Perinnetarinoita ja runoja
Köörtilän perinnetaulu kertoo kylän ja sataman historiaa
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
» Pärske, Popoffit tulivat Uhtualta Merikarvialle. Kumpikin rakensi ydinkeskustaan upeat kauppatalot.
» Pärske, 200-vuotias Ala-Knuussin sukutila
» Pärske, Anna-Liisa Hakosalo
» Pärske, Juhannusaatto luodossa, kirjoittanut Akseli Tiera
» Pärske, Ylikylän uusi koulu
» Pärske, Kunnallismies K.V. Lehtojoen kirjoittama hieno historiallinen kuvaus:
» Pärske, Sastamalasta hiukkasen
» Pärske, Unissasaarnaaja Anna Rogel
» Pärske, Juho Merimaa oli toiminnan mies!
» Pärske, kaikessa sitä ollaan
» Pärske, J.O. Rikalainen oli yksi oman aikansa vaikutusvaltaisista merikarvialaisista.
» Pärske, Aku Tiera, Juhannustunnelma 1901
» Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
» Pärske, Ollinmäki
» Pärske, Merikarvian kivimiehistä
» Pärske, Pauli Riihivaara muisteli 2.1.1983 partiotaivaltaan
» Pärske, Lauttijärven Lukko (LaLu)
» Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS
» Pärske, Myllykallion Pentin urheilumuistelot 1945-49
» Pärske, FM Olli A. Laurila: Sukuni tarina
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1969
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1967
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1966
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1963
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1962
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1960 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1956
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1955
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1954
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1953
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti, vuosi 1951
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1950 -kooste
» Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1949
» Pärske. Kunnallislehti 1947
» Pärske, Merikarvia kokoomushistoriaa
» Pärske, Lauttijärven kansakoulu
» Pärske, Alakylän nuorisoseura
» Pärske, Lauri ja Urho Salmen omakotitaloista
» Pärske, Honkajärven koulu
» Pärske, Kouhin sahasuku
» Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
» Pärske, J.A. Salmen saha Mangsvassalla
» Pärske, Kaipaisen suvun elämää Krookassa
» Pärske, Arvo Lehtosen konepaja ja Jussin paja toivat Krookkaan uudenlaista yritystoimintaa
» Pärske, Jukolan saha
» Pärske, Tapion saha
» Pärske, Kasalan kansakouluista
» Pärske, Kasalan suomenkielinen kansakoulu
» Pärske, Ouran Pojat 19.3.1945-
» Pärske, Lammelan koulun historia
» Pärske, Merikarvian työväentaloista
» Pärske, Lankosken kansakoulu
» Pärske, Köörtilän kansakoulu
» Pärske, Kräni, Krookka ja Kuneli
» Pärske, Dernjatinin savustamo
» Pärske, Krookan keskiö on sataman tapahtumakeskus
» Pärske, Satamaa yritettiin kehittää voimallisesti
» Pärske, Krookanlahti ja sen ympäristö on merikarvialaisille aina ollut tärkeä.
» Pärske, Merikarvian satama
» Pärske, Yhteiskoulu saa ensimmäisen koulun sisällä toimivan urheiluseuran
» Pärske, Lauri Hakosalo kertoo Merikarvia-Siikainen paikallislehden sisällöstä
» Pärske, Sataman kansakoulu
» Pärske, Matilda Roslin-Kalliola
» Pärske, Akseli Hakosalon puhe
» Pärske: Puheeni Mieslaulajaintalolla vuonna 2006, kun Merikarvian Into juhli 110 vuottaan
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Sastamalasta hiukkasen

Pärske, Sastamalasta hiukkasen

Lauri Hakosalo
Virpolassa 2007

Pärske, Sastamalasta hiukkasen

Parhaillaan ollaan perustamassa Sastamalan kaupunkia nykyisestä Vammalan kaupungista ja sen lähikunnista. Asia on kiinnostava myös merikarvialaisen silmissä. Onhan Merikarvian ruotsinkielinen nimi Sastmola. Olin aikoinaan valtuustossa päättämässä Sastmolan nimen säilyttämisestä. Päätimme vanhoja perinteitä kunnioittaen, että nimen tulee säilyä muistuttamassa pitäjämme ruotsinkielisestä asutuksesta.

Wäinö Selanderin tutkimuksiin viitaten totean, että Satakunnan asuttamisessa muinainen Sastamala muodosti erittäin tärkeän keskuksen. Täältä näet, asutus levisi laajoihin asumattomiin erämaihin kolmea eri erälinjaa.
Merikarvian kannalta tärkeä erälinja kulki Tyrväästä Kiikan ja Kiikoisten kautta Laviaan, jossa se yhtyi siihen erälinjaan, joka Karkusta Mouhijärven vesistön kautta kulki Laviaan ja sieltä edelleen Merikarvialle Pohjanlahden rannalle.

Muinaisen Sastamalan asutuskeskukseen kuului Karkku, Suoniemi ja vesistöjen varrella oleva Tyrvää ja sen välittömässä yhteydessä oleva osa Kiikkaa. Myös siihen voidaan lukea Karkkuun liittyvä osa etelä-Mouhijärveä, joka varsin varhain sai asutuksensa Karkusta.

Ylä-Satakunta on ollut professori J. Jaakkolan mukaan ”koko muinaisen eräelämämme vanhin ja kehittynein keskusalue”. Se on muodostuvat vasta sen jälkeen, kun suomalaiset heimot olivat maahamme muuttaneet. Silloin on täällä mahdollisesti jo kansainvaellusajalta lähtien kehittynyt eränkäynti ja asutuksen leviäminen sen mukana kaukaisiin erämaihin, joka laadultaan ja merkitykseltään on aivan ainutlaatuista maassamme.
Professori J. Jaakkolan mukaan edusti tämä eräelämä korkeata yhteiskunnallista tasoa. Se ei ole verrattavissa sellaiseen luonnon kansojen keskuudessa tavalliseen, korkeampaa yhteiskuntakulttuuria vailla olevaan kalastaja- ja metsästäjä elämään, eikä se ole muualta tänne tuotua heimoperintöä, vaan omaperäistä maamme luonnosta, asutus- ja kulttuurioloista johtuvaa eräelämää.

Turkismetsästyksestä muodostui silloin sekä sopiva että tuottava lisätulo. Turkisnahat olivat maamme vanhimpia veron maksuvälineitä.
Eräretket tehtiin yleensä kesällä. Matkalle lähdettiin aikaisin keväällä ja palattiin vasta syksyllä takaisin kotikylään. Koko kesä siis metsästettiin ja kalastettiin. Kalasaalis suolattiin ja säilytettiin pienissä aitoissa. Asunnokseen eränkävijät pystyttivät kodan tai rakensivat saunan.
Eräretkille lähdettiin aina joukolla. sillä yksin ei auttanut lähteä tällaisille retkille, jossa monenlaiset vaarat saattoivat uhata.

Aluksi matkat olivat tilapäisluontoisia ja reitti enemmän tai vähemmän sattumanvarainen, mutta vähitellen eränkäynti vakiintui. Kukin eränkävijä alkoi nyt pitää omanaan määrättyä maa-aluetta, jota kutsuttiin oravimetsäksi tai miehenmetsäksi. Miehenmetsä oli sellainen maa-alue, jolla erämies ehti yhtenä päivänä virittää ja kokea pyydyksensä.

Eränkäynti loppui 1500-luvun puolivälissä. Vuonna 1952 Kustaa Vaasa toimeenpani ns. eräreduktion. Silloin laadittiin luettelot eräomistuksista, määrättiin niitten nautintoalueet sekä asetettiin vero.
Asutuksen leviäminen Sastamalan sydänseuduilta tapahtui useita eri teitä.

Eräkävijäin matka kulki Karkusta merenrannikolle Merikarvialle. Selkeen kyläläisillä oli eräviljelyksiä paitsi Siikaisten Otamossa myös Merikarvian Lauttijärvellä.

Näitten retkien päätepisteen, Merikarvian ruotsalainen nimi, Satmola, muistuttaa vielä nykyäänkin vanhasta kantapitäjästä, Sastamalasta.
Mutta myöskin Merikarvian suomalaisen nimen juuri on professori Heikki Ojansuun mukaan löydettävissä Karkusta. Karva-nimisen talon nimestä on näet ia-johtimella muodostunut nimi Karvia ja kun seutu oli merenrannalla, syntyi siitä helposti nimi Merikarvia.

Lähellä olisi ajatus, että Lammentaustan Karvalta olisivat ensimmäiset asukkaat tulleet Merikarvialle. Tätä ei voida kuitenkaan todistaa niitten lähteiden avulla, jotka ovat näistä eräretkistä säilyneet. Voimme kuitenkin pitää sitä koko lailla todennäköisenä.

Merikarvialla syntyi siis jo varhain pysyvä, kiinteä asutus. Luonnollista on, että se kuitenkin hyvin kauan pysyi pienenä ja väestököyhänä Vuodelta 1749 on olemassa tietoja seurakunnan asukasluvusta, mutta kohosi se silloinkin vain 483 henkeen. Siihen sisältyi myös Siikaisten asukasmäärä.

Alkuaan kuului Merikarvian seutu Sastamalaan kuten monet muutkin seudut, joihin myöhemmin on muodostunut itsenäiset seurakunnat.

Jorma Rinne on tutkinut mielenkiintoisella tavalla eräreittiä Sastamalasta Sastmolaan. Kannattaa hankkia tämä tutkimus: Ennen venettä soutaen, sauvoen tai vetäen ja nyt katsellen karttaa ja kuvia.
Rinne kertoo siinä vanhan valtaväylän nykytilasta karttojen ja selitysten valossa.

Vielä totean, että on aivan luonnollista, että Merikarvian ruotsinkielinen nimi esiintyi alkuaan kirjallisissa asiakirjoissa juuri ruotsinkielisenä, kun hallinnon kielenä oli ruotsi. Tätä kuvastaa, että Ylikylästä ja Alakylästä alkuaan käytettiin nimeä Sastmofjärd eli Saastamalanselkä kuten Merikarvian historia- kirjan sivulla 42 mainitaan.

Tietysti voisi kysyä, miksei Merikarvian ruotsinkielinen nimi olisi voinut olla tai voisi olla juuri Sastmofjärd.

Pohdiskeli Lauri Hakosalo Virpolassa vuonna 2007


Kristiina.Dyer, Merikarvia -lehti

Lauri ehdotti 2007; ”Mitäpä, jos gallupissa kysyisit: Onko Sastmola oikea ruotsinkäännös ja onko yleensä tarpeen olla ruotsinkielinen Merikarvia-nimi?”

Päivitetty 25.5.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä