Perinnetarinoita ja runoja
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Popoffit tulivat Uhtualta Merikarvialle. Kumpikin rakensi ydinkeskustaan upeat kauppatalot.
» Pärske, 200-vuotias Ala-Knuussin sukutila
» Pärske, Anna-Liisa Hakosalo
» Pärske, Juhannusaatto luodossa, kirjoittanut Akseli Tiera
» Pärske, Ylikylän uusi koulu
» Pärske, Kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoittama hieno historiallinen kuvaus:
» Pärske, Sastamalasta hiukkasen
» Pärske, Unissasaarnaaja Anna Rogel
» Pärske, Juho Merimaa oli toiminnan mies!
» Pärske, kaikessa sitä ollaan
» Pärske, J.O. Rikalainen oli yksi oman aikansa vaikutusvaltaisista merikarvialaisista.
» Pärske, Aku Tiera, Juhannustunnelma 1901
» Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
» Pärske, Ollinmäki
» Pärske, Merikarvian kivimiehistä
» Pärske, Pauli Riihivaara muisteli 2.1.1983 partiotaivaltaan
» Pärske, Lauttijärven Lukko (LaLu)
» Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS
» Pärske, Myllykallion Pentin urheilumuistelot 1945-49
» Pärske, FM Olli A. Laurila: Sukuni tarina
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1955
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1954
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1953
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Merikarvia kokoomushistoriaa
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Alakylän nuorisoseura
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Lankosken kansakoulu
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Satamaa yritettiin kehittää voimallisesti
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Merikarvian satama
» Pärske, Yhteiskoulu saa ensimmäisen koulun sisällä toimivan urheiluseuran
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
» Pärske, Akseli Hakosalon puhe
» Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Kasalan kansakouluista

Pärske, Kasalan kansakouluista



Lauri Hakosalo
Pärske, Kasalan kansakouluista
Merikarvian kunnan Kasalan ruotsinkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1899. Kasalan kylä tyhjeni kouluikäisistä lähes kokonaan 1960-luvulla. Kun koulu jäi vuodesta 1967 tyhjilleen, niin koulun kannatusyhdistys lahjoitti koulun tontteineen Svenska Folkskolans Vänner-nimiselle yhdistykselle. Tämä yhdistys sittemmin katsoi, ettei se tarvitse enää tällaista kiinteistöä omistuksessaan. Vanha koulu päätettiin myydä, koska yhdistyksen mielestä oli sääli pitää näin hieno kiinteistö tyhjillään. Kasalan ruotsinkielisessä koulussa oli säilynyt koulun täydellinen 1920-luvun kyläkoulun luokkahuoneen varustus, joka päätettiin luovuttaa ja sijoittaa Kiilin kotiseutumuseoon jälkipolvien ihailtavaksi. Yhdistyksen mielestä talo sopisi erinomaisesti jollekin taiteilijaseuralle. Koulutonttiin liittyi metsää, jota ei ollut tarkoitus myydä. Koulun myynti aloitettiin keväällä 1983. Ragnar Mannil yllä sanotusta yhdistyksestä lähetti 6.5.1983 yhteisen kirjeen Helsingistä Kasalaan Anni Aliselle, Bruno Nurmenpäälle, Viljo Ämttöölle sekä Runar Långvikille Siipyyseen: ”Tällä kirjeellä tahdon minä tiedottaa teille pohdinnoistamme Kasalan ruotsinkielisen koulun osalta. Aika kuluu ja sen mukana tulee vahinkoa koulun kiinteistölle. Totesimme viime syksyllä siellä käydessämme, että koulun katto pitää, perusta seisoo, mutta rakennus alkaa rappeutua. Kiinteistö myydään ja samoin koulun irtaimet esineet, ei kuitenkaan pianoa eikä den lilla orgeln. Huutokauppa on tarkoitus pitää keskiviikkona 25.5.1983 kello 13.00. Metsää ei tässä yhteydessä myydä”.
Koulurakennuksen myynti-ilmoitus laitettiin Hufvudstadsbladetiin, Helsingin Sanomiin, Satakunnan Kansaan ja Sydösterbotten -nimisiin sanomalehtiin: ”Tontti Merikarvian kunnan Kasalan kylässä, lähellä Sidebyyn rajaa, myydään julkisella huutokaupalla 25.5.1983 kello 13. Koulutalo on hirsinen, jonka vanhempi osa on rakennettu 1899-1900 ja sen uudempi osa kaksikerroksisena on rakennettu vuonna 1929. Rakennus on hyvässä kunnossa katon ja perusrakenteiden osalta, mutta vaatii sisäremontin, erityisesti lämpöjärjestelmän osalta. Huutokaupassa myydään erilaista irtainta, ei kuitenkaan luokkahuoneen irtaimistoa”.
Björneborgstidning Nro 2/ 10.1.1964 otsikolla Kasaböle privata folkskola kirjoitti suomennettuna: ”Lennart Appelö toimi koulun opettajana ja suomenruotsalaisen kulttuurin ylläpitäjänä Kasalassa lähes 40 vuoden ajan vaalien koulun olemassaoloa. Appelö esitteli ylpeyttä tuntien ja lämmöllä silloin kouluaan. Jo tuolloin Appelö oli hieman epävarma koulun tulevaisuudesta; loppuuko koulunkäynti kokonaan tässä koulussa vai löytyykö jokin mahdollisuus koulun jatkumiselle”. Koulussa oli tuolloin seitsemän luokkaa ja kaksi opettajaa: Valter Norrback ja Saga Bergsten sekä 19 oppilasta. Koululla oli uhkia, kun nuoret muuttivat pois kylästä kaupunkeihin ja Ruotsiinkin. Väki väheni. Väestölaskennassa vuonna 1960 Merikarvialla oli vain 59 suomenruotsalaista eli noin 0,9 prosenttia kunnan väestöstä. Vuoden 1964 syksyllä kouluun kirjoittautui kaksi poikaa ensimmäiselle luokalle. Erikoista oli, että ruotsalaisen koulun oppilasluettelosta löytyi monta suomenkielisen oppilaan sukunimeä, vaikka kylässä toimi samanaikaisesti myös suomenkielinen koulu. Kasalassa oli tuolloin koteja, joissa toinen vanhemmista on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen, mutta myös kokonaan suomenkielisistäkin kodeista tultiin mieluusti ” Appelön kouluun”, koska siellä oli paremmat taloudelliset edut saatavissa oppilaille. Kasalan molempiin kouluihin alkoi olla vaikeuksia löytää riittävästi oppilaita.
Mutta koulu henki vuonna 1964 vielä elävästä historiasta; Pohjakerroksessa on kaksi suurta luokkahuonetta. Seinillä on karttoja, raamatunkuvia ja muotokuvia. Koululle on Arthur Nummelin lahjoittanut ”ett taffelpiano, takkronor i längre skolan ock ette antikt möblemang”. Kirjasto on monitahoinen sekä tieto- että koulukirjallisuuden osalta. Luonnontieteellinen havaintokaappi on sopivasti varustettu. Opettaja Lennart Appelön oma mieliharrastus oli maantiede ja kielet. Koulutarkastajat, jotka Appelön aikana kävivät koulutarkastuksissa, olivat tyytyväisiä kouluun. Kerran Josua Järvinen kutsui Kasalan koulua jopa ”pienoisyliopistoksi”. Alakerrassa oli vielä koulukeittiö ja ruokasali, toimisto ja opettajan asunto. Ylimmässä kerroksessa oli toisen opettajan asunto, kaksi suurta huonetta ja aula sekä koulussa majoittuvien lasten makuuhuonetilat. Koulussa oli keskuslämmitys ja modernit mukavuudet. Kasalan ruotsinkieliset onnistuivat vaikeinakin aikoina ylläpitämään kansakoulunsa. Siinä heitä auttoivat monet hyväntekijät ja kulttuurijärjestöt. Mutta ilman Lennart Appelön suurta ja jatkuvaa innostusta koulu olisi loppunut jo paljon aikaisemmin. Monet oppilaspolvet ovat olleet hänelle kiitollisia tästä huolenpidosta. Koulu on saanut tukea monelta taholta: Ruotsin kansakoulun ystäviltä, Brita Maria Renlundin säätiöltä, monilta yksityisiltä mesenaateilta sekä Suomesta että Ruotsista. Vuosien 1893-1967 välisenä aikana Kasalan ruotsinkieliseen kansakouluun on kirjoittautunut koulun matrikkelin mukaan yhteensä 430 oppilasta. Vuonna 1888 nuori ylioppilas Isak Ericksson Smedsin aloitteesta perustettiin ruotsalainen alakoulu Kasalan kylään. Kasalan ruotsinkielisen kansakoulun ensimmäinen opettaja oli ylioppilas Ernst Walter Lundström, joka myöhemmin toimi lehtorina Helsingissä. Vuonna 1920 koulun johtajaopettajaksi tuli Lennart Appelö. Appelö oli legendaarinen opettaja ja laajalti tunnettu, myös kylän rajojen ulkopuolella, olihan hän myös Merikarvian kunnanvaltuuston jäsen. Hänen ansiotaan oli, että koulu muutettiin kaksikerroksiseksi kansakouluksi vuonna 1929. Appelö jäi eläkkeelle vuonna 1959, mutta hän auttoi vielä eläkkeellä ollessaan koulun hyvinvointia tarmokkuudellaan. Appelö kuoli 7.5.1968. Hänen opettajapersoonansa jäi pysyvästi oppilaiden mieleen. Koulun viimeisen johtokunnan muodostivat puheenjohtaja Viljo Ämttö, varapuheenjohtaja Toivo Grönroos, sihteeri Bruno Nurmenpää, rahastonhoitaja Runar Långvik ja seuraavat jäsenet, Allan Lillbäck, Einar Vesterback, Vieno Vanhatalo ja Lauri Virtanen.

Kasalan suomenkielinen kansakoulu saa oman koulurakennuksen
Koulun johtokunta 20.12.1922 totesi;” koska Kasalan suomalaisen kansakoulun oppilasmäärä oletettavasti siksi paljon suurenee, ettei ole enää saatavissa koululle tarpeeksi suurta huoneistoa vuokrattavaksi Kasalasta, niin johtokunta päätti esittää kunnanvaltuustolle, että koulun johtokunta valtuutettaisiin ryhtymään kaikkiin niihin toimenpiteisiin, kuin oman koulutalon aikaansaaminen edellyttää. Johtokunta päätti myös ehdottaa, että kunnanvaltuusto päättäisi, että koulurakennus ulkohuoneineen tulee olla valmis syksyllä 1925. Vielä johtokunta esitti, että kunnanvaltuusto ottaisi ensi vuoden kustannusarvioon arviomäärärahan kivijalan laittamiseksi uutta koulurakennusta ja pihan tasoittamista varten”. Jo tätä ennen johtokunta päätti 23.10.1922 valtuuttaa koulun opettajan Akseli Hakosalon hakemaan kouluhallituksen luvan saada toistaiseksi pitää koulua talollinen A. Juhalalta vuokrattavassa huoneustossa.
Kasalan koulun johtokunta antoi 15.6.1925 opettaja Hakosalon viran hakua varten lausunnon: ”Pyynnöstä todistamme, että opettaja Akseli Hakosalo, joka on 2.8.1922 otettu väliaikaiseksi opettajaksi Kasalan suomalaiseen kansakouluun ja vakinaiseen virkaan 1.8.1923 lukien ja hän on saanut virkaansa 24.5.1924 vahvistuskirjan. Hakosalo on tällä ajalla hoitanut virkaa suurella taidolla ja innolla sekä osoittaen sekä koulussa että sen ulkopuolella vakavaa, nuhteetonta ja sopuisaa käytöstä. Koulussa on vallinnut hyvä kuri ja lapset ovat koulunkäyntiinsä Hakosalon koulussa mieltyneet. Tähän koulutarkastaja Järvisen lausuntoon yhtyi johtokunta Hakosalon opetuksesta antamalta osalta ja lisäsi, että Hakosalo ryhtyi heti Kasalaan tultuaan pontevalla tavalla vastaperustetun koulumme kuntoon panemaan ja on johtokunnalla ollut hauska toimia kokeneen opettajan kanssa, joka sitä paitsi on antanut johtokunnalle täyden arvon, pienimmissäkin asioissa neuvotellen johtokunnan kanssa mitä parhaimmassa sovussa. Hän on antanut opetusta myös sellaisille, jotka eivät kouluiässä ollessaan päässeet kouluun. Äsken pidetyssä kevättutkinnossa sai kaksi sellaista kansakoulun päästötodistuksen. Opettaja Hakosalo on perustanut kyläämme suomalaisen kirjaston ja hän on sitä hoitanut. Kylän yhteisiin taloudellisiin harrastuksiin opettaja Hakosalo on innolla ottanut osaa. Yksimielisesti toivoisimme, että opettaja Hakosalo edelleen meillä pysyisi, mutta kun tiedämme, kuinka puutteelliset täällä ovat esimerkiksi asunto-olot, niin ymmärrämme, miksi hän nyt todistusta viran hakua varten pyytää ja siksi todistuksen annamme”.
Kasalan kansakoulun rakennuskomitea on pitänyt päätöksistään ja toimenpiteistään myös omaa pöytäkirjaa. Ensimmäinen kokous on pidetty 16.2.1929, jossa todettiin, että johtokunta oli saanut kuulla, että kunnanvaltuusto oli 9.2.1929 valinnut Kasalan suomalaisen kansakoulun johtokunnan rakennuskomiteana valvomaan ja huolehtimaan uuden koulun rakentamista. Johtokunta valitsi rakennuskomitean puheenjohtajaksi opettaja Akseli Hakosalon ja samalla pöytäkirjan pitäjäksi ja hänen varalleen Aleksanteri Juhalan sekä taloudenhoitajaksi ja samalla rahastonhoitajaksi Oskari Haapalan. Rakennuskomitea kokoontui Kasalan kylällä puheenjohtaja Hakosalon luona 16.2.1929, jolloin kaikki jäsenet olivat paikalla. Läsnä olivat O. Isotalo, O. Haapala, O. Kangas, A. Juhala, N. Uusirantanen ja A. Hakosalo. Saapuvilla oli myös koulun piirustusten laatija F.V. Frigård (myöhemmin tunnettiin nimellä Vapaatalo) ja kivityömies Tuominen. Puuseppä Frigård tarjoutui laittamaan koululle piirustukset niin hyvin päärakennuksesta kuin ulkohuonerivistä, samoin tekemään työselityksen ja kustannusarvion 1.500 markalla. Frigård laati piirustukset sen pohjapiirustusluonnoksen mukaan, jonka kunnanvaltuusto oli 9.2.1929 hyväksynyt. Piirustukset on tehtävä niin monessa kappaleessa kuin kouluhallitus vaatii ja muutoinkin vaatimukset huomioon ottaen. Rakennuskomitea suostui maksamaan Frigårdille 1.500 markkaa piirustuksista. Päätettiin, että rakennuksien katot tehdään päreistä, jos kouluhallitus sen hyväksyy. Lisäksi luokkien väliin tulee laittaa ovi. Komitea kävi tarkastamassa paikan päällä, mihin paikkaan koulun tontille edullisimmin ja kunnan edutkin huomioiden koulu voidaan rakentaa. Kolme paikka oli mietinnän kohteena. Ensinnäkin koulu tulisi nykyisen koulurakennuksen taa, yhdensuuntaisesti sen kanssa. Toinen paikka olisi koulupihan läntisellä laidalla ja kolmas paikka olisi tontin itäisellä laidalla. Ensimmäisen paikan he hylkäsivät heti. Epäilemättä rakennus, jos se pihan läntiselle laidalle olisi rakennettu päädyt pohjois-eteläsuuntaan se olisi kyllä tullut silloin korkealle, kuivalle ja näkösälle paikalle, mutta silloin eteläpään kivijalka olisi tullut korkea ja siis kalliiksi rakentaa. Itäiselle puolelle pihaa rakennettu koulu lankeaa päärakennuksen luokkiin aamuvalo, kuistit tulevat pihan puolelle ja rakennuksen kivijalka helpommin tehtäväksi. Tosin tällä puolella piha on alankoisempaa, mutta se voidaan suhteellisen helposti nostaa ja täyttää. Lopputuloksena oli, että koulurakennus tehdään pihan itäiselle laidalle, päädyt pohjoiseen ja etelään, ulkohuonerivi rakennetaan nykyisen koulutalon taa. -Tarkkaa pohdintaa siis oli! toteaa tämän artikkelin kirjoittaja- Kivimies Tuominen Ylikylästä tarjoutui lohkaisemaan päärakennukseen tarvittavat kivijalkakivet 60 cm korkeat ja noin 30 cm vahvuiset 25 markalla juoksumetriltä rekeen nostettuna. Tuominen lupasi vielä tulla ohjaamaan, mihin kivet pihalla ajetaan. Tuominen saa maksun, kun kivet ovat kivijalassa paikoillaan, jolloin myös kivet mitataan. Rakennuskomitea hyväksyi Tuomisen tarjouksen. Lisäksi todettiin, ettei Tuomisen tarvitse maksaa kivien ottolupaa, vaan sen maksaa rakennuskomitea. Hyväksyttiin Frigårdille maksettavaksi 100 markkaa siitä vaivasta, kun hän oli tullut käymään Kasalaan rakennuskomitean avuksi. Komitea piti luonnollisena ja itsestään lankeavana, että kun Kuvaskankaan koulu tulee rakennettavaksi Kasalan koulun piirustusten mukaan, niin Kuvaskankaan koulun rakennuskomitea suorittaa puolet piirustusten hinnasta. Puheenjohtaja Hakosalo valtuutettiin hankkimaan koulupiirustuksille kouluhallituksen vahvistus ja samalla myös piirilääkärin lausunto koulun paikasta ja koulun piirustuksista. Isotalolle annettiin asiaksi kuulostella, josko lähiseudulla olisi riihiä mahdollisuus saada ostetuksi rakennustarpeiksi tai metsää. Haapalan tehtäväksi tuli ottaa selvää, koska herra Dahlroos voi ryhtyä Honkajärven koulun metsästä puita leimaamaan ja paljonko sieltäpäin hankittuna puuaines tulisi maksamaan.
Rakennuskomitea kokoontui puheenjohtaja Hakosalon luona Heikintalossa 23.2.1929, kaikki muut paitsi Agnes Vuorenmaa olivat paikalla. Kokoukselle luettiin puuseppä F. W. Frigårdin kirjelmä, jossa hän selvitti, miten paljon puuainesta koulun päärakennukseen tarvitaan. Haapala ja Isotalo puolestaan selvittivät, millä hinnalla Silfverberg ja Juho Aittamäki myisivät hirsipuita. Isotalo ja Haapala lupautuivat siirtämään halkaistut kivet koulun pihaan, jos Tuominen sitä vaatii. Päätettiin poistaa halkopinot liiterin edustalta heinäladon paikkeille, jonka työn otti suorittaakseen Kangas 5 markan syleltä korvauksella. Frigårdin kirjelmä oli postitse tullut puheenjohtaja Hakosalolle ja se kuului seuraavasti:” Jos koulurakennus tulee tehtäväksi valtuuston hyväksymien luonnosten mukaan, niin menisi siihen tavallista hirttä seiniin noin 2.750 juoksumetriä. Tukki, josta hirsi veistetään, täytyisi olla latvasta 8 tuumaa. Lattian ja välikaton niskoiksi menisi noin 700 juoksumetriä. Yhteensä siis tarvitaan noin 3.450 juoksumetriä. Kattotuoleja tulisi 30 kappaletta. Selkäpuut tulee olla 71/2 metriä pitkiä. Kattotuoleihin menisi 5 x 6 tuuman parruja noin 89,5 metriä. Koulutyömaalle saa sitä hirttä tuoda kaiken varalta vähän enemmänkin, jos sattuu käymään niin, että kouluhallitus lisää vähän suuruutta johtajaopettajan asuntoon tai muuten muuttelee meikäläisen suunnitelmia, toteaa Frigård, sittemmin Vapaatalo lopuksi.
Rakennustoimikunta kokoontui 7.4.1929 ja päätti tarjota maanviljelijä A. Mäkivaaralle, jos hän haluaisi ajaa Kasalan koululle Honkajärveltä hirsiä 1 markka kuutiolta. Koska koulurakennustyömaalla tulee olla erityinen työnvalvoja, päätettiin ehdottaa kunnanvaltuustolle, että se nimeää työnvalvojan ja sille palkan. Valvojaksi valittiin sitten K. V. Dahlroos, sittemmin Lehtojoki, tunnettu kunnallismies. Kun oli epäselvää, minkälaisiksi hirret on veistettävä, ja kuinka paljon tulee jättää veistämättä, päätettiin hirsien veistäminen toistaiseksi keskeyttää. Päätettiin maksaa rakennusmestari Viljo Hakosalolle, opettajan pojalle, 100 markkaa niistä koulupiirustuksista, jotka hän oli viime vuonna johtokunnan pyynnöstä tehnyt Kasalan koulua varten, mutta joita valtuusto sitten ei hyväksynyt. Päätettiin myöntää Isotalolle 100 markkaa ja Haapalalle 50 markkaa ainehankinnan kuulostelukustannuksista eri paikoissa Merikarvialla ja Siidebyyssä. Vielä johtokunta totesi: ”koska oli tullut määräys, että piirilääkärin on annettava lausunto, ei ainoastaan paikasta, johon koulurakennus aiotaan rakentaa, vaan myös rakennettavan koulun piirustuksista, valtuutettiin puheenjohtaja Hakosalo anomaan, että piirilääkäri tohtori Hj. Nordling, myöhemmin tunnettiin Nortamona, tulisi mainitun tarkastuksen toimittamaan, saaden laskun mukaan palkkion rakennuskomitealta”.
Rakennustoimikunta 15.4.1929 tarkan harkinnan jälkeen päätti, että koulu rakennetaankin pihan läntiselle puolelle eikä itäiselle puolelle. Tämä muutettu paikkapäätös johtui seuraavista syistä:” Kun rakennuksen alle suunniteltu kellari olisi ehdottomasti vaatinut laskun ja se taas olisi ollut jotenkin vaikea aikaansaada maaston vähän kallistuksen takia, niin paikka tulisi muuttaa. Talvella, kun paikkakysymys oli ratkaistu mittauksen kautta, tultiin siihen tulokseen, että eteläpäätyyn olisi tullut 3 varvia kivijalkaa, mutta kun se nyt mitattiin uudelleen, tultiin siihen päätökseen, ettei tarvittaisikaan muuta kuin kahteen varviin laittaa. Katsottiin, että vaikka kivijalka tässä paikassa tulisi jonkun verran kalliimmaksi, niin koulu on tässä paikassa julkisemmassa paikassa ja varmasti saadaan kellari kuivaksi kun lasku on tässä paikassa tarpeeksi jyrkkä”. Muutos tehtiin täysin yksimielisenä. Sitten otettiin käsittelyyn kivijalan muuriperustuksen ja kellarin urakka kivityömies A. Keinäsen kanssa. Albin Keinäsen tarjous oli työstä 15.500 markkaa kuitenkin sillä huomautuksella, etteivät tähän sisältyisi kuistin raput eivätkä alustat. Hyväksyttiin Keinäsen tarjous ja myös hyväksyttiin 500 markan tarjous rapuista.
Syyskuussa 1929 rakennuskomitea totesi, että kolme tiilitehtaan omistajaa oli tarjonnut tyydyttämään koulun muureihin tarvittaman tiilimäärän. Tarjoukset tekivät Sveidin ja Alitalo sekä Vest ja Mäkitalo-Salmela. Kaksi edellistä tiilitehdasta vaati 85 penniä tiileltä paikalle talvella ajettuna ja Mäkitalo-Salmela 80 penniä tiileltä. Päätettiin, että Dahlroos ja Uusirantanen menevät ensi perjantaina sekä Sveidin-Alitalon että Vestin tehtaille tutkimaan tiilten laatua. Sen jälkeen vasta tehdään lopullinen päätös asiassa. Päätettiin maksaa lautojen ajosta rannasta ylös koululle 15 markkaa kuormalta. Toimikunta otti käsittelyyn 26.9.1929 tiilien oston koulutyömaalle. Dahlroos ja Uusirantanen asettivat etusijalle Sveidin-Alitalon tiilet ja päätettiin ostaa heiltä 10.000 tiiltä 85 pennillä kappaleelta. Rakennustoimikunta tarkan harkinnan jälkeen päätti antaa O. Virtaselle koulun talousrakennuksen kivijalan teon täysin valmiiksi sisältäen myös kivijalan rappauksen 1.700 markalla. Kivijalkaan sai urakoitsija käyttää pihassa ammutut kivet.
Johtokunta kokoontui 17.8.1930, jolloin läsnä olivat puheenjohtajana O. Haapala sekä jäseninä A. Salmi-Vuorenmaa, O. Isotalo, O. Kangas ja A. Juhola. Valittiin koulun sihteeriksi johtokuntaan edesmenneen opettaja Akseli Hakosalon tilalle opettaja Anna-Liisa Hakosalo. Totean, että tätini Anna-Liisa Hakosalo saapui Inarin Koppelon koulun opettajan virasta väliaikaisesti Merikarvialle mm. hoitamaan isänsä Akselin kuoleman jälkeisiä asioita sekä opettajantointa. Rakennustoimikunnan sihteerinä toimi 17.8.1930 opettaja Hanna Silvennoinen edesmenneen opettaja Akseli Hakosalon tilalle valittuna. Kasalan uuden koulun rakennustyössä vahvasti mukana ollut opettaja Akseli Hakosalo kuoli 16.7.1930. Väliaikaiseksi opettajaksi valittiin lukuvuodeksi 1930-1931 opettaja Anna-Liisa Hakosalo.
Johtokunta päätti 13.11.1930 koulun vuoden 1931 talousarvioehdotuksesta ja erityisesti päätti pitää koulun vihkiäiset 29.12.1930. Vielä päätettiin 31.12.1930, että koululla saa pitää illanviettoja leikkien, muttei tanssien. Koulun vihkiäistoimikuntaan valittiin koulun opettajat, johtokunta, emännät Viikilä, Storsjö, Sundberg ja Andersson. Koulun kevätlukukausi päätettiin alkaa 12.1.1931. Johtokunta päätti, että koulun vihkiäiset pidetäänkin 1.3.1931. Johtokunta esitti 4.2.1931, että vanhan navettarakennuksen hinta 435 markkaa käytetään koulun vihkiäisjuhlaan, johon pyydettiin valtuustolta hyväksyminen. Juhlaan kutsutaan noin 40 vierasta. Kutsut lähettää opettaja Anna-Liisa Hakosalo. Johtokunta päätti 22.2.1931 kutsua koulun vihkiäisiin Otto Leväsen, J. Viertolan, J.O. Rikalaisen, Hemminki Hakasalon sekä kansakoulujen tarkastaja J. Järvisen, soittajat, rakennusmiehet, A. ja P. Kyläkosket, Koskelan, Riispyyn opettajat, Appelöt, rovastin ja johtokunnan jäsenet sekä Isotalon. Myös kutsuttiin koulun rakennusmiehet: Tuominen, Välimäki, Frigård, Keinänen, Virta, Halminen, Aalto, Viljami Haanpää, K.V. Dahlroos. Soittajien kutsu lähetettiin H. Vaihiselle. Päätettiin, ettei varojen puuttuessa soittajille makseta kyytiä eikä palkkaa. O. Haapalan asiaksi jäi näillä ehdoilla esittää soittajille nöyrän pyynnön saapua juhlaan. Keittiöhommiin vihkiäisjuhlaan emänniksi valittiin E. Viikilä, A. Vuorenmaa, A. Vest ja Juhala. Uusi koulurakennus vihittiin lopulta 8.3.1931.
Tämä on lyhennelmä monikymmensivuisesta Lauri Hakosalon laatimasta Kasalan koulujen historiasta


Päivitetty 12.3.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä