoltaan jääkäriluutnantti. Hänestä kerrotaan lisää kesällä jääkärinäyttelyssä.

Ellis cafe tarjosi syötävää ja matkamuistomyymälät tuotteitaan. Digikamerat ikuistivat historiaa. Ulkona oli tauluja, joissa oli 600 000 nimeä niistä maahanmuuttajista, jotka olivat lahjoittaneet rahaa tämän paikan kunnostamiseen ja ylläpitoon, kertoi opas.

Viikon aikana tutustuttiin lähinnä Manhattanilla erilaisiin kohteisiin mm. Empire State Building, Trump Tower, American Museum of Natural History, Central Park, St Patrick`s Cathedral, ym. nimeltä mainitsemattomia kohteita. Parkley hallissa kävimme katsomassa jääkiekko-ottelun New York Islandersin ja Ottavan välillä.

New York on iso kaupunki ja siellä on valtavasti nähtävää ja se vaatii aikaa. Tämä reisu oli tutustumismatka, jotta sai jonkinlaisen käsityksen kohteesta.

Teksti: Erkki Vanhatalo

Päivitetty 8.6.2017 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä