Perinnetarinoita ja runoja
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske. Kunnallislehti 1947

Pärske. Kunnallislehti 1947

Lauri Hakosalo

Pärske. Kunnallislehti 1947


Merikarvian nuorisoseuran vuosikokous pidettiin Ylikylän kansakoululla 21.1.1947. Läsnä oli 32 seuran jäsentä. Nuorisoseuran esimieheksi valittiin maanviljelijä Matti Koskenkorva ja sihteeriksi Ulla Tuppurainen sekä rahastonhoitajaksi Irene Alho.
Taloudenhoitajaksi tuli Olavi Vuori. Jäseniksi johtokuntaan valittiin lisäksi U.A. Näsi, Toivo Lehtinen, Helli Ojala ja Reino Rannikko. Taloyhtymäkomiteaan valittiin U.A. Näsi ja H. Vaihinen. Nuorisoseura sai näin uudet kasvot ja tuulet.
Näytelmäkerhon johtoon ryhtyi tohtori Jaakko Antila ja johtokunta määräsi näytelmäkerhon kokoontumaan 9.2.1947, jotta toiminta saadaan pikaisesti toimimaan kuten vanhat perinteet odottivat. Alulle pantiin myös vanhojen tanssien ja kansantanhujen
harrastuskerho, jonka puheenjohtajaksi valittiin opettaja Aihe Lastu. Ohjelmallinen iltama oli pian tarkoitus myös järjestää. Ohjelmatoimikunnan vetäjäksi laitettiin Matti Koskenkorva.
2.2.1947 pidettiin seuran kuukausikokous, johon valittu ohjelmatoimikunta järjesti ohjelman. Vuoden 1948 aikana seura osallistuu Karvian laulu-, soitto- ja urheilujuhliin sekä Jyväskylässä pidettäviin koko maata käsittäville nuorisoseurapäiville.

Merikarvian nuorisoseurahistoriasta kertoi U.A. Näsi vuonna 1947 Merikarvian kunnallislehdelle mm seuraavaa:

”27.12.1891 pidettiin Merikarvian Ylikylässä entisessä Markun eli Näsin talo talon pirtissä raittiusseuran yhteydessä kokous, missä ylioppilas Arvid Tommila Honkajärveltä ja lyseolainen F.V. Tommila Köörtilästä kertoivat nuorisoseuraliikkeestä
ja sen tarkoitusperistä. Asiasta kehkeytyi laajahko keskustelu, jonka jälkeen oltiin sitä mieltä, että sellainen tulee Merikarvialle myös perustaa. Merikarvian nuorisoseura perustettiin, mutta aluksi päätettiin olla Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran haaraosastona.
Valittiin 4-henkinen toimikunta laatimaan seuralle säännöt. Merikarvian nuorisoseuran varsinainen perustava kokous pidettiin 6.6.1892. Säännöt hyväksyttiin. Seuran jäseniksi kirjoittautui heti 24 henkilöä.

Seuran väliaikaiseksi esimieheksi valittiin ylioppilas Arvid Tommila Honkajärveltä ja hänen rinnalleen valittiin 8-henkinen johtokunta. Seuran säännöt vahvistettiin vielä saman vuoden elokuussa keskusseuran toimesta.

Seuran toiminta saattoi alkaa kaikessa laajuudessa. Mutta toiminta jäi laimeaksi. Sittenkään tämä aate ei tavoittanut vielä otollista maaperää. Vuonna 1892 pidettiin kaksi kokousta.

Seuran ensimmäinen vuosikokous vietettiin 8.1.1893 ja sitten seura nukahtikin merikarvialaiseen tapaan lähes kahdeksaksi vuodeksi.

16.9.1900 kokoontui taasen 18-henkinen ryhmä pohtimaan uudelleen seuran henkiin herättämistä. Puhuttiin uuden seuran perustamisesta, mutta kun vallassa oleva sortokausi asetti niin suuria esteitä toimiluvan saannille,
että päätettiin jatkaa seuran toimintaa entisellä pohjalla.
Tätä toiminta-aikaa kesti sitten vuodet 1900-1906. Se oli rakentavan työn ja toiminnan aikaa. Yleisiä kokouksia pidettiin kuukausittain ja johtokunta kokoontui varsin usein.

Raittiusseuran esimies F.N. Santavuori, voimisteluseuran puheenjohtaja Akseli Hakosalo ja tulisieluinen nuorisoseuran esimies E.E. Nordlund olivat niitä miehiä, joiden ympärille nuoriso alkoi kerääntyä.

Vuonna 1901 perustettiin nuorisoseuran yhteyteen sekakuoro, mikä pieniä väsymystaukoja lukuun ottamatta oli vielä 1947 ripeässä toiminnassa. Nuorisoseuran sekakuoroa ovat taipaleella johtaneet kanttori F.N. Santavuori, opettaja J.J. Pahkala,
kanttori Fr. Rosendahl, ja vuodesta 1909 kanttori, pankinjohtaja H. Vaihinen.

Vuonna 1914 syntyi ajatus torvisoittokunnasta. Maanviljelijä Viktor Näsi oli ”hyvällä tuulella ” Tampereella kulkenut katua myöten, missä pidettiin huutokauppaa. Myytävän esineen hinta oli 200 mk. Näsi ei ollut asiasta tosin tietoinen, vielä, kun huusi, että markka päälle.
Huuto hyväksyttiin Näsille ja hän sai 8 kappaletta Tampereen VPK:n messinkitorvet itselleen. Näsi toi torvet Merikarvialle ja lahjoitti ne nuorisoseuralle. Näin saatiin H. Vaihiselle torvet. Vaihinen ja INSINÖÖRI Teuvo Poijärvi olivat innokkaita torvisoittajia.
Soittokunta palkkasi ammattimiehen johtajakseen. Hän oli Akseli Tuukkanen Porista. Tämä kävi kerran kuukaudessa ohjaamassa soittokuntaa.

Vuonna 1919 pidettiin suuret juhlat Nuorisoseuran toimesta. laulua ja soittoa ohjelma sisälsi. Kertyneillä varoilla päätettiin ostaa uudet torvet. Näsi osti ne Tampereelta
Faserin musiikkikaupasta vuonna 1920.

6.1.1931 perustettiin kanttori Teho Kankaisen toimesta uusi mieskuoro, joka yhtyi sekakuoroon ja sitten taas nuorisoseuraan. Kunnia musiikin tuottamisesta kuuluu kanttori, pakinjohtaja V.H. Vaihiselle ja kanttori Terho Kankaiselle.

Merikarvian Naisvoimistelijoiden vuosikokouksessa yhteiskoululla 27.1.1947 14 jäsenen läsnä ollessa valittiin johtokuntaan entiset jäsenet Leila Sipilä, Aihe Lastu, Eeva Lehtinen, Maija-Liisa Vesanen, Aili Lammi, Helli Ojala ja Ulla Tuppurainen
sekä varalle Leila Säynäjärvi ja Irmeli Hakasalo. Harjoitusten ohjaajiksi valittiin entiset ohjaajat Aihe Lastu, Leila Sipilä ja Ulla Tuppurainen sekä lisäksi Irmeli Hakasalo ja Hilkka Ojala.
Taloyhtymäkomiteaan valittiin Helli Ojala ja Aili Lammi.

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Merikarvian osaston toiminnasta vuonna 1946

Osaston toiminta on painottunut sotaorpojen avustustoimintaan. Sotaorpoja on toiminta-alueella kaikkiaan 134. Ruotsalaisen tukielimen lahjana osasto on saanut vuoden 1946 aikana saanut vaatetavaraa, jalkineita ym. yhteensä 1.356 kg sekä mm ruokatavaroita myytäväksi 219 kg.
Merikarvian kummikunta on lähettänyt raha-avustusta 104.202,50. Kaikkiaan on avustettu 813 perhettä.
Osasto on jakanut myös Amerikan Punaisen Ristin vaatetavaroita: 2.454 miesten, naisten ja lasten vaatekappaletta, 100 vauvan pakkausta, 100 peitettä, 32 tyynynpäällistä ym.
Näistä on tullut osalliseksi 1.133 perhettä, joista siirtolaisperheitä on ollut 144.
Siirtoväkeä kunnassamme oli tuolloin n. 300 henkeä.

Jakelutoimikunnassa ovat olleet tohtori T. Carlson, rouvat Elvi Yli-Kerttula ja Elin Rantala, Jenny Hurtola ja rovasti V. Raitala sekä SKDL:sta rouva Signe Kotikumpu, sosiaalidemokraateista rouva Hilja Erkkilä, Vapaasta Huollosta rouva Hanna Alho,

Marttayhdistyksestä rouva Anni Raitala ja siirtoväen edustajana on ollut taloustirehtööri J.H. Rikalainen ja maanviljelijä Aug. Putus.

Osasto järjesti uintikurssit neiti Mirjam Östermanin johdolla. Ompeluseuraa on johtanut rouva Elin Rantala.

Osaton jäsenmäärä oli 275. Sen johtokunnassa ovat toimineet puheenjohtajana rovasti Raitala, varapuheenjohtajana tohtori T. Carlson, rahastonhoitajana neiti Helmi Vaahtela, sihteerinä rouva Elvi Yli-Kerttula ja jäseninä rouvat Elin Rantala,
Helmi Salmela, Jenny Hurtola ja Sandra Santavuori, terveyssisar Kirsti Karvonen, liikemies Eelis Rairo, pankinjohtaja H. Vaihinen ja maanviljelijä Juho Mäkipuro.


urheilusta…lehti kirjoittaa

Tuorilaan perustettiin voimistelu- ja urheiluseura Tuorilan Tuisku Merikarvian Innon alaosastoksi 2.2.1947. Perustava kokous pidettiin Tuorilan koululla suuren urheilusta innostuneen henkilöjoukon
läsnä ollessa.
Merikarvian Innosta paikalla olivat seuraa synnyttämässä Risto Rantala, Jaakko Näsi ja Yrjö Salmela. Seura perustettiin nimellä Tuorilan Tuisku ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eero Lehtojoki
ja sihteeriksi F.E. Rantanen sekä rahastonhoitajaksi Toivo Rajasaari. Jäseniksi Esa Rantanen ja Jaakko Haapajärvi sekä varalle Toivo Hirsimäki ja Veikko Luotonen. Hiihto- ja voimistelujaoston jäseniksi tulivat
Hiihtojaostoon: Olavi Dahlroos, Väinö Mäkinen, Jaakko Ojala ja Esa Rantanen sekä voimistelujaostoon Armas Poikolainen ja Esa Rantanen.
Huvitoimikunnan puheenjohtajaksi Eero Lehtojoki ja jäseniksi Jaakko Ojala, Väinö Mäkinen ja V. Luotonen.
Tilintarkastajiksi valittiin Jalmari Rajala ja Kustaa Ojala sekä varalle Esa Rantanen ja Bruno Seppälä.

Saatesanoina onnitellessaan uutta seuraa, paikallislehdessä kirjoitettiin toivomus, että seuran avulla kylän nimeä viime aikoina tahrannut juoppous ja viinakauppa sekä kortinpeluu jäisivät syrjään ja kokonaan unohtuisivat!

Tuorilan Tuiskun vuosikokouksessa 9.3.1947 päätettiin, että jos Tuorilan Tuiskun toiminta lakkaa, niin varat ja kalustot luovutetaan Innolle, ellei sitten uutta seuraa perusteta Tuorilaan.

Tuorilan naisvoimistelijain ja Tuorilan Tuiskun yhteisessä kokouksessa Tuorilan kansakoululla 7.4.1947 päätettiin, että Innon alaosasto, Tuorilan Naisvoimistelijat liittyvät Tuorilan Tuiskuun.
Ryhdyttiin pitämään yhteisiä ompeluiltojen varojen keräämiseksi.


Merikarvian Innon vuosikokouksessa 9.2.1947 läsnä oli 28 seuran jäsentä.
Johtokunta laajennettiin 12 jäseniseksi ja se on päätösvaltainen 8 jäsenisenä.
Opettaja Pekka Kyläkoski valittiin seuran kunniapuheenjohtajaksi hänen toimittuaan seuran puheenjohtajana jo 23 vuotta.
Eelis Uusitalo valittiin seuran kunniajäseneksi oltuaan johtokunnassa ja seuran rahastonhoitajana yli 20 vuotta.

Johtokunta valittiin edustamaan seuraa urheilukenttää koskevissa asioissa.

Yleisurheilujaosto pj. Yrjö Salmela, Voimistelujaoston pj, E. Itäkylä, hiihtojaoston pj. T. Nurmela, painijaoston pj. A. Viikilä, pesäpallojaoston pj. E. Cajander
ja poikaosaston puheenjohtajaksi E. Hiltunen ja P. Nojomaa.
Päätettiin ottaa osaa Suomen Suurkisoihin. Johtokunnalle annettiin tehtäväksi perustaa kyläosastot mahdollisimman moneen kylään.

Johtokunnalle annettiin harkittavaksi kysymys Merikarvian urheiluseurojen keskusseuran perustaminen. Johtokunnan tuli laatia seuralle edustusasu.

Merikarvian Innon jäsentenvälisissä hiihtokilpailuissa voiton vei 23.2.1947 yleisessä sarjassa Olli Suntila, poikien sarjassa J. Mäkipuro ja alle 16- vuotiaiden sarjassa H. Hiltunen.
Innon ns. valintahiihdot pidettiin 2.3.1947 maantiehiihtona n. 8 km matkalla, jonka parhaat olivat P. Nojomaa, O. Suntila, O. Dahlroos, V. Tolsa, T. Nurmela, A. Näsi, E. Näsi ja V. Vuorinen.

Suurhiihto Sisu-Lukko- Mars- Into hiihdettiin 9.3.1947 4x10 km hiihdossa. Hiihto lähti Siikaisten kirkolta kello 12. Vaihdot tapahtuivat Tuorilassa ja Merikarvialla Kansallis - Osake Pankin kohdalla.
Into voitti jännittävän viestinhiihdon Varsinkin O. Suntilan mainio hiihto pantiin merkille. Toisena oli Lukko, kolmantena Yritys, neljäntenä Sisu, viidentenä Into II ja kuudentena Lukko Ii.

Innon hiihtomestaruuskilpailuissa 16.3.1947 oli 30 osanottajaa, jotka hiihtivät kauniissa säässä. Miesten sarja epäonnistui, kun lukuisa määrä hiihtäjiä hiihti harhaan ja hiihdot uusitaan sopivana ajankohtana.
Parhaita hiihtäjiä monissa sarjoissa olivat: Lasse Hiltunen ja Antti Särme, V. Stenbacka, J. Mäkipuro ja L. Peltonen. A. Yliknuussi, P. Vainio ja J. Uusitalo. P. Viertola ja V. Vuorisalo.

Kirkkovaltuustossa 14.9.1947 päätettiin urheiluseura Lauttijärven L ukolle vuokrata sen anoma n. 1,60 ha suuruinen alue ns. Isojoen tienhaarasta.

Merikarvian naisvoimistelijat ja Into järjestivät suuskisakatselmuksen yhteiskoulun kentällä 22.6.1947 kello 13.00 Voimistelijoiden kulkue lähtee Ylikylän kansakoululta marssien läpi kylän voimistelukentälle,
jossa pidetään useita esityksiä mm naisten ohjelmia ja miesten valiovoimistelunäytös.

Tuorilan Tuiskun hiihtokilpailuissa 16.3.1947 kilpailtiin kolmessa sarjassa. Hyvin sijoittuivat O. Dahlroos, V. Jerkku ja J. Haapajärvi. Dahlroos kertoi kisassa säästävänsä itseään, kun osallistui myös samana päivänä
Innon kisaan. Alle 18 v. sarjan parhaat: Antti Taipale, Pentti Vettenranta, Rauno Rajasaari. Alle 15 v. sarjan parhaat olivat J. Pentikäinen, A. Vuorela ja O. Nurmi.

Reipas järjesti Trolssin kentällä heinäkuussa 1947 yleisurheilukilpailut. 3-ottelun voitti V. Nieminen ja 4-ottelun V. Stenbacka ja 5-ottelun M- Lähteenmäki

Kasalan joen Maamiesseuran hiihtokisoissa 16.3.1947 suosi kaunis sää ja hiihtoja seurasi 40-50 henkeä. Kuudessa eri sarjassa hiihdettiin.
Miesten sarjan parhaat olivat Viljo Nieminen, Tauno Rantala, Tarmo Pihlajamäki.
Muiden sarjojen parhaat olivat Matti Raiske, Veli Nieminen ja Osmo Pihlajamäki. Aimo Aalto, Tapio Erkkilä ja Antti Stenbacka.
Taimi Nieminen, Alma Peltonen ja Meeri Länsivirta. Irja Salmi, Sinikka Nieminen ja Muisto Aittamäki. Sirkka Salovaara, Pirkko Rantala ja Liisa Pihlajamäki.

Merikarvian hiihtokuninkaaksi nimettiin hiihtokilpailujen voittaja O. Dahroos 25.3.1947. Kisa hiihdettiin Kansallispankin luota noin 20 km matkan verran huonossa vesisateessa,
jossa sukset eivät luistaneet. Kahdeksasta hiihtäjästä vain kolme pääsi maaliin. O. Dahlroos Tuorilan Tuiskusta, V. Tolsa Innosta ja V. Vuorinen Innosta, joka viimeksi mainittu oli
voittanut Innon mestaruuden 23.3.1947 miesten sarjassa. Kiertopalkinnon kahdesti aiemmin voittanut A. Nojomaa ei saanut lomaa armeijasta eikä voinut puolustaa mestaruutta.

Lukko voitti Innon 71-55 sekä yleisurheilussa että pesäpallossa juoksuin 19-8. Ottelun tuomitsi K.G. Häyrinen. Pituutta hyppäsivät T. Lahtinen 611 ja M. Mattila 610 Lukosta ja Innon A. Mäkipuro 568.

Isojoen Urheilijat voittivat lauttijärven Lukon yleisurheilussa 69-57. Tuloksista mainittakoon, että pituuden voitti Lukon M. Mattila 585 ja toinen oli Innon P. Lahtinen 583.
3-loikan voitti Innon P. Lahtien 12,40, toinen M. Mattila 11,68

Lukon mestaruuskilpailu pidettiin ja 10-ottelu suoritettiin 27.-28.9.1947 Kuvaskankaan urheilukentällä. Mestarit olivat 100m Mikko Mattila 12,1, joka voitti myös 400m ajalla 55,2.
Mikko Mattila voitti vielä pituuden 624, kuulan 12,22, keihään 50,37 ja seiväshypyn 290 sekä 10-ottelun pistein 5222.
Juhani Korpunen voitti 1500 m 4.33,6. Kolmiloikan voitti Tuomas Lahtinen 12,22, samoin hän voitti korkeuden 156.
Juha Lähteenmäki voitti 3000m Aimo Kunnasmaa voitti alle 18v 3-ottelun pistein 1610.

Innon 10-ottelun voitti Hannu Mahlamäki pistein 4182,6. B- sarjan voitti V. Stenbacka, toinen Lasse Hiltunen.

Mars järjesti työväentalossa onnistuneen voimisteluillan syyskuussa 1947. Juhlassa esitettiin permanto. ja telinevoimistelua.
Sali oli aivan täynnä katselijoita. Johtaja Levanderin tervehdyspuheen jälkeen pojat aloittivat hypyillään esityksen.
Erkki Österman ja Jaakko Salo esittivät taitovoimistelua. Miesvoimistelijat näyttivät taitojaan nojapuilla.
Paikallislehden toimittaja kertoo, että koko esityksien ajan kuului taustalla lehteriyleisön räävitön käyttäytyminen.
Vasta moitteen saatuaan nämä taustataiteilijat hiljenivät seuraamaan hyviä esityksiä.


Urheilukenttäasia kovin puhutti ja paljon kirjoituksia siitä syntyi paikallislehtiin ja yleistä keskustelua muutoinkin siitä syntyi vuonna 1947, myös kunnallispäättäjien keskuudessa.

Maanlunastuslautakunta ehdotti valtuustolle 8.3.1947, että Merikarvian kunnalle pakkolunastettavaa urheilukenttäaluetta varten luovutettaisiin kunnan omistamasta Erkkilän tilasta, RN:o 1:32 0,53 ha suuruinen alue.

Päätettiin valtuustossa äänin 7-5 muiden pidättyessä äänestämästä hyväksyä maanlunastuslautakunnan ehdotus muuten sellaisenaan, paitsi että maata luovutetaan urheilukenttäalueeseen vain 0,38 ha suuruinen alue
ja 0,20 siitä jää kunnan terveystaloa varten.

Valtuutettujen vähemmistö oli sitä mieltä, että koska kunta ei ole vielä anonutkaan urheilukenttäaluetta ja kun ko. maa on lähellä olevan sairaalan läheisyyden vuoksi urheilukenttäalueeksi sopimaton.
Siksi mm valtuutettu A. Nygård ja 4 muuta ilmoittivat vastalauseensa asiaan.

Valtuusto 9.5.1947 käsitteli uudestaan urheilukentän ostoa. Kun valtuustolle oli luettu U.A. Näsin ja vaimonsa Selma Näsin sekä lapsien Antti, Heikki ja Erkki Näsin allekirjoittama tarjous myydä kunnalle Iso Näsin
tilaan kuuluvasta Nygårdin palstasta 1,62 ha suuruinen alue urheilukenttäalueeksi 5000.000 mk suuruisesta kauppahinnasta, valtuusto päätti yksimielisesti ostaa alueen, jos myyjät alentavat kauppahinnan 470.000 mk.
Kunnan puolesta valittiin kauppakirja allekirjoittamaan F.J. Viertomaa ja Lauri Laurila.

Valtuusto osti Näseiltä urheilukenttäalueen 13.9.1947.

Terveystalo puhuttaa…

Valtuusto sai tietoonsa 13.9.1947, että Mannerheimin lastensuojeluliiton Merikarvian paikallisosastolla puheenjohtaja rovasti Raitalan ilmoituksen mukaan on varoja noin 400.000 mk ja Suomen Punaisella Ristillä
noin 300.000 mk varoja terveystalon rakentamista varten.

Vuoden 1947 Suurkisaviestin lopputulokseksi Merikarvialla tuli 2.076 nimeä kisaviestiadressiin. Adressit sidottiin yhteen ja koko maan adresseista muodostettiin kirja, jota säilytetään Helsingin urheilumuseossa.
Into keräsi 1.182 nimeä, Lukko 404, Tuisku 239, Naisvoimistelijat 158 ja Reipas 93 nimeä.


Muista yhdistyksistä…

Merikarvian Jokikalastusyhdistyksen vuosikokouksessa 2.2.1947 U. Peltomäen talossa, jossa läsnä oli 30 henkilöä, valittiin puheenjohtajaksi H. Hakasalo. Todettiin, että yhdistykseen kuuluu 42 jäsentä.
Varoja yhdistykselle päätettiin hankkia iltamia järjestämällä.
Koska yhdistyksen puolesta toimitetut rapuistutukset olivat onnistuneen, niin niitä päätettiin jatkaa ensi syksynä lisää istuttamalla.
Samoin päätettiin järjestää hauenmädin haudontakilpailut. Kalastuskaitsijoiksi valittiin 14 henkilöä mm Matti Aivelo, Lauri Laine, U. Peltomäki, U. Uurre, J. Äännevaara, E, Sjöblom, H. Linja, U. Rouhikko, T. Rikalainen ja J. Niittyniemi.

Partiosta…

Partiolaiset viettivät 1.-5.3.1947 talvipartioleiriä Sikarounikon läheisyydessä. Pojat olivat saaneet porilaisilta partiopojilta lainaksi talviteltan ja kaminan. Polttopuista ja ruoanlaitosta selvittiin hyvin.
Talvinen elämä, erämaaluonto, Sikarounikon salaisuudet ja reippaat laulut ja nukkuminen teltassa antoivat uudenlaista kokemusta.
Kymmenpäinen joukko sai vieraita runsaasti heidän puuhia katsomaan. Vai yhden pojan piti poistua leiriltä hoitamaan alkanutta sikotautiaan.

Kolkkapoikien leiri pidettiin 28.6.1947 Peipussa, josta palattiin mooottoriveneillä 30.6. aamusella. Se pidettiin Ouran Poikien leirin yhteydessä. Leiri muodostui pieneksi,
kun suuri osa pojista lähti Helsinkiin suurkisoihin. Leiriä valmisteltiin Pikkupappilan saunassa, joka toimi partiokolona.

Peipun Lahdenperässä vietettiin Ouran Poikien leiriä. Paikka oli oivallinen. Aukion keskellä oli pystytetty lipputanko, jossa liehui siniristilippu.
Leirillä vierailivat Raumalta Satakunnan partiopiirin johtaja Jalmari Valpio ja partiojohtaja Jaakko Karta.


Yleistä tietoa…

Merikarvian ensimmäinen omarahoitteinen Ylikylän kansakoulu täytti 50v 18.9.1947.
Merkkitapauksen johdosta oli 21.9.1947 koululle saapunut ensimmäisen toimintavuoden oppilaita ja opettajia.
Eräs ensimmäisen vuoden oppilas oli tullut peräti Etelä-Californiasta saakka juhlaan.

Johtajaopettaja Hilma Vaihinen piti tervehdyspuheen. Nautittiin Amerikan kahvit.

Kuultiin emäntä Milja Vanhatalon os. Uusitalon puhe. Hän esitti runon Koululleni:

Sä tulit taas vienoin tuulin
sä muistojen syksysää
ja kouluaikani mulle,
niin hellästi taas hymäjää.

kun tuttu virsi heläjää
niin kaihojen kannel soi
ja mun rintani kaipion lailla
niin kummasti vaikeroi

Joka ilta niin lapsen lailla
olet unteni määrä ja aika
siks iloitsen, että saan elää
ja nähdä sun vuottesi taika

Sä neuvoit jo varhain mulle
tien Vapahtajan viittoman,
Oi, voisinko koskaan mä sulle
palkita aikasi antaman!

On syömeni kiitosta täynnä
ja virteni ilmoille helää,
kun yli vuosien matkallain
saan muistoissas olla ja elää.

Sä seisot ain yhä paikallas
ja katseesi kauas tähtää,
mutt mun joka soluni vanhenee
ja kohta on harmaja pää.

Vuoden 1947 aikana salama tappoi Suomessa 4 henkilöä ja 66 eläintä, pääasiassa lehmiä ja hevosia.
18 henkilöä salama on tainnuttanut, mutta ei ole tappanut. 37 rakennuspaloa on syttynyt ja 15 metsäpaloa.

Käräjäpaikka siirtyy Tuorilaan:
Lähes 30 vuotta on Merikarvian ja Siikaisten kihlakunnanoikeus istunut käräjiä Ylikylässä Österbyn tilalla.
Mutta vuoden 1947 alusta lukien muuttui käräjäpaikka Tuorilan kylään Tuorilinnan taloon. 10.3.1947 pidettiin siellä ensimmäiset käräjät.

Tanssilava Kalpakkaan…

Kesäkuussa 1947 Merikarvian Kunnallislehti kirjoittaa otsikolla Uusi huvittelukeskus mm seuraavaa: ”Käväisimme eilen ns. ”Kolpakon”, oikeammin Kalpakan, mäellä tutustumassa
Sotainvalidien Veljesliiton Merikarvian alaosasto ry:n rakennuttamaan kesäiseen huvittelupaikkaan. Totesimme heti, että paikan valinnassa oli osuttu oikeaan, syrjässä, mutta silti keskustassa.
Mukavasti sinne pääsi apteekkia vastapäätä alkavaa Kränin tietä myöten. Siellä oli jo valmiina suuri 12x12 m tanssilava soittajasyvennyksineen ja muita rakennelmia oli kohoamassa.
Ravintolakioski alkoi jo hahmottua ja vaatimukset täyttävä käymäläkin oli otettu huomioon. Pyöräsäilytyskin tulee paikalle.

Osaston sihteeri asentaja Välimäki kertoi, että invalideja osastossa on noin 150. Tanssilavalla toivotaan saatavan yhdistykselle varoja avustustoimintaan.
Erilaisia tilaisuuksia läpi koko kesän pidetään lavalla 2-3 kertaan viikossa.

Samassa lehdessä oli seuraavanlainen ilmoitus: Avajaistanssiaiset sunnuntaina 8.6.1947 kello 14.00 ns. Kalpakanmäellä, jolloin avataan uusi tanssilava.
”Neliapilan” sävelten tahdissa jokaisella on tilaisuus maksuttomasti koetella lavaa. Tanssit jatkuvat illalla kello 19.30. Täysikuun valossa ja ”Neliapilan” sävelten
lumoissa muodostuu kesäisestä illasta hurmaava. Paikalla on ravintola. Tervetuloa!

Valtuusto kesäkuussa 1947 käsitteli Ahlströmin kansakoulun säätiön kannatusyhdistyksen ilmoitusta, jossa se luovutti koulun Merikarvian kunnalle.
Säätiö edellytti, että koulun nimenä säilyisi Ahlströmin kansakoulu. Luovutuskirjan allekirjoittajiksi valittiin K.V. Lehtojoki ja J.H. Mäkipuro.

Satakunnan laulujuhlat ja Satakunnan nuorisoseurain liiton 50 v-juhlat pidettiin Porissa 12-13.7.1947. Laulujuhlapuhujaksi oli saatu kirjailija Maila Talvio.
Merikarvian mieskuoro johtajanaan kanttori Reino Rannikko sijoittui kolmanneksi ja Merikarvian nuorisoseuran sekakuoro sijoittui toiseksi johtajanaan pankinjohtaja Heikki Vaihinen.

Suursataman tuntua Merikarvia Krookassa, kirjoitti Merikarvian kunallislehti, päätoimittajana ollessa Erkki Hiltunen mm seuraavasti: ”Kolme höyryä lastaamassa samanaikaisesti.
Satamaan tuli elokuussa suoraan Englannista 25000 br.r.t. lastihöyry. Waldo Hill ja heti sen perään Clement T. Jaune Lontoosta.
Kolmaskin englantilainen Curden Gates tuli vielä Krookan satamaan Liverpoolista.

Satamaan tuli vilskettä. Salmi Oy:n edustalle syntyi vesiliikennettä, kun aluksia haluttiin nähdä läheltä.
Garden Cates vei Lontooseen Kosti Kouhi ja Salmi Oy:ltä 400 st sahatavaraa ja Clement T. Jones vei
Metsaliitolta 659 syltä kaivospuuta Englantiin.
Waldo Hill otti Rauma-Raahelta ja Metsäliitolta 650 syltä. Tämä alus lastattiin loppuun vasta Lankosken reimarin luona, koska väylä oli sille liian matala täydessä lastissa.
Siellä lastaus tapahtuu suoraan merestä tapahtuen.

Kirkonkelloista…
Merikarvian kirkonkellot, joista toinen särkyi talvisodan aikana ja toinen vähän myöhemmin on palautettu soimaan 25.8.1947 1947.
Ne korjattiin Satakunnan hitsaamossa Porissa ja ne tulivat maksamaan 55.000 mk.

Misseistä…

Työväentalolla valittiin jälleen miss Merikarvia Työväen Mieskuoron järjestämässä iltamissa.
Neiti Raili Salmela tuli valituksi missiksi marraskuussa 1947.

Paljon mielenkiintoista siis tuonakin vuonna tapahtui Merikarvialla.

Muistan hyvin tuon Kalpakan tanssilavan, kun se sijaitsi isäni Veikko Hakosalon rakentaman rintamamiestalon yläpuoleisella mäkitöppäreellä.
Keräilin ”pulloja” tanssien jälkeisenä aamulla kotiini mustaviinimarjajuomaa varten. Moni väsynyt tanssija nukkui kotini marjapensaiden alla autuaan tyytyväisenä kohmeloaan pois.
Päivitetty 20.3.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä