Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
» Köy­hyy­den­ki­vi
» Amerikkaan, Amerikkaan
» Isoisäni, Johan Henrik Vanhatalon Amerikan matkat
» Äitini Karjalan evakko
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
« Edellinen | Seuraava »

Köyhyydenkivi

Herää kysymys, mistä tämä tällainen nimi tulee.

Kivi itse on ehkä Merikarvian suurin siirtolohkare. Se sijaitsee Timmerheidin kylässä, Riispyy- Kuvaskangastieltä lähtevän Saunamäen metsäautotien varressa, noin 3 kilometriä päätieltä mitattuna. Kivi on mitoiltaan kookas, pituus 20 metriä, leveys 10 metriä ja korkeus 6 metriä. Kivi on maastokarttoihin merkitty tällä nimellä. Alue on taannoin ollut veden vaivaamaa rämemaata, joka rajoittuu Saunajärveen kasvaen saraheinää ja pensaikkoa. Nykyaikaiset metsäojitukset ovat muuttaneet maiseman kuusivoittoiseksi metsäalueeksi.

Perimätiedon mukaan, Timmerheidin isoilla taloilla oli omat kesälaitumet karjoilleen kylän lähistöllä, mutta torppareilla ja mäkitupalaisilla ei ollut. Heille oli annettu oikeus ajaa kesäaikana karjansa aamulypsyn jälkeen tälle alueelle laiduntamaan. Matkaa oli linnuntietä noin 3 kilometriä. Kukin vuorollaan oli paimenessa ja vahtipaikkana oli tämä korkea kivi, josta näkyi koko alue kerralla. Tiedettiin missä karja liikkui ja söi. Illalla karja ajettiin takaisin kylään iltalypsylle, etumaisella kello kaulassa. Tästä on syntynyt kivelle myös nimi Köyhyydenkivi. Alue oli siis yhteislaidun.

Köyhyydenkiveen liittyy myös tarina Aadi- nimisestä paimenesta, joka oli vahtivuorossa. Hän oli saanut evääkseen kuivan ruisleivänpalan ja pullossa hapanta piimää. Eväät oli siinä kivellä auringon paisteessa ja kuinka ollakaan pullosta lensi korkki paineen vaikutuksesta kauas ja hapan piimä tuli pullosta voimalla kastellen paimenen ja kiven. Piti tyytyä pelkkään leivänkannikkaan. Pullon korkkia kuulemma haetaan edelleen...

Nykytilassa kivi seisoo jylhänä kuusimetsän keskellä, ajotien varressa. Geokätkijät ovat hyödyntäneet kiven halkeimia piilopaikkoina. Kiven toinen pää on sen varran lohkeillut, että kiven päälle voi taitavimmat päästä halutessaan kapuamaan.
Päivitetty 8.10.2018 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä