Perinnetarinoita ja runoja
Köörtilän perinnetaulu kertoo kylän ja sataman historiaa
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1972
» Pärske, Popoffit tulivat Uhtualta Merikarvialle. Kumpikin rakensi ydinkeskustaan upeat kauppatalot.
» Pärske, 200-vuotias Ala-Knuussin sukutila
» Pärske, Anna-Liisa Hakosalo
» Pärske, Juhannusaatto luodossa, kirjoittanut Akseli Tiera
» Pärske, Ylikylän uusi koulu
» Pärske, Kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoittama hieno historiallinen kuvaus:
» Pärske, Sastamalasta hiukkasen
» Pärske, Unissasaarnaaja Anna Rogel
» Pärske, Juho Merimaa oli toiminnan mies!
» Pärske, kaikessa sitä ollaan
» Pärske, J.O. Rikalainen oli yksi oman aikansa vaikutusvaltaisista merikarvialaisista.
» Pärske, Aku Tiera, Juhannustunnelma 1901
» Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
» Pärske, Ollinmäki
» Pärske, Merikarvian kivimiehistä
» Pärske, Pauli Riihivaara muisteli 2.1.1983 partiotaivaltaan
» Pärske, Lauttijärven Lukko (LaLu)
» Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS
» Pärske, Myllykallion Pentin urheilumuistelot 1945-49
» Pärske, FM Olli A. Laurila: Sukuni tarina
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1982
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1981
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1980
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1979
» Pärske, Merikarvan kunnallislehti 1978
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1977
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1976
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1975
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1974
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1973
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1971
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske. Merikarvian kunnallislehti 1968, päätoimittaja Esko Sipilä
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1965
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1964
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1961
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1955
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1954
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1953
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Merikarvia kokoomushistoriaa
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Alakylän nuorisoseura
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Lankosken kansakoulu
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Satamaa yritettiin kehittää voimallisesti
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Merikarvian satama
» Pärske, Yhteiskoulu saa ensimmäisen koulun sisällä toimivan urheiluseuran
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
» Pärske, Akseli Hakosalon puhe
» Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1976

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1976

Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1976

Päätoimittaja Esko Sipilä
Kunnanlääkäri Risto Peltola
Hammaslääkäri Georg Strömberg
Eläinlääkäri Aune Vanhatalo
Kunnanjohtaja Olavi Järvinen
Kunnansihteeri Lea Nurminen
Kunnaninsinööri Heikki Hakosalo
Kirkkoherra Paavo Sillanpää
Terveystarkastaja Pentti Vettenranta
Oikeusavustaja, varatuomari Lauri Hakosalo
Kansalaisopiston rehtori Erkki Näsi
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antti Karipalo
Nimimerkki Merikarvian historiakirjaa selannut alkoi julkaista uudesta historiakirjasta 10 kysymystä lukijoiden mietittäväksi
Vastaukset olivat heti samassa lehdessä eri sivulla tarkastettavissa. Kysymykset laati Lauri Hakosalo
Venerannan Sampan sauna ja veneverstas paloivat Bergourassa.

Arto Varjonen esitteli lukijoille Matti A. Pitkäsen valokuvateosta, jossa oli kuvia Ouran saaristosta ja Venerannan kalastajista.
Lukko jatkoi lentopalloilun parissa vuoden 1976 aikana innokkaana ja tuloksellisena.
Oikeusavustaja kirjoitti koirakurista.
Kansalaisopisto alkoi 12.1.1976 rehtori Erkki Näsin laatiman työjärjestyksen mukaan. Yrittäjäkurssi alkoi. Kokoustekniikan kurssi.
Palokunnalla oli 20 hälytystä 1975.
Reima-Pukine aloitti. farmarihousut ja farmarihameet sekä poikien puserot tuotteina.
Vuonna 1975 myönnettiin rakennuslupia 131.
Kuljetuspalveluksia tarjosi Laaksonen, 29900 Merikarvia. Uusi alkava liikeyritys.
Maanviljelijä Juhani Julius Aitasalo, s. Merikarvialla 29.12.1917, kuoli 27.12.2075 Caracasissa Venezuelassa.
Juhani Aitasalosta hautauksesta oli kirjoitus lehdessä 22.1.1976. Juhania oli saattamassa melkein täysi kotikirkko saattoväkeä.
Juhani oli arvostettu maatalousasiantuntija. Aitasalossa vietettiin muistotilaisuus.
Kunnan asuntotuotanto-ohjelma kertoi, että 244 uutta asuntoa valmistuu 1976-1980 Merikarvialle.
Aika kaikella, kaikki ajallaan. Paikka kaikella ja kaikki paikallaan opasti oikeusavustaja jutussaan.
Talven jääkiekkosarjat alkoivat. Kaukalon kolinaa kirjoitti E.N. eli Erkki Näsi.
Krookanlahden vesi on parantunut. Purkuvedet hallinnassa.
Varkaudet ovat lisääntyneet, kertoi nimismies Tapio Tammi.
Merikarvian vesitornista neuvotellaan
Museoviraston 22. kansanperinteen keruukilpailu. Nyt tutkitaan mm elokuvia, kelloja, puukaukaloita ja muurahaisten munittamista.
MeSA sai kaksi piirinmestaruutta. Osmo Ala-Honkola ja joukkue: Ala-Honkola, Veli Viertola ja nuori Pentti Snygg.
Paikkakunnan leijonat viettivät valtakunnallista Lions-viikkoa. Lions clubin perustajana pidetään täällä toimittaja Robert Kohvakkaa.
LC perustettiin tänne 25.5,1964. Itsenäisyyspäivänkynttilät sytytettiin sankarihaudalle.
Pienpalloilukenttä suunnitteilla Paavo ja Evy Huhtiselta ostetulle noin hehtaarin alueelle Markku-nimiselle tilalle.
Valtuusto sai entiset puheenjohtajat. Antti Karipalo johtaa ja I vpj. on Frans Lindroos ja II vpj. Pentti Ylitalo.
Alakylän Uusjako puhuttaa.
Kosti Kouhi kuoli 1.2.1976. Hän oli syntynyt 13.9.190 Merikarvialla.
Tehtailija Kosti Kouhin hautauksesta kirjoitti lehti 19.2.1976. Kouhi hautaukseen osallistui kirkossa satoja paikkakuntalaisia.
Muistotilaisuus pidettiin Kouhilla.
MeSA sai uuden puheenjohtaja Arto Varjosen jälkeen. Hän on opettaja Hannu Virtomaa.
Virtomaa hoiti upeasti ampumaseuran asioita ja hänet nimitettiin vuosien jälkeen ansiokkaan kautensa päättyessä seuran kunniapuheenjohtajaksi.
Ravintola Fyyri, vanha iloinen Fyyri on jälleen auki. Tanssitaan keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin.
Teollisuusalueen pumppaamo valmistumassa.
Postinhoitaja Aini Santola kiitti 45 vuotisesta työrupeamastaan ja siirtyi oloneuvosten joukkoon.
Nuorisolautakunta järjesti diskokuljetuksia.
Vesipula on pahentunut Tuorilassa. Vesitorniurakasta jatkuvat neuvottelut.

98 vuotta täytti 20.2.1976 Sanna Liisa Ruohomäki os. Erkkilä Köörtilässä.
Laturetki hiihdettiin 29.2.1976.
Reserviupseereilla oli vilkas toimintavuosi. Kerhon pj. Aarni Vuola Siikaisten apteekkari.
Merikarvian Naisvoimistelijoiden puheenjohtajaksi opettaja Kristiina Palokangas.
Kansalaisopistossa alkoi Puosukurssi.
MeSA n laskiaistanssit pidettiin Granada yhtyeen soitannolla.
Vesi tuli jo Tuorilaan. Uusi kaivo valmistui laskettua aikaisemmin, kertoi rakennusmestari Torsti Peltoniemi.
Navigaatioseura suunnitteli uusia rannikkoreittejä kesäksi.
Merikarvian Lions Clubin tuulimyllyidea toteutumassa presidentti Pentti Riihiahon johdolla Pohjatalon mäelle,
kirjoitti lionsihteeri Lauri Hakosalo. Tuulimyllytanssiaiset Fyyrissä mm hankkeen rahoittamiseksi.
92 vuotta täytti 3.3.1976 Hilda Vilhelmiina Viertola os. Uusi-Kuggi köörtilässä.
Nimismies vaihtuu, kun Tapio Tammi on valittu Perniön nimismieheksi.
LC Merikarvian lion Heikki Hakosalon johdolla leijonat alkoivat uusia 28.2.1976 Yhteiskoulun riippusillan. Sillan puuosat uusittiin.
Kaikki ovat tervetulleita talkoisiin, vasara, jakoavain ja saha mukaan!
Alle kouluikäisten Nappulahiihdot pidettiin 7.3.1976 kunnanhuoneen mäellä. Kaikki palkittiin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Parannussuunnitelma Alakylän vanhalle tielle. Tien pituus on 2,6 km.
Venepaikat maksavat 50mk.
Yli sadan asukkaan menetys viime vuonna. vuoden lopussa täällä oli 4.315.
Tuorilan Marcus; siitä kuinka armaassa kotisuomessamme tulee toimeen.
Marjatta Piironen: Katsaus Merikarvian kirjaston viine vuoden toimintaan.
Torvisoiton historia talteen?
Fyyri mainosti toimintaansa piirroksella.
Kalpakan riippusilta on jälleen kunnossa. Sillan käyttäjiä on noin 50, pääasiassa yhteiskoululaisia. LC Merikarvia talkoili.
Merikarviaa viikko lähestyy 1.-4.4.1976. Käytännön järjestelyistä vastaavat eri seurat, yhdistykset ja kunta.
Aloitteen tekijänä oli alkuaan kunnan teollistamislautakunta.
Eero Seppälä kirjoitti: Kosti Kouhi In memoriam. Kaunis kirjoitus.
Tuorilassa laskiaisrieha.
Nappulakisat sivakoitiin. Kari Pitkäranta voitti vuonna 1969 syntyneiden hiihdon ja Vesa Viikilä vuonna 1971 syntyneiden sarjan.
Kisa käytiin kunnanhuoneen aukiolla.
Kunnanhallitus istuu piinapenkkiin Merikarvia-viikolla. Kyselytunti.
Opettaja Reijo Ostamo kertoi peruskoulusta.
Jorma Rajamäki oli kunnan hiihtomestari.
Innolla on harjoituskauden jälkeen yleisurheilijat kunnossa. Aki Harju seipäässä 390. Kimmo Mattila 60 m. 7,8 ja Aki Harju 7,8. Hannu Salo 7,8.
Pekka Ostamo 7,9. Korkeus Maija Kalaranta 155.
Unto Kunnasmaa oli paras hirvenhiihtäjä.
Puutyöliike Jorma Fagerroos ilmoitti olevansa rakentajan asialla.
Seutukaavaliiton suunnitelmissa on myös Pooskerin venereitti.
Vuoden urheilijana palkittiin seiväshyppääjä Aki Harju. Hän oli B-poikien piiriennätyksen 385 haltija.
Valtuusto käsitteli peruskoulun virat ja toimet. Kunta siirtyi peruskouluun 1.8.1976.
Antti Karipalo kirjoitti Pooserin sillasta ja sen tärkeydestä. Tie on saatava, mutta veneväylä on toisarvoinen, sillä sitä ei ole tarvittu
25 vuoteen. Ei vettä eikä veneitä ole näkynyt.
Ilveksiä, merikotkia ja kottaraisia mm. Trolssin rannoilla harvinainen merikotka.
Yhteiskoulusta tuli Merikarvian yhteislukio.
Innon sisähyppymestari on Hannu Salo 2106 pisteillä 145, 300, 895. A-pojat Aki Harju 1135p. ja B-pojat Pekka Ostamo 1288p. 128, 268 ja 786.
Esko Koivutalon pihapiirissä Pohjarannalla asustelee jo toista vuotta ilves.
Ystävällinen kunnanhallitus vastaili kysymyksiin ja tilaisuuden juonsi kansalaisopiston rehtori Erkki Näsi joustavasti.
Pooskerin sillasta puhuttiin: Eikö Köörtilan kalasatama kelpaakaan, kysyi sillan alitse kulkeva. Myös Antti H. Kallava otti osaa keskusteluun: Paatilla Pooskerin sillan alta.
Pooskerinlahden kalastaja Veikko Veneranta kirjoitti vielä Pooskerin sillasta. Antti Marttila kirjoitti vielä Hynskerin sillasta.
Hynskerin sillasta puolesta ja vastaan keskustelua lehden sivuilla.
Köörtilän koulua yritettiin huutokaupata.
Osuuspankki muutti As Oy Ourankiven siipirakennukseen.
Reijo Ostamo kirjoitti Kouluneuvostoista.
Reima-Pukine Oy halusi ostaa 1-5 ha alueen virkistyskäyttöönsä.
Tuorilan Marcus julkaisi runon: Lakkoruno: Poliisikki rupes lakkoon, ko ne tahto enempi kakkooo…
LC Merikarvia ja Siikainen sekä Noormarkku kisasivat lentopalloilussa, kertoi lion Lauri Hakosalo.
Siikaisten säästöpankin kiertopalkinto jäi toistamiseen Merikarvian leijonille. kun lohkon puheenjohtaja Tarmo Poikkeus luovutti sen Risto Lehtoselle, pelipäällikölle.
Joukkueessa lentopalloilivat Timo Autio, Heikki ja Lauri Hakosalo, Pekka Jokisalo, Risto Lehtonen, Rauno Paavilainen ja Aapo Vuorio.
Leijonamme osallistuivat myös yhdistyssarjan turneevoitto ja Osuuspankin kiertopalkinto.
Kauppias Lyyli Väre os. Toivonen täytti 17.4.1976.
Sekatavarakauppa H. Ruoho täytti 25 vuotta.
Opettaja Reijo Ostamo kertoi Taikayöstä?
Asianajaja Reijo Myntti kirjoitti irtaimistokiinnityksestä.
Veikko Perähannu jatkoi Lukon puheenjohtajana.
Opettaja Reijo Ostamo kirjoitti tukiopetuksesta.
Miten soittokunta oikein syntyi Merikarvialle? Urho Näsin ostos, Tampereen VPK:n vanhat torvet Merikarvialle.
Merikarvia sai uuden nimismiehen oikeustieteen kandidaatista Ilkka Vahtervuosta. Hän tuli Karstulasta.
Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opiskelijatutkijat tekivät Merikarvialla kylätutkimusta 1976.
Merikarvia maakunnallisissa tavoitteissa.
Urheilutalon urakat 1.079.000mk.
Reijo Ostamo kirjoitti koulun ja kodin yhteistyöstä.
Viisi uutta laivuria valmistui. He ovat Arto Varjonen, Jukka Hanhilahti, Pekka Jokisalo, Lauri Hakosalo ja Rauno Jokisalo.
Slaxonin konkurssissa annettiin tuomio 9.6.1976. Kunnan takausvastuut olivat 600 000mk.
Maanviljelijä Antti Marttila täytti 50 vuotta19.5.1976. Kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen pitkäaikainen jäsen.
Vesitornin rakennustyöt aloitetaan, kertoi lehti 20.5.1976.
Reservinaliupseereille oma lippu. Pj. Heikki Salminen Lipun suunnitteli Veikko Kari Porista.
Kirkollisveroäyri on edelleen 1,5 penniä.
MeSA jatkoon piiricupissa.
Yhteiskoulun viimeien lukuvuosi päättyi.
30 uuta ylioppilasta viimeisen toimintavuoden tulos. Ylioppilaiksi mm Pekka Asmala, Juhani Harju, Keijo Källi, Hannu Vuorela, Timo Katajisto,
Leena Lounasvaara, Ilse Virtalaine ja Annikki Ylitalo.
Ukkokerhon stipendi Keiio Källille ja Leijonien stipendi Hanna Välimaalle.
Oppilaita yhteiskoulussa lukuvuoden päättyessä oli 360.
Vesitornin urakkasopimus hyväksyttiin. 674.000mk.
Kirkkoherra Paavo Sillanpää julkaisi Merikarvian seurakunnan lähetystyön kertomuksen vuodelta 1975.
Nuorisosihteeriksi haki 10 henkilöä.
Kummikuntavierailulle tulee Ruotsista Söderholmin kunnan edustajat elokuussa 1976.
Kunnalta vanhuksille siirtopuhelin.
Kansalaisopistossa on 830 opiskelijaa.
Hammaslääkäri Paula Luoma alkoi vastaanottonsa vanhassa aravassa.
Läänin nuorisolautakunta vieraili kunnassamme.
Nuorisosihteeriksi valittiin Pirkko Helena Salminen Riihimäeltä.
Kunnalliskoti oli vaarassa palaa.
Anni Yliknuussi alkoi kirjoittaa nimimerkillä Antti juttujaan. Ensimmäisenä koulumuistoja.
Antti Yliknuussi syntyi Merikarvialla, kävi yhteiskoulussa keskikoulu, opiskeli ahtausteknikoksi. Antti asui pitkään Karhulassa.
Nyt jo edesmenneeltä Antilta sai Merikarvia lehti vuosikymmenien varrella monia kauniita kotiseutua ja sen elämää kuvaavia juttuja,
joita oikein odotettiin Kunnan Kuivan ilmestyessä torstaisin.
Laitan tänä Antin ensimmäisen jutun: ”Koulumuistoja”:
” Ollessani lasteni koulun kevätjuhlassa, hyvin ohjelmarikkaassa ja onnistuneessa, koin jälleen sen oudon, jopa taianomaisen tunteen, joka niitä aina
sävyttää.
Siinä on seos riemua, pettymystä, vapautta, onnea ja kuitenkin myös eron katkeraa haikeutta, jota mielestäni onnistuneesti tulkitsi tämän kevätjuhlan päättänyt,
lapsikuoro ja -orkesterin esittämä -viimeinen kevät- kevyempään musiikkiin kuuluva kappale -päättyvä päivä on kauneinkin ollut näin aina on…
Kuvanauhana vilistivät silmissäni omat kouluvuoteni, vaikka sitä ei vanhenemistaan oikein tajua, havahtuu karuun todellisuuteen, kun totean omasta
ekaluokkalaisuudestani kuluneen jo yli kolme vuosikymmentä.
Opintie alkoi Uudella koululla ja Helmi Salo ne ensimmäiset opinsiemenet kylvi, ja kyllä siinä hänelle työmaata; patenttikorkkisessa limonaadipullossa maitoa,
leipäpalat repussa, seisoi suurisilmäinen, harjastukkainenjoukko jonoa muistuttavassa muodostelmassa sisään pääsyä odotellen.
Pari vuotta siinä koulussa meni ja mitenkä onkaan muistoihin jäänyt rajunpuoleiset kahakat Uuden- ja Vanhankoulun oppilaiden välillä, taisteluareenana oli
Pikkupappilan ja KOP;n kohdalla oleva tie, vahvana tukikohtana siinä vielä Vaihisen riihi.
Erään mittelön aikana makasimme kerhomaassa, sijaisi nykyisen postin paikalla, ja seurasimme tapahtumaa, jota Vanhan koulun puolelta johti Laakson Osku.
Siinä olisi ollut oppimista sotakorkeakoulun käyneilläkin, käskyjä tuli ja ärräpäitä, mutta onneksi sanan miekat kalisivat enemmän kuin oikeat aseet, halot ym. kotitarvikkeet.
Vuorelan Veini taisi tipahtaa sieltä riihen katoltakin, hänelle oli laitettu ämpäriin kiviä, mutta niin kävi, että salainen ase heiluttikin poikaa. Eipä silti, kyllä siellä
melko krouvintuntuisiakin aseita oli, ilmakivääri, pamppu ja tietysti supisuomalainen koivuhalko, joten tilanteen rauhoittuminen oli paikallaan, vaikka jännää se oli sieltä muretterinvarsien tasolta katsottuna.
Kolmannelle luokalle mentiinkin sitten jo Vanhalle koululle, Aino Kyläkosken, Pippurin, luokalle ja siinä menossa oli hohtoa, oli jotain päästä Pekan kouluun.
Merikarvialaisessa kouluelämässä Pekka Kyläkoski oli aivan oma legendansa, siitä ei mihinkään päästä.
Hän oli ja on meille kaikille Pekka, se nimitys ei sisällä tippaakaan halveksuntaa, päinvastoin siinä on kertojan suussa rehvakkaanomaista tuttavallisuutta,
huolettomuutta ja karua kunnioitusta.
Melkeinpä voidaan sanoa lukujärjestykseen kuuluneen karttakeppiä tarvittaessa, mutta en ole yhtään kaveria tavannut, joka olisi sanonut saaneensa ansiotta,
kyllä se tarpeeseen tuli.
Eikä siitä tullut estoja eikä komplekseja, vähän kipeä khta persuksille ja hurjaa kertomisen aihetta kavereille.
Olihan se joukkokin melkoisen vallatonta, mutta eiköhän oman aikani koiruuksien palkintopallille kipua kolmikko Laaksone Olavi, Anttilan Erkki ja Myllymäen Veikko,
sanon Väinö Linnan tapaan ”aika velikultia”.
Koulu oli sijaintinsa puolesta hyvällä paikalla, iso piha, pallokenttä ja naapurin ulkorakennukset hyvinä leikkipaikkoina.
Tänä suvaitsemattomuuden aikana, jolloin me ihmiset olemme ärtyneitä ja äksyjä, älkää tallatko nurmikkoa, ei saa huutaa, menkää muualle, on koulun yhteydessä tullut mieleeni Ala-Knuussin väki. Heidän navettapihassaan oltiin yleisesti puskasotaa ja ties mitä, mutta enpä muista, että meitä koltiaisia olisi pahemmin hätistelty, vaikka kyllä Selman päre varmaan oli joskus tiukalla?
Samaa suvaitsevuutta ilmeni Murtomäen väessä, ajatellenpas, että kaikki P.p:n kaikki koululaiset ja muutkin väki, kulki heidän paraatikuistinsa edestä.
Opetustyöstä on muistoissa se, että laskento oli sellainen aine, jonka varmasti hallitsi jos viitsi vähänkin seurata ja Vänrikki Stoolin tarinat osaltaan vieläkin vähän jokaisessa ruokakunnassa.
Käsitöissä olivat työkalut kesäterässä, mutta muistanpa Vuoren Reijon tehneen upeat sukset ja kun vastaavasti allekirjoittaneen leikkuulaudasta ei löytynyt kahta yhtä paksua kohtaa, niin eiköhän se siinäkin ollut tekijöistä kiinni.
Päivä aloitettiin aamuhartaudella, joka pidettiin alaluokan puolella, oli enemmän tilaa ja soittokonekin sijaitsi siellä.
Siinäkin oli jotain jännää, sarkapuseron alla sykkivä pojan sydän alkoi antaa silmille käskyjä tihrata tyttöjen suuntaan, joten yhteiseen tilaisuuteen mennessä piti olla fiini, joten muutamat urhot vetivät hiuksiinsa laardia!
Ei silloin ollut saippuoita eikä deodorantteja, eikä kait oikein halujakaan henkilökohtaiseen siisteyteen, vaan melkoista hajupommeja taisimme olla. Heinäsen Maija varmaan muistaa miltä tuntui olla kouluterveyssisarena, oli kaikkia, oli täitäkin.
Urheilun harrastaminen oli vahvoissa, Jalkapallohan oli tuntematon tekijä, ei ollut pelivälineitä. Ainoan oikean pallon muistan silloin olleen Pohjolan Istolla, taisi tuoda Ruotsista tullessaan, mutta pesäpalloa iskettiin oikein olan takaa.
Pula-ajan palloja ne olivat, päällinen jotain keinonahkaa, jopa paperinarua ja sisässä oli jokin kova mötti, koska se ei yhtään pompannut. Kentän oikealla puolella olivat aina pitkät halkopinot, joten yleisemmin pyrittiin lyömään vasemmalle puolelle, jokin vaikutus oli silläkin, että kun sieltä puolelta pallo meni aidan ohi, tahtoi haettaessa pojan käsi käväistä viinimarja- tai taikinamarjapensaissa, sitä liikkeen nopeutta olisi Pat Masterssonkin kadehtinut.
Takarajana oli aita ja viimeisenä pysäkkinä Jumpin navetta- ja talirakennus, Järvisen Antti ja Anttilan Erkki sinne ainakin kajauttelivat.
Samalla kentällä yleisurheiltiin, oli pituushyppypaikka, hyppytelineet, rima Kalkuttaalta ja hyppyseipäänä leipävarras, 60 metriä oli Holman sillan luota koulun saunalle asti.
Aivan oman lukunsa ansaitsee kuitenkin hiihto, siinä oli perinteitä ja niitä kyllä vaalittiin.
Pitkin talvea oli karsintoja. Ensiksi pilkkumillinen Luotosen Saiman keittämää hyvää ohraryynivelliä ja sitten ladulle, yli Vassan Kalpakkaan ja sieltä Kiilan kautta koululle, olipa olo, mutta vieläkin aistin sen jännityksen, kun opettaja tuli tulokset kädessään ja alkoi lukea.
Parhaat valittiin hiihtokauden huipentumaan, koulujenvälisiin, jotka olivat tapaus kylän urheiluväen keskuudessa.
Muistan, miten innostavaa oli Uudellakoululla, taisi olla vuonna 1945, Kallion Onni ja Marttiinin Matin kaksoisvoitto,
Vanhalla koululla vuonna 1946 olin jo hilkulla päästä mukaan, mutta Pekka sanoi ajan vielä tulevan, joten seurasin sivusta näitä kisoja, joista mieleen on jäänyt Korpusen Ollin sulava meno, Aaltosen Mikko taisi silloin ottaa koko potin.
Seuraavana talvena Alakylässä pääsin mukaan ja olinkin toinen, Kallioisen Kosti voitti kahdella sekunnilla. Peltipaikka oli suksissa, mutta oli luistoa meinaan, Laakson Osku oli rasvamestarina eikä tähän päivään mennessä ole selvinnyt, mitä sinne alle oikein laitettiin, mutta väliäkös sillä, kun vaan sukset kulki. Mukavana muistona on, että palkinnot
vaihtuivat, minulle kuulunut lusikka meni Sataman koululle ja saatavaksi jäi tyttöjen villatakki, mutta sopihan se äidille.
Tarinat kertoivat, että voittajien ei tarvinnut paljon läksyistä välittää, tiedä häntä, eipä ne lukuhommat maistuneet muutenkaan, mutta karttakeppiä ei tarvittu niin herkästi.
Olen aina ihaillen muistava niitä, jotka tarpoivat kouluun tosi vaikeiden matkojen takaa, ennen kaikkea Korpi-Matin koululaisia.
Tuulessa ja tuiskussa auraamattomien taipaleiden takaa, ilmansadevaatteita ja kunnon jalkineita, sinä, joka nykyään haetaan melkein kotiportilta, pysähdy hetkeksi näiden sisupussien kunniaksi.
Koulun juhlista ovat jääneet erikoisesti kuusijuhlat, niiden vetonaulana oli näytelmä, sinisistä keittiöpöydistä tehty lava ja oikea punainen esirippu, oli juhlan tuntua.
Tässä muutamia koulumietteitä, jatketaan myöhemmin Yhteiskoulun parista, sillä kyllä sitä jutustelua riittää sieltäkin.
Hiljentykäämme hetkeksi niiden opettajien ja oppilastovereiden muistolle, jotka ovat päätyneet valkoisten ristien viitoittamalle tielle, hymyilkäämme me olevat koulumuistoille, ehkä loppujen lopuksi ihmiselämän onnellisimmalle ja huolettomimmalle ajanjaksolle. Suvista Suven aikaa kaikille! Antti

Upea kirjoitus kerta kaikkiaan ja niitä saimme paljon vuosien varrella lukea tästä ja Merikarvia-lehdestä, sanoopi Lauri Hakosalo, joka sai oppia tuntemaan Antti Yliknuussin myös Karhulassa, jossa Lauri istui ”käräjiä” ja sai käydä Anttia tapaamassa kahvikupposen äärellä muistelemassa yhteistä syntymäkuntaansa Merikarviaa.
Antti oli minun aikanani MePan taitava maalivahti, joka sittemmin sai Merikarvian nuoret pojat, vaikkapa vain Raimo Lemmenrannan ja Simo Ruohon pelaamaan jalkapalloa ja menestyksellä.
Kun tämän kirjoituksen luin, niin en yhtään ihmettele, että Antti palkittiin hyvistä ainekirjoituksistaan yhteiskoulun stipendillä.
Simo Luotonen hoitokunnan puolesta ilmoitti, että Kasalassa pidetään Syndeskärin yksityistien tiekunnan vuosikokous.
MeSAn ansiokas vuosi ampumaseurana jatkui.
Slaxonin velat siirtyivät kunnalle ja kunnan vastattavaksi.
Merikarvian Kone- ja Romu OY:lle kunta myi Harjun tilasta Tuorilasta hehtaarin määräalan 2 000mk kauppahinnalla.
Kunta myönsi rahaa yhteiskoulun riippusillan korjauksiin, kokonaiskulut olivat 4 000mk. Työn tekivät paikalliset leijonat.
Maanmittausinsinööri Ossi Lahti kirjoitti Alakylän Uusjaosta selventävän kirjoituksen.
”Avainlapset” syksyllä päiväkotiin. Sosiaalihallitus hyväksyi kunnan päivähoitosuunnitelman. Avainlapsia on 28.
Kalariehat tanssittiin.
94 vuotta täytti 4.8.1976 Maria Josefiina Grönholm os. Martin Alakylässä.
Miss Pohjanlahti tehtiin Köörtilässä lomakoti Alffilassa. Hän on Tuula Lehtonen Pihlavasta.
Ministeri Irma Toivanen korosti paikallislehtien merkitystä tiedonvälittäjänä.
Viisi ruotsalaisvierasta tutustui kuntaamme. Söderhamnin ystävyyskunta.
Tuorilan Marcus kirjoitti Karvialaisittain.
Selma Näsi täytti 80 vuotta 11.8.1976.
Kaljan kulutus on Merikarvialla laskussa.
Maaherra Sylvi Siltanen vieraili kunnassamme.
Antintielle tulee jalkakäytävät.
Merkonomi Lassi Hosike KOP:n johtajaksi. Hän on syntynyt Vampulassa ja on myös poliisi koulutukseltaan.
Kunnan yleisurheilumestarir ovat selvillä. Parhaita mm Juha Kallava, pekka Sääluoto, Markku Korpunen, Arvi Salo, Jukka Kallio ja Kimmo Mattila.
Nimimerkki K.E. kertoi 75- vuotiaasta sekakuorosta.
Väki väheni jälleen. Asukasmäärä 1.1.1976 oli 4 303.
Valtuustoon pyrki 99 ehdokasta. Valtuutettuja valitaan 27. Nykyisessä valtuustossa on 21 jäsentä.
Kunnallisvaalien ehdokaslistojen yhdistelmä julkisteeiin lehdessä 23.9.1976.
Ensimmäinen isohko Vaali-ilmoitus tuli lehteen 23.9.1976. Kansallinen Kokoomus r.p. julkaisi ehdokkaansa:
Lauri Hakosalo numerolla 78, Kauko Hamppula 79, Paavo Huhtinen 80, Erkki Kuuskeri 81, Eero Lehtojoki 82, Hanna Lehtonen 83. Jorma Loven 84,
Anja Meura 85, Frans Mäntymäki 86, Sinikka Nurminen 87, Erkki Näsi 88, Voitto Peltomäki 89, Tarmo Poikkeus 90, Raimo Rekola 91, Anna-Maija
Rinne 92, Margit Rosqvist 93, Jari Ruohomäki 94, Marja Sipilä 95, Kauko Tommila 96, Antero Vehviläinen 97, Arvo Virtalaine 98, Reijo Vuorela 99
ja Mikko Väre 100.
”Tule kanssamme rakentamaan menestyvää miellyttävää Merikarviaa”. Muita vaali-ilmoituksia ei vielä ollut esillä?
Tuon jälkeen alkoi muillakin puolueilla olla lehdessä omia vaali-ilmoituksia.
Uusia virkoja ei perusteta pariin kolmeen vuoteen. Päiväkotiin ei tippunut uusia vakansseja.
Kunta sai valtiolta jälleen rahaa, nyt 35 000mk.
Nuortenkirjavuosi oli vuosi 1976.
Kuntaan saatiin uusi nuorisosihteeri. Hän on Terttu Kärki Kemijärveltä.
Veera Maria Linja os. Juhola täytti Vassalla 80 vuotta.
Lokakuun 7 päivän 1976 lehdessä oli runsaasti vaalimainoksia. Muutamissa vaalimainoksissa oli jo kasvokuva mukana.
Urheilutalotoimikunta valittiin: Timo Autio, Kauko Välimaa, Altti Välimaa, Sinikka Nurminen ja Jorma Peltoniemi.
Kouhin entinen pyttytehdas Tuulikinmäellä paloi ja Sähkö-Pallon varastoa pelastettiin pitkäkyntisiltä. Näin lehti kirjoitti 14.10.1976.
Koiraveron määräksi vahvistettiin 30mk.
Tuorilan Marcus kertoi Mallas-Vihtorin perinnöstä.
LC Merikarvia auttoi vanhuksia 8.10.1976.
Äyskäri kirjoitti kirjelmän pärehöylältäni. Santeri Alkion numeroa ei löytynyt?
Kunnallisvaalien tulokset ilmestyivät lehteen 21.10.1976. Lehti otsikoi: Edellistä vilkkaammat kunnallisvaalit. Kokoomus ja sosialistit lisäsivät kannatustaan.
SKDL: 6 valtuutettua. Eniten ääniä sai Eino Siltanen 89 ääntä.
Keskustapuolue: 8 valtuutettua. Eniten ääniä Pirkko Kallava 99 ääntä.
Kristillinen Liitto sai yhden valtuutetun: Eino Järvenpää 42 ääntä,
Suomen Maaseudun puolue sai yhden valtuutetun: Erkki Salminen 78 ääntä,
SDP sai 5 valtuutettua ja eniten Raimo Heino 65 ääntä.
Kansallinen Kokoomus sai 6 edustajaa, eniten ääniä Voitto Peltomäki 88.
Lauri Hakosalo on kirjoittanut vuonna 2006 Hanna ja muut päättäjät kirjan, jossa hän käsittelee kunnanvaltuustovaaleja laajalti, joten se kannattaa lukea,
jos vaalit ja henkilöt kiinnostavat.
LC Merikarvia järjesti TV-tanssiaiset ravintola Fyyrissä 5.11.1976. Kunnalliskoti sai väritelevision.
Kansakoulunopettaja Anna-Liisa Hakosalo kuoli 75- vuoden iässä. Anna-Liisan veljen metsäteknikko Veikko Hakosalon pojat Heikki ja Lauri laativat
muistokirjoituksen tädistään 21.10.1976.
Opettaja Annaliisa Hakosalo In Memoriam
Ansu!
Se on lämmin sana.
Vaikka sinulle ei suotu omia lapsia, lapset täyttivät Sinun elämäsi.
Elämäntehtäväksesi valitsit lasten kasvattajan vaativan osan. Toimit yli 30 vuotta opettajana Lapin erämaakoulussa.
Niinä kertoina, joina kävimme Koppelon kylässä Inarin järven rannalla, totesimme sen syvän kunnioituksen, jota Sinua kohtaan tunnettiin.
Jokainen puhutteli Sinua. Kaikille Sinulle oli aikaa. Lapin ihmiset kutsuivat Sinua Opettajaksi.
Meillä veljenpojillesi Sinä olit Ansu. Henkilö, jolle aina saattoi uskoutua, kun ei muille halunnut tai uskaltanut jotain kertoa.
Sinulle kirjoitimme satoja kirjeitä. Monet tärkeät asiat kävimme yhdessä lävitse. Sinun viisaat neuvosi auttoivat meitä.
Sinun osallesi tuli saattaa vanhempasi ja kaikki veljesi haudan lepoon Merikarvian vanhalle hautausmaalle sukuhautaan.
Muistamme kauniin puheesi Äitisi haudalla, jolloin vertasit hänen elämänsä kulkua kynttilän liekkiin.
Isäämme ja veljeäsi saattaessasi Sinä kerroit hänen elämänsä ajan leimanneen puita, ja että Elämän Herra hänen kohdallaan oli nyt suorittanut viimeisen leimauksen.
Sinun mukanasi poistuu keskeltämme kokonainen sukupolvi, josta Sinulta paljolti saimme tietomme.
Kun huomenna saatamme Sinut viimeiseen lepoon, sanomme: Sinä olit hyvä ihminen.
Lepää rauhassa, olet tehnyt hyvän elämän.
Valtuustoon valittiin 11 uutta valtuutettua. Varavaltuutettujen äänimäärät julkistettiin lehdessä 28.10.1976.
Vesimaksu nousee ja johto vuotaa.
MV 20 etsi myös Lillyä Selkämereltä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton kultainen ansiomerkki annettiin Anneli Santavuorelle ja Terttu Hurtolalle.
Vieno Aho kirjoitti lähetystyöstä.
96 vuotta täytti 11.11.1976 Ylikylässä Nestor Edvard Salonius.
Nimimerkki Antti kirjoitti 4.11.1976:
Värenmäen kulmilta:
Lähes 35 vuotta on jo siitä kun lapsen maailmani alkoi muodostua selvemmin rajattuja alueita, joiden elämänmenoon kuuluivat samat rakennukset,
ihmiset, rikkaat ja köyhät, hauskat ja ilkeät, kadehdittavat ja kadehtijat, kaiken kaikkiaan suloinen sekamelska, mutta myös turvallinen kokonaisuus, joka hyväksyi
minut ja jonka tunsin omakseni, yksi tällainen oli Värenmäki.
Nimensä mukaisesti Vären kauppa oli alueen keskipiste, Tuorilaan päin rajana voidaan pitää Kouhin sahaa,
sataman suunnassa alkoi Risteeltä jo toinen alue, Uurteen, Kuusisen luona oli pohjoisraja ja Eskon takaa tuntui alkavan jo Pohjanranta.
Se ei alueena nyt tunnu suurelta, mutta silloin ei televisio tuonut maailmaa olohuoneeseen, auto ei vienyt hetkessä matkojen taa,
polkupyöräkin oli harvinaisuus ja kenellä sellainen oli, ei päässyt nauttimaan merkillisyydestä.
Kansanhuolto näet piti kumit lukkojen takana, joten taival taittuikin kävellen tai hevosella.
Meille lapsille se tuntui kokonaiselta maailmalta, ja sitähän se olikin, lasten maailma, alue, joka piti sisällään varsin erilaisa, mielenkiintoisia leikkipaikkoja;
Viikilän ja Kaasmanin riihet, Kouhin sahan, Viljamin takana olleen navetan, Lindenin kallion, santaläjän, Ojalan autot ja tietysti Lehtosen verstaan.
Vären kauppa oli tärkeä paikka. tavaravalikoima ajan hengen mukaisesti niukka, leipomatuotteetkin leivottiin kaupassa itse, mutta se oli paikka, jossa ihmiset
tapasivat toisiaan, sinne tuli monen posti, siellä oli puhelin, yksi harvinaisuus, siellä kerrottiin ilot ja surut, lehmän poikimiset, porsaan kuolemiset, hirvien liikkumiset,
kettujen kiikkumattomuudet, äijän ryyppyreissut ja muijan mökötykset eli tavalliseen arkeen kuuluvat asiat, muta ennen kaikkea siellä tavattiin lähimmäinen.
Olen joskus ajatellut, miksiköhän ne meidänkin vähät ostokset piti suorittaa monesti ko kaupan suljettua, mentiin sisäpuolen kautta, kyllä se pitkän päivän tehneelle
oli varmasti raskasta, anteeksipyyntö ja kiitokset näin jälkikäteen.
Viikilän riihi oli hieno leikkipaikka, on siellä toinenkin sukupolvi kontattu rikki ja palkeenkieli hankittu.
Siellä kokoontui myös isojen miesten korttiporukka, niiltä herahti joskus muutama penni kun haki kaupasta pitkäkurkkuisia kaljapulloja. eivätpä he meitä häirinneet
ja Sakari ne passoohommat yleensä hoiteli.
Ojalan autot olivat tärkeä osa elämässämme, merkillisellä tavalla etäisiä ja kuitenkin osa meistä. Silloin kun linja-autot lähtivät Iso-Linnankadulta, tuntui jostain
tullessa niin kotoisalta, kun näki tutun auton, siinä oli side kotiin.
Ja sitten Lehtosen verstas. Se oli todellinen helmi, vaikka kyllä monessa perheessä on berkelettoa jupistu, kun sen aikuisilla pesuaineilla on rasvaa alta yritetty saada
alkuperäistä väriä näkyviin, mutta ne olivat niitä pieniä, maallisia huolia paikan antamien hyvien asioiden rannalla.
Siellä sai tavat autot, sille ajalle erittäin harvinaiset kulkuneuvot, liikkua vapaasti, seurata miesten töitä ja kuunnella heidän niin aikuisille ominaista jutustelua sekä
oppia, varmaa on, että siellä Hiekkolan Laurin olkapään alla on monet niksit opittu, se oli huomaamatonta nuorisotyötä.
Ihmistyyppejä oli monia: Lindellin tuffa, arkuntekijä, teurastaja, tukanleikkaaja, olipa muuten pahuksen nyppivä kone. ja varma merkki Kinossa, hän kun tuli sisään
niin elokuva alkoi, Viljasen Signe, naispoliisi niin kuin hän meille sanoi, Friidi, Notkee Ville, Tuomisen Ville ja kaikkien kaveri, meille lapsille aina ystävällinen Sakari,
terveisä vaan sinulle, saanen palata persoonaasi myöhemmin, yleensä ymmärtäväisiä ja ihmisläheisiä laidasta laitaan.
Pari tapahtumaa niiltä ajoilta: Oltiinkohan koulussa, jos oltiin niin lukea ei osattu, en ainakaan minä, kun Palomäen toiseen päähän muutti Mustalahden Eeva, nätti pikisilmä,
joka piti synttärit, sen ajan oloissa harvinaiset juhlat.
Puhdas liinapaita oli päällä ja molskihousut jalassa, kun lähdettiin, lahjasta vain tuli pulma. Lehtosen verstaan romukasasta löytyi kauniin kiiltävä kuulalaakeri ja
Häyrisen kaupasta puuronkastiketta, punaista jauhoa, mitä lie väriainetta, mutta makean makuista, jonkinlaista karamellin vastiketta. Siinä sitä pohdittiin,
mitä annetaan, laakeri laitettiin housun taskuun, puuronkastike omiin suihin ja Koululaisen muistikirja taisi olla viemisiä, kun mentiin.
Nenä pyyhittiin paidan hihaan ovella ja sitten lähetystö marssi sisään, ylenpalttisen kohteliaasti sanottiin: ”tos on” ja työnnettiin kirja Eevalle. Siinä sitä sitten rintaa
pullisteltiin, henkseleitä paukuteltiin ja yritettiin olla suuria valloittajaa, mutta toisinpa kävi.
Jokin sarjakuvalehti oli jahkaantunut sinne, meille laiskansitkeille se ei sanonut mitään, kuvia oli, mutta Riihivaaran Osmo taisi lukuhommat tosi hyvin, hän luki
päivänsankarille lehden ja oli voittaja.
Siinä me tappion karvasta kalkkia nieleskellen totesimme tilanteen kauhistettavuuden ja poistuimme hävinneinä. kärsineet
Muistanpa, miten siinä Palomäen portilla olleen sähköpylvään nupitkin tuntuivat sen verran ärsyttäviltä, että oikein piti kivellä nakata, helpottikohan!
Toinen tapahtuma liittyy talveen. Iltaisin tuli Porista Köörtilän kautta linja-auto, Epä-Toivoseksi meidän ristimä, itsensä Toivosen totisen näköisen miehen, ajama linjapiili
joka vähin matkustajien siinä kuuden maissa ohitti Värenmäen.
Vauhti oli hiljainen puukaasuaika, joten mietimme, että siinä olisi sopivaa kyytiä potkukelkalla, takapuskurista vaan kiinni ja antaa mennä. Siihen aikaan ei teitä näin
aurattu, hiekoituksesta puhumattakaan, joten kelit olivat hyviä.l
Minut laitettiin pysäyttämään auto, piti kysyä, oliko Porista lähetetty paketti ja vastaanottajaksi valittiin sellainen nimi, jolle sitä ei varmasti tullut.
Eipä silti, kyllä Toivonen näki, että jos paketti olisi lähetetty, niin tuolle kysyjälle viimeiseksi, yltä päältä lumessa, varsanjalat jäässä ja puoliksi menossa auton perään, että
vaan ehtisi mukaan, mutta luulenpa siellä kuljettajan mustakärmisen autoilijanlakin alla olleen siltikin veitikan, oli juonessa mukana.
Nimittäin olipa Anttilan Erkillä vesikelkka, näen vieläkin silmissäni Ollin mestarin työn, tunnen tuoreen tuntuisen tervan hajun, naru vedettiin puskurin ympäri, mutta mitenkäs se
jäikään niin tiukasti kiinni. Päkkilän luona tavallisesti päästettiin irti ja törmättiin lumivalliin, mutta Päkkilä meni, meni Alman mökki, meni myös vesikelkka. oi ota ja puserra.
Kokemuksesta puhun, kun sanon, että Kakkurilammin luota kestää lähes kaksi tuntia oikein nälkäisten, väsyneiden ja viluisten poikain työntää hyvin luistavaa vesikelkkaa Värenmäelle.
Pojat ovat poikia,
Tässä muutamia hajanaisia kuvia vuosien takaa, täysin erilaisesta maailmasta, mutta ajasta, josta en luopuisi, kyllä joskus tämän kovan ajan puristuksessa tulee mieleen
pieni kesän hetki Viikilän riihellä, kuorimme vispilän varpuja, peippo liversi yläpuolella koivussa, voikukatkeltamerenä ympärillämme, sinitaivas pienen elinympäristömme
puhtaana kattona, lapsuusmuistot, älkää lähtekö pois meistä, antakaa meidän tulla luoksenne, on tuskien hetkiä, jolloin me isotkin haluamme olla pieniä
Kirjoittamiin.
Antti.
kerrostalon rakennustyö alkaa. Kiinteistö Oy Merisato.
Merikarvia - Tuorila tien parannustyö on myötätuulessa.
Kalajokiset vierailivat Merikarvialla. Kaikkiaan noin 30 kunnan luottamusmiestä ja virkamiestä sai tietää kunnastamme mm sataman.
Varhilat soittivat ja tanssittivat Mieslaulajain talossa.
Kunnalle tiukka viisivuotissunnitelma.
Vesimaksu nousi 2 markkaan.
Laivurikurssit jatkuivat.
Sankarihauta oli juhlavalaistuksessa itsenäisyyspäivänä. LC Merikarvia toi jokaiselle 216 sankarivainajalle kynttilän. Kaunis teko ja näkymä pimenevässä illassa.
Vuoden tuottajaksi valittiin Aarno Pitkäranta.
Kunnan ensi vuoden talousarvio: Pää vetävän käteen. Ei yhtään uutta virkaa ensi vuonna.

Merikarvian Into juhli 8o-vuottaan. Into 1896-1976. Juhla pidettiin Yhteiskoululla.
Juhlassa esitti Altti Mäntylä Martti Santavuoren kirjoittaman Korpimatin kisat.
Elisa Blomberg kirjoitti lähetystyöstä.
Kirkkoherra Paavo Sillanpää kirjoitti Merikarvian seurakunnan tornikellorahastosta.
Vesitorni on valmistumassa.
Lauri Hakosalo julkaisi isoisänsä Akseli Hakosalon kirjoituksen: Puhe voimisteliseura Innon juhlassa 1.1.1913.
Vakauttamistalousarvio Merikarvialle.
LC Merikarvia puuhasi tornikelloa kirkon torniin. Pentti Riihivaara.
Seurakunnalle 713 000 mk talousarvio.

Tervehtien Virpolasta 5.11.2020
Tässä lehden sisältö on pääkohdin ilmaistuna
Jos haluat saada tarkemmat tiedot, käy lukemassa vuoden 1976 jutut kirjastossa.

Minulle vuosi 1976 oli sikäli merkittävä, että minulle rakas ja tärkeä ihminen opettaja Anna-Liisa Hakosalo kuoli ja hänet haudattiin sukuhautaan
vanhalle hautausmaalle.
Tulin myös valituksi Merikarvian kunnanvaltuustoon valtuutetuksi kaudelle 1977-1980. Olin valtuutettuna aina vuoteen 1996 asti, jolloin en enää ollut ehdokkaana.
Minulle tuli 20 vuotta täyteen. Minulle jäi mukavat ja työntäyteiset muistot noista vuosita.
Antti Yli-Knuussi alkoi kotiseutukirjoitusten sarjan. Hienoja muistoja hän toi lukijoilleen.



Päivitetty 4.11.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä