Perinnetarinoita ja runoja
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa

Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa

Lauri Hakosalo

Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa

Krookanlahden rannat Manksinojan eteläpuolella olivat Alajumpin omistuksessa 1900 luvulle tultaessa. Tuolloin Krookan rantatöyräällä ei ollut vielä paljon asutusta. Vasta 1940-luvulle tultaessa asutus oli lisääntynyt ja ”Isorannasta” oli tullut torppari- ja mäkitupalaisalue, jota asuttivat pääasiassa kalastajat. Krookanlahden rannassa oli kalastajien vene- ja verkkovajoja ja mäen rinteellä oli verkonkuivatustelineitä eli vapeita. Näin kertoo Tuulikki Haanpään vuodelta 1974 oleva kylätutkimus. Alkuaan siis ranta-alueen asukkaat elättivät itsensä kalastuksella, verkon paikkauksella ja satamatyöllä.

Vasta sodan jälkeen alkoi laajemmin Krookan ydinalue muuttua huvila-alueeksi, kun suurimittainen kalastus alkoi hiipua. Vanhat rantahuoneet alkoivat jäädä vesirajan yläpuolelle meriveden laskiessa. Enää rannassa ei ollut verkkoja kuivumassa - ei edes museomielessä Merikarvia-viikon aikana. Mutta tänään ”Isoranta” on kaunis, hyvin hoidettu ja kulttuurihistoriallisesti arvokas alue. Toivoa sopii, että alue säilytetään ja sitä hoidetaan pieteetillä ja alkuperäinen maisema säilytettäisiin niin hyvin kuin mahdollista. Koko alue on todellinen Krookan Helmi.

Saarnaaja Otto Kaipainen oivalsi Krookan rannan kauneusarvot ja käyttömahdollisuudet, kun hän vuonna 1923 osti Fredrik Kouhilta karuhkon tontin, jolle hän alkoi rakentaa kesähuvilaa, joka seisoi paikallaan seuraavana vuonna. Samalla paikalla tämä ”valkoinen ” huvila tänäänkin seisoo Riitta Moilasen nyt omistamana. Palaan omalla jutulla Kaipaisen sukuun myöhemmin.

Kerron seuraavaksi Täitorista. Minulle se on aivan tuiki tuntematon paikka. Wille Kaipaisen ja Kerttu Pollarin lehtijutuissa siitä luin ensi kerran ja Jaakko Salmelta kuulin uudelleen täitorista. Se sijaitsi heti Sevion kaupan edessä, tarkemmin Luomasen omakotitalon ja Sevion kaupan välissä, joten mistään suuresta torista ei lainkaan ollut kysymys. Täitorille kokoontuivat sen ajan satamajätkät. Mistä täitori sai nimensä, se on edelleen minulle hämärän peitossa. Toki tuona aikana täi oli tuttu vieras monessa kodissa ja Sataman kansakoulussa sitä tapasi. Täikampa tuli minullekin tuolloin tutuksi. Mielenkiintoista oli kammalla saada tukasta täi, jonka tappaminen aina aiheutti tietyn kuuloisen naksahduksen.
Täitorin edusta oli krookkalaisille merkittävä kokoontumispaikka, ja sen edustalla sijainnut pitkänomainen kivi oli tärkeä siksi, että sen ympärillä sillä istuen ja vieressä seisten tehtiin ”kärröökauppoja” urakkakauppoja. Muutaman miehen muodostaman porukan nokkamiehet, kuten Gösta Jokisalo ja Urho Starkman kilpailivat halkojen kärröö urakoista. Tuolloin rannassa odottavat oolanderit eli ahvenanmaalaiset kaljaasit odottivat halkoja aluksiinsa. Halot olivat ns. ”Ruotsin halkoja” elikkä ne olivat suomalaisista haloista poiketen vain 90cm pituisia. Miksi niin, se ei ole minulle selvinnyt.

Krookassa asunut Jaakko Salmi muistelee laskeneensa kerran Krookanlahdella olleen kaikkiaan 32 kaljaasia tai jaalaa yhtäaikaisesti. Kaljaasit olivat kaksimastoisia, lähes kaikki ilman apumoottoria olevia. Jaakko Salmi muistelee, että vain Ellenissä oli apumoottori.

Kun kaupat oli tehty, alkoi halkojen kärräys halkoplassilta aluksiin. Lastoo tapahtui nopeasti ja kesti enimmillään vain muutaman päivän. Lahdella oleviin jaaloihin, jotka olivat kaljaaseja pienempiä, lastattiin vain merikarvialaisia puuastiapyttyjä.
Joskus, kun ei ollut seilituulta, niin hinaaja vei useita kaljaaseja pitkin retiä suotuisaa tuulta etsien.

Kookan rannan eräs perinne, ei aina kovin mairitteleva, on ns parruporukka eli juopotteluun taipuvainen mieskööri. Tietyt henkilöt alkoivat kokoontua Sevion kaupan seinustalle maailmaa ja erityisesti Krookan oloja ja laajemmaltikin Merikarvian asioita parantamaan. Kotoisat viinakset ja ostoviinakin heille kelpasi. Paljon puhuttiin, mutta ei liiemmälti tapeltu, vaikka joskus kyllä vähän voimia miteltiin. Viranomaiset katsoivat touhua vähän sormien välistä, jotta villiksi ei päässyt elo menemään. Politiikkaakin puhuttiin ja kunnan päättäjien touhuja ihmeteltiin, kuten aina on täällä tehty.

Alman Franssi, oikeammin sukunimeltään Salonen oli kova kommunisti ja Starkmanin Uuno eli Fodu ei ollut juurikaan viinamäen miehiä, mutta toi porukalle sosialidemokratiaa tutuksi. Ääntä syntyi, muttei asioista juuri käyty rinnuksille. Kortessalon Eemeli oli usein mukana. Hän asui nykyisen uimarannantien, joka tie muutettiin Merikarvia seuran toimesta tietä paremmin kuvaamalla nimellä Kivitie ja satamatien välissä talossaan, jossa hänellä Hilman kanssa oli paljon lapsia, ainakin kahdeksan. Henrikssonin veljekset mm Veikko eli Poosu olivat parrulla myös. Porukan ainoa vähän varottava osallistuja oli Kiho eli Rosenberg pitkän puukon omistanut mies. Alman Franssi taisi saada Rosenbergin puukosta haavan. Myöhemmin parrulla tapasivat Viertosen Erkki ja Voldi sekä Juholan Jussi. Tänään parruporukka tai satamalautakunnaksikin kutsuttu on muuttanut alas rantaan uuden komean ”Ouran Pookin” lähelle ja he ovat saaneet oikeat puuistuimet. Tämäkin sakki puhuu entiseen tapaan kunnan yhteisistä asioista, mutta viinakset nautitaan nyt siististi kotioloissa.

Satamaan tuli kaksi merkittävää teollisuusyritystä: Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja, jonka tiloissa myöhemmin oli Esko Nurmen Puutyöverstas ja nykyisin siinä on Puusuutari Pekka Nurmen puutyöverstas.

Arvo Lehtonen perusti Krookan ydinalueelle vuonna 1923 yhdessä Emil Peltolan kanssa konepajan. Aluksi verstaassa korjattiin veneitä ja sahoja. mutta sitten alettiin jo rakentaa uusia koneita mm todella upea moottorikelkka ja kimpihöyliä puuastiateollisuuden kasvaviin tarpeisiin. Yrittäjät työllistivät pari, kolme miestä itsensä lisäksi. Arvo joutui ainoana koneita ymmärtävänä joskus pirtuaikana jopa aseella uhaten lähtemään avomerelle korjaamaan pirtutrokareiden venemoottoria. Lehtosen konepajarakennusta ei enää ole, mutta Erkki Lehtosella on rannan toinen ”valkoinen talo” huvilanaan.

Vuonna 1930 J.A. Salmen sahaa laajennettiin ja se tehtiin kaksiraamiseksi, kun Ahlström Oy:n Haminaholman sahalta saatiin ostettua toinen raami. Sen asensi paikoilleen paikkakunnalle muuttanut ja asennus- ja korjauspajaa pitänyt yllä mainitsemani Arvo Lehtonen.

Tänään tämä Lehtosen konepaja toimii Kokemäellä. Yritys on nyt osakeyhtiö, jonka toimitusjohtajana on Erkki Lehtonen. Yhtiö työllistää tänään 120 ammattimiestä. Millainen Krookan ranta mahtaisi olla, jos tämä yritys olisi edelleen Krookassa ja veisi maailman merille täältä tuotteitaan
Arvo Hjalmar Lehtonen syntyi Tyrvännössä ja hän kuoli Kokemäellä 10.4.1971.

Konekorjaamo, josta hän omisti puolet toimi täällä vuoteen 1938. Arvo perusti Merikarvialle Krookkaan Toikka nimisen henkilön kanssa LVI-yrityksen, joka toimi täällä 1938-39. Arvo rakensi verstasrakennusten lisäksi omakotitalon komealle kalliorinteelle, jossa tänään asuu hänen pojan poikansa Erkki Lehtonen ja eläkkeellä oleva Risto Lehtonen viettää myös kesiään Krookassa ja Ourassa.
Arvolle Merikarvian Krookka ja Oura olivat tärkeät tukikohdat koko hänen elämänsä ajan. Merikarvialaisten aitous puhutteli ja miellytti häntä. Arvon lapsista Kerttu Ellilä toimi yhteiskoulussa jonkin aikaan luonnontieteen opettajana ja hänen miehensä Eero Ellilä oli täällä KOP:n pankinjohtajana. Täällä syntyivät myös perheen lapset Risto ja Tuovi.

Jussin paja perustettiin vuonna 1939 Jussi Koskisen toimesta. Koskinen teki siinä vuoteen 1956 saakka konepajan tuotteita. Koskinen oli Karijoelta kotoisin ja hän tuli alkuaan Jukolan sahalle sepäksi. Merkillistä muuten, että useat Krookan rannan yrittäjät tulivat muualta, lähinnä Isojoelta, Honkajoelta ja Karijoelta.

J.A.Salmen uuden sahan rakennustyövaihe satamassa kesti koko vuoden 1939 kesän, aina lokakuulle saakka, jolloin saharakennus oli valmis, mutta koneiden paikoilleen asettelu jäi sotatoimien johdosta kesken. Paikkakunnalla konekorjaamoa ja asennustöitä sekä myös uusien koneiden suunnittelua ja rakentamista osaava Jussi Koskinen viimeisteli ja asensi koneiston paikoilleen

Tänään Koskisen verstas on hyvissä voimissa rantaa komistaen ja vanhoja teollistamisaikoja muistuttamassa Puusuutari Pekka Nurmen omistuksessa, joka tekee puualan tuotteita. Pekan isä Esko Nurmi osti Koskisen verstaan vuonna 1956 ja aloitti tällä paikalla puutyöverstaan. Esko palkittiin yrittäjäpytyllä numero 15 vuonna 1989.
Esko Nurmi aloitti yritystoiminnan 1949 rakentamalla Tiilipruukin tilalle Kräniin kodin ja verstaan. Merikarvialaisille tulivat tutuiksi
Eskon valmistamat keittiökalusteet, ovet ja ikkunat, joita nyt pojat Pekka ja Juha tänään valmistavat vuodesta 1997 lähtien yrittäjinä. Esko Nurmi, seppä Heikin poika sai oppinsa puusepän työhön Nojomaan verstaalla, josta olen aiemmin kertonut.

Jussin Paja Krookassa
Tässä kuvassa on etuoikealla Jussin Pajan ohella ylhäällä vasemmalla Arvo Lehtosen valkoinen talo, jonka tänään omistaa Erkki Lehtonen. Venevajat ja Lyyli Rannan komeat vappeet.näkyvät kuvassa.
Jussin paja perustettiin vuonna 1939 Jussi Koskisen toimesta. Koskinen teki siinä vuoteen 1956 saakka konepajan tuotteita. Koskinen oli Karijoelta kotoisin ja hän tuli alkuaan Jukolan sahalle sepäksi.
Merkillistä muuten, että useat rannan yrittäjät tulivat muualta, lähinnä Isojoelta, Honkajoelta ja Karijoelta. J.A. Salmen uuden sahan rakennustyövaihe satamassa kesti koko vuoden 1939 kesän, aina lokakuulle saakka,
jolloin saharakennus oli valmis, mutta koneiden paikoilleen asettelu jäi sotatoimien johdosta kesken. Paikkakunnalla konekorjaamoa ja asennustöitä sekä myös uusien koneiden suunnittelua ja rakentamista osaava Jussi Koskinen
viimeisteli ja asensi koneiston paikoilleen

Tänään Koskisen verstas on hyvissä voimissa rantaa komistaen ja vanhoja teollistamisaikoja muistuttamassa Puusuutari Pekka Nurmen omistuksessa, joka tekee puualan tuotteita. Pekan isä Esko Nurmi osti Koskisen verstaan vuonna 1956
ja aloitti tällä paikalla puutyöverstaan. Esko palkittiin yrittäjäpytyllä numero 15 vuonna 1989. Esko Nurmi aloitti yritystoiminnan 1949 rakentamalla Tiilipruukin tilalle Kräniin kodin ja verstaan. Merikarvialaisille tulivat tutuiksi Eskon
valmistamat keittiökalusteet, ovet ja ikkunat, joita nyt pojat Pekka ja Juha tänään valmistavat vuodesta 1997 lähtien yrittäjinä. Esko Nurmi, seppä Heikin poika sai oppinsa puusepän työhön Nojomaan verstaalla, josta olen aiemmin kertonut.
Tänään liikeyritystä harjoittaa Puusuutari Pekka Nurmi, joka veljensä kanssa tekee puualan tuotteita mm keittiökalusteita.

Vihtori Ojalan autoa valmistetaan sotaan lähtövalmiiksi tekemällä siihen puuhakepönttö.
Arvo Lehtosen valkoinen talo Krookassa

Tuulikki Haanpään vuodelta 1974 oleva kylätutkimus kertoo: ”Alkuaan Krookan ranta-alueen asukkaat elättivät itsensä kalastuksella, verkonpaikkauksella ja satamatyöllä. Vasta sodan jälkeen alkoi laajemmin Krookan ydinalue muuttua huvila-alueeksi, kun suurimittainen kalastus alkoi hiipua. Vanhat rantahuoneet alkoivat jäädä vesirajan yläpuolelle meriveden laskiessa. Enää rannassa ei ollut verkkoja vappeilla kuivumassa - ei edes museomielessä Merikarvia-viikon aikana. Mutta tänään ”Isoranta” on kaunis, hyvin hoidettu ja kulttuurihistoriallisesti arvokas alue. Tänään koko alue on todellinen Krookan Helmi.

Krookan satamaan tuli kaksi merkittävää teollisuusyritystä: Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja, jonka tiloissa myöhemmin oli Esko Nurmen Puutyöverstas ja nykyisin siinä on Puusuutari Pekka Nurmen puutyöverstas.

Merikarvian kausi alkoi 1923. Rakennettiin verstasrakennukset ja omakotitalo. Alussa Arvo Lehtonen asui perheensä kanssa Vikpakassa, nykyinen Fagerroosin talo. Vuonna 1938 Arvo myi osuutensa Merikarvian konepajatoiminnasta ja rakensi Peipohjaan oman konepajan.
Merikarvia oli luontonsa puolesta niin voimakas sekä ihmiset siellä aitoja, että Merikarvia oli Arvolle niin monista paikkakunnista ylivoimainen ykkönen. Oura oli tehnyt häneen vaikutuksen kuten Korpi-Matin metsät ja suot sekä kalastus ja metsästyskaverit. Meidän Arvo Lehtosen jälkipolvien on ollut todella helppoa ja kivaa olla Merikarvialla, missä tahansa siellä, tavata ketä tahansa. Suurin ansio tästä on vilpittömästi Arvo-isällä. Eräs esimerkki Arvon kunnioituksesta: ”Kun menin Salmen Leon luokse ostamaan heidän kalamökkiään, niin Leo sanoi, jos Arvo-Isäsi olisi siinä ei mökki maksaisi mitään”.

Pirtukausi toi omat kuvionsa. Arvo oli siihen aikaan ainoa, joka pystyi korjaamaan venemoottoreita. Yöllä, kun oveen koputettiin ja Isä meni avaamaan, niin usein siellä oli kaksi miestä, toisella pistooli, ja niin lähdettiin moottoria korjaamaan merelle. Taloudellisesti tämä toiminta oli merkittävä lisä.

Arvo Lehtosen konepaja. Tästä kaikki alkoi. Googlaa Peipohjan nykyinen upea konepaja, niin tiedät enemmän.
Päivitetty 13.3.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä