Perinnetarinoita ja runoja
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Popoffit tulivat Uhtualta Merikarvialle. Kumpikin rakensi ydinkeskustaan upeat kauppatalot.
» Pärske, 200-vuotias Ala-Knuussin sukutila
» Pärske, Anna-Liisa Hakosalo
» Pärske, Juhannusaatto luodossa, kirjoittanut Akseli Tiera
» Pärske, Ylikylän uusi koulu
» Pärske, Kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoittama hieno historiallinen kuvaus:
» Pärske, Sastamalasta hiukkasen
» Pärske, Unissasaarnaaja Anna Rogel
» Pärske, Juho Merimaa oli toiminnan mies!
» Pärske, kaikessa sitä ollaan
» Pärske, J.O. Rikalainen oli yksi oman aikansa vaikutusvaltaisista merikarvialaisista.
» Pärske, Aku Tiera, Juhannustunnelma 1901
» Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
» Pärske, Ollinmäki
» Pärske, Merikarvian kivimiehistä
» Pärske, Pauli Riihivaara muisteli 2.1.1983 partiotaivaltaan
» Pärske, Lauttijärven Lukko (LaLu)
» Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS
» Pärske, Myllykallion Pentin urheilumuistelot 1945-49
» Pärske, FM Olli A. Laurila: Sukuni tarina
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1955
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1954
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1953
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Merikarvia kokoomushistoriaa
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Alakylän nuorisoseura
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Lankosken kansakoulu
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Satamaa yritettiin kehittää voimallisesti
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Merikarvian satama
» Pärske, Yhteiskoulu saa ensimmäisen koulun sisällä toimivan urheiluseuran
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
» Pärske, Akseli Hakosalon puhe
» Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956


Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956


Kunnanvirastoa on kesän ja syksyn aikana uusittu perusteellisesti. Alakertaan on laitettu lämmitystilat ja arkistoholvi.
Yläkerran toimistohuoneita on uusittu ja sijoitettu vähän uudelleen. Ulko-ovista tultaessa jakaa pitkä ja valoisa käytävä
käynnit eri toimistoihin. Toimistojen ovissa on jäälasiruudut, lattiat luonnonväristä koivua ja jokaisessa toimistohuoneessa
maulla varustetut ikkunaverhot. Kalusto on vanhaa. Toimistokerroksessa on myös käsiarkisto, tulenkestävässä holvissa.

Merikarvian Marttayhdistyksen vuosikokous pidettiin 27.1.1956 Ilona Salmen luona.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin rouva Anni Raitala ja varapuheenjohtajaksi Ilona Salmi.
Martta-emännäksi Selma Ala-Knuussi. Toiminnasta mainittakoon piirakka-, rottinki- ym. kursseja, kesäinen retki.

Lauttijärven Lukon, LaLun vuosikokous pidettiin 22.1.1956 Kuvaskankaan koululla. Vuosikertomuksesta ilmeni, että seura on
järjestänyt 16 kilpailua, joissa on ollut 420 osanottajaa. Palkintoihin on käytetty 42.052 mk ja urheiluvälineisiin 25.654 mk.
Kunnan kunnostamiseen käytettiin kunnan myöntämän 100.000 mk lisäksi omia varoja 48.000 mk. Johtokuntaan kuuluivat
pj. Reino Autimo, Antti Karipalo, Eino Peltola, Heikki Lähteenmäki, Heikki Mattila, Onni Korpunen, Aimo Kunnasmaa ja
Jorma Pöntynen sekä varalle Pentti Peltoniemi ja Antti Ahola.
Varapuheenjohtajaksi Eino Peltola ja sihteeriksi Heikki Mattila ja rahastonhoitajaksi Antti Karipalo.

Köörtilän Kirin vuosikokous pidettiin 29.1.1956 Heinilässä. Päätettiin omistaa vuosi 1956 yleisurheilulle. Puheenjohtajaksi
valittiin Antti Koivula, rahastonhoitaja -sihteeriksi Tuomo Samberg, ja jäseniksi Pentti Penttilä, Kauko Välimaa, Oiva Länsitalo,
Aimo Vanhatalo, Erkki Vanhatalo, Eelis Vanhatalo.

Shakkikerho perustettiin Ylikylässä ravintola Kajavassa, jossa aloitettiin pitää peli-iltoja maanantaisin.

Lukon kilpailuja: Jäsentenväliset sisähyppykilpailut pidettiin Kuvaskankaan koululla 15.1.1956.
Yleisen sarjan paras oli Yrjö Lounasvaara, toinen Onni Korpunen ja kolmas Kauko Nummelin.
18-20 v. sarjan paras oli M. Vuorela, toinen P. Tommila ja kolmas A. Pajunen.
15-17 v. paras oli Seppo Haukoranta, toinen A. Palomäki ja kolmas S. Järvenpää. Paras hiihtäjä oli O. Korpunen,
toinen U. Kunnasmaa ja kolmas H. Lähteenmäki.
Alle 20 v. paras oli A. Pohjatalo. Alle 18 v. paras oli S. Järvenpää ja naisten paras oli Eila Koivumäki.

Merikarvian Naisvoimistelijoiden vuosikokous pidettiin 30.1.1956 13 jäsenen läsnä ollessa.
Johtokuntaan valittiin Leila Sipilä puheenjohtajaksi, Hilkka Ojala sihteeriksi, Aili Lammi rahastonhoitajaksi, Helli Ojala,
Maija-Liisa Vesanen ja Leila Säynäjärvi varapuheenjohtajaksi, varalle Helena Lehtinen ja Saara Säiläpohja.

Merikarvian Marsin vuosikokous pidettiin 29.1.1956 työväentalossa. Johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Lauri Lehtonen, sihteeriksi Pentti Väkinen,
rahastonhoitajaksi Pentti Tähtinen ja jäseniksi Valtteri Niemi, Martti Tähtinen, Pentti Kallioinen ja Lasse Tuominen,
Varalle valittiin Väinö Sundelin, Jaakko Mäkinen ja Veikko Pohjola. Voimisteluharjoituksia johti Lasse Tuominen yhteiskoululla.

Urheiluvälineiden hoitajiksi valittiin Lauri Lehtonen ja Lasse Tuominen ja Pentti Väkinen.

Reservinupseerien vuosikokous pidettiin Korpelassa luutnantti Lauri Anttilan luona.
Kerhon puheenjohtajaksi valittiin edelleen luutnantti P.E. Huhtinen ja jäseniksi luutnantti T. Hallikainen ja K.G. Häyrinen.
Urheilu-upseeriksi valittiin Risto Rantala ja ampumaupseeriksi vänrikki Y. Salmela-.
Ämmäkarin kämppää päätettiin vuokrata kerhon jäsenille 100 mk vuorokausi.

Köörtilän Kirin hiihtokilpailuissa 12.2.1956 voitti yleisen sarjan Mikko Santanen ja toinen oli Antti Romppanen.
Alle 18 v. mestari oli Seppo Siltanen ja alle 15 v paras oli Hannu Vuorela ja toinen Aimo Hill.
Alle 12 v. paras oli Kyösti Marikko. Tyttöjen mestari oli Kirsti Penttilä.

Merikarvian Mieslaulajien vuosikokous pidettiin 16.2.1956 omassa talossa. Läsnä oli 23 jäsentä.
Kuoron puheenjohtaja Yrjö Salmela avasi kokouksen, Kuoron johtajaksi valittiin edelleen kanttori Reino Rannikko.
Varajohtajaksi Heikki Vaihinen ja sihteeriksi K.G. Häyrinen sekä rahastonhoitajaksi Eero Ellilä.
Hallituksen jäseniksi V. Yli-Kerttula, T. Lehtinen, A. Pitkäranta ja O. Vuori.

Merikarvialaisia Pirkan hiihdossa:
Pirkan-hiihdot alkoivat vuonna 1955 talvella. Alkuunpanija oli Lauri Pihkala.
Ensimmäiseen Pirkan hiihtoon ottivat osaa Kauko Nummelin ja Toivo Lähteenmäki., noin 11 tunnissa 85 km matkan.

Vuonna 1956 sen hiihtivät Toivo Hirvonen, Olli Korpunen, Heikki Lähteenmäki, Kauko Nummelin, Heimo Salo ja Aarre Toivola.
Lähteenmäki ja Salo keskeyttivät. Korpusen aika oli 7.28,25.

Merikarvian kansakoulujen hiihtomestaruuskisat voitti poikien sarjassa Ylikylän koulu ja tyttöjen paras oli Kuvaskangas.
Paras poika oli Kalevi Tuominen Lankoski,
toinen Juhani Tuomela, Ylikylä ja kolmas Matti Kalliosalmi Ylikylä ja neljäs Simo Nyroos Satama ja samalla ajalla
Pentti Tiittanen Ylikylä, myös neljäs.
Paras tyttö oli Anja Tuominen Kuvaskangas, toinen Kaisu Ranta Ahlströmin koulusta ja kolmas Liisa Nevala Kuvaskangas.

Yhteiskoulun Ukko-Pekka hiihtojen paras oli Matti Viikilä, toinen Heikki Lempelä ja kolmas Heikki Henriksson.
Tyttöjen paras oli Marja-Leena Kalaranta, toinen Raili Itäjärvi ja kolmas Ritva-Liisa Uusitalo.

Säästöpankin uudistalon peruskiven muuraus tapahtui 11.4.1956, jolloin pääportaan alle kätkettiin kuparilieriö, missä oli
pergamentti, opettaja Aihe Lastun piirtämä ja tekstaama erittäin aistikas peruskirja. lisäksi lieriöön laitettiin numero paikallista
ja maakunnan lehtiä sekä nykyään käytössä olevia metallirahoja. Toimitusjohtaja Esko Sipilä luki peruskirjan. Pankin hallituksen
pj. Paavo Huhtinen piti puheen ja peruskirjan muurauksen suoritti pankin kunniaisäntä, taloustirehtööri T.J. Veikkola avustajinaan
Huhtinen ja J.H. Mäkipuro.

Lauttijärven Lukko mietti kevätkokouksessaan 10.4.1956 nimen muuttamista Merikarvian Urheilijoiksi.

Kunnan hiihtomestarit eri sarjoissa olivat Olli Korpunen, alle 18 v. poikien sarjassa voittaja oli Olavi Jakonen,
alle 15 v. paras oli Hannu Vuorela, toinen Veikko Tarkkio ja kolmas Pentti Tiittanen. Naisten paras oli Liisa Väliluoma.

Laittijärven Lukon sisähyppymestarit olivat yleisessä sarjassa Paavo Hirsimäki, toinen Pauli Aittamäki ja kolmas Yrjö Lounasvaara.
18-20 sarjan paras oli Pentti Aittamäki, toinen Torsti Peltoniemi ja kolmas A. Pohjatalo. 16-17 v. sarjan paras oli Pentti Aittamäki,
toinen Seppo Haukoranta ja kolmas A. Palomäki. Alle 14 v. paras oli U. Aittamäki, toinen Jouko Elevaara ja kolmas K. Rajala.

Kansakoulujen henkisissä kilpailuissa Mieslaulajain talossa 30.4.1956 oli osanottajia 7 koulusta ja yhteensä 160 osanottajaa. Kuorolaulusarjassa voiton otti
Sataman koulu, toinen oli Ahlströmin koulu ja kolmas Koittankosken koulu. Piirustussarjan I-II luokkien sarjan paras oli Veikko Veneranta Sataman koulusta,
toinen Sinikka Österman. III-IV luokkien paras piirtäjä oli Markku Salo Ylikylä ja toinen Liisa Nurminen Ylikylä.
Sarja V-VII paras oli Arto Kari Satama. Paras lausunnassa sarjassa I-II oli Sinikka Setälä Ylikylä, toinen Elvi Vaihinen Ylikylä ja kolmas Mervi Källi Satama.

Sarjan III-IV paras oli Tuula Virta Ylikylä, toinen Juhani Herrala Peippu ja kolmas Arvi Tammisto Ahlström. Sarjan V-VII paras lausuja oli Tuula Välimäki Kuvaskangas,
toinen Toini Mäkitalo Lauttijärvi ja kolmas Liisa Viitanen Ylikylä.

Kuorolaulannan paras esiintyjä löytyi Ylikylän koulusta, toinen oli Sataman koulu ja kolmas Koittankosken koulu. Paras laulaja I-II sarjassa oli Ritva Nummelin Koittankoski,
toinen Simo Sinervä Koittankoski ja kolmas Mervi Källi Satama. Sarjan III-IV paras oli Tero Koivisto Peippu, toisina olivat Arvi Tammisto Ahlström ja Marianne Heikkilä Satama
ja neljäs Altti Leutonen Satama. Sarjan V-VII paras oli Tuula Sinervä Koittankoski, toinen Jouni Leutonen Satama ja kolmas Outi Salonen Ahlströmin koulusta.

Säästöpankin uusi talo harjassa toukokuussa 1956. Lakoista ja talven pakkasista huolimatta talo on noussut ilahduttavan ripeästi.
Pääurakoitsijana on rakennusmestari Ahti Ahtola. Kirvesmies Veikko Ruoho lausui kiitokset työnjohdolle ja pankille harjannostajaisista.

Satamasta

Muistojen komeroissa elää, kun joskus 1918 aloitettiin rakentaa laituria kunnan työttömyystöinä ”Varvinmäen kylkeen”, jossa se
vielä 1956 edelleen on muistona.
Sitten saatiin varoja 1930-luvulla pulakautena sataman ruoppaukseen ja silloinen asian johto jätti ruoppauksen turvallisen matkan
päähän valmiista laiturista, joka jäi käyttökelvottomaksi,
matalan veden ympäröimäksi, kirjoittaa nimimerkki kuntalainen 24.5.1956. Sitten seurasi pitkälti hiljaista aikaa satama-asiassa.

Muutama vuosi sitten valtuusto hankki vuokraoikeuden Norrgårdin laiturialueeseen. Oli tarkoitus rakentaa 17 miljoonaa markkaa
maksava puulaituri. Mutta valtuusto jätti tuon työn tekemättä.
Äskettäin valtuusto teki päätöksen kirkonseudun ja satama-alueen asemakaavoittamisesta, jossa mm yritetään ratkaista satama-alueen
tuleva käyttö.

Shakkiottelu 11.5.1956 Siikainen-Merikarvia päättyi tasatulokseen 5-5. Merikarvialaisista voitti Pertti Kohvakka ja U. Uusitalo ja Esko Cajander.
Tasapeliin yltivät A. Viertola, R. Vuorela ja Robert Kohvakka ja Tauno Hallikainen.

Lauttijärven Lukon jäsentenväliset maastojuoksukisat pidettiin toukokuussa 1956, Sarjojen parhaat maastojuoksijat olivat O. Korpunen
yleisessä sarjassa ja 18.20 v. sarjassa Antti. Mäntylä. 16-17-v paras oli P. Aittamäki. Alle 14 v. paras oli H. Marjamäki, toinen Jouko Elevaara.
Alle 12 v paras oli Risto Ojantakanen ja alle 10 v. paras oli S. Salmi. Osanottajia oli 22.

Lukko-Sisu pesäpallossa tuloksin 30-1.

Merikarvian kunnanhallitus esitti 10.5.1956 vireille pantavaksi Yli- ja Alakylän asutustaajaman sekä Brändön satama-alueiden järjestämisestä rakennussuunnitelmalla.

Perusteluissa kunnanhallitus esittää, että vuonna 1936 lääninhallituksen määräyksestä pidettäisiin erityinen maanmittaustoimitus, jossa tutkittiin rakennussuunnitelman tarpeellisuus ja
määriteltiin alueen ympärysmitat.

Lääninhallitus määräsi 1.1.1945 määräykset voimaan ja alue käsitti noin 370 ha alueen. Kunnanhallitus näkee alueella olevan neljänlaisia toisistaan poikkeavia alueita
.
1. Satama- ja varastoalueet Brändön satamassa, johon kuuluvat nykyinen satama suureksi osaksi rappeutuneine laitureineen ja riittämättömine varastotiloineen.
Lisäksi siihen kuuluu Salmen Sahan alue laitureineen ns. Pikinokassa sekä Tapion ja Jukolan varasto- ja laiturialueet, jotka aikaisemmin ovat palvelleet sahateollisuuden tarpeita.
Lisäksi siihen kuuluu Brändön saari, joka on erittäin arvokas noin 36 ha suuruinen alue, jota ei ole juurikaan voitu käyttää yhdystien puuttuessa sinne.
Nämä alueet on otettava rakennussuunnitelmaan.

2. Asutusalueet Merikarvian sataman-Tuorila maantien varrelta ja sen vaikutuspiirissä. Tällä alueella sijaitsee kirkonkyläalue liikekeskus ja suurin osa kirkonkylän asutusalueesta
.
3. Karvianjoen varrella, sen kummallakin puolella sekä Siipyyn - Ahlaisten maantien varrella olevat asutusalueet. Joen länsipuolella on huomattavia mahdollisuuksia asutuksen leviämiselle.
Alueen merkitys kasvaa, kun Ahlaisista tuleva maantie oikaistaan yli joen kulkevaksi rakentamalla Stupilaan silta.

4. Kränin niemi, joka on edellä mainittujen alueiden keskellä yhdyskunnan liikekeskuksen läheisyydessä, mutta jonka kehitys on kokonaan pysähtynyt tyydyttävien yhdysteiden
puuttuessa yhdyskunnan muihin osiin. Ryhmäasutus oli tuolla alueella mahdollista sekä teollisuusalueeksi, sillä alueella on mahdollisuus makean veden saantiin Karvianjoesta.

Kunnanhallituksen esittämä alue on noin 770 ha suuruinen maa-alueeltaan ja noin 120 ha vesialueeltaan.
Rakennussuunnitelma on ohjeellinen.


K.V. Lehtojoki toteaa 14.6.1956 museo- ja kotiseutuyhdistyksen kyllä nyt perustetun, mutta se ei ole saanut ilmaa alleen, johtuneeko sitten siitä, että sen perustajatkin jo ovat museotavaraa,
lähes 80-vuotiaita itsekin. Johtokunnan kokouksiin ei ole tullut, kuin vain johtokunnan jäsenet. Lehtojokikaan ei Tuorilasta enää jaksanut polkupyörällä tulla kokouksiin todeten, ettei asialla ole
ymmärtäjiä eikä toivoa jatkajista. Kunta antoi tukea luovuttamalla entisen lainamakasiinin yhdistykselle esineiden säilytyspaikaksi. Luvassa oli vielä Trolssin koululla oleva vanha luhtiaitta
.
Yhdistyksen puheenjohtaja Ines Tommila asian tulisieluinen ajaja oli jo yli 80-vuotias. Lehtojoki kysyykin, mitä nyt tulisi tehdä? Mitäpä, jos nyt laitettaisiin tuo lainamakasiini kuntoon!
Myöskin Trolssin luhdin siirtäminenkin voitaisiin nyt toteuttaa samaan rakennusryhmään ja sitten vain odotettaisiin, että vastaisuudessa meilläkin nuorempi polvi innostuisi asiaan ja ottaisi
koko lafkan hoitoonsa. Sitten voitaisiin tehdä esinekeräys. Kuntamme opettajat voisivat olla siinä avainasemassa, tienraivaajina innostamassa oppilaatkin mukaan kotiseututyöhön.
Jokainen päivä hävittää säilytettäviä esineitä, jotka tulisi jättää tuleville polville nähtäviksi.

Merikarvian sekakuoro lähti tervehtimään Merikarvian kummikuntaa Skogia johtajanaan Reino Rannikko.

Soittokunta voitti jälleen Eurassa Satakunnan laulujuhlilla johtajanaan A. Uusitalo. Kansansoittajien sarjassa kelloseppä Veikko Siulo oli harmonikallaan toinen.
Mieskuoro ei nyt osallistunut, koska se oli lahjoittanut kiertopalkinnon. Edellisen kiertopalkinnon Merikarvia oli saanut itselleen.
Valtakunnan mestari Juho Söderlund Helsingistä voitti.

K.V. Lehtojoki
Piirteitä Merikarvian kunnallisesta elämästä ja toimihenkilöistä vv 1865-1940.

Vuonna 1865 helmikuun 6 päivänä annettiin asetus, jolla kunnallishallinto itsenäistyi ja erotettiin siihen asti kestäneestä kirkollisen hallinon yhteydestä.
Selvää nykypäivän muodostamaa eroa ei silloin aluksi syntynyt.

Kuntakokousten pöytäkirjat sisältävät alkupuoleltaan sellaista seurakunnallisista asioista tehtyjä päätöksiä kuin pappilan rakennusasioita.
Samoin lukkarin rakennusten kunnostamisista on usein päätetty.
Erikoisena huomion kohteena on ollut pappilan metsien varjeleminen luvattomalta hakkuulta.
Jopa kirkon penkkijakokin on ollut esillä 28.9.1869.

Kunnallisasetuksen toimeenpanoa varten myönnettiin kolmen vuoden aika, ja sen kuluessa Merikarviallakin ryhdyttiin uuden järjestelyn vaatimiin toimiin.
1.12.1868 pidettiin ensimmäinen kuntakokous Ison-Näsin talossa.

Ensimmäiseksi esimieheksi kuntakokous sai tilanomistajan Lankosken kylästä Antti Ahlströmin, josta myöhemmin tuli suurliikemies ja kauppaneuvos.
Varaesimieheksi tuli myöskin myöhemmin tunnettu liikemies, maanviljelijä Johan Norrgård Ylikylästä.

Kunnallislautakunnan esimieheksi valittiin maanviljelijä, heratuomari ja kirkkoväärti Johan Kuggi Alakylästä ja varaesimieheksi tuli maanviljelijä Johan Ahlström Ylikylästä.

Kaikki siis kunnan omia maanviljelijöitä ja silloisen toiminnan eturivin miehiä, jotka näyttävät hyvin pystyneen tehtäviinsä
.
Pöytäkirjausta on usean vuoden ajan hoitanut kirkkoherra Juho Antton Forss. Hän näyttää kokemuksensa perusteella varmoin käsin ohjannut tätä kirkon helmasta erotettua hallitusta
sen työn alkutaipaleella. Ehkäpä juuri hänen ansiotansa on, että pöytäkirjat alun pitäen vietiin kirjaan eikä irtonaisille papereille, jotka olisivat helposti voineet hukkautua, niin kuin
monessa kunnassa on käynyt.

Suurimpana työnä kuntakokouksilla on ollut köyhäinhoitoa koskevat asiat, joista pöytäkirjat sisältävät mielenkiintoisia yksityiskohtaisia tietoja. Niiden hoito on ollut kunnallislautakunnan
jäsenten ja sen esimiesten hoidettavana. Yleensä nämä uudet luottamusmiehet tuntuvat olleen tehtäviinsä innostuneita, jopa siinä määrin, että kuntakokous on määrännyt yhden markan
sakon sellaisen lautakunnan jäsenen maksettavaksi, joka esittelee avustamista varten henkilöitä tai perheitä, jotka eivät ole todellisen avun tarpeessa.

Keskeisenä henkilönä koko kunnallishallinnossa tuntuu olleen kunnallislautakunnan esimies Johan Kuggi koko 19 vuotta kestäneen esimiesaikansa.
Sen ohella hän oli lautamiehenä ja kirkon isäntänä kuolemaansa saakka eli vuoteen 188?
Hän on ollut pitäjässä paljon käytetty asiakirjojen laatija. Lukemattomat ovat hänen laatimansa kauppa-, lahja- ja perunkirjat.

Kuntakokouksen esimies A. Ahlström on ollut todellinen ”johtaja”. Kun Forssin laatimissa pöytäkirjoissa on usein nimitettyjen henkilöiden asioista antamia lausuntoja,
voi puhujain asiallisuutta seurata. Ahlströmin esimieskausi ei kestänyt kuin yhden 3 -vuotisen vaalikauden. Paisuva liiketoiminta esti häntä pitempään jäämästä toimeen
.
Kun 2 päivänä maalisuuta 1865 oli annettu asetus, jossa maalaiskunnille suotiin oikeus myöntää alueellaan perustettavaksi väkijuomakauppoja, Merikarviallakin alkoi
kuntakokoukselle tulla anomuksia viinakaupan perustamisesta kuntaan. Anojina oli Uudenkaupungin, Porin ja Kristiinan kauppiaat, jotka lupasivat toinen toistaan
isompia veroja kunnalle, jos kauppaluvan saisivat.

8.12.1868 suostuttiin periaatteessa viinakaupan perustamiseen kunnan alueelle. Mutta jo 3.3.1870 kuntakokous kauppias Johan Norrgårdin alkuunpanosta peruutti päätöksensä.
Kuitenkin saman vuoden syyskuun 28 päivänä kuntakokous suostuu antamaan viinakaupan perustamisluvan talollisen pojalle Evert Österbylle, josta kirkkoherra J.A. Forss antamassaan
kirjallisessa lausunnossa sanoo, että ”mahdetaan se hänelle antaa kun on oman seurakunnan lapsia ja ennen muita oikeutettu sen saamaan”.

Viinakauppaa Österby harjoitti sitten lokakuun 19 päivään 1874, jolloin kuntakokous peruutti luvan ” sen sanomattoman kurjuuden ja turmeluksen tähden, minkä viinakauppa kunnassa on synnyttänyt”.
Vähän myöhemmin alkavat kunnan alueella olevat kestikievarit anoa oluen myyntilupia, joita useita myönnettiin, mutta ne jouduttiin järjestään peruuttamaan samasta syystä kuin viinakauppakin.

Nykyisin, kun ns. rantatie on ollut yhtenään mielenkiinnon kohteena, lienee hauska tietää, että vuonna 1869 on sanottua tietä ensimmäisen kerran luvattu kunnan taholta avustaa kuntoon.

Pöytäkirjassa sanotaan, että ns. ratsupostitietä, joka pitkin merenrantaa kulkee Ahlaisista Siibyyhyn, ovat Kasalan ja Riispyyn asukkaat runsailla aputöillä luvanneet kuntoon panna,
jos kuntakokous Slaagin sillasta alkaen ottaisi osaa. Ja kuntakokous on myöntynyt auttamaan, mikäli Riispyyn ja Kasalan miehet lupauksensa täyttävät, mikä lautakunnan jäsenten on todettava.

Sittemmin on tiestä aina silloin tällöin jotain päätetty. Varsinkin ”Manttaalimiesten” kokouksessa, jossa riispyyläinen maanviljelijä ja liikemies V.E. Norrgård on esiintynyt sanotun tien puoltajana
ja itsekin siihen apuaan antanut, on tieasiaa ajettu.

Kunnallisista hätäaputöistä puhutaan ensimmäisen kerran jo 1869, jolloin määrätään kunnalle ostettavaksi kaikenlaisia kuntalaisten valmistamia käsitöitä, niin naisten kuin miestenkin, ja on
kunnallislautakunta velvollinen työn arvioimaan ja maksuksi antamaan jauhoja 15 pennin hinnan mukaan naulalta.

Aikaisempiin yhteisiin yrityksiin kuuluu oman palovakuutusyhdistyksen hanke:

27.4.1870 pidetyssä kuntakokouksessa asiasta keskustellaan. Sen aiheena on silloin ”Helsingin Palovakuutusyhdistyksen” asiamiehen, maisteri Edvin Avellanin palkankorotusvaatimus.
Tuntuu siltä kuin kunta olisi sellaisen asiamiehen palkannut tai olisi ollut velvollinen palkkaamaan. Pöytäkirjoista näkyy, että päätös erota ”helsinkiläisestä”, tehdään yksimielisen innostuksen vallassa.

Valitaan komitea laatimaan ”reglementti” ja kääntymään Siikaisten kunnan puoleen kehotuksella yhtymään samaan yhtiöön. Etumiehenä tässä hommassa näyttää olleen nimismies Malm.

Komitean työstä ei kuitenkaan ollut hyötyä, sillä jo saman vuoden syyskuussa kokous päätti kustannusten pelossa purkaa palovakuutusyhdistyksen perustamisen, ja ”olla vanhallaan”.

Asia ei kuitenkaan kokonaan kuollut, vaan oli se silloin tällöin esillä ja johti vihdoin myönteiseen tulokseen 1891, jolloin nykyinen voimassa oleva Merikarvian ja Siikaisten palovakuutusyhdistys
lopullisesti perustettiin.

Kansakoulujen perustamisesta kuntaan puhutaan ensi kerran 31.3.1871. Sitä ei kuitenkaan katsota voitavan ottaa vastaan kustannusten ja rasitusten tähden.
Sittemmin se samasta syystä jää aina perustamatta, kunnes kauppaneuvos A. Ahlström yksityisenä lahjoittajana aikaansaa ensimmäisen koulun Merikarvialle.

Aikakaudelle ominaisena ilmiönä esiintyy pöytäkirjoissa aina 1880- luvun lopulle saakka anomuksia suden tapporahoista. varsinkin Honkijärven, Lauttijärven ja Lankosken
kylien alueilta on susia tullut ammutuiksi, Susien tappaja ensi lukusijoilla koko kunnassa kantaa tapporahaa talollisilta 12, torppareilta 8 ja muilta, joilla on lehmä 4 penniä sutta kohden.

Mielenkiintoisimpia yrityksiä, mitä pöytäkirjoista löytää, on kauppalan perustaminen Ylikylään.
1.5.1877 pidetyn kuntakokouksen pöytäkirja kertoo: ”Koska kauppa ja merenkulku täällä miltei on pääelinkeino, joutuu se paljon kärsimään siitä, että sen on tapahduttava Porin kaupungin välityksellä.

Asian auttamiseksi olisi saatava kauppala syntymään Brändön sataman tienoille. Ripeästi siinä aluksi toimittiin, sillä jo kesäkuun 27 päivänä esitettiin kuntakokouksessa maanmittari Akhilles Vahlroosin
laatima kartta Brandin ja Kungsbackan tiloista, joitten maalle kauppalan asemakaava oli laadittu.
Sittemmin kieltäytyivät kuitenkin mainittujen tilojen omistajat myymästä maitaan kauppalaksi.

Kauppias J. Ahlström kyllä tarjosi Ylikylässä omistamansa Vestergårdin (Lännennäsi) tilan 12.000 mk hinnasta kauppalaksi. Pöytäkirjoista ei selviä miten asiassa sitten lopulta kävi.

Huomattiinko kenties, ettei sellainen rakennusyritys sovi yhden tilan alueelle vai miten innostus kuoli, kysyy K.V. lehtojoki vuonna 1956 kirjoituksessaan.

Asian yhteydessä on esitetty mielenkiintoinen tilasto: YLIKYLÄN ja ALAKYLÄN ASUKASLUKU OLI noin 2.500 henkeä. Merikarvialla lastataan vuosittain erilaisella puutavaralla, tervalla ym.
Brändön satamassa 100 alusta, Kuuskerissa 25, Haminaholmassa 30 ja Riispyysä noin 15 laivaa. Viennin arvo teki noin 750.000-800.000 mk.

Kuntalaisilla oli aluksia: purjelaivoja 930 lästiä ja yksi isohko höyrylaiva.
Pitäjässä on yksi iso höyrysaha, 6 vesisahaa sekä yksi olut tehdas, yksi lasitehdas ja yksi paperitehdas sekä isohko kaakelitehdas.

Miksi hanke raukesi? Se on jäänyt osin hämärän peittoon. Rasitusten pelossako?

Mutta Merikarvialla kunnalliselämässä oli tuohon aikaan tyypillistä nopea asiaan innostuminen ja melkein yhtä nopea perääntyminen kertoo K.V. Lehtojoki.
Esimerkiksi 19.3.1877 päätetään suostua postihallituksen esitykseen saada kuntaan postitoimisto, sillä ehdolla, että kunta varustaa postille yhden huoneen ja poltinpuut,
mutta jo samana vuonna 31.12.1977 päätös perutaan ja päätetään olla vanhallaan rasitusten pelossa.

Samanlaisen kohtalon sai lääkintöhallituksen kehotus ottaa Merikarvian ja Siikaisten kuntiin yhteinen kunnanlääkäri ja sitoutua hänelle antamaan huoneet ja poltonpuut.
Kuntakokous hylkäsi 13.9.1880 tarjouksen rasitusten takia. Vasta monien vaiheitten ja keskustelujen jälkeen tämä ajatus toteutettiin 18.2.1889.

A Ahlströmin seuraajan kirkkoherra Gustaf Nyholmin esimiesaika 1.12.1871-7.3.1877 näyttää kulkeneen hiljaisena juoksevien asioiden käsittelynä. Kirkkoherra näyttää omaksuneen
kuntalaisten mielipiteen:” Antaa asiain olla ennallaan”.

Aivan toisen vauhdin saivat asiat, kun esimiehenä on 7.3.1877-7.3.1889 opettaja J.F. Leineberg, Kyläkoski. Pöytäkirjasta välähtelee esiin toimen ja taistelujen mies. Varsinkin
maantie ja sillat rupeavat antamaan huolta. Merikarvian ja Siikaisten pitäjien tiekokouksissa, joissa kumpikin kunta yrittää saada alueellaan olevia teitä ensiksi kuntoon
ja silloisissa yhteisissä kuntakokouksissa parivaljakko J.F. Leineberg ja Erik Rosnell näyttää osanneen hoitaa edustustehtävänsä.

Leinebergin aloitteesta sitten lopulta 29.7.1889 saatiin kuntaan postitoimisto.

Samoin puuhattiin sähkölennätintä, jonka saamisen ehtona oli asettaa valtamaantieltä Tuorilasta pylväät Ylikylään ja varata kaksi huonetta lennättimen käytettäväksi.
Kunnan sitoumus olisi ollut vain muodollinen, koska kauppiaat Juho Norrgård ja Johan Ahlström olisivat kaiken kustantaneet, mutta jälleen ”oltiin entisellään”
.
Nopeassa tahdissa sen sijaan ajettiin läpi hanke jakaa kunnallinen köyhäinhoito lukukinkeripiirien muodostamiin piireihin 7.3.1885.

Ryhdyttiin myös ns. viljelyslainarahaston perustamiseen, johonka valtiolta saatiin pääomaa. Asiaa pidettiin tärkeänä, koska suurin osa talollisistakin osti
leipäviljansa muualta, eikä se ajan pitkään käynyt päinsä,
kun metsät, joista ostorahat oli saatava, olivat kevytmielisesti hakatessa lopen harventuneet.
Viljelyskelpoisia maita oli sitä vastoin paljon, kun vain voitiin niitä raivata.
Päätettiin 4.11.1885 anoa 20.000 mk laina 20 vuoden takaisinmaksulla. 16.4.1888 saatiin 4.000 ja myöhemmin 6.000 mk.

Varsinaisen kokoushuoneen puuttuessa oli kuntakokouksia pidetty kunnallishallinnon alusta asti monissa Yli- ja Alakylän taloissa, missä kulloinkin,
sekä kirkon sakaristossa. Oman kunnantalon aikaansaamiseksi tehtiin aloite 7.12.1885, mutta se hylättiin. Asia pysyi sitkeästi päiväjärjestyksessä,
niin että talo vihdoin 6.3.1893 päätettiin rakentaa pappilan riihen paikalle. Asian terhakka vastustaja räätäli H. Munck ei valittamallakaan saanut päätöstä
muuttumaan.
Kunnantaloksi ostettiin entisen Kuvaskankaan lasitehtaan asuntorakennus.
Tämä kunnan ensimmäinen isompi rakennusyritys oli pöytäkirjojen mukaan perin riitainen ja rettelöinen homma. Rakennukseen käytettiin pääasiassa
valtiolta saatuja viinanverovaroja.

Markkinain aikaansaaminen liike-elämän vilkastuttamiseksi tuli 1880-luvun lopulla esille ja vihdoin 1888 se saatiin toimeen.
Liike-elämä ei siitä lainkaan vaurastunut, mutta juoppous ja levoton elämä kasvoi.
Neljän vuoden kokeilun jälkeen markkinoista luovuttiin ja siirryttiin edelleen jatkuvaan toripäivien viettoon.

Kunnallisten tilien tarkastus tuntuu vv 1870-1895 välisen ajan olleen jonkinlainen kyläkuntavelvollisuus.
Tilintarkastajat, tavallisesti 2-3 miestä valittiin aina samasta kylästä. Ja moni kankea puumerkkimies siinä näkyy olleen mukana.
Eipä luulisi tarkistuksen silloin suuria merkinneen.

Seuraavat esimiehet sitten olivat Vihtori Knuussi 7.3.1889-7.3.1892 ja J.F. Leineberg toinen esimieskausi 7.31892-13.3.1894.
Leinebergin viimeisinä toimintavuosina oli paljon huolta kunnanhuoneen kunnostamisesta, kun se väliseinien poistamisten ja osittain puutteellisen työn
suorituksen takia yhtenään tahtoi hajota.

Sillat toivat huolta manttaalimiehille. Ei näyttänyt onnistuneelta antaa urakoita vähimmän vaativille
.
Pöytäkirjoja lukemalla joutuu tekemään sellaisen huomion, että kunnallisten asioiden hoitoon ja päätöksiin aina vuodesta 1870 alkaen ovat ratkaisevimmin vaikuttaneet
Ylikylästä maanviljelijä Viktor Näsi, Robert Österby, Evert Österby, Juho Uusitalo, Johan Norrgård, J. Ahlström, torppari V. Storckman ja ennen muuta F. Erik Rosnell
ja räätäli H. Munck.

Rosnellin ja Munckin välillä näyttää olleen todellinen valtataistelu käynnissä ja usein sai kuvernööri ratkoa näitten riitaveikkojenvälillä asioita, kun he toistensa töitä moittivat.

Köörtilää ovat edustaneet Aaron Tommila ja M. Mellin.

Lammelan edustajana on ollut H. Mikkola.
Tuorilasta Robert Dahlroos
Lauttijärveltä Vihtori Uusitalo, Isak Mäkelä ja J. Aitasalo.
Honkajärveltä Erik Tommila.
Alakylästä Samuel Rogeli, Oskar Rikalainen ja V.H. Holmström.

1880-90 –lukujen vaihtuessa tarttuu asioiden kulkuun silloinen merikarvialainen suurliikemies J. V. Norrgård, jonka huomion kohteena olivat erityisesti tiet ja terveydenhoito.
Norrgårdin suunnittelema on Kuvaskankaalta Isojoelle vievä tie, josta on toteutumatta ainoastaan (1956) niin sanottu Nevatie Konkolasta Ylikylän-Tuorilan tielle.
Samoin Siikaisista Hongonjoelle vievä Rynkäisten tie on hänen aatteitaan, jotka myohemmin ovat toteutuneet.

Aikalaisiaan paljon laajakatseisempana ei häntä aina ymmärretty, mutta myöhempi aika kylä tunnustaa hänen ansionsa.
Erikoisesti kuului lääkärin saaminen kuntaan myös hänen harrastuksiinsa.
Kun lääkäreistä oli puutetta, ryhtyi Norrgåd toimiin oma-aloitteisesti lääkärin saamiseksi kuntaan.

Rovasti Hemanin esimiesaikana kiinnitettiin huomiota järjestyksenpitoon. Erityisesti kunnan järjestyssäännöt laadittiin ja kylittäiset järjestysmiehet valittiin,
joille ainakin yökulun ja tanssien estäminen oli erittäin tärkeä asia. Myös karjan kulku maanteillä silloin estettiin. Valtava osa kuntalaisia tahtoi silloinkin olla ”vanhallaan”
ja tuntuukin, että Heman vastuksiin kyllästyneenä jo 1.1.1896 erosi puolitoista vuotta tointaan hoidettuaan.

Esimiehen nuija siirtyi sitten maanviljelijä V.H. Holmströmin käsiin.

Kunnallislautakunnan esimiehen toimeen ryhtyi Kuggin jälkeen kanttori F.N. Sandberg, (Santavuori), joka toimi lisäksi kaikkien rahastojen, lainajyvästön ym. hoitajana
sekä hän toimeenpani veronkannot aina vuodesta 1887-1905, jolloin hän erosi esimiestoimestaan. Sen jälkeen ovat mainitut toimet jaettu useampiin käsiin.
Kunnan rahastoja alkoi hoitaa erityisesti valittu rahastonhoitaja.

V. Holmströmin esimiesaika oli hiljaista juoksevin asioiden hoitoa.

1.1.1899 esimieheksi tulleen opettaja Akseli V. Granqvistin (Hakosalo) toimikaudella aloitettiin kouluolojen kehityskausi. Alakylän ja Ylikylän koulut rakennetaan,
samoin Honkajärven. Tuorilaankin yritetään lujasti koulua, mutta siihen ei voitu suostua, ”koska siellä ei ole oppilaita kuitenkaan jatkuvasti” kuten pöytäkirjassa on merkitty.

Kunta oli jaettu aikaisemmin koulupiireihin, sillä edellytyksellä, että jokainen piiri rakentaisi itse koulunsa. Mutta jo Alakylän koulua suunniteltaessa huomattiin, että se on käytännössä
sopimatonta ja päätös koulupiirijaosta kumottiin 1900 ennen kuin sen perusteella oli mitään pantu toimeen.

Päätettiin, että koulut tehdään ”kunnan yhteisillä varoilla”.

Koulujen rakentamista jatketaan sitten 16.3.1903 valitun esimiehen kauppias Julius Österbyn aikana ja edelleen 31.5.1905 esimieheksi tulleen opettaja Juho Julius Pahkalan aikana.

Paljon kokouksia ja komiteoita sekä riitelemistä ovat kouluhankkeet vaatineet. Vanhimmista kouluista on Lammelan koulupaikan määrääminen ollut riitaisin,
ja rakennustoimissa Köörtilän koulu, jossa sovinto-oikeus on riitoja ratkonut.

Vuonna 1906 tulevat jälleen päivä järjestykseen köyhäinhoitoasiat. Väitetään, että kunta joutuu 17 piiriin jaettuna joutuu perin epätasaisesti ottamaan osaa köyhäinhoitorasitukseen,
ja ettei lapsille ja muillekin vakinaisesti hoitoa tarvitseville, ei piirien puolesta sitä anneta. Ohjesääntöjä muutetaan ja paikataan, mutta ajan virta vie kunnan yhdeksi huoltoalueeksi.

Marraskuun 18 päivänä 1906 kuntakokous antoi kunnallislautakunnalle tehtäväksi antaa ehdotuksensa piirijaon poistamiseksi.
Ehdotusta käsiteltiin 30.12.1907 ja miltei yksimielisesti piirijako poistettiin 1.1.1909 lukien.

18.12.1908 valittiin ensimmäinen köyhäinhoitolautakunta. Esimieheksi tuli kanttori F.N. Santavuori ja varalle maanviljelijä F.F. Kouhi. Näin oli saatu tämä parannus aikaan yksimielisesti.

Mutta vanha merikarvialainen ajatus ”ollaan entisellään” alkoi taas nostaa päätään. Alettiin rettelöidä ja riidellä ja esiinnyttiin siinä määrin sopimattomasti koeteltua ja kunnollista kuntakokouksen
esimiestä Pakkalaa kohtaan, että hän 29.12.1913 erosi toimestaan.

Puheenjohtajaksi valittiin kauppias H. Virtapuro, jolle toimen hoitaminen kävi ylivoimaiseksi.

Kesäkuun 13 päivänä 1914 valittiin puheenjohtajaksi maanviljelijä K.V. Dahlroos (Lehtojoki) , jonka tehtäväksi jäi asiain lopullinen selvittely.

Erikoisena piirijaon ajajana esiintyi joukko köörtiläläisiä opettaja O.A. Leväsen johdolla, jotka Haminaholman sahan silloin kuuluessa heidän piiriinsä olivat tietoisia siitä,
että heille tulisi sen vuoksi erikoisen pienet köyhäinhoitomaksut. Asiaa ajettiin harvinaisella kiihkolla ja kokouksissa esiinnyttiin häiriten ja räyhäävinä.

Kuntakokouksessa 30.6.1914, jossa pöytäkirjan mukaan käytti äänioikeuttaan 236 henkilöä, esittäen 116 valtakirjaa tehtiin päätös jakaa kunta uudelleen köyhäinhoitopiireihin.

Läänin kuvernööri kumosi kuitenkin päätöksen ja siitä alkaen huoltotoimi on ollut rauhallista työskentelyä.

Myöhemmin 1923-1927 on kunta varmistanut huoltotoimen rakentamalla kunnalliskodin ja mielisairaalan, jotka Harjun tilalla ovat työtä antavan maatilan yhteydessä
kehittymässä siihen, että osa menoista tulee tilan tuotoilla peiteyksi.

Satama tulolähteenä on kuntaa myös kiinnostanut.

Vuonna 1909 laadittiin erikoinen satamajärjestys maksutariffeineen, mutta J.V. Norrgårdin toiminimen valituksen johdosta koko järjestys kumottiin,
kun ei kunta vaan yksityiset omistavat satama-alueen.

Säästöpankin aikaansaaminen on myös pitkäaikaisen työn tulosta. Jo 1871 sen perustaminen oli ensi kerran esillä, mutta varovainen kunta siirsi asian lähes vuodesta toiseen
ja vasta liki 40 vuotta myöhemmin kunta on valmis 4.12.1909 perustamaan säästöpankin myöntäen sitä varten 1.000 mk.

Kun kunnilla oli oikeus kuntakokouksen ohella jättää osa asiain käsittelystä kunnanvaltuuston päätettäväksi, ryhdyttiin Merikarvialla sellaista valtuustoa puuhaamaan, varsinkin kun oli huomattu
kuntakokouksen tilapäisen osanottajajoukon aiheuttama päätöksien johdonmukaisuuden puute.

Valtuusto perustettiin lopullisesti kuntakokouksessa 29.9. 1911 rajunlaisen puoluetaistelun jälkeen. Jäsenten vaali suoritettiin kuitenkin jo kompromissin vallitessa, jolloin jäsenmäärä 33 jaettiin
kolmen puolueen kesken tasan eli kukuin sai 11 valtuutettua.

K.V. Dahlroosin esimieskausi sattui maailmansodan myrskyisiin vuosiin ja kesti vapaussodan yli vuoden 1918 loppuun.
Pöytäkirjoista näkyy mm, miten vaikeaa oli venäläisten vaatima lihan hankinta täällä olevalle sotaväelle.
Vihdoin 1917 kaikenlaisten elintarvikkeiden ja työttömyyden ahdistaessa alkoivat Merikarviallakin levottomat ainekset nostaa päätään ja kärjistää tilannetta.
Varsinkin vuoden loppu ja 1918 alku olivat kunnan taloudelle korkeajännityksen aikaa. Rahaa ei tahtonut saada mistään ja huutavia tarpeita oli kosolti.
Vaadittiin hätäaputöitä, ja sellaisina suoritettiin halon hakkuuta kunnan metsissä, joissa kurin puutteessa raiskattiin metsää paljon.

Maantiet olivat lumen ja jään tähden varsin vaikeat kulkea. Ainoa näkyvä aikaansaannos oli kunnan laiturirakennuksen alkuunpano, mutta sitä ei saatu valmiiksi.

25.1.1918 mellastava mieslauma kokoontui kunnanhuoneelle estäen valtuuston poistumisen kokouksestaan, ja pakottaen sen vaatimiinsa varatöiden teettämisiin,
räyhääjien sanelemiin palkkamääriin, joita kunnan talous ei olisi kestänyt.

Tällä valtuustolla ei ollut oikeutta lainan tekoon, jota vaadittiin ja kuntakokouksen lujaotteinen puheenjohtaja K.V. Dahlroos säännösteli rahojen käyttöä.
Eikä tuo kiristämällä vaadittu päätös tullut koskaan täytäntöön pannuksi.
Se, kuten moni muukin harkitsematon päätös jäi vain paperille, kun vapaussota alkoi, eikä sellaisiin enää myöhemmin palattu.

Vuoden 1918 pöytäkirjat kokousten pöytäkirjat koskevat vapaussodan ja elintarvikeasian käsittelyä.

Itsenäisyytemme alkuvuosina alettiin kunnassa ripeä rakennustoiminta.
Sairaalaa varten päätettiin rakentaa oma talo 2
9.9.1919 ja lääkärin asunto 3.4.1920. Molemmat pantiin ripeästi pystyyn.
Heti sen jälkeen kunnalliskoti ja mielisairaala.

Hanketta toteuttivat kunnan silloiset nimekkäimmät edustajat K.V. Dahlroos puheenjohtajana ja jäseninä F.F. Kouhi. J. Aitasalo ja V. Starck.

Varsin monipuolisen harkinnan tulos oli kunnalliskodin sijoittaminen Harjun tilalle. Aluksi ostettiin siihen tarkoitukseen Holmströmin talo Alakylästä
ja nuorisoseuran omistama Suvantolan palsta rakennuksineen, jossa kunnalliskoti sijaitsi 6 vuotta.

Sitten ostettiin Erkkilän talo, jonka tontille oli aikomus uusi kunnalliskoti tulla. Erkkilän rakennuksia käytettiin väliaikaisena mielisairaalana, mutta eräs hoidokki sytytti talon palamaan
ja koko rakennusryhmä tuhoutui vuonna 1920.

Harjun tilan uutta ja upeata päärakennusta käytettiin vapaussodan jälkeen tilapäisenä lastenkotina, mutta tulipalo tuhosi senkin syksyllä 1919.

Ja vihdoin 6.3.1921 kunnanvaltuusto päätti rakennuttaa kunnalliskodin Harjun tontille, jossa jäljellä olevia talousrakennuksia ja tilan viljelyksiä katsottiin voitavan
menestyksellä käyttää sopivana työkykyisten potilaiden työmaana.

Vuonna 1928 valtuusto päätti rakennuttaa Kasalan ja Kuvaskankaan piireihin koulutalot.
Kasalaan rakennettiinkin 1930 suurehko koulutalo, mutta Kuvaskankaalla alkoi sitkeä riita paikasta, jonka vihdoin 1935 korkein Hallinto-oikeus ratkaisi, mutta riidanhaluiset henkilöt
saivat taas 23.11.1937 valtuuston muuttamaan koulupiirin rajoja ja näin muka uuden tilanteen synnyttyä hallinto-oikeuden päätöksen velvoituksen lakkaamaan.

Jonkinlaisena työttömyyden nimissä esiin tulleena asiana on vuodesta 1927 alkaen jatkuvasti kunnossapidetty ns. rantatietä ja yhä uudelleen ja uudelleen yritetty saada sitä valtion huostaan.
Vuosittain on lähetystö pariin kertaankin ollut Helsingissä yrittämässä sitä valtion haltuun, mutta tuloksitta.

Vuonna 1931 alkoi työttömyyttä ja pulaa ilmetä kunnan alueella. Hätäaputöinä valtion varoilla ryhdyttiin rakentamaan Tuorilasta Satamaan johtavaa maantietä II luokan tieksi.
Kustannusarvio oli yli 1 miljoonaa markkaa. Samaan summaan nousi valtion toimesta Merikarvian satamaan johtavan laivaväylän syventäminen hätäaputyönä.

Yhtenä tämän ajan työttömyyttä poistavana yrityksenä on vuosien 1932-1937 aikana Harjun tilalle myönnetty huomattavia rahaeriä uudisraivaukseen, joissa pahimman työttömyyden aikana
kunnalliskodin työvoiman lisäksi on myös pelloilla palkattua työvoimaa. Harjun tilalla onkin huoltolautakunnan esimiehen maaviljelijä Arvid Tommilan ja työnjohtaja Frans Mattilan suunnitelmien
mukaan kauniita suoraviivaisia viljelysmaita hyvine teineen.

Erikoisen maininnan ansaitsevat raivauksilta nostetuista kivistä rakennetut kilometrimäärin nousevat kiviaidat, jotka vastaista hyötyä silmällä pitäen on pystytetty viljelysten ympärille.

Vuoden 1934 aikana rakennettiin Koittankosken piiriin supistetulle koululle oma talo. Koulujen kattamista tulenkestävällä aineella on valtuusto viime vuosina harrastanut.
Vuonna 1937 katettiin Sataman koulu galvanoidulla pellillä ja Tuorilan koulun rakennukset sementtitiilillä vuonna 1938.

Myös sairaala ja lääkärintalo on varustettu tulenkestävällä katolla ja kaikki nämä rakennukset ovat laudoitettu ja maalattu siistiin kuntoon.

Syvimmän vaon kunnallisen toiminnan saralle ovat vuoden 1918 jälkeen jättäneet maanviljelijä F.F. Kouhi, J.O. Rikalainen, Jussi Viertola, K.V. Lehtojoki, Arvid Tommila, T.J. Veikkola,
Julius Aitasalo, Väinö Mattila sekä opettajat O.A. Levänen ja A. Hakosalo, työmies Jussi Kalliomäki ja kalastaja H. Mäkilehto, joilla kaikilla on pitkä ja monipuolinen työmäärä kuntamme hyväksi.

Kuntakokouksen esimiehet:
Antti Ahlström, maanviljelijä 1.12.1868
Gustaf Nyholm, kirkkoherra 1.12.1871
J.F. Leineberg, kansakoulunopettaja 7.3.1877
Viktor Knuussi, maanviljelijä 7.3.1889
J.F. Leineberg, kansakoulunopettaja 7.3.1892
G.A. Heman, rovasti 1.6.1894
V.H. Holmström, maanviljelijä 1.1.1896
A.V. Granqvist (Hakosalo) 1.1.1899
Julius Österby, kauppias 16.3.1903
Juho Julius Pahkala, kansakoulunopettaja 31.5.1905
Herman Virtapuro, kauppias 29.12.1913
K.V. Dahlroos (Lehtojoki) 15.5.1914 ja hän oli toimessa siihen saakka, kun kuntakokoukset loppuivat 1918.


Kuntakokouksen varaesimiehet:

Johan Norrgård, maanviljelijä 1.12.1868
Henrik Nordlund, kirkonvartija 1.12.1871
F.V. Gustafsson, kauppias 7.3.1877
H. Munck, räätäli 7.3.1881
E. Österby, kauppias 7.3.1883
F.N. Sandberg, lukkari (Santavuori) 7.3.1886
Vihtori Knuussi, maanviljelijä 14.3.1887
F. Eerik Rosnell, maanviljelijä 7.3.1889
J.J. Pahkala, kansakoulunopettaja 1.1.1905
Iisak Virtanen. puuseppä 1.7.1905.
J.O. Rikalainen, maanviljelijä 1.1.1908
Vilho Laiho, räätäli 17.1.1908
Aug. Huhtinen, apteekkari 1.1.1917 ollen toimessa vuoden 1918 loppuun.

Kunnallislautakunnan esimiehet:

Juho Kuggi, maanviljelijä 1.12.1868
F.N. Santavuori, lukkari 1.1.1887
A.V. Hakosalo, kansakoulunopettaja 1.7.1905
J.O. Rikalainen, maanviljelijä 20.7.1908
A.V. Hakosalo, kansakoulunopettaja 13.8.1912
A.V. Hakosalo, kansakoulunopettaja 1.1.1917
Artturi Rosnell, maanviljelijä 1.8.1918
Jussi Viertola, maanviljelijä 1.1.1919-1933
J.O. Rikalainen, maanviljelijä 1.1.1934-38
J.H. Mäkipuro, maanviljelijä 1.6.1938 ja edelleen 1940 on toimessa.


Kunnallislautakunnan varaesimiehet:

Juho Ahlström, maanviljelijä 1.12.1868
Juho Uusitalo, maanviljelijä 1.1.1872
E. Österby, kauppias 1.1.1881
Robert Österby, maanviljelijä 1.1.1884
K. E. Vesanen, nahkuri 1.1.1902
F. Erik Rosnell, maanviljelijä 1.1.1908
Eelis Toukola, kauppias 11.11.1916
F.F. Kouhi, maanviljelijä 1.1.1919
J.O. Rikalainen, maanviljelijä 1.1.1931
Arvid Tommila, maanviljelijä 1.1.1934 ja edelleen vuoteen 1940.

Kunnanvaltuuston puheenjohtajat rinnan kuntakokousten kanssa 1912-1918.

J.J. Pahkala, kansakoulunopettaja 1.1.1912
Vilho Laiho, räätäli 1.1.1914
Akseli Hakosalo, kansakoulunopettaja 1.1.1915
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1916
J.O. Rikalainen, maanviljelijä 1.1.1917 - 1918

Kunnanvaltuuston varapuheenjohtajat:

A.V. Hakosalo, kansakoulunopettaja 1.1.1912
Herman Virtapuro, kauppias 1.1.1913- 1914
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1915
J.J. Pahkala, kansakoulunopettaja 1.1.1916
K.V. Vesanen, nahkuri 29.1.1916
H.E. Wegelius, rovasti 3.7.1917
Herman Virtapuro, kauppias 1.1.1917
Vilho Laiho, räätäli 30.4.1917-1918

Täysivaltaisen kunnanvaltuuston puheenjohtajat:

A.V. Hakosalo, kansakoulunopettaja 1.1.1919
Ville Pohjola, työmies 1.1.1920-1921
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 22.11.1921
J.O. Rikalainen, maanviljelijä 1.1.1922
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1923-1924
K.V. Lehtojoki, maanviljelijä 1.1.1925-1926
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1927-1928
K.V. lehtojoki, maanviljelijä 1.1.1929-1930
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1931-1938
P. Kyläkoski, kansakoulunopettaja 1.1.1939-

Kunnanvaltuuston varapuheenjohtajat:

Ville Pohjola 1.1.1919
A. Järvisalo, maanviljelijä 1.1.1920
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1921
Arvid Tommila, maanviljelijä 22.11.1921
Eemil Nieminen, kaupanjohtaja 1.1.1922
Jussi Kalliomäki, työmies 14.10.1922-1930
P. Kyläkoski, kansakoulunopettaja 1.1,1931
Oskari Pitkäranta, maanviljelijä 1.1.1935-1936
O.A. Levänen, kansakoulunopettaja 1.1.1939
Lauri Perähannu 17.1.1939.

Vuodesta 1916 on erityinen kunnankirjuri ollut vakituisesti kunnan palveluksessa.
Tointa ovat hoitaneet opettaja J.J. Pahkala, opettaja A. Hakosalo, opettaja P. Kyläkoski,
maanviljelijä Artturi Rosnell ja vuodesta 1922 alkaen kunnankirjuri Hemminki Hakasalo.

Kunnassa toimivat kansakoulut ovat saaneet oman koulutalon seuraavassa järjestyksessä:

Ylikylän koulu 1897
Alakylän koulu 1902
Köörtilän koulu 1904
Riispyyn koulu 1907
Honkajärven koulu 1908
Lauttijärven koulu 1910
Lammelan koulu 1914
Tuorilan koulu 1918
Sataman koulu 1924
Kasalan koulu 1930
Koittankosken koulu 1934
Kuvaskanaan koulu 1939
Peipun koulu oli 1956 vuokratiloissa.

Ahlströmin koulu
Kasalassa yksityisten ylläpitämä ruotsinkielinen koulu.


Miinat paukkuvat Halluskärin väylällä

Halluskärin väylän syventäminen on päässyt kunnialliseen alkuun, kertoo lehti heinäkuussa 1956. Ruoppaaja on ryhtynyt syventämiseen.
Kun väylällä on suuria kiviä, joille ruoppaaja ei voi mitään, niin anottiin puolustuslaitokselta vanhoja miinoja käytettäväksi kivien räjäyttämiseen.

Lupa saatiin ja räjäytyksiä suorittamaan saapui kapteeniluutnantti Antti Näsi parin sammakkomiehensä kanssa. Ruoppaajan kapteeni Bäck esitteli
vieraille ruoppaajan toimintaa kunnanhallituksen jäsenille ja insinööri Koljoselle tie- ja vesihallitukselta ja insinööri Savisaarelle
Turun tie- ja vesirakennuspiiristä sekä maakuntaliiton toiminnanjohtaja Leo Rimpiselle.

Jalkapallo-ottelu Köörtilän Kiri vastaan Merikarvian Jalkapalloilijat päättyi 4-5. Peli pelattiin Köörtilän kentällä. Jo kahden minuutin kuluttua Tuulivaara laukaisi Kirille 1-0.
Heikki Henriksson tasoitti pelin 1-1. Vapaapotkusta jälleen Tuulivaara vei Kirin 2-1 johtoon. Henriksson tasoitti 2-2.
Santanen vapaapotkusta vei Kirin jälleen johtoon 3-2. Toisen puoliajan jälkeen kohta Santanen vei Kirin jo 4-2 johtoon.
Henriksson kavensi ja Jukka Kulosaari tasoitti pelin 4-4-. Voittomaalin laukoi Jukka Kulosaari 5-4.
Kirin Tuulivaara palkittiin kentän parhaana ja Kirin paras oli M. Santanen ja Merikarvian Heikki Henriksson.

Nuortenniemi
Kirkkovaltuusto päätti viime syksynä ostaa Trolssista tontin seurakunnalle leirikodiksi. Heti kaupanteon 1955 jälkeen ryhdyttiin talkoovoimin toimenpiteisiin pappilan vanhan vilja-aitan siirtämiseksi tontille,
jonka nimeksi tuli Nuortenniemi. Myös pienen saunan rakennustyöt pantiin alulle. Aittarakennuksesta on tullut varsin viihtyisä majoitusrakennus.
Kirkkovaltuusto päätti ryhtyä kevytrakenteisen päärakennuksen tekoon. Harjannostajaisia pidettiin, jota reipasotteinen Bruuno Peltoniemen urakkaporukka on tehnyt.

Merikarvian Palloilijat-Köörtilän Kiri pelasivat ystävyysottelun keskisukentällä. Kiri voiti 1-0. Kirin A. Levänen sai parhaan pelaajan palkinnon.

Merikarvian kunnan yleisurheilumestaruuskilpailut kilpailtiin keskusurheilukentällä elokuussa 1956.
Eniten osanottajia oli alle 15 v. poikien pituushypyssä, peräti 16. Kaikkiaan osanottajia oli 63 ja yleisöä 450 henkeä. Into ja Mars selvisivät erinomaisesti järjestelyistä.
Olavi Jakonen ja Paavo Hirsimäki menestyivät monessa lajissa hyvin. Elias Santa voitti kaikki alle 15 v. kolme lajia. Yleisen 100. parhaat olivat Kauko Välimaa, Touko Kylvö ja Veikko Pohjola.

800m parhaat olivat Myllykallion veljekset. Yleisen pituuden paras Heikki Vanhatalo hyppäsi 597, toinen Touko Kylvö 587 ja kolmas Veikko Pohjola 585.
Alle 18 v 100m parhaat olivat Altti Välimaa, toinen Seppo Haukoranta ja kolmas Uolevi Uusitalo.
Alle 18 v. pituuden paras oli Olavi Jakonen 577, toinen Kalevi Liutala 561 ja kolmas Uolevi Uusitalo 553.
Alle 15 v. pituuden paras oli Elias Santa 521, toinen Lauri Hakosalo 507 ja kolmas Raimo Vuorinen 499.
Elias Santa voitti 60 m ajalla 8,0, toinen Raimo Vuorinen 8,2 ja kolmas Aimo Hill 8,4.
Elias Santa voitti myös kuulantyönnön, toinen Veikko Tarkkio ja kolmas Raimo Vuorinen.
Naisten nopein 60 m juoksussa oli Sylvi Haanpää ajalla 9,0 ja pituudessa 410.

Merikarvian Kotiseutu ja museoyhdistyksen vuosikokous pidettiin kunnantalolla 1.8.1956.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Hanna Alho ja sihteeriksi Hilja Laakso.
Johtokuntaan valittiin Hanna Alho, J.H. Mäkipuro, Hilja Laakso, Hilkka Ojala, Toivo Kuusinen.
Varalle Aihe Lastu ja Aino Venho sekä Leila Säynäjärvi.
Pj. Hanna Alho, varapj Toivo Kuusinen, sihteeriksi Helga Laakso ja rahastonhoitajaksi Hilkka Ojala.

Lauttijärven Lukon omalla kentällä yleisurheiltiin elokuussa 1956. Paavo Hirsimäki oli mestari kiekossa, kuulassa ja keihäässä, 3-loikassa ja kolmas pituushypyssä.
Pituushypyn paras oli Yrjö Lounasvaara 598, toinen A. Myllykallio 597 ja kolmas Paavo Hirsimäki 593. Torsti Peltoniemi voitti seipään tuloksella 300

.Köörtilän Kiri-MePa 5-3. Peli pelattiin Köörtilän kentällä. elokuussa 1956. Pyttykerho palkitsi parhaana T. Alangon Kiristä kentän parhaana ja Jukka Kulosaaren MePasta ja Kiristä Seppo Vainion.

Tulvakokous Vassalla
Valtakunnallinen asutusliiton Merikarvian yhdistyksen johtokunta kokoontui 2.9.1956 Viljo Salon luona, jossa Vassan asutusalueen asukkaat keskustelemaan tulvatilanteen aiheuttamista
vahingoista ja tulvien estämisestä. Jätettiin anomus Tampereen maanviljelysinsinööripiirille, että sen toimesta kaivettaisiin tulvajuova estämään Merikarvianjoen alajuoksulla aiheutetut tulvat.

Lauttijärven Lukko-Siikaisten Sisu 221-128 pistettä.

Kilpailu suoritettiin kolmejäsenisin joukkuein. Kisattiin Siikaisten Säästöpankin lahjoittamasta kiertopalkinnosta, josta kisataan myös pesäpallossa, hiihdossa ja maastojuoksussa.
Yrjö Lounasvaara voitti 100 m ajalla 12,2. Myllykallion veljekset voittivat 400 m. Kaarlo Linden Siikaisista voitti 3000m. Paavo Hirsimäki voitti kuulan ja keihään ja oli toinen kiekossa.
Pituudessa A. Myllykallio voitti 594, toinen J. Sulkava Siikainen 590 ja kolmas Y. Lounasvaara 585.

Yhteiskoulun joukkue pelasi MePaa vastaan. Yhteiskoulu johti I puoliajan jälkeen 2-0, mutta koko ottelu meni tasapeliin 2-2.

Kaatuneiden muistomerkin paljastusjuhlaa vietetään 30.9.1956 eli Mikkelinpäivänä. Kenttäpiispa Johannes Björklund saarnasi ja piti muistomerkin paljaspuheen.
Rovasti V. Raitala ja kirkkoherra T. Innola mukana..

Merikarvian kunnan kansakoulujen yleisurheilukilpailut pidettiin keskuskentällä 17.9.1956. Paras koulu oli 3-otelussa Köörtilän koulu saaden kiertopalkinnon Ylikylän ollessa toinen.
Paras tytöistä oli Marjatta Lahnaviiki Köörtilästä ja nuorimmista tytöistä Marja-Sisko Tarkkio Lankoskelta.
Vanhimmista pojista paras oli Pertti Tähkäpää Ylikylästä ja toinen Unto Aittamäki Riispyystä ja kolmas Aimo Hill Köörtilästä.
Nuorempien poikien paras oli Tero Koivisto Peipusta, toinen Altti Leutonen Satamasta.

Yhteiskoulun urheilukilpailut 3-ottelussa 60m juoksu, pituushyppy ja 3,6 kg kuulantyöntö lajeina. Kalevi Liutala oli paras: 60 m juoksu 7,4, pituushyppy 605 ja kuulantyöntö 17,18.

Poikien 3-ottelun parhaat olivat Kalevi Liutala, toinen Matti Viikilä, kolmas Pekka Vihervuori, neljäs Heikki Henriksson ja viides Lauri Hakosalo, kuudes Unto Nieminen, seitsemäs Pekka Salmi,
kahdeksas Jorma Venho, yhdeksäs Veikko Heikkilä ja kymmenes Teuvo Leutonen
.
60 m paras oli Kalevi Liutala 7,4, toinen Matti Viikilä 7,4, kolmas Pekka Vihervuori 7,5, neljäs Lauri Hakosalo 8,0, viides Heikki Henriksson 8,1, kuudes Veikko Heikkilä 8,2,
seitsemäs Hannu Puistonen 8,2, kahdeksas Unto Nieminen 8,3, yhdeksäs Jukka Kulosaari 8,3, kymmenes Heikki Hakosalo 8,3, yhdestoista Teuvo Leutonen 8,3 ja kahdestoista Jorma Venho 8,3.
Pituuden voitti Kalevi Liutala 605, toinen Matti Viikilä 559, kolmas Jorma Venho 538, neljäs Pekka Vihervuori 526 ja viides Lauri Hakosalo 525, kuudes Heikki Henriksson 495,
seitsemäs Pekka Erkkilä 485, kahdeksas Unto Nieminen 480, yhdeksäs Lasse Kivikanta 478 ja kymmenes Heikki Hakosalo 476.
Kuulantyönnön paras oli Kalevi Liutala 17,18, toinen Matti Viikilä 15.22, kolmas Pekka Vihervuori 14.27, neljäs Pekka Salmi 13.82 ja viides Heikki Henriksson 12.62.

Tyttöjen paras oli Marja-Leena Kalaranta, toinen Tuula Tuomi, kolmas Soili Mikkola, neljäs Marjatta Aittamäki, viides Eeva Kuusinen, kuudes Anna-Liisa Nieminen, seitsemäs Arja Aalto.

Yhteiskoulun yksilölajien mestaruuskilpailuissa yli 15v 100m voitti Kalevi Liutala 12,2, pituuden Kalevi Liutala 580, korkeus Kalevi Liutala 160.
Alle 15 v. 100m voitti Lasse Kivikanta 13,2, toinen Jorma Venho 13,5 ja kolmas Lauri Hakosalo 13,5.
Pituuden voitti Jorma Venho 515, toinen Lauri Hakosalo 512 ja kolmas Lasse Kivikanta 512. Alle 15 v. korkeuden voitti Kari Vihervaara 150.

Keskuskoulun urakka annettiin rakennusliike A. Maliselle Raumalle 73,9 miljoonan markan urakkasummalla.
Ylikylän pohjoisen piirin kaksi-opettajaisen koulun rakennustyöt annettiin urakoitsijaryhmälle Viljanen, Anttila
ja Elovaaralle 17.700.000 mk. urakkasummalla.

Uuteen säästöpankkitaloon siirtyvät mm Merikarvian kirjakauppa, K.G. Häyrisen liike ja Merikarvian Leipomon liike.

KOP:n Merikarvian konttori 40-vuotias 1956

3.11.1956 täyttää KOP:n Merikarvian konttori 40-vuotta. Merikarvia on tunnettu kalastus- ja satamapaikkana. Puutavarakauppa on suurta. Liiketoimia täällä ovat harjoittaneet lähes yksinomaan
talonpoikaista syntyperää olevat suomalaiset yrittäjät. Halkojen ja veistetyn puutavaran kauppa kukoisti täällä.

Vuonna 1889 perustettu KOP oli perustettu tukemaan nousevaa suomalaista talouselämää, joten oli ymmärrettävää, että tänne haluttiin KOP perustaa.

Vuonna 1910 tehtiin vakava yritys perustaa tänne pankki kuntakokouksessa, joka valtuutti kauppiaat Fabian Peltolan ja Herman Virtapuron tätä asiaa hoitamaan.
Käännyttiin 18.1.1910 päivätyllä kirjeellä KOP:n johtokunnan puoleen pyynnöllä, että he perustaisivat tänne konttorin. Se ei vielä johtanut tulokseen.
Merikarvian konttori perustettiin 3.11.1916, se avasi ovensa, se oli 43 konttori, siis varsin aikaisin se saatiin Merikarvialle.
KOP:lla oli 1956 kaikkiaan 260 konttoria, joten ikäsarjaan Merikarvian konttori kuului.

Konttorin ensimmäinen esimies oli kauppias Fabian Peltola, joka toimi tässä toimessa kuolemaansa saakka eli vuoteen 1929.
Hänen apunaan toimi prokuristi Elin Pettersson, joka puolestaan oli pankin palveluksessa vuoteen 1938 saakka ja senkin jälkeen
pankin valvojana kuolemaansa saakka vuoteen 1944 saakka.

Dir.mus. W. Heikki Vaihinen toimi pankin konttorinjohtajana 1929- 1949 eli 20 vuotta. Hänet tunnettiin paikkakunnalla todellisena musiikki miehenä.
Vaihisen jälkeen vuonna 1949 toimi johtajana maatalousteknikko Aarre Salokoski, jonka jälkeen johtajaksi kutsuttiin pankinjohtaja Lauri Jortikka, joka kannakselaisena
otti osaa innokkaasti pitäjämme karjalaisten rientoihin. Vuodesta 1954 lähtien konttorin esimiehenä on ollut metsänhoitaja Eero Ellilä.
Vakinaisina virkailijoina Eli Petterssonin jälkeen ovat toimineet vuodesta 1938 alkaen Maija Riihivaara.
Konttorin valvojina ovat toimineet mm F.F. Kouhi, kauppiaat N.V. Rantala ja Juho Merimaa, jotka olivat tässä työssä noin 25 vuotta.
Pitkäaikaisia valvojia ovat olleet H.A. Ylinentalo, Julius Aitasalo, Eenokki Raijas, kunnanlääkäri Artturi Mikkonen, taloustirehtööri J.A. Rikalainen
sekä Kosti Kouhi, Pekka Kyläkoski, piiriesimies Yrjö Ojantakanen, Heimo Sevio, Arwid Tommila, W.H Vaihinen. Pekka Kyläkoski oli valvojana 27 vuotta
ja Arvid Tommila 24 vuotta.

Säästöpankin talossa avajaiset lokakuun viimeisenä päivänä 1956. Upea kivirakennus on tilavuudeltaan 3.150 m3.
Tlaon piirustukset on tehty Maaseudun keskusrakennustoimistossa Helsingissä, missä yleispiirustukset on valmistanut arkkitehti A. Hämäläinen,
pääurakoitsijana Ahti A. Ahtolan rakennusliike Porista, sähköurakkatyöt on tehnyt Urho Tuominen Oy Porista, vesi- ja lämpöurakoitsijana on ollut
Vesijohtoliike Huber Porista ja maalaustyöt Porin Maalaamo
.
Talon liikehuoneistot ovat vuokranneet A.B Salan Kirjakauppa, K.H. Häyrisen Siirtomaatavaramyymälä ja Inkeri Lehtosen Leipomon myymälä. Lisäksi talossa on
hammaslääkärin vastaanottotilat. Asuinkerroksessa on viisi asuinhuoneistoa ja ullakolla suuri sauna pyykkitupineen ja kuivausvintti.
Kellarikerroksessa ovat liikkeiden varastot. pankin arkistoholvi. kaksi askarteluhuonetta ja tilava autotalli.

Merikarvian Säästöpankki myi vanhan toimitalonsa, joka toimi vuonna 1930 rakennetussa talossa.

Merikarvian Säästöpankin isännistön kokous pidettiin pankin uudessa toimitalossa. Kokouksen puheenjohtajana toimi maisteri Artturi Rinne.
Toimitusjohtaja Esko Sipilä esitteli isännille uudet tilat. Isännistöön valittiin uusittujen sääntöjen perusteella 21 isäntää. uusiksi isänniksi tulivat
Juhani Aitasalo, Aulis Haapaniemi, Antti Marttila, Lennart Appelö, Eino Kukko, Lauri Nieminen.
Edesmenneen Oskari Pitkärannan tilalle valittiin Aarno Pitkäranta. Eino Mäntylahti valittiin jatkamaan isäntänä.
Hallitukseen valittiin J.H. Mäkipuro, valittiin jatkamaan Eino Mäntylahti ja varalle Jussi Pitkäranta.

Merikarvian Osuuskassan syyskokous pidettiin kassa toimitalossa 28.11.1956. Kokouksen avasi hallintoneuvoston puheenjohtaja Viljo Yli-Kerttula.
Julius Viertola valittiin kokousta johtamaan ja sihteeriksi tuli Erkki Itäkylä. Kassan johtokunnan puheenjohtaja Lauri Laurila kiitti kassa perustajajäsentä
Oskari Rimpirantaa hänen ansiokkaasta työstään yli kolmenkymmenen vuoden toiminnasta kassan hyväksi.
Rimpiranta kutsuttiin johtokunnan kunniajäseneksi.
Toiminnanjohtaja Eira Koskenniemi piti talouskatsauksen.
Hallintoneuvostoon valittiin erovuoroisista jäsenistä edelleen J.A. Salmi, Aarne Lahdenvaara, Tuomas Toivola Frans Laine, Jalmari Veneranta,
sekä uusiksi jäsenuksi Selma Ala-Knuussi, Aini Uustalo, L. Koskenkorva ja Tauno Salminen.
Toiminnanjohtaja A. Harsu esitti katsauksen talouskehityksestä.

terveisin Virpolasta

Erityisen mielenkiintoisaa on lukea kunta- ja kotiseutuvaikuttaja K.V. Lehtojoen kirjoitukset.
Mielestäni hänen elämäntyötänsä pitäisi jotenkin postuumisti vielä huomioida.
Päivitetty 24.3.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä