Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Perinnetarinoita ja runoja > Mikko Salmela muistelee

Mikko Salmela muistelee

Vanhoja tarinoita ja juttuja Merikarvialta
Vuosien mittaan ylöskirjannut Mikko Salmela
Sakari
Ajoin isäni Yrjön kanssa joskus 1965-66 huhtikuussa venettä laittamaan. Pysähdyimme kahville Manun kioskille kahville, jossa Sakari lauloi ” heikun keikkua ”. Sakari pummasi Yrjöltä rapakaljapullon. Pari tunnin kuluttua poikkesimme kioskille ” Vammalan kuumalle ” ja Sakari pyysi Yrjöltä taas kaljapulloa . Tähän Yrjö tapansa mukaisesti rämäytti töykeästi :” Mikä saatanan sosiaalihuolto sä luulet mun olevan ”. Sakari otti lätsän päästään , katsoi säälivästi ja sanoi :” Taidatte olla Salamela aika hermostunu miäs ” - Sakari sai kaljansa.
Manu
Olin joskus 1968 Manun kioskilla, jossa Manu ja ” Sähkölehtonen ” riitelivät äänekkäästi jostain , joka ei ole jäänyt muistiin . Sähkölehtonen lähti kumit vinkuen Ylikylään päin, jolloin Manu katsoi meitä ja sanoi ” Sa-sa-saitt-tt-tteko sa-sa- saatana mi- mi- mitää se-se-selevää m mm- mitä sss-se sss-sano” ?
Sakari
Sakari tuli joskus 60- luvun alussa Jouluaattona Pappilan mutkassa Itäkylän Signeä vastaan, otti lätsän päästään, kumarsi ja sanoi: ”Huomenta rouva, annatteko satasen vai tapaammeko päivällisellä”. Taisi Sakari saada satasensa.
Sakari
Sakari lauleskeli kaljapäissään Toivolan Tuomon kioskilla , joka sijaitsi Kankaanpään Meri-kinon vieressä. Kirkkoherra Innola tuli Volsullaan paikalle ja nuhteli Sakaria :” Hävetkää, siinä remuatte kylän nuorison nähden ”. Tähän Sakari lausui rauhalliseen tapaansa ” Son kirkkoherra perämmäinen kerta kun tulit mun konserttiini”.
Manu
Manu kertoi joskus 1968 , että neljä poliisia tulivat 50-luvulla pidättämään häntä Alakylän kioskille , siihen Leppäsen kaupan kohdille , jossa Manulla oli tuolloin kioski. Pidätyksen syynä kerrottiin Laivaviinan trokaaminen (jota toki teki suurin piirtein kaikki , joilla siihen oli mahdollisuus). Manu sanoi ” Kylä siinä oli tulisep paikat ja mulle tuli helevetinmoinen kiirus ko mä vetelin ne ensin kaikki siihen selälles ni aina ko mä taas löin yhyden pualles ni aina päsi yks pystyy” . Manun kertoman mukaan hänet lopulta saatiin kuorma-auton lavalle - maijaan ei Manua todennäköisesti edes yritetty.
Manu
Manun kioskille tuli minulle tuntematon herrasmies ostamaan ” kortonkeja” , joita Manu myi , kuten moni aikalainen varmaankin muistaa - ”sisältäen takuun ”. Siinä kioskin edessä oleskeli muuan pikkupoika räkätapit nenässä . Herrasmies kysyi pojalta kohteliaasti ” kukas sinä sitten olet ”, tähän Manu tokaisi : Sor reklamaatio Lauttijärveltä ”.
Pauli
Kesämökkinaapuri Pauli , silloin 80v.,poikkesi juttelemaan , tarjosin giniä ja crapea. Juteltiin siinä niitä näitä ja juttu meni aika äkkiä naisiin . Siinä hän keinutuolissa ” muisteli miten tehty on lapsia ” ja sanoi lopulta : ” Eimar, kylä solis komiaa, jos sais viälä kerran oikee huluvattomasti naida”.
Yrjö
Yrjö oli tunnetusti suvaitsematon mies. Kerran hän paasasi ” ryssien ”tyhmyyttä , jolloin kerroin omista positiivisista Venäjä-kokemuksistani useiden vuosien Venäjän-matkojeni perusteella .Yrjö oli hetken hiljaa ja korjasi sanojaan rämäyttämällä: ” No ei ryssä ny niin tyhymä ol , rukisel leivän se syä !”
Kosti
Oltiin kesätöissä ” Väsylän ” lautatarhalla Friikoolissa 1968 .Me pojat purimme karkkoa pukkiin ja tytöt ottivat ”laulut” ylös . Kostilla , erittäin mukavalla miehellä, oli tapana kysyä aina jotain ” fiksua ” ohi mennessään. Yhtenä aamuna Kosti taas tuli Mersulla , avasi ikkunan ja huusi :” Onko pojaat tavara kuivaa” ? Meitä silloisia nuoria huvitti , ei Kosti hokannut mihin me kysymyksen assosioimme.
Heikki
Naapurin Heikki , taksikuski, oli joskus 60-luvulla Vesilahden Friidiä kydissä Porista kotiin. Friidillä , kuten aikalaiset varmaan muistavat , kädet vatkasivat aika lailla. Kotipihalla Friidi sanoi Heikille : ”Tul ny kaffeelle” . Heikki ajatteli , että kai sitä nyt kupillisen ehtii juomaan ja meni. Heikki kertoi : ” Ko Friidi oli viidennen vesikupilliser ravistellu pitkin köökin lattiaa ja pannussa oli vasta finkerporillinen ni mä sanoin, että anna Friidi olla , mun täytyy ny lähtee , ettei menk keikkoja sivu suun”.

(Heikki oli armoitettu jutunkertoja , jolla oli todelliset tarinankertojan lahjat )
Rehuemppu
Salmessa oli juuri vihitty nuoriemäntä , ei merikarvialaisia . Eräänä päivänä ikkunasta havaittiin , että kalastaja Eemeli Salonen , jota pilkallisesti Rehuempuksi kutsuttiin, oli tulossa kalaa tuomaan . Nuori-isäntä sanoi vaimolleen: ” Katto, Rehuemppu tulee kalaa tuamaa , keitä sille kaffeeta mä luippaan takaovesta , emmä kerkee sen kans ny puhumaa”. Kun Eemeli sitten astui ovesta , sanoi nuoriemäntä: ” Päivää , herra Rehu on hyvä ja istuu odottamaan , minä keitän kahvit.”
(En tiedä miten Rehuemppu reagoi , mutta muistaakseni hän kyllä oli ihan huumorimiehiä).
Lännenmäen Lauri
Olin joskus 60/70 – luvun taitteessa Hondani ( MP ) kanssa Lännenmäen pajalla , kun kirkkoherra Seppä tuli pihaan. Lännenmäen Matti oli tuolloin ihan pieni vesseli ja hakkasi jotain Ifan romua vasaralla ja kiroili kuuluvasti . Kirkkoherra seurasi tuimalla ilmeellä Matin touhuja. Lauri huomasi tilanteen , steppaili paikalle ja sanoi : ” En tiä saatana kuka tom pojaan niin helevetin kovaks kiroomaa on opettanu !” Kirkkoherra Seppä, joka oli muuten huumorimiehiä , sanoi: ” Jaa, jaa kovasti on visainen kysymys.”
Lauri , jolla oli tapana kertoilla aika meheviä tarinoita menneistä ” hyvistä ajoista ”, kertoi joskus 60-luvun lopulla : ” Yhtenä suviaamuna tuli Ahalasista kalastaja ja sano, ettei hän saa kuulamoottorii millää käymää. No mä lähädin siittä paikasta äijän mukaa ja laitoin sem moottorin käymää .Sitte meni muutama päivä ja sama kalastaja tuli juaste ja sano ettei häs saa sitä kuulamoottorii millää sammumaa, no mä lähdis sitä siitä sitte sammuttamaa , ei siinä muukaa auttanu .”
Vesasen Niilo
Vesasen Niilo oli Merikarvialla putkimiehenä ja Lännenmäen Esko ja Vuoren Pekka hänellä töissä. Yhtenä päivänä Niilo etsi Pekkaa ja huusi putkikellariin: ” Onkos Pekka siellä?” Pekka oli nukkumassa kellarissa , heräsi ja vastasi ” Ei täälä ketää ol ” ! ” No misäs helvetissä se Pekka sitten on ”, ihmetteli Niilo.
Tämän jutun Esko kertoi joskus ja nauroi vedet silmissä , niin kuin hänellä tapana oli.
Vesasen Niilo oli muuten hyvin kohtelias herrasmies, joka puhui kirjakieltä.
Vuorisalon Eelis

Aikalaiset muistavat panssarilaiva Ilmarisen vesillelaskussa jalkansa menettäneen polkupyöräkorjaamon omistajan , joka oli myös kukitettu huumorilla. Olimme pikkupoikia 50-luvun lopulla , tuskin vielä edes koulussa. Etsittiin ”aarteita” poikien kanssa Eeliksen romiksesta . Eelis tuli paikalle ja sanoi: ” Multa on pojaat kumminkruusut loppu ja Ansion Helmin pyärär renkas tarttis heti paikata, kävisittekö pojaat EV Lehtosesta hakemas , saatte sitte ihal luvalla asuu siälä romulaatikos.” Eelis antoi kourallisen markkoja ja me pojat ampasimme matkaan , EV:n huoltamoon sisään ja kumminkruusuja pyytämään. EV Lehtonen kurmisteli silmäkulmiaan ja kysyi :” Kuka teidät tämmöselle asialle lähetti ?”. No Vuarisalon Eelis ja kiiruski olis” me sanoimme. ”Jaaaha ” sanoi EV ja jatkoi: ” Menkää pojaat Värelle ja ostakaa Punkanpohjia koko rahalla. Näin me teimme - meillä oli suut makeana ja Eeliksellä taas hauskaa.” Tsit –tsit- tsit ” vaan kuulu verstaalta.
Eelis oli tosi mukava naapuri ja hänellä oli hauskanen nauru , kun sai juoksutettua kylän ämmiä ja kakaroita - tsit- tsit-tsit .
Eeliksen ja sittemmin Viljon korjaamorakennus on vieläkin paikallaan - hienoja miehiä , Eelis ja Viljo.
Eelis

Pääsin usein pikkupoikana Eeliksen ja Viljon kanssa ongelle. Heillä oli kimppapaatti , jossa oli PAK tai PMK - niminen 2-tahtinen keskimoottori . Moottori oli valmistettu Porin Ammattikoulussa ?) No, joka tapauksessa mieleen on jäänyt eräs kalareissu Puukkokarin edustalle .Mukana oli Viljo, Eelis, Meri Bio – elokuvateatteria pyörittänyt rouva Karhu , jonka etunimeä en ihan muista (Anneli ?)ja minä. Eelis , aika veijari , julisti heti kilpailun: ”Joka vimmeks saa kalal laskee housus ”. Ensin sai kalan Viljo sitten Eelis ja minä kolmantena. Heti kun olin saanut särjen paattiin sanoi Eelis :” Odota , odota Anneli mä laitan silimäklasit ensin !” Elettiin 60-luvun alkuvuosia .
Se Meri Bio – teatteri toimi Työväentalossa ( jonka paikalla myöhemmin toimi ensin Ailan-tori ja sitten Valintatalo) ja Eelis toimi oto -elokuvakoneen käyttäjänä, moniosaaja kun oli.
Kallioisen Heikki ja Putuksen Aarne

Aikalaiset muistavat Aarne ja Impi Putuksen. Aarne oli siirtolainen Kuolemanjärveltä rajan takaa Karjalasta. Aikalaiset muistavat myös perusrauhallisen Heikki Kallioisen. Sekä Heikki että Aarne olivat pienviljelijöitä ja heillä oli ajan mukaan työhevoset, Heikillä tummanpuhuva ruuna nimeltään Jortikka . Heikki oli meillä perunanistutuksessa joskus 50-luvun lopulla ja Jortikka seisoi pihassa . Sanoin Heikille , että Jortikka saa kohta varmaav varsa , ko se on niin lihava? ” Jaa ”, sanoi Heikki , ”no jos niin käy ni sä saat sitte sen”.
Seuraavana päivänä Putuksen Aarne tuli Vuorisalon mutkassa kotiinsa päin hevosella . Minä juoksin vastaan Fammulan kohdalle ja huusin jo kaukaa: Aarne, Jortikka saa kohta varsan ja mä saan sen , Heikki lupas!
Aarne pidäätti hevospelin ja sanoi : ”Jo vain , jos Jortikka vaan varsan saa , niin kyllä minä annan länget ja rattaat”. Odotin varmaan puoli vuotta tuli persauksissa Jortikan varsaa, kunnes äiti sitten sanoi , että Jortikka on ruunattu ori eli ns. valakka. Se oli elämäni suurimpia pettymyksiä, mutta Aarne ja Heikki ovat kumpikin muistoissani lapsiystävällisiä ja mukavia miehiä – sellaisia vanhanaikaisia, oikeita miehen malleja.
Pikkupappi Pekka Koivisto

Asuimme KOP:n talossa Merikarvian risteillä 60-luvun lopulla , naapurissa oli ”Pikkupappila” . Ainakin se pappilan talo on edelleen paikallaan. Silloinen pikkupappi oli pellavapäinen Pekka Koivisto. Meidän Leena leikki pappilan lasten kanssa päivittäin. Sitten tuli Piispantarkastus ja Leena, jolla oli vitivalkoinen tukka, ”pyöri ” pappilassa leikkimässä. Piispa kiinnitti huomionsa Leenaan ja sanoi Koivistolle: ” Onpas siinä isänsä näköinen tyttö”, johon Koivisto hätääntyneenä : ” Se on naapurin tytär ”. Tilanne lienee ollut vähän kiusallinen sen aikaisille kirkonmiehille , ainakaan Koiviston huumorintaju ei ollut niitä laveampia.
Alexi , Imma , Uuno ja Urho

Vanhoilla herroilla oli tapana 60-luvun puolivälin aikoihin istuskella kauniina viikonlopun kesäaamuina Arviolan Imman ( Ilmarin ) rantahuoneen laiturilla juttelemassa . Siinä oli muistaakseni aina ainakin Alexi , Heinon Uuno , Imma ja Starkmannin Urho ja usein myös Salmelan Yrjö . Eräänä kesäaamuna aiheena oli hylkeenlihan terveellisyys . Urho selvitti, että hylkeenliha on epäterveellistä ja aika pahaakin , hänkin tuli kipeeks ja maha meni kuralle ko söi sitä viimeks. Tähän Alexi : Niimutta , niimutta sä söit sitä niin saatanasti! ” ( Alexi oli lahjomaton hylkeenlihan ystävä).
Poosu ( Veikko Henriksson)

Tapahtui taas kerran joskus 60-luvun puolivälissä . Olimme poikien kanssa kuulleet , että Poosu oli kuollut.
Mentiin sattumalta Manun kioskille ja kerrottiin tämä suru-uutinen Manulle. Tähän Manu : Mihin se kuali”? ”Ei me tiädetä , jotain vikaa sillä kai oli pääs, ” vastasimme. ” No kylä mä sen tiäsin , että sillä vikaa pääs oli , mutta mihin se kuali ?” huusi Manu kioskiluukusta. (Poosu oli Veikko Henriksson )
Petsu

Petsamon Mikko ( Petsu ) oli saanut perinnön ja sitä ryypättiin miesvoimin Petsamossa ( Merimaan Ainon kaupasta vähän eteenpäin ) . Tölli syttyi palamaan ja Petsu juoksi Merimaahan soittamaan palokuntaa. Siihen aikaan oli vielä käsivälitteinen keskus , johon palohälytykset tehtiin. Petsu soitti Merimaasta ja sanoi keskukselle: Meillä palaa”, johon keskusneiti : ” Missä palaa ”!?, tähän Petsu : ” Haist vittu moro ” ! ja löi puhelimen kiinni . Palokunta tuli vauhdilla suoraan Petsamoon - ei siihen aikaan ollut Merikarvialla muita noin lahjakkaita verbaalikkoja , kaikki tunsivat Petsun sananparret.
Friidi

Friidi , jonka kädet vatkasivat ja puhe oli katkonaista, tuli mopolla Tuorilan Shellin baariin kahville. Baarissa istui jo kaksi liikkuvan konstaapelia, jotka havaisivat Friidin epäilyttävän habituksen. Nuori konstaapeli nousi jä kysyi : ” Millä isäntä tuli ” , tähän Friidi; ” Mop-pop-pollla. ”” Jaahas ”, sanoi konstaapeli ja jatkoi : ” Millä isäntä meinaa lähteä , tähän Friidi: ” Mop-pop-pollla.”
( Konstaapelit luulivat Friidin olevan aika hönössä , mutta selvänä hän oli ainakin tuossa hetkessä )
Manu
Menimme poikien kanssa tapamme mukaan lauantai-iltana joskus 60 –luvun lopulla Manun kioskille.
Tavallisesti Manu soitti poppia kovalla volyymilla , mutta tuona iltana oli grammari mykkänä . Sanoimme Manulle , että: ”Pane peli soimaan”, tähän Manu: ” Ei uskalla, tua saatanan sitruunapulla alkaa huutamaan”
(Sevion Heimolla oli munakalju, joka oli kesällä paahtunut tummanruskeaksi ja Heimo oli huutanut Manulle pienestä tuuletusikkunasta pistämään radion kiinni . Heimon pää oli Manun mielestä muistuttanut siihen aikaan myynnissä olevia ruskeita sitruunapullia.)


Päivitetty 14.8.2017 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä