Perinnetarinoita ja runoja
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Popoffit tulivat Uhtualta Merikarvialle. Kumpikin rakensi ydinkeskustaan upeat kauppatalot.
» Pärske, 200-vuotias Ala-Knuussin sukutila
» Pärske, Anna-Liisa Hakosalo
» Pärske, Juhannusaatto luodossa, kirjoittanut Akseli Tiera
» Pärske, Ylikylän uusi koulu
» Pärske, Kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoittama hieno historiallinen kuvaus:
» Pärske, Sastamalasta hiukkasen
» Pärske, Unissasaarnaaja Anna Rogel
» Pärske, Juho Merimaa oli toiminnan mies!
» Pärske, kaikessa sitä ollaan
» Pärske, J.O. Rikalainen oli yksi oman aikansa vaikutusvaltaisista merikarvialaisista.
» Pärske, Aku Tiera, Juhannustunnelma 1901
» Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
» Pärske, Ollinmäki
» Pärske, Merikarvian kivimiehistä
» Pärske, Pauli Riihivaara muisteli 2.1.1983 partiotaivaltaan
» Pärske, Lauttijärven Lukko (LaLu)
» Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS
» Pärske, Myllykallion Pentin urheilumuistelot 1945-49
» Pärske, FM Olli A. Laurila: Sukuni tarina
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1955
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1954
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1953
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Merikarvia kokoomushistoriaa
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Alakylän nuorisoseura
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Lankosken kansakoulu
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Satamaa yritettiin kehittää voimallisesti
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Merikarvian satama
» Pärske, Yhteiskoulu saa ensimmäisen koulun sisällä toimivan urheiluseuran
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
» Pärske, Akseli Hakosalon puhe
» Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
« Edellinen | Seuraava »

Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan


Lauri Hakosalo

Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan

Hyvät Innon Ystävät!

En koskaan saanut urheilla Merikarvian Innon riveissä, koska Innon toiminta oli nukuksissa vuodet 1956 - 1960,
jolle oma aktiivisin urheilukauteni sattui.
Omat urheiluseurani olivat LaLu eli Lauttijärven Lukko ja Nasta, joka toimi Merikarvian Yhteiskoulussa ja jota veljeni Heikin ja Kosti Sundelinin kanssa olimme perustamassa.

Mutta Into ei ole suinkaan minulle vieras. Tulen katselemaan tässä puheenvuorossani Intoa ikään kuin ulkopuolisin silmin, mutta sittenkin hyvin läheltä.

En tule luettelemaan runsasta joukkoa seurassa menestyneitä henkilöitä, sillä meillä on luettavissa Innon historia kovissa kansissa Kerttu Pollarin hienossa teoksessa Into, Satavuotias ja elämänsä vedossa. Tätä ennen meille seuran historiaa on valottanut Erkki Näsi monissa seuran juhlatilaisuuksissa.

Ja vuodesta 1945 Innon toiminnasta ja sen menestyksen hetkistä on voinut lukea Merikarvian paikallislehdistä, ensin Merikarvia - Siikainen lehdestä, sitten Merikarvian Kunnallislehdestä ja nyt jo pitkään Merikarvia- lehdestä.

Merikarvian Innon historiaa seurattaessa siitä kuvastuu osaltaan koko Merikarvian 110 – vuotinen historia.

Urheiluaate on Innossa osoittanut suuruutensa, sillä se on kestänyt yhteiskunnassa tapahtuneet syvät murrokset ja se on elävä esimerkki tänäänkin urheilun suuresta voimasta.

Seura perustettiin autonomian aikana hyvin isänmaallisissa tunnelmissa, jota seuraan toivat sen alkuajan johtajat.

Aion keskittyä puheessani Innon aivan alkutaipaleeseen.
Muutamiin Innon vaikuttajiin ja urheilijoihin ja urheilutoimintaankin yleisellä tasolla aion keskittyä.

Millaiseen maaperään Into perustettiin.

Merikarvian kirjalliset historialliset lähteet kertovat 1800-luvun lopulla ja vielä pitkälti 1900 luvun ensi vuosikymmenillä, ettei Merikarvialla voitu hyvin.

Kun Isoisäni Sortavalan seminaarista juuri kansakoulunopettajaksi valmistunut Akseli Granqvist, Hakosalo vuodesta 1906 lähtien,
saapui Merikarvian kirkonkylään opettajaksi Ahlströmin kansakoululle, elettiin kirkonkylässä ja erityisesti Krookassa ja satamassa
varsin vilkasta työn tekemisen aikaa. Ulkomailta saapui paljon laivoja Euroopan kauneimmalta sisälahdelta, Krookan satamasta hakemaan puutavaraa vietäväksi maailman merille, erityisesti suuriin Euroopan kaupunkeihin.

Merikarvialainen puutavara kävi hyvin kaupaksi maailmanmarkkinoilla.
Elettiin nousukautta.
Laivoja rakennettiin monilla Merikarvian varveilla mm Brändössä.

Mutta elämän vilkkaus näkyi myös silloin voimakkaassa nousukaudessa elävillä Merikarvian kyläraiteilla. Juoppous ja väkivalta ja elämän raaistuminen yleensäkin alkoi näkyä huolestuttavassa määrin.

Se näkyi myös kunnanvaltuuston toimissa ja pöytäkirjoissa, sillä Merikarvialle jouduttiin perustamaan ja nimenomaan Satamaan
kolmas poliisinvirka: huolehtimaan järjestyksenpidosta ja estämään salapoltto ja salakapakointi ja viinan ylenpalttinen käyttö.

Henkisessä ja siveellisessä tilassa oli selkeästi kohentamiselle tilaa. Nuoret saivat merimiehiltä tietoa uusista virtauksista ja nuorten
käyttäytymistavoista ulkomailta.
Huvittelunhalu lisääntyi tanssin ja kylätappeluiden myötä, kun voimia haluttiin monella tavalla mitata.

Ei ollutkaan ihme, että Merikarvialle, jossa aina on ollut tilaa monille yhdistyksille, ensimmäiseksi kirkonkylälle perustettiin raittiusseura
vuonna 1884.
Seurassa ei saanut ottaa tippaakaan siis toisin kuin Lauttijärven raittiusseurassa. jossa kuulemma sai herneen verran ottaa.

Vähän tämän jälkeen lähinnä Pohjanmaalta Merikarvialle levisi Tommilan ylioppilaiden tuomana nuorisoaate, johon isoisäni Akseli tunsi heti pohjanmaalaisena Isokyrön kappalaisen poikana suurta vetoa.

Nuorisoseura perustettiin vuonna 1892.

Merikarvian Innon synnyn kannalta nuorisoseuran perustamisella oli keskeinen merkitys, sillä nuorisoseuran henkisten pyrkimysten rinnalla
myös urheilulliset toiminnot olivat keskeisesti esillä.

Nuorisoseura ryhtyi aktiivisesti sivistämään nuorisoamme ja erityisesti kasvattamaan nuorisoamme pois viinan ylenpalttisesta käyttämisestä.

Nykyisin tanssi on jo suosittu urheilumuoto, mutta isoisäni aikaan se oli vielä syntistä puuhaa.

Nuorisoseura ja sen sisällä toiminut urheiluseura tarvitsivat kuitenkin varoja.
Niiden kartuttamiseksi nuorisoseura ryhtyi pitämään iltamia VPK:n talossa, juuri tässä talossa. Erityisen aktiivia olivat isoisäni urheiluystävät
nuorisoseuran sisällä iltamien järjestämisessä ja rahojen hankkimisessa.

Terveiden urheiluharrastusten rinnalla eli myös voimakkaasti henkisten harrastamisten tarve. Se ilmeni parhaiten iltamien ohjelmassa.
Aina piti olla hauskan ohjelman ohessa isänmaallista tunnelmaa nostattavaa runon lausuntaa ja näytelmiä, joita myös isoisäni kirjoitti seuran
alkuaikojen iltamiin. Ja iltamien aivan lopuksi oli sitten jonkin verran annettu aikaa hyppelöihin, kuten tanssia tuolloin kutsuttiin.

Merikarvian Into syntyi lopullisesti, kun urheilevat nuorisoseuralaiset päättivät erota nuorisoseurasta.
He perustivat Merikarvian Innon, joka tänäänkin 110-vuotispäivänä, on edelleen elämänsä vedossa.

Lopullisen sysäyksen antoi iltamien tuotosta syntynyt riita, kun urheilua väheksyvät seuran jäsenet ottivat iltamien tuotot vain nuorisoseuran muihin harrastuksiin käytettäviksi.

Seura perustettiin 12.12.1896 voimisteluseurana. Yhdistystoiminnan perustamiseen tarvittiin keisarin lupa.

Säännöt vahvistettiin vasta 12.9.1898. Myönteinen päätös yhdistyksen hyväksymisestä saatiin kuvernööriltä 17.12.1898

Voimistelua ja urheilua yleensäkin pidettiin herraväen harrastuksena vielä tuolloin, joten seura ei saanut sitä kaikkien piirien hyväksyntää, mikä Innolla tänään on.

Isoisäni siirtyi johtamaan urheiluseuraa vuosiksi 1896 - 1905 ja uudelleen 1906 - 1922.
Päättäessään pitkän puheenjohtajakautensa vuonna 1922 seura valitsi hänet 25-vuotisjuhlassaan kunniajäsenekseen ja
johtajakseen ”ijän ikuisiin aikoihin saakka”; Mitä ilmeisimmin siis kunniapuheenjohtajakseen.

Seuran nimeksi monista hyvistä ehdotuksista valittiin 9.2.1904 äänestyksen jälkeen Into, joka on tänäänkin mainio urheiluseuran nimeksi.

Akseli olisi halunnut nimeksi Pilvenveikot johtuen hänen Vänrikki Stoolin kertomusten ihailusta ja siinä mainitusta Pilvenveikot runosta.

Merkittävä kohokohta seuran historiassa oli oman lipun, jonka seuran ”neitoset” olivat valmistaneet, vihkiminen 14.9.1904.
Kun Innon ainutlaatuisen arvokas 102 vuotta vanha lippu on paikalla, on seuran kaikki maine ja kunnia läsnä kuten tänäänkin.

Jonkinlaisen kuvan Innon toiminnasta ja ajasta, jota tuolloin elettiin, saa isoisäni 1.1.1913 pitämästä puheesta Innon vuosijuhlassa,
josta luen muutamia otteita.

”Valtiollisesti on kaikki kuin liitoksistaan hajoamaisimmillaan, elämä yhteiskunnassa entisestään paljon raaempaa, ystävät ja kylän ihmiset
tuntuvat kuin vieraantuisivat toisistaan, väkijuomien käyttö tuntuu lisääntyvän, ollaan kuin 25 vuotta oltaisiin raittiusaatteessa menty taaksepäin.”
” Niin köyhä ja rahatoin kun Into on tänä talvena ollut, emme ole koskaan olleet.
Siitä huolimatta seura pystyi hankkimaan hyvän joukon toista sataa markkaa maksavan painimaton.”

Innon alkuajan urheilulajeista oli tärkeällä sijalla polkupyöräily, jota myös 160 senttinen ja 60 kiloinen Akseli mielellään harrasti.
Osaavia pyöräilijöitä olivat J. Mahlamäki, Urho Näsi ja Niilo Valvanne.

Mutta erityisen ihastunut Akseli oli voimistelusta, jota Ahlströmin koululla ahkerasti harrastettiin.

Akseli oli metsähallituksen sihteeriltä ja asessorilta, Heikki veljeltänsä pyytänyt toimittamaan hänelle voimisteluliikkeitä kuvaavat ns. sauvavoimisteluohjeet Helsingistä ja niiden opastamina sitten aloitettiin Ahlströmin koululla sauvavoimistelut ja pyramidikuviot.

Myös erilaiset voimailulajit olivat suosittuja urheilumuotoja, erityisesti paini.

Hiihto ja uinti ”meressä” kuuluivat alusta alkaen Innon ohjelmaan.

Naisvoimistelu tuli kuvaan jo vuonna 1910.
Naisten 1 km kävely. Miesten 400 metrin juoksu, jossa lähtölaukaus ammuttiin Näsin katolta, koska sieltä vain oli mahdollisuus
nähdä yhtä aikaa lähtöpaikka Satakunnan Kauppa ja Apteekin maalipaikka.

Kun puhutaan Innosta, mielestäni tulee aina muistaa kaksi muutakin puheenjohtajaa, nimittäin kansakoulunopettaja Pekka Kyläkoski,
joka toimi Innon puheenjohtajana vuosina 1922 – 1946.

Kyläkoski oli seuran elvyttäjä. 12.11.1922 pidettiin Innon vuosikokous Ahlströmin kansakoululla nuoren opettajan Pekan johdolla.
Uuteen nousuun lähdettiin Pekan johtaessa.

Pekka Kyläkoski palautti seuran keskeiseksi urheilupaikaksi juuri Ahlströmin kansakoulun, jossa hän toimi pitkään opettajana.

Sihteerinä oli Akseli Mattila, rahastonhoitajana nahkuri Kustaa Louhi, taloudenhoitajana toimi Eelis Uusitalo ja lipunkantajaksi valittiin Uuno Koskenkorva.

Kyläkoski on seuran kunniapuheenjohtaja. Kustaa Louhi ja Akseli Mattila ja Eelis Uusitalo sekä Artturi Lähteenmäki ovat seuran kunniajäseniä.

Akseli Mattila kertoo muistelmissaan, että vuonna 1922 tapahtui Innossa akselin vaihdos, kun Akseli Hakosalo jätti työnsä seuran hyväksi
ja seuran sihteeriksi valittiin hänet Akseli Mattila.

Muistan minulle jo koulupoikana Pekan ja isäni Veikon kertoneen, kun Kyläkoskelle johonkin Innon juhlaan valmisteltiin puhetta.
Sitä valmisteltiin niin, ettei puhe sisältänyt yhtään r-kirjainta, koska Pekka sorautti tuota kirjainta.
Puhe sujui hienosti aivan loppuun asti.
Mutta sitten Pekka oikein vielä innostui asiasta niin, että ”toivotti vielä kerran kaikki vieraat tervetulleiksi tähän juhlaan” – siis kelpo
monta r-kirjainta tuli kuiteskin…

Innon urheilutoiminnan kannalta tärkeä etappi oli, kun Uusi urheilukenttä saatiin Merikarvialle vuonna 1949. Se oli lopullisesti valmis 1954.
Kilpailutoiminta kentällä alkoi 24.7.1949 pesäpallo-ottelulla Peippu - Ylikylä.

Sitten Into taas nukkui tovin.

Niinpä kun itse urheilin vuosina 1956 - 1961 ei Into kirkonkylällä toiminut lainkaan. Täällä toimi silloin TUL:n seura Mars yritteliäästi.
Kirkonkylän pojat mm hyvän ystäväni ja urheilutoverini Jorma Venhon kanssa liityimme Lauttijärven Lukkoon.
Jouko Elevaara, Kylvön veljekset, Tarkkion veljekset ja Paavo Hirsimäki olivat LaLun silloisia urheilijoita.

Kesällä 1956 menin Marsin kisoihin ja sain kisoista muistaakseni peräti viisi alpakkalusikkaa.
Isä Veikolle sitten illalla esittelin voittosaalistani. Hän totesi:” Vai olit oikein Marsin kisoissa kisaamassa.”
Tuohon aikaan vielä Merikarvialla poliittiset suhteet olivat varsin viileät vasemmiston ja oikeiston välillä.
Isäni ei tuntunut oikein kokoomuslaisena tykkäävän saavutuksestani, mutta hänelle kunniaksi, ei kieltänytkään osallistumasta Marsin kisoihin.” Kisat jäivät kuitenkin ainoiksi, sillä LaLusta tuli seurani Nastan ohella.

Pankinjohtaja Jaakko Hanhilahti toimi Innon puheenjohtajana vuosina 1961- 1982 loppuun muutamaa välikautta lukuun ottamatta. (Tarmo Poikkeus, Eero Tuuli ja Rauno Ruissalo.)

Jaakon alkuajasta minulla ei ole omakohtaisia muistoja, koska asuin silloin jo Helsingissä.
Mutta vuodesta 1974 lähtien saatoin vakuuttua, että Jaakko oli intomielinen urheilumies, joka myös sai paljon aikaan
Merikarvian urheiluelämälle.

Mielestäni Into, kun hiljainen hiipuminen on vienyt seuran lähes tuntemattomuuksiin ja lakkautusuhan alaiseksi, on onnistunut löytämään aina tulisieluisia johtajia. Sellaisia ovat olleet äsken mainitsemani puheenjohtajat.

Jaakko Hanhilahti toi uudenlaista räväkkyyttä Innon toimintaan.
Mielestäni häntä voidaan kutsua urheilutoiminnan yhdistäjäksi.

Mainetta Into sai MM-hiihdolla ns. Jaskan hiihdolla, jolloin 1.1.- 21.4.1979 hiihdettiin pururadan ladulla kestohiihdon
uusi maailmaennätys 110 vuorokautta ja 15 tuntia vielä päälle.

AHJ:n toimitusjohtaja Jarmo Luoma osti lopun hiihtoladun, maailmanennätysladun 200 markalla.
Mitä hän sillä teki, sitä pitää kysyä Jarmolta itseltään.
Sen kuitenkin tiedän, että latu suli kolmen päivän kuluttua Jaskan hiihdon päättymisestä.

Olin sen verran hengessä mukana, että eräänä iltana tarkemmin sanoen 1.1.1979 kello 20 aikaan, ystävälleni ja kollegalleni, verojohtaja
Pertti Ahvenaiselle vein hänen hiihto-osuutensa päättyessä pakkasukon näyttäessä -24 miinusastetta hyppysellisen konjakkia hänen
hiihtonsa päättyessä, ja se olikin jo hänelle tarpeen, kun oli kiertänyt 11 kierrosta tuossa pakkasessa pitkin Truttelonkallion, ei siis
Kalpakan pururataa.

Jaska oli taitava suunnistaja ja intomielinen hiihtäjä, jolle Pirkan hiihtoon osallistuminen oli kunnia-asia.
Hän sai monet merikarvialaiset osallistumaan Pirkan hiihtoon.

Minullakin on kaapissani yksi Pirkan hiihdon mitali vuodelta 1962.

Hänen aikanaan Innon lajikirjo laajeni. Suunnistuksessa saavutettiin hienoja tuloksia mm, myöhemmin Innon puheenjohtajanakin
toiminut Altti Mäntylä saavutti suunnistajana mainetta ja kunniaa. Myös talkootoiminta oli monipuolista ja tuloksellista.

Jaakko Hanhilahti perusti nimeään kantavan stipendirahaston.

Innon ainoa naispuheenjohtaja on ollut kunniajäsen Anja Ranta, joka oli puheenjohtajana vuosina 1992 – 1996 sekä 2001- 2002.
Altti Mäntylä oli puheenjohtajana 1983- 1987 ja 1997- 2001 ja nykyinen puheenjohtaja Pasi Räikkönen on johtanut seuraa vuodesta 2003 alkaen.

Kunniajäseniä vuodesta 2002 lähtien ovat Pirkko Liutala ja Jaakko Mäkinen.

Merikarvian urheiluelämässä merkittävä urheilupaalu tapahtui 27.11.1970, kun Merikarvian Pallo, Köörtilän Kiri ja Into vahvistivat ja allekirjoittivat
seurojen liittymissopimuksen Merikarvian Intoon. Voimat yhdistettiin merikarvialaisten nuorten hyvää ajatellen. Se oli onnistunut toimenpide.

Näin Into oli jälleen osoittanut voimansa merikarvialaisia yhdistävä siteenä. Erityisellä mielihyvällä olen pannut merkille, että Into on myös
yhdistänyt urheilua harrastavia henkilöitä toimiaan yhdessä liikunnan hyväksi.
Monet entisen Marsin riveissä toimineet ovat sittemmin tehneet arvokasta työtä Innon riveissä.

Merikarvialle oli perustettu jalkapalloilun erikoisseura MePa, joka liikutti jalkapalloilusta kiinnostuneita nuoria aivan tuloksellisesti.

Innon seuraan jalkapalloilu tuli MePan ja Innon fuusioituessa, jolloin varsinkin Reima Väänäsen aikana Innon jalkapalloilu eli todellista
mahtiaikaa. Erityisesti Reima toi nuorisojalkapalloilun Merikarvialle.
Todella hienoja saavutuksia on tuolta ajalta.
Jo MePan aikana taitavana keskikenttämiehenä pelannut Arvi Salo ja opettaja Ilkka Lindberg sekä urheilun moniarvoiset ystävät
Raimo Lemmenranta, Kari Leppänen, Olli Kaipio sekä Jarmo Luoma ovat olleet innokkaita lajin puolestapuhujia ja tukijoita.

Tämänpäiväisessä Innon edustusjoukkueessa, joka jo kahdesti on saanut esiintyä Satakunnan Kolmosessa,
on paljon Väänäsen jo aikuistuneita nuorisopolven kasvatteja: Pekka Luoma, Wikströmin veljekset ja Jouni Hakosalo vain muutaman mainiten.

Tänä päivänä tätä työtä ovat innolla jatkaneet Ari-Pekka Mäenpää ja varsinkin nuorten parissa Pekka Luoma.
Mimmijoukkuekin on saatu rakennettua.

Merikarvian talvet estävät aikoinaan hyvin keskeisessä asemassa olleen jääkiekon pelaamisen lähes kokonaan. Jäättömät talvet ovat muuttaneet
lajikirjoa enemmän talvellakin sisäpeleihin. Toki hiihtoa Innossa edelleen harrastetaan, jopa ampumahiihtoakin aivan menestyenkin.

Hiihdossa on nuorten sarjoissa saatu aivan SM-tason menestystäkin: Tuomas Räikkönen ja Eeropekka Uusimäki.

Urheiluseura Nastan aikana pelattiin lähes koko ajan yksinomaan koripalloa, joka kuitenkaan ei koskaan oikein saanut runsaasti harrastajia.
Yleisurheilu oli Nastan ominta aluetta, josta sitten urheilevat oppikoululaiset aluksi juoksivat ja hyppäsivät pituutta ja kolmiloikkaa LaLussa
ja sitten jo uudelleen henkiin herätetyssä Innossa menestyksellä 1960- luvulta lähtien.

Lentopalloa ja salibandyä harrastetaan lähinnä Merikarvian Lukon seurassa, mutta Into oli salibandyn uranuurtajaseura.

On ollut nostalgista lukea entisen intolaisen Reijo Syrjäsalon urheilumuisteloita. Niiden henkisestä syvyydestä ja siitä innostuksesta, jotka
kirjoituksista huokuvat tulee esiin urheiluseuran ja erityisesti Innon merkitys paikkakunnan nuorison kasvattamisessa kautta koko
110- vuotisen historian. Toivottavasti saamme lisää tällaisia muisteloita seuraavaa Innon 200-vuotishistoriikkia varten.

Tämän päivän maailmassa urheilulla on aivan keskeinen sija ihmisten vapaa-ajan harrastusten joukossa. Aivan samoin kuin isoisäni perustaessa
tätä seuraa tämän päivänkin nuoriso tarvitsee hyviä sekä fyysistä hyvinvointia että myös henkisiä voimia antavia harrastuksia.

Juuri tämän vuoksi edelleenkin tarvitaan Merikarvian Intoa ja sen parissa toimivia henkilöitä.

Talkootyön voima voi nykyaikaisessa hektisessä elämänmuodossa huonosti. Sitä ei edistä verotuksen sille asettamat jatkuvat esteet.
Olisi jo korkea aika verottajankin ymmärtää urheilun vapaaehtoisen työn merkitys. Talkootyön uudelleen arvostaminen tulee palauttaa.

Palaan Akselin puheeseen:
”Sanotaan, että nuoriso raaistuu. On totta, mutta oletko sinä, joka niin sanot, ollut sitä estämässä. Oletko herttaisen kotisi rauhan raaskinut edes
hetkeksikään jättää, astuaksesi tuon raaistuneen tai raaistumaisillaan olevan nuorison piiriin. Oletko yrittänyt syventyä heidän elämäänsä.

Et voi ikinä heihin vaikuttaa, et sormen vertaakaan heitä muuttaa, ellet astu sakin keskelle. Olen varmasti, lujasti vakuutettu siitä, että jos nuorten
kanssa käsikäteen lyöttäytyisivät kaikki ne henkilöt täällä Ylikylässäkin, joille on paljon tietoa ja taitoa uskottu, joiden silmä osaa kaunista luoda,
käsi nostattavaa saada syntymään ja suu ylevää ja kaunista lausumaan, niin toisin olisivat asiat meilläkin – mutta se on kaikki itsensä unohtavaa
työtä, palkkaa ei mitään.”

Talkootyön uudelleen arvostaminen tulee palauttaa. Merikarviallakaan ei tänään riitä Veikko Kallion, Juho Mäkipuron, Raimo Lemmenrannan,
Kari Leppäsen, Olli Kaipion, Kirsi Mattilan, Ari-Pekka Uusimäen, Altti Mäntylän, Hannu Kriikkulan ja Pasi Räikkösen tänä päivänä tekemä
talkootyö.

Tarvitaan nuorten ja terveiden miesten ja naisten uhrautuvaisuutta jatkossakin, kun valtion ja kunnan avustusmahdollisuudet kireän talouden
aikoina vähenevät.

Urheiluseura ei elä pelkästään urheilijoista, vaan tarvitaan suuri joukko itsensä likoon panevia henkilöitä, jotta Innon kaltainen seura pystyy
toimimaan jatkossakin antamassa nuorisollemme uusia mahdollisuuksia ja elämyksiä.

Tällaisia Innossa toimineita intomielisiä talkoomiehiä ja talkoonaisia ovat olleet Esa ja Pirkko Liutala, jotka tulivat mukaan jo vuonna 1947 ja 1948.
Näin Pirkko jatkoi isänsä Eelis Uusitalon alkamaa talkooperinnettä.
Jaakko ja Ritva Mäkinen, Mauno ja Terttu Alinen, Jorma ja Pirjo Koivukorpi ja Ruth ja Antti Uusimäki on mainittava aina Innon talkoista puhuttaessa.

Innon rahoituslähteistä Merigampingin hoitaminen talkoilla on ollut erittäin suuritöinen ja pitkäaikainen projekti, joka nyt on jo väsynyt pois, sillä
talkootyölle ei kiireisenä nykyaikana löydy pitkäjännitteisiä hoitajia.
Tanssien järjestämisellä aikoinaan hankittiin seuralle myös rahaa, mutta sekin on nyt jäänyt pois, koska sillä ei ole enää tilausta olemassa.
Samoin Kalariehaa ei enää ole..

Innon urheilijoista, noista seuran kultahipuista haluan nostaa muutaman nimen esiin kuin kunniaa tehdäkseni Innon suuriarvoiselle työlle.

Aimo Tuomisto, Reijo Toivainen ja Kirsi Toivainen painonnostossa ja Aimo erityisesti myös voimanostossa.
Heistä kerrotaan Innon 100-vuotishistoriikissa. Luethan sieltä heidän saavutuksistaan.

Jääkiekossa on mainittava Innon B-juniorit vuodelta 1988 kapteeninaan Anssi Salo.
Miesten jääkiekkomenestyjiä olivat mm Seppo Näsi, Markku Näsi, Timo Pitkäranta, Timo Alinen, Jorma Uurre, Arvi ja Olavi Salo,
Vesa Lehtonen ja Pekka Ylitalo.

Arvi Salon mahtavaa roolia ei jääkiekonkaan yhteydessä tule unohtaa, vaikka jalkapalloilu lienee ominta Arvia ollutkin.

Suunnistajista Antti ja Altti Mäntylä, Paavo Hirsimäki, Altti Varheensalo, Arvo Virtalaine, Seppo Sipilä, Päivi Hirsimäki,
Kotirannan sisarukset ja Aki Arvola.

Muistan hyvin yösuunnistuksen SM-kisat 1982 ja hiihtokuninkaan Veikko Hakulisen aivan kotipihani vieressä verissään, kun oli saanut jalat
verille Kränin piikkilanka-aidassa.

Hiihtäjistä Seppo Hirvonen, Pekka Malmi ja Markku Tuuli

Yleisurheilijoista Olavi Rikalainen, Raimo Muurinen, Reijo Syrjäsalo, Jukka Koski
Reijo Rantala, Heikki Niemi, Hannu Rikalainen, Eero Peltola, Toivo Aivelo, Simo Viertonen, Kaija Saari, Aki Harju,
Jouni Laitila, Hannu Salo, Maija Kalaranta, Juha Kallava.

Raija Hirvikoski toi SM pronssia B-tyttöjen kuulantyönnössä. Raija oli myös Suomi-Norja maaottelujoukkueessa vuonna 1971.

Alpo Välimaa, Pasi Huhtala, Ari Alitalo ja Janne Kuuskeri, Otto Virtomaa, Tanja Mattila, Teppo Mattila, Petri Tähkänen,
Tarja Tähtinen, Salmisen veljekset, Tommi ja Teemu, Liisa Färm

Viime aikojen SM- tasoisia urheilijoita ovat olleet Tuomas Räikkönen, Eskomatti Uusimäki ja Juuso Viikilä ja Innon tämän
hetken kuumin nimi ja tulevaisuuden lupaus Eeropekka Uusimäki.

Minna Pihala saavutti SM–hopeaa naisten 5000 metrin juoksussa ja maastojuoksussa ja hän oli maaotteluedustajana.

Jalkapalloilussa pisimmälle taisi menestyä Reima Väänäsen kultahipuista Mika Kouhi. Taitava jalkapalloilija oli myös monipuolinen
urheilija Juha Leppänen.

Reima Väänäsen johtaman jalkapallokoulun kasvatit osallistuivat menestyksekkäästi mm Ruotsissa turneeseen kesäkuussa 1987.
Tästä joukkueesta nykyisessä Innon ykkösjoukkueessa pelaavat Pekka Luoma, Tommi Wikström ja Teuvo Wikström.

Juha Leppänen, Otto Virtomaa, Anssi Salo, Timo Vuorela, Kari Pitkäranta olivat menestyneitä jalkapalloilijoita.

Pururata Truttelonkallioiden tuntumaa saatiin valmiiksi vuonna 1972. Se on Esa Liutalan voimannäyttö.

Pururataa on kehitetty Veikko Kallion voimin ja johdolla niin, että alueelle valmistui vuonna 2006 oiva urheilurakennus.
Pururata on valaistu ja sitä kiertävät monet kuntoilijat ympärivuotisesti.

Lopuksi toivotan Merikarvian Innolle jatkuvaa menestystä tulevinakin vuosina.

Kiitän Intoa isoisäni muistamisesta, kun kaunis seppele huomenna laitetaan seuran toimesta hänen haudalleen.


Tervehtien
Lauri Hakosalo.
Näin siis kirjoitin ja esitinkin vuonna 2006 Innon 110 vuotisjuhlassa Mieslaulajain talossa.

Päivitetty 30.4.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä