Perinnetarinoita ja runoja
Köörtilän perinnetaulu kertoo kylän ja sataman historiaa
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Popoffit tulivat Uhtualta Merikarvialle. Kumpikin rakensi ydinkeskustaan upeat kauppatalot.
» Pärske, 200-vuotias Ala-Knuussin sukutila
» Pärske, Anna-Liisa Hakosalo
» Pärske, Juhannusaatto luodossa, kirjoittanut Akseli Tiera
» Pärske, Ylikylän uusi koulu
» Pärske, Kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoittama hieno historiallinen kuvaus:
» Pärske, Sastamalasta hiukkasen
» Pärske, Unissasaarnaaja Anna Rogel
» Pärske, Juho Merimaa oli toiminnan mies!
» Pärske, kaikessa sitä ollaan
» Pärske, J.O. Rikalainen oli yksi oman aikansa vaikutusvaltaisista merikarvialaisista.
» Pärske, Aku Tiera, Juhannustunnelma 1901
» Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
» Pärske, Ollinmäki
» Pärske, Merikarvian kivimiehistä
» Pärske, Pauli Riihivaara muisteli 2.1.1983 partiotaivaltaan
» Pärske, Lauttijärven Lukko (LaLu)
» Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS
» Pärske, Myllykallion Pentin urheilumuistelot 1945-49
» Pärske, FM Olli A. Laurila: Sukuni tarina
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1955
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1954
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1953
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Merikarvia kokoomushistoriaa
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Alakylän nuorisoseura
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Lankosken kansakoulu
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Satamaa yritettiin kehittää voimallisesti
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Merikarvian satama
» Pärske, Yhteiskoulu saa ensimmäisen koulun sisällä toimivan urheiluseuran
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
» Pärske, Akseli Hakosalon puhe
» Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949


Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949

Yleistä…

Valtuusto laittoi 22.12.1948 kunnan toimitalon rakennusrahastoon ehdotetun 600.000 mk sijasta äänestyksellä äänin 7-5 muiden pidättyessä äänestämästä 1.000.000 mk.

Urheilusta…

Merikarvian Innon vuosikokous pidettiin Ahlströmin koululla. Seuran puheenjohtaja Erkki Itäkylä avasi kokouksen.
Uuteen johtokuntaan valittiin Tuomo Nurmela, Risto Rantala,
Esko Halminen, Viljo Vuorinen ja Jaakko Näsi sekä varalle Erkki Itäkylä ja Matti Koskenkorva.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Tuomo Nurmela ja sihteeriksi Esko Halminen.

Merikarvian Innon nuoriso-osasto järjesti Iltamat seurojentalolla (Mieslaulajaintalo) 20.2.1949 kello 20.
Ohjelmassa oli mm nojapuuvoimistelua, tyttöjen keilavoimistelua, lausuntaa, poikien permantovoimistelua, tasapainovoimistelua,
huumoria, musiikkia, pyramideja, rekkivoimistelua, arpajaiset ja näytelmä sekä lopuksi tanssia.

Innon hiihtomestareiksi hiihtivät yhteiskoulun maastossa maaliskuussa 1949 eri sarjoissa seuraavat henkilöt: V. Vuorinen, V. Stenbacka, J. Rikalainen,
J. Peltoniemi ja A. Yliknuussi.

Innon poikien sisähyppymestareiksi ponnistivat eri sarjoissa Lasse Peltonen ja Veli Nieminen. Hyvin sijoittuivat myös Antti Viertola, Vilho Stenbacka,
Lasse Hiltunen, Pentti Hakasalo,
Raimo Lukola, Heikki Vainio, Juhani Mäkipuro, Kalevi Lamminen ja Ismo Haanpää. sekä Pertti Bergendahl, Pauli Palomäki, Antti Yliknuussi, Paavo Mustonen,
Veijo Vuorisalo, Pentti Ojala, Juhani Koivisto, Pentti Vainio ja Antti Salmi.

Innon sisälle perustettiin nuoriso-osasto syksyllä 1948. Se toimi sisätiloissa. Myöskään henkisiä harrastuksia ei unohdettu. Ohjelmalliset iltamat, jäsenillanvietot sekä
huhtikuussa 1949 järjestetyt pienoiskulttuurikilpailut kuvastavat Innon henkisiä harrastuksia.

Pikkupojat ovat tuottaneet urheiluaiheisia piirustuksia. Into ry:n rintamerkin suunnittelukilpailu laitettiin vireille. Nuoriso-osaston johtaja Erkki Hiltunen joutui lopettamaan
puheenjohtajan tehtävän paikkakunnalta muuton johdosta ja hänen tilalleen tuli Antti Särmä. Innon sihteeriksi tuli puolestaan Särmän tilalle Terhikki Hirvonen.

Innon nuoriso-osaston sisähyppymestaruuskilpailujen toukokuussa 1949 pidettyjen kisojen voittajia olivat: Sarja yli 19- vuotiaat: Lasse Peltonen, toinen Vilho Stanbacka,
kolmas Matti Viertola, neljäs Heikki Metsänheimo, viides Reijo Vuori, kuudes Heikki Vainio ja seitsemäs Aimo Kunnasmaa, kahdeksas Pentti Hakasalo, yhdeksäs Raimo
Lukola ja kymmenes Mikko Varsamäki.
alle 15- vuotiaat: Veli Nieminen, Paavo Mustonen, Keijo Katajamäki ja Veikko Hakasalo. Sarja alle 13- vuotiaat: Antti Yliknuussi, Veijo Vuorisalo, Pentti Vainio, Juhani Koivisto,
Esko Itäpuro, Jukka Uusitalo, Erkki Ranta, Pertti Vaihinen ja Raimo Virtanen sekä Antti Esko.


Merikarvialla toimi ainakin 1949 ns. Penkkiurheilijain Kerho. Missähän se toimi ja kuka johti tätä toimintaa, se ei ole minulle selvinnyt?

Merikarvian voimistelu- ja urheiluseura Marsin vuosikokous pidettiin 28.1.1949 työväentalossa, jossa oli läsnä 50 seuran jäsentä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin
Alfred Lehto ja sihteeriksi J. Salo. Seuran toimintaa haittasi urheilukentän puuttuminen Ylikylästä. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Lauri Lehtonen ja sihteeriksi Helmi Tähtinen.
Rahastonhoitajaksi valittiin Reino Salo. Johtokuntaan jäseniksi valittiin myös Pauli Tähtinen, Pentti Kallioinen, Judit Nurmi ja Jaakko Salo.
Varalle Valtteri Niemi, Frans Lindroos ja Heikki Rauta. Tilintarkastajiksi Taimi ja Martti Levander ja varalle Alfred Lehto ja Reino Eronen.

Voimistelunohjaajaksi valittiin miehille P. Tähtinen, pojille H. Rauta, naisille H. Tähtinen ja tytöille M. Kulosaari.
Huvitoimikuntaan V. Niemi, J. Nurmi, A. Nyroos, M. Kulosaari, Helmi, Pauli, Martti ja Pentti Tähtinen. Hiihtotoimikuntaan Eino Kangaskolkka, O. Kallio, Mikko Petsamo,
H. Ranta, M. Levander, H. Tähtinen ja M. Kulosaari.
Kokous päättyi yhteiseen illanviettoon.
Marsin voimisteluillat pidettiin tiistaisin ja perjantaisin.

Nimimerkillä ”Penkki-Petteri” ja otsikolla Muutamasana ”Marsistakin” hän kirjoittaa, että Merikarvian ainoasta TUL:n alaisesta seurasta on vain vähän kirjoituksia.
Siksi hän haluaa kirjoittaa mm seuraavaa: ”Mars seura ei nuku, jos ei liiaksi ”kukukaan”. Työväentalon juhlasalissa on pidetty seuran voimisteluharjoituksia
tiistaisin ja perjantaisin.
Illoissa on ollut 50-60 osallistujaa, joten tila on ollut suorastaan liiankin täynnä. Rekillä tehdään ”isojättiä”. Nojapuilla voimistellaan ja permannon matolla
tehdään puolivoltteja ja kuperkeikkoja, siis monenlaista vilinää on salin joka puolella.
Tuolloin tehtiin TUL:n 30-vuotisjuhlaa varten ohjelmia. Juhla pidettiin Porissa 28.-29.5.1949. Todettiin, että harjoitusolosuhteet ulkona oman kentän
edelleen puuttuessa ovat kehnot.


Tuorilan Tuiskun vuosikokous pidettiin 30.1.1949 Tuorilan kansakoululla. Seuran puheenjohtajaksi valittiin A. Vuorela, sihteeriksi A. Huurto,
rahastonhoitajaksi J. Jerkku, kalustonhoitajaksi T. Rintala
ja jäseniksi Olavi Dahlroos ja E. Rantanen. Urheilujaostoon tulivat O. Dahlroos, J. Pentikäinen, J. Haapajärvi ja V. Jerkku.
Huvitoimikuntaan A. Vuorela, V. Vuorela, R. Rajasaari, A. Saari, J. Ojala ja P. Uotila. Päätettiin pitää kahdet hiihtokisat talvikautena.
Nimimerkki tuiskulainen kyseli Merikarvian kunnallislehdessä 17.2.1949 otsikolla Mitä tuumit, Tuorilan Tuisku? Siinä hän utelee, onko Tuisku siirtynyt
tanssilinjoille ja luopumassa urheilusta. Repäiseviä tanssi-ilmoituksia on miltei joka paikassa. Nimimerkki odotti jotain muutakin seuran taholta.

Merikarvian naisvoimistelijoiden vuosikokous pidettiin yhteiskoululla 31.1.1949. Johtokuntaan valittiin Leila Säynäjärvi, Aili Lammi, Maija-Liisa Vesanen,
Helli Ojala, Kyllikki Juntunen ja Leila Sipilä. Varalle Eeva Lehtinen ja Aihe Lastu.

Reippaan vuosikokous pidettiin A. Lähteenmäen luona 17.4.1949 E. Erkkilän toimiessa puheenjohtajana ja V. Stenbackan toimiessa sihteerinä.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Viljo Erkkilä, sihteeriksi Vilho Stenbacka, rahastonhoitajaksi Voitto Syrjäsalo, kalustonhoitajaksi Artturi Lähteenmäki
ja jäseniksi Matti Länsiranta, Viljo Nieminen, Kalle Raiske ja varalle Vieno Elovaara.
Päätettiin myöntää 10.000 mk kentän laittamiseen. Seuran varojen kartuttamiseksi päätettiin pitää jalkapallo-ottelu ukkomiesten ja poikamiesten välillä.

Miten Reipas toimii, nimimerkillä kynä kertoo: 21.4.1949 Merikarvian kunnallislehdessä, että hiljattain on perustettu Innon alaosasto Reipas.
Se on toiminut noin kaksi vuotta ja se on saanut paljon hyvää aikaan, Seuran hyväntekijänä on toiminut Artturi Lähteenmäki, sillä hänen toimintansa avulla
seura on saanut itselleen urheilukentän. Kenttä ei ole vielä aivan valmis.
Artturi Lähteenmäkeä kutsutaankin Trollssissa Merikarvian urheilun isäksi.
Nuorten mestaruuskilpailut pidettiin Reippaan kentällä merkittävänä saavutuksena. Kentällä on pukusuojakin. Seuran jäsenmäärä oli vuonna 1948 23 urheilijaa.


Merikarvan Lukon 10-ottelumestaruus ratkaistiin 27.-28.8.1949, M. Mattila voitti ja sai kauppias K.G. Häyrisen lahjoittaman kiertopalkinnon omakseen
voitettuaan nyt kolmannen kerran. Mattilan pistemäärä oli 5.663 pistettä. Mattila hyppäsi pituutta 602, seivästä 296 ja heitti keihästä 52.24.

Merikarvian urheilukenttäasiaa…

Kesäkuussa 1949 Merikarvian kunnallislehti otsikoi ”urheilukenttä tasoittumassa” ja kertoo, että merikarvialaisnuorison jo vuosikausia kaipaama urheilukenttä on viimeinkin valmistumassa.
Lännennäsin nurkilla 18 tonnin Catepillar on työntänyt leveällä panssariterällään maata sileäksi.
Kuvaskankaalla on myös Lauttijärven lukon urheilukenttätyöt käynnissä. Pellonraivaus Oy:n iso kone on parhaillaan kunnassa pellonraivaustyössä,
mutta nyt pellot ovat vielä liian märkiä ja siksi vahvalla koneella on nyt muuta työtä tarjolla. Vanha urheilukenttä ”Rantatie” taitaa jäädä historiaan.

Uudella urheilukentällä järjestettiin Innon ja Siikaisten Sisun seuraottelu elokuussa 1949.
Parhaista tuloksista mainitsen vain muutaman Sisun voittaessa pistein 75-59.
Innon Antti Mäkipuro juoksi 100m aikaan 11,9 ollen kolmas. Pituuden paras oli Innon Lasse Peltonen 612, korkeuden Innon E. Halminen 160, kolmiloikka L. Peltonen 12,74.

Elokuussa 1949 oli tarkoitus kilpailla Lukon, Marsin ja Innon välillä yleisurheilussa, mutta Mars ei saanut joukkuetta jalkeille lainkaan.
Lukko voitti seuraottelun 72-65. Parhaista tuloksista mainitsen 100m V. Vuorinen ja A. Mäkipuro 11,9. Pituushyppy M. Mattila Lukosta 607, toinen Innon L. Peltonen 593.
Kolmiloikka Innon L. Peltonen 12,50.

Innon pojat voittivat 11.9.1949 vielä keskeneräisellä kirkonkylän urheilukentällä pidetyn seuraottelun, jossa kisasivat Lauttijärven Lukko, Merikarvian Mars, Merikarvian Into,
Trolssin Reipas ja Tuorilan Tuisku. Peräti viisi eri seuraa oli mukana!

Kolea sää, yleisöä oli paikalla noin 100, kun lähes 100 poikaa kisaili palkinnoista. Into kokosi 219 pistettä, Mars 193,5, Lukko 176,5, Reipas, edellisen voittaja sai nyt 138 pistettä ja Tuisku 55 pistettä.

Marsin Lasse Tuominen voitta alle 19 v 100m, toinen Lukon R. Autimo ja kolmas Innon L. Peltonen. Saman sarjan 1.500m voitti Lukon R. Autimo, toinen oli Lukon T. Joutsenvirta, kolmas
Innon M. Ratala ja neljäs Reippaan V. Stenbacka. Pituuden voitti tuloksella 591 Innon L. Peltonen, toinen Innon H. Metsänheimo. Korkeushypyn voitti Reippaan V. Stenbacka 162 cm,
toinen Marsin L. Tuominen 162 cm, kolmas Innon A. Viertola 157 cm. Kolmiloikan voitti Innon Lasse Peltonen 12,38, toinen Innon A. Viertola 11,81 ja kolmas Marsin Lasse Tuominen11,86.
Kuulantyönnön voitti Innon A.Viertola 13,01, toinen Lukon M. Tattari 12,10, kolmas Lukon M. Harju 11,78.
Keihäänheiton voitti Innon L. Peltonen 43,88, toinen Reippaan V. Stenbacka 42.97.

Alle 17- vuotiaiden sarjassa tehtiin myös hyviä tuloksia. 200m; Lukon M. Mattila voitti ja toisena oli Innon H. Metsänheimo ja kolmantena Marsin H. Ranta ja neljäntenä Reippaan V. Elovaara.
Pituuden voitti Innon H. Metsänheimo 551, toinen Lukon M. Mattila 518 ja kolmas Marsin S. Leinonen 505. Seiväshypyn mestari oli Marsin S. Leinonen 282, toinen Innon R. Vuori 272
ja kolmas Marsin M Santala 272. Kiekon voitti Lukon H. Nurmi 36,36, toinen Marsin H. Ranta 35.70 ja kolmas Marsin J. Saine 34,50.

Alle 13- vuotiaiden tuloksista mm: 60 m voitti Marsin K. Välimaa 8,8, toinen Lukon P. Tommila 8,9 ja kolmas Innon M Anttila 8,9 ja neljäs O. Vienonen 9,1.
Pituuden voitti Marsin K Välimaa 460, toinen Reippaan R. Aalto 436, kolmas Innon M. Anttila 430, neljäs Reippaan A. Stenbacka 428 ja viides Innon E. Itäpuro 425.
Kuulan voitti Reippaan T. Salokanta 953, toinen Innon P. Vainio 984, kolmas Reippaan A. Stenbacka 892, neljäs Lukon V. Mattila 868 ja viides Marsin I. Pohjola 862.


yleistä…

Merikarvian sotainvalidit suunnittelivat ja toteuttivat oman kioskin avaamisen Ylikylään.
Kioskista alkoi saada virvokkeita, nakkeja, karamellejä, tupakkaa ja jopa jäätelöäkin. Myynnistä vastasi aina hymyilevä rouva Toivola.
Ajatus kioskista oli lähtenyt Tuomo Toivolasta.
Vappuna 1949 kioski avattiin. Rahaa kerättiin sotainvalideille myös tanssituloilla.
Yleisön tuki näet alkoi huolestuttavasti vähetä ja siksi oli hankittava uusia tulolähteitä.

Avajaistanssit Ylikylän lavalla avattiin 5. ja 6.6.1949. Lava sijaitsi Truttelonkalliolla nykyisen pururadan sisällä.
Lavalla lauloi usein Erkki Junkkarinen, joka lauloi jo silloin ruusuja hopeamaljassa.


henkilöistä…

Mylläri Eelis Uusitalo Ylikylässä täytti 11.2.1949 50 vuotta. Hän on toiminut koko ikänsä kotikylässään. Hän osallistui vuoden 1918 vapaussotaan.
Kotiuduttuaan sotapalvelusta vuonna 1921 ryhtyi Eelis Uusitalo mylläriksi silloiseen Eero Jumpin omistamaan myllyyn.
Hän osti sanotun myllyn omakseen Jumpin kuoleman jälkeen vuonna 1928.
Siitä lähtien mylly tunnettiin paikkakunnalla Eeliksen myllynä. Myllyssä oli myös pärehöylä. Myllykämpässä pidettiin paljon puhetta ja ylimpänä kertojana ja juttumestarina toimi
– totta kai mylläri itse. Eelis Uusitalo oli innokas urheilumies, eteenkin voimistelija.
Uusitalo kuului Innon kantajäseniin ja kuului pitkän seuran johtokuntaan.
Rahastonhoitajana ollessaan Innon kassassa oli aina rahaa. Hän on Innon kunniajäsen.
Eelis Uusitalo on saanut Suomen Voimistelun- ja urheiluliiton 40-vuotismuistomitain.
Ahlströmin kansakoulun johtokuntaan jäsenenä ja taloudenhoitajana Eelis Uusitalo toimi 12 vuoden ajan.
Uusitalo osallistui sekä talvi että jatkosotiin.

yleistä…

Terveystalo Merikarvialle:

Valtuusto päätti ryhtyä rakentamaan terveystaloa Merikarvialle 12.3.1949. Leila Säynäjärven johdolla kokoontui 18.3.1949 joukko kuntalaisia antamassa sanotulle hankkeelle
sekä aineellista että henkistä tukeaan. Päätettiin ryhtyä keräämään varoja terveystalon rakentamista varten sekä järjestää juhlatilaisuuksia sitä varten.

Valittiin asiaa eteenpäin viemään toimikunta, johon valittiin seuraavat henkilöt eri yhdistyksistä: Lastensuojeluliitosta ja Martoista rouva Carlsson, Merikarvian Mieskuorosta kanttori Reino Rannikko,
Merikarvian Sekakuorosta pankinjohtaja Heikki Vaihinen, Merikarvian Nuorisoseurasta maanviljelijä Aarne Uusitalo, Merikarvian Työväen Mieskuorosta ja Työväenyhdistyksestä ja SNS:stä
autonkuljettaja R. Salo, Merikarvian Huoltolautakunnasta rouva Hanna Alho, Merikarvian Maalaisliittolaisista maanviljelijä Oskari Pitkäranta, V.- ja U-seura Innosta maanviljelijä Erkki Itäkylä,
V.- ja U-seura Marsista johtaja Martti Levander, Merikarvian SKD:sta maanviljelijä Eino Siltanen, Merikarvian Työväen Naisjaostosta rouva Helmi Lehto, Merikarvian SKDL:n Naisjaostosta
rouva Inkeri Franck, Merikarvian Kunnallislehdestä päätoimittaja Esko Sipilä, Merikarvian Sotalesket ry:stä opettaja Hilkka Peuraniemi, Merikarvian Karjala seurasta maanviljelijä Hannukainen,
Merikarvian Opettajayhdistyksestä opettaja Aino Venho, Merikarvian SKDL:n Ylikylän osastosta työmies Reino Eronen, Merikarvian Yksityisyrittäjistä kauppias Jaakko Kankaanpää
ja aloitteentekijöistä Merikarvian Kansallisseuran Naisjaoston johtokunta kokonaisuudessaan: rouvat Kouhi, Lammi, Lukola ja Rannikko sekä neidit Rantamäki ja Säynäjärvi.

Kokous siis pidettiin kunnanhuoneella 28.3.1949 kello18.00. Muitakin vielä puuttuvia seuroja tai yhdistyksiä pyydettiin tähän tilaisuuteen lähettämään edustajansa.
Valtuusto päätti hakea rakennuslupaa terveystalolle, jota asiaa hoitamaan valittiin liikemies K. Kouhi.

Päätettiin hankkia terveystaloa varten rakennuspuiden keräystalkoot ja valittiin puuasiamiehet eri kylistä: Alakylästä Paavo ja Aili Lammi, Filppula-Lammelasta Eino Siltanen,
Lauttijärveltä Lauri Autimo, Harvala -Peipusta Lauri Rajajärvi, Honkajärveltä Heimo Meura, Köörtilästä Juho Romppanen, Kasala -Riispyystä Frans Mäntymäki,
Kuvaskangas-Koittankoskelta Ville Juhola, Trolssista A.Peltonen, Tuorila-Lankoskelta Jaakko Lehtojoki ja Ylikylästä Aarne Uusitalo.

Asian eteenpäin vievään työvaliokuntaan valittiin seuraavat henkilöt: johtaja Martti Levander, autonkuljettaja Reino Salo, rouva Inkeri Franck, rouva Signe Lukola,
liikemies Robert Kohvakka ja maisteri Leila Säynäjärvi.

Puuttomia kuntalaisia varten avattiin Säästöpakissa ns. terveystalotili.

Merikarvian terveystalorahastoon menivät tulot kahvikonsertista ja mannekiininäytöksestä, jonka Kansallisseuran Naisjaosto järjesti Vappuna Seurojentalolla.

Valtuusto päätti toukokuussa 1949 ryhtyä rakentamaan terveystaloa viipymättä. Rakennustoimikunnalle annettiin oikeus rakentaa terveystalo hyväksytylle tontille
tai kunnan omistamalle ns. Erkkilän tontille yhteiskoulua vastapäätä.


Merikarvian kunnantalo puhuttaa…

Uusi kunnantalo on tullut tarpeelliseksi K.V. Lehtojoen mielestä 28.4.1949 olleessa kirjoituksessa Merikarvian kunnallislehdessä otsikolla Rohkeaa hahmotteluako? Siinä Lehtojoki toteaa,
että nykyisestä kunnantalosta on tullut ”ei kenenkään tarpeita tyydyttävä rötiskö” että sen uudistaminen on ajankohtaista. Valtuusto onkin talousarviossaan vuodelle 1949 varannut 1 miljoona markkaa.

Seurakunnan kanssa tilusvaihdolla saataisiin luovuttamalla ns. Keskiön pelto vastaavasti maata Kunnanhuoneen takana oleva olevasta pellosta. Jos kunnan toimitalo sijoitettaisiin nykyisen rakennuksen
takapuolelle, se saataisiin erittäin suotuisaan maastoon. Lehtojoki sijoittaisi kunnan terveystalon julkisivu tulisi laittaa satamaan johtavan tien suuntaisena verraten lähelle tulevaa kunnan toimitaloa.
Näin voitaisiin käyttää talojen yhteistä lämpölaitosta. Näin maalailee Lehtojoki todeten, ettei hän tosin ole mikään tämän alan suunnittelija. Lehtojoki myöntää, että terveystalo lähelle lääkärintaloa
rakennettuna puoltaa toki paikkaansa, mutta liikenne ja koko kunnan tarpeita palvellen se voisi olla juuri ehdottamassaan paikassa.

Merikarvian Hevoskasvatusyhdistys järjesti krookanlahdella kilpa-ajot. Rata oli erinomaisessa kunnossa. Tilaisuutta kokoontui seuraamaan noin 800 henkilöä.
Merikarvialaisia sarjavoittajia olivat: Tamman Tuuri, omistaja L. Ratala Merikarvia ja toisena oli ori Pommin-Siru omistajanaan E. Uusitalo. Tästä kisasta taisi pankinjohtaja Eero Ellilä
valokuvata muutamia hienoja valokuvia, joita minultakin nyt löytyy kolme upeata kuvaa Erkki Lehtoselta saatuna?

Merikarvian Jokikalastusyhdistys kokouksessa 18.4.1949 päätettiin laskea hauenpoikasia jokeen eri paikkoihin.
Samoin meritaimenen poikasia istutettiin jokeen eri paikkoihin. Jokisuun tukkimiseen pyydyksillä päätettiin puuttua lujalla kädellä.

Mannerheim-Liiton Merikarvian osaston vuoden 1948 vuosikertomuksesta selviää mm, että se on toiminut lasten ja kotien hyväksi.
Osasto järjesti helmikuussa 1948 ns. kotivalmiuskurssin Uudella koululla, jossa osanottajia oli 45. He saivat kodin ja terveydenhoitoalan opetusta. Lasten kesävirkistystoimintaa järjestettiin
Ylikylässä yhteiskoululla ja Kasalassa. Uintiopetus ja erilaiset leikit olivat ohjelmassa.
19 poikaa ja 31 tyttöä otti osaa näihin tilaisuuksiin.
Osaston piirissä oli 140 sotaorpoa, joista 83 lapsella on sotakummi.
Osasto auttoi terveystalon rakentamista. Valtuusto oli hyväksynyt piirustukset ja kustannusarvion.
Erilaisia lahjavaroja terveystaloa varten oli olemassa jo 900.000 mk.
Osaton johtokuntaan ovat kuuluneet: rovasti V.E. Raitala puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana on ollut tohtori T. Carlson. Sihteerinä Ebba Carlsson ja rahastonhoitajana neiti Helmi Vaahtela
ja jäseninä rouvat Helmi Salmela, Sandra Santavuori, Jenny Hurtola, Elin Rantala, terveyssisar Maija Heinänen, pankinjohtaja Heikki Vaihinen, liikemies Eelis Rairo ja maanviljelijä Juho Mäkipuro.
Osaston jäsenmäärä oli 173.


henkilöitä…

Frans Jalmari Viertomaa

Maanviljelijä Viertomaa Alakylässä täytti 5.4.1949 60 vuotta. Työn ja toimen mies. Kunnallisissa luottamustoimissa. Nuoruudessaan hän lähti Amerikkaan, tuli välillä kotiin, mutta meni vielä uudestaan
14 vuodeksi Amerikkaan, josta palasi Merikarvialle 1922. Siitä lähtien hän on hoitanut omistamaansa Kungsbackan tilaa Alakylässä. Lastenvalvojanakin hän toimi kunnanhuoneella.

A.E. Lindeman

Apteekkari Lindeman täytti 9.4.1949 70 vuotta. Ruovedellä syntynyt ja Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta päästyään valmistui farmaseutiksi vuonna 1900 ja proviisoriksi 1915.
Hän sai Porin IV eli Reposaaren apteekin apteekkioikeudet vuonna 1932 ja vuonna 1939 Merikarvian apteekin apteekkioikeudet.
Hän oli harrastajataidemaalari ja innokas filatelisti ja suuri luonnon ja kasvien ystävä.


kouluista…

Valtuusto huhtikuussa 1949 päätti suurta kohua herättäneen Pohjaranta -Trolssin koulupiirin nimeksi Ylikylän Pohjoinen koulupiiri. Koulun paikka ratkaistiin äänestyksellä suljetuin lipuin äänin 8-7.
Koulu paikaksi tuli ns. Eriksonin tontti. Vähemmistö kannatti koulun paikaksi Koulusäätiönmaata.

Yhdistyksistä…

Merikarvian Nuorisoseuran vuosikokous pidettiin Uudella koululla (nykyisen kirjaston paikalla koulu oli) 29.3.1949, jossa oli läsnä 23 seuran jäsentä. Johtokuntaan valittiin maisteri Leila Säynäjärvi, rouva Helin Ojala,
kanttori Reino Rannikko ja maanviljeijä Erkki Itäkylä. Seuran esimieheksi valittiin edelleen maanviljelijä Aarne Uusitalo, sihteeriksi terveyssisar Maija Heinänen ja rahastonhoitajaksi työnjohtaja Toivo Lehtinen
sekä taloudenhoitajaksi autoilija Olavi Vuori.
Seuran toiminta on ollut kuorotoimintaa: mieskuoro ja sekakuoro. Sekakuoro on nyt toiminut 35 vuotta ja koko ajan johtajana on ollut pankinjohhtaja Heikki Vaihinen.

Merikarvian Mieslaulajat johtajanaan kanttori Reino Rannikko menestyivät vuonna 1949 kesäisissä laulujuhlissa.
Siikaisissa kuoro voitti ensimmäisen palkinnon juhannuksena ja pari viikkoa myöhemmin Säkylän laulujuhlilla tuli taas voitto.

Kunnanvaltuusto täytti 30 vuotta ja juhla pidettiin 28.8. yhteiskoululla.

K.V. Lehtojoen puhe valtuuston 30-vuotisjuhlassa vuonna 1949:

Lehtojoki puhui mm seuraavaa:

Valtuusto ryhtyi ripein askelin parantamaan terveydellisiä olojamme. Jo vuonna 1919 tehtiin päätös kunnan sairaalan rakentamisesta, joka toteutettiin vuonna 1920.

Seuraavana vuotena päätettiin rakentaa kunnanlääkärille oma asunto ja se valmistui vuonna 1921 (tänään Pekka Luoman kotina). Tohtori Mikkonen oli tuolloin kunnanlääkärinä Merikarialla.

Vuosina 1919-20 suoritettiin loppuun työt kunnan laiturirakennuksella, joka aloitettiin työllistämistyönä vuonna 1918.

Kunnan omistaman Harjun tilan päärakennus paloi vuonna syksyllä 1818, ryhdyttiin sinne rakentamaan uutta kunnalliskotia Harjun tilalle. Se valmistui vuonna 1924.
Mielisairaala valmistui sinne 1926 ja talousrakennukset 1927-1928.

Kasalan kansakoulu valmistui 1929-30.

Sen jälkeen rakennettiin nopeassa tahdissa Koittankosken ja Kuvaskankaaan kansakoulut.

Entisestä kunnalliskodista Alakylässä tehtiin kulkutautisairaala. Ruttola.

Myöskin yhteiskoulua on kunta tukenut sen perustamisesta vuodesta 1920 alkaen, tukenut raha-avuin ja takuulla sekä lahjoittanut koululle tontin.

1930 luvulla oli pulakausi, jolloin mitään huomattavampaa ei kunnassa rakennettu. Valtion toimesta tehtiin Tuorilasta Satamaan johtava tie II luokan tieksi.

Vuonna 1939 rakennettiin kunnalle paloasema juuri ennen sodan alkamista. Se rakennettiin sementtitiilistä. Se sijaitsi joenrannalla ja maantien vieressä.

Koululaitosta edelleen kehitettiin:

Ylikylään rakennettiin Satamaan laaja koulutalo ja Ylikylän Pohjoispäähän Trolssiin laitettiin koulu, jolla on oma tontti ja siinä rakennukset.

Lankoskenn kylään on perustettu uusi koulu.

Pirttijärven 4 kunnan yhteiseen kansakouluun on Merikarviakin osallistunut.

Heti sodan jälkeen valmistui Pirttijärvelle ajanmukainen koulu, samoin Peipun koulu.

Terveystalo on rakenteilla.

Lankoskelle oma koulu.

Rantatie otettiin kunnan tieksi.

Suuria perkaustöitä Merikarvialla…

Kasalanjoen perkaustyö

Vuonna 1949 valmistuvien perkaushankkeiden hyötyala, pinta-ala on lähes 1.000 ha.
Kasalanjoen perkaustyö valmistui 1949, jossa lähes 20.000 juoksumetriä vesiväylää ja valtaojaa käsittävä ja piiri-insinööri Niilo Hermosen suunnittelema työ sai päätöksen.

Hyötyalueen pinta-ala on noin 789 ha. Osakkaita on lähes 100. Perkaustyö tehtiin Riispyyn ja Kasalan kylien alueella. Työtä tehtiin jo ennen talvisotaa ja nyt se valmis.
Työn kustannukset olivat noin 6.9 miljoonaa markkaa. Rakennusmestari Tapio Peltola on johtanut töitä.
Työn päätoimitsijana on ollut Väinö Kallio ja rahastonhoitajana Heikki Mattila.
Paul Ingström ja Frans Peltola ovat toimineet myös hankkeen toimitsijoina.
Hankkeeseen sisältyi pääväylän Kasalanjoen perkaaminen Heikinjärvestä Myllärinkoskeen sekä sivuvaltaojien kuten Pahannevanojan, Metsälänojan, Vähäjärvenojan,
Kallträskinojan, Smalträskinojan perkaamiset.
Näin entiset tulvamaat pääsivät viljelyskäyttöön.

Tuorijoen perkaustyö

Vuonna 1947 aloitettiin Tuorijoen perkaustyöt maanviljelysinsinööri S. Setälän vuonan 1941 laatiman perkaussuunnitelman mukaisesti.
Hankkeessa perattiin Tuorijoen alaosaa noin 3 kilometrin matkalta. Pohjaleveys on 6 -7,5 metriä ja hyötyaleen suuruus noin 80-90 ha.

Myös Kortesnevanoja perattiin. Hanketta on johtanut rakennusmestari Tapio Peltola ja päätoimitsija on ollut K.V. Lehtojoki.

Kaikkiaan on kaivettu yli 20.000 kuutiota louhikkoa, kivikkoa, soraa, savea ja mutaa.
Hanke auttaa laajan yläpuolisen vesialueen perkaamiseen.

Airosjärven osalta on tehty tutkimus alueen perkaamisesta.


Muita töitä:

Lauttijärven kylässä loppuun suoritettiin vuonna 1949 Vehkalanojan perkaustyö. Tämä laskee Lauttijärven vesistöön kuuluvaan Isojärveen.
Hyötyalue on noin 14 ha ja perattavan valtaojan pituus noin 1.700m. Kustannukset ovat olleet noin 0,6 miljoonaa markkaa.

Lauttijärvellä valmistui myös Heininevan ja Kiikun niittyjen kuivatus. Perkaustyö käsitti noin 1.300 m matkan.
Hyötyalue oli noin 21 ha. Kustannukset tekivät noin 650.000 mk. Tämä valtaoja laskee Iko-ojaan.
Toimitsijoina toimivat Lauri Pajunen ja Väinö Mattila.

Ylkylässä Korpijärvenojassa oli vuonna 1949 käsillä alueen jälkisiivous. Kaivetun valtaojan pituus noin 2.500m ja hyötyalue on 63 ha.

Ahlströmin kansakoulu 75vuotias vuonna 1949:

Koulun ensimmäinen sisäänkirjoitus tapahtui 5.10.1874. Nykyinen kansakoululaitos sai nykyisen muotonsa vuonna 1866.

Koulun perustaja oli kauppaneuvos A. Ahlström. Koulun perustamiskirja. 9.6.1873.
Koulun johtokuntaan eli kouluneuvostoon Ahlström valitsi kirkkoherrra G. Nyholm, kruununnimismies O. Petterssonin, kirkkoväärti J. Kuggin
ja kauppias J. Ahlströmin.

Opettaja saapui syksyllä ja koulu alkoi 5.10.1874.

41 oppilasta ja jälkeenpäin vielä 6, joten 47 oppilasta. 28 poikaa ja 19 tyttöä.

Vanhin oppilaista oli J. G. Jansson, 15 v. ja nuorin Frans Vihtori Yliknuussi vajaa 10 v.
Ainoastaan viisi sai täydellisen päästötodistuksen: Gustaf Frendinand Grönlund, Johan Oskar Markku, Frans Vihtori Yliknuussi, Erik Edvard Malmgren
ja Lauri Oskari Nordlund (Salo).

V. 1876 sai koulu Ahlströmiltä lahjaksi harmonin, arvo 592 mk.
2.3.1880 koulu sai Ahlströmiltä 10.000 mk.

Luokkahuone oli 7,5 m metriä pitkä ja 7,15 m leveä. Lattiapinta-ala siis 53,5 neliömetriä. Myös käsityöluokka samana. Jouduttiin käyttämään myös opettajan asuntoa,
jossa oli 3 huonetta ja keittiö mm tyttöjen käsityöluokkana.

Ulkohuonerakennus oli tontin alapäässä yhdensuuntaisesti maantien kanssa. Uusi ulkohuonerakennus rakennettiin v. syksyllä 1883, jonka rakensi puuseppä G. Grönlund.
24.10,1883 se valmistui. Se sijaitsi lähes keskellä koulun piha-aluetta.
Sen tilalle valmistui uusi ajanmukainen talousrakennus kesällä 1932. Se paloi jo talvisodan aikana 1940. Samana vuonna kesällä valmistui uusi talousrakennus.

Syyslukukauden alussa 1898 valmistui uusi tilava luokkasali. Oppilaita oli tuolloin jo 50. Rakennusmestari I. Norrlund Lampista johti töitä. Se vihittiin 12.9.1898.

Uudet opettajainhuoneet saatiin valmiiksi 12.10.1905.

Koulussa oli yksi opettaja.
Johtokunta 23.8.1906 valitsi lähetystön kauppaneuvoksetar Eva Ahlströmin luo apuopettajan saamiseksi kouluun. Syksystä 1906 alkaa toimia koulussa kaksi opettajaa. Ellen Vikström Kälviltä valitaan.

Koulua 19.6.1911 laajennetaan eli koulun päärakennusta.

Vanha alkuperäinen luokkasali purettiin, jossa opetustyötä oli tehty 37 vuotta. Koko rakennustyö tehtiin A. Ahlströmin toimesta.
Uusi koulu vihittiin 20.11.1911. Se käsitti myös tilavan eteisen sekä opettajattaren huoneiston yläkerrassa.
Se luovutettiin 22.11.1911 lahjakirjalla koululle.

Koulun saunarakennus oli uusittu jo muutamia vuosia aikaisemmin. Uusi päärakennus laudoitettiin 1921 ja maalattiin 1924.

Koulu sai vielä Ahlströmiltä:29.6.1917 50.000 mk ja 6.7.1920 100.000 mk sekä 7.11.1927 500.000 mk. Tuolloin oli Ahlströmin 100v syntymäpäivä

Joka vuosi koulu sai lisäksi 30.000-40.000 mk vuosittain avustusta.

Koulu muuttui vuonna 1931 ns. säätiökouluksi, laatuaan ainoana Suomessa. Se toimi näin vuoteen 1947 saakka. Säädekirja 5.9.1930, jonka tasavallan presidentti vahvisti samana päivänä:

Säädekirja:

Ahlström osakeyhtiö, joka liikkeensä perustajan, kauppaneuvos Antti Ahlström vainajan syntymän satavuotispäivänä, 7 päivänä marraskuuta 1927, on päättänyt lahjoittaa Merikarvian kunnan
Ylikarvian kylässä olevan nk. Ahlströmin kansakoulun ylläpitämiseksi 500.000 markkaa, ehdolla, että koulun vastainen hoito ja ylläpito uskotaan sitä varten perustettavalle Säätiölle, ja joka
sittemmin 29 päivänä maaliskuuta 1930 on tehnyt Merikarvian kunnan kanssa sopimuksen, että mainittu koulu ja kaikki sille kuuluvat lahjoitus- ja muut varat luovutetaan aiotun säätiön omiksi
niin pian kuin säätiö on lopullisesti aikaansaatu, perustaa tällä säädekirjalla Ahlströmin Kansakoulun Kannatussäätiö-nimisen säätiön, jonka tarkoituksena on ottaa haltuunsa ja hoidettavakseen
kauppaneuvos Antti Ahlströmin Merikarvian kunnan Ylikarvian kylään aikoinaan perustama ja A. Ahlströmin Osakeyhtiön tähän asti kannattama Ahlström koulu ja sille kuuluva omaisuus,
jona tulee olemaan: Kauppaneuvos Antti Ahlströmin aikoinaan lahjoittamat:

Anttilan tila RN:o 11:2 ja Koulutalo-niminen tila RN:o 11:1 metsineen Merikarvian pitäjän Ylikarvian kylässä:

Kaksi rahalahjoitusta, yhteensä Smk 20.000.

Koulun rakennukset, irtaimisto ja kalusto, kaikki nykyisessä kunnossa ja A. Ahlström Osakeyhtiön kolmella eri lahjoituskirjalla antamat lahjoitusvarat, yhteensä Smk 650.000.

Säätiön varat riittivätkin sitten useita vuosia koulun ylläpitoon. Koulu sai myös valtion apua kuten muutkin kunnan koulut.

Kunta alkoi avustaa koulua. Koulusta tuli kunnan koulu, kun säätiönkokous 12.5.1947 päätti lopettaa säätiön ja koulu siirtyi kunnan kouluksi ehdolla, että kunta jatkaa sen toimintaa
Ahlströmin kansakoulun nimellä.

Vuoden alusta 1948 koulu, joka oli toiminut yksityisenä kouluna yli 73 vuotta. siirtyi kunnan omistukseen

Koulun johtokunnassa eli kouluneuvostossa oli aina vuoteen 1901 asti ainoastaan neljä jäsentä ja opettaja.
Sitten lukumäärä nostettiin kuuteen jäseneen ja opettajaan ja siitä tuli johtokunta.

Johtokunnan puheenjohtajat:

kirkkoherra G. Nyholm 1874-79
kirkkoherra B. Sandell 1880-81
kirkkoherra J.A. Forss 1882-90
pastori K. Kari 1891-92
rovasti G.A. Heman 1893-96
kanttori F.N. Sandberg, Santavuori 1897-1901
rovasti G.A. Heman 1902-04
pastori F, V. Tommila 1905-06
rovasti H.E. Wegelius 1907-33
pastori M. Halmesmaa 1933-35
rovasti V.E. Raitala 1936-47
nimismies E. Koivisto 1948
maanviljelijä Kosti Kouhi 1949

Koulun kannatussäätiön hallituksen puheenjohtajina ovat toimineet:
rovasti H. E. Wegelius 1931-33
pastori M. Halmesmaa 1933-35
rovasti V.E. Raitala 1936-47

Hallituksen varapuheeenjohtajana toimi koko säätiön toimiajan pankinjohtaja
H. Vaihinen ja hallituksen sihteerinä saman ajan opettaja Pekka Kyläkoski.

Koulun johtajaopettajat:
F.J. Leineberg (Kyläkoski) 1874-kuolemaansa saakka 13.3.1894
K Salminen 1894-95
A.V. Grangvist (Hakosalo) 1895-1921
K. Mattila 1921-22
P. Kyläkoski 1922-

Vakinaiset apuopettajattaret:

Ellen Vikström 1906-07
Alma Örn 1907-09
Fanny Pyhtlä 1909-10
Rauha Roukanoja 1910-16
Aino Kyläkoski 1916-46
Else Uusitalo 1946-47
Anja Sulin 1947-49
Raili Salmela syksystä 1949-

Tyttöjen käsitöiden opettajat ennen apuopettajattarina:

Opettajanvaimo Aleksandra Leineberg 1874-91
postinhoitaja Matilda Holm 1891-94
neiti Miina Grönberg 1894-95
kirjailija Matilda Roslin-Kalliola 1895-97
opettajan vaimo Emilia Grangvist (Hakosalo) 1897-1906.

Vuoteen 1940 mennessä kouluun on sisäänkirjoitettu 1.629 oppilasta ja päästötodistuksen ovat saaneet 757 oppilasta.


Yhteiskoulun 3-ottelun tuloksia syksyllä 1949
Koulun paras poikaoppilas oli Heikki Metsäheimo, toinen Aapo Koskimäki, kolmas Jaakko Pentikäinen, neljäs Reijo Vuori,
viides Kosti Uusitalo, kuudes Ismo Haanpää, seitsemäntenä Heikki Vainio, kahdeksas Heikki Viinamäki, yhdeksäs Pentti Hakasalo
ja kymmenes Raimo Lukola.
Lajit olivat 60m juoksu, pituus ja kiekoheitto.


Merenpojista---

Meripartiolippukunta perustettu Merikarvialla otsikoi Merikarvian kunnallislehti 20.10.1949:

16.10.1949 kello 14 yhteiskoululla perustettiin meripartiolippukunta. Aluksi Pentti Hakasalo esitti alkusoiton, jonka jälkeen ”Kippari” selosti perustettavan lippukunnan päämääriä.
Sitten merkittiin ilmoittautuvien nimet luetteloon ja valittiin venekuntajohtajat. Lopuksi laulettiin merimieslaulu.

Lippukunnan varsinainen toiminta alkaa marraskuun 15 päivänä, jolloin pidetään ensimmäinen varsinainen kokous. Lippukunnan toiminnan tukemiseksi olivat arpajaiset,
joissa voittoina olivat täytekaramellit kokonaista 5 kiloa ja muut puolen kilon voittoja.

Meren Poikien vanhempainneuvosto piti kokouksensa.
Lippukunnan tavoitteena on oman merikelpoisen veneen hankinta ja koulutustoiminta.


Merikarvia satama - pitäjämme kehityksen ja tulevaisuuden avain-, otsikoi Merikarvian kunnallislehti 17.11.1949:

Satama on aina ollut asukkaiden mielenkiinnon ja huomion kohteena. Sataman merkitys on ollut merkittävä mm yksityisyrittäjien kannalta.

Sataman suuruudenajat ajoittuvat ajalle, jolloin vielä mm maantiet olivat tänne alkeelliset.

Satama oli portti, jonka kautta Merikarvia hengitti.
Merikarvian tulevaisuus riippuu satamasta totesi taloustirehtööri J.A. Rikalainen vuonna 1949.

Tuolloin luotsit olivat löytäneet uuden paremman tuloväylän satamaan.
Ei elämää ilman satamaa totesi Rikalainen. Samaa mieltä olivat tehtailijat Kosti Kouhi ja J.A. Salmi.


Merikarvian Yhteiskoulu Oy:n yhtiökokous pidettiin 30.9.1949.
Puheenjohtajana toimi taloustirehtööri N. Ylipaasto ja sihteerinä rehtori Leila Säynäjärvi.
Alkavan lukukauden talousarvio hyväksyttiin. Se päätyi noin 3 miljoonaan 100 000 markkaan.

SDP-juhla 50v.

25.9.1949 vietettiin Merikarvialla SDP:n perustamisen 50 v-juhlaa. Kirkonmenojen jälkeen vietettiin muistotilaisuus v. 1918 kaatuneiden haudalla.
Merikarvian työväenyhdistyksen soittokunta johtajanaan Aarne Uusitalo soitti suruhymnin. Puheenjohtaja Viljo Salo ja sihteeri Paavo Lehtinen laskivat
toverihaudan kummulle kukkalaitteen, Kansanedustaja pastori Pentti Niemi piti muistopuheen.

Pääjuhla aloitettiin kello 13 työväentalossa, joka oli somistettu somasti. Suomen lippu ja puolueen lippu seisoi kunniapaikalla.
Puheen piti juhlatoimikunnan vetäjä Toivo Kuusinen.
Veteraanit kukitettiin ja piirisihteeri Olavi Vella piti puheen. Juhlarunon ”puoli vuosisataa” lausui rouva Lahja Salo.
Merikarvian työväen mieskuoro johtajanaan kanttori T. Kankainen esitti lauluja. Kansanedustaja Pentti Niemi piti selväpiirteisen ja vaikuttavan puheen.

Yhteinen hautamuistomerkki …

Keräys alkoi 1949. Valittiin kaatuneiden muistotoimikunta: J.H. Mäkipuro, Viljo Yli-Kerttula, Reino Salo, Kosti Kouhi,
Ines Tomila, Aino Varkama ja V.E. Raitala.


henkilöitä…

Paul Vuorenmaa kuoli 8.18.1949 s. 16.10.1857 Honkajoella lähes 92-vuotiaana. Kala-astioiden valmistaja ja niiden virallinen kruunaaja. Lähdekorven torpasta kotoisin.
Muutti Merikarvialle 25- vuotiaana.

Vilhelmiina Mangsbackan kanssa avioon. Hän perusti kotiinsa kala-astiatehtaan.

Hänen tuotteensa palkittiin usein. Hän oli kruunaajana yli 40 vuotta. Hän oli rakentamassa kirkkoa.

Hänen töitään ovat mm kirkon alttaripöytä, kaariaita ja sakariston ovi ovat, Paul Vuoremaan käsityötä.
Hän oli innokas kirkossakävijä. Käveli kirkkoon 10 km matkan.
Hän koki omakohtaisesti nälkävuodet, näki suuren kuolleisuuden. Hän oli yksi 8-lapsisesta perheestä.


Merikarvian laivaväylästä ja kunnan laiturista kirjoittaa Merikarvian kunnallislehti 20.10.1949 seuraavasti nimimerkillä maakrapu seuraavasti:

Kun 1930 luvun pulavuosina usean vuoden aikana syvennettiin Merikarvian satamaan johtavaa laivaväylää, niin uskottiin yleisesti, että nyt ne ”onkarit” sitten tulee
sinne kunnan laiturin seutuihin, ja täällä ”lahdessa” sitä sitten lastataan eikä enää ”Struutikarissa”. Mutta toisin kävi- kerrotaan –
Ruopattiin syväsatamakin, mutta kauas kunnan laiturista ja maantien päätepisteestä.
Tuollainen erämaan satama siis saatiin.
Nimimerkki maakrapu oli kuullut kerrottavan, ettei itse redi tuosta perkoosta parantunut, ja että se oli porilaisten kateus, joka tässä tuli väliin,
ettei parannusta enemmän saatu tähän laivarediin.
Mitä tässä kerroin on merikarvialaisittain sanoen kreetuja, mutta sen tiedän, että kunnan laituri on kuivalla rapakolla.

Valtuusto päätti 22.10.1949 ottaa kiireellisenä asiana käsittelyyn laivaväylän tutkimuksen toimeenpanoa koskevan asian. Päätettiin yksimielisesti, koska nykyinen
sataman paikka on aavan meren rannalla osoittautuu erittäin hankalaksi kaikenlaisen puutavaran lastauttamiseen, anoa merenkulkuhallitukselta tutkimuksen toimeenpanoa
uuden suojaisemman lastauspaikan saamiseksi Merikarvialle.
Toimikuntaan, joka tätä asiaa edelleen ajaa valittiin luotsi A. Peltonen, liikemies Kosti Kouhi ja taloustirehtööri J. O. Rikalainen.

Virpolasta koronaviruskammiosta tervehtien
Lauri Hakosalo

Vuoden 1949 aikana monenlaista tapahtui paikallisaviisin kertomana.
Mielenkiintoista oli taas lukea kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoituksia.
Samoin merikarvialaisille tärkeiden koulujen historia tietoja oli kirjattu.










Päivitetty 24.3.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä