Perinnetarinoita ja runoja
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Köörtilän perinnetaulu kertoo kylän ja sataman historiaa
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja...
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
» Merikarvialaisten sotatie
» Skarvilaista suttaamista
» Kynttiläkylä jää hallittee muistoja
» Liki killataaki
» Pimeetä touhuu
» Ristii rastii
» Mettäläistä menoo
» Makuja mättääs
» Uutta reidaa
» Visioo ja koohotusta
» Peleko puas?
» Jou­lu­ku­lu(­ku)­sia
» Selekä merta päi
» Jussim pussit
» Marokon kauhua muisteltiin Korsulla
» Sotavankien savotta toimi Retuperällä
» Veteraanien Korsutupa Merikarvialla kertoo elävästi sotiemme historiaa
» Päriholman mustanpuhuva vieras (Hilkka Vären muistelma)
» Jou­lue­van­ke­li­ju­mi
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo
« Edellinen | Seuraava »

Jouluevankelijumi

…samoilla tianoilla oli paimenia yällä ulukoiluttamas laumaas. Yhtäkkii heidän edesäs seisoki Herran enkeli
ja Herran kirkkaus ympäröi heidän. Suuri pelako valtas paimenet, mutta enkeli sano heille:
”Äläkää ny peläästykö! Mä vaa ilamotan teille ilosanomaa, suuren ilon koko kansalle. Tänäpänä on teille Daavidin kaupunkis syntyny Vapahtaja.
Hän on Kristus Herra. Tämä olokoo teille merkkinä: löydätte pikkumukulam makaamas kapaloituna seimes”

Juur samalla hetkellä oli enkelin ympärillä iso känki taivaallista sotaväkee, joka ylisti Jumalaa ja sano:
”Jumalalla on kunnia korkeuksis ja täälä maam päällä rauha ihimisillä, joita här rakastaa”

Ko ne enkelit oli sitte menny takasin kotios taivaasee, paimenet praatas toisilles:
”Ny pojaat tryykätääki Peetlehemii! Siä me nähädää se, mitä on tapahtunu. Just se, minkä Herra meille ilamotti.

No he lähti sitte sinne kauheeta faarttii ja löysi Mariaj ja Joosepij ja mukulaj, joka makas siä seimesäs.
Ko paimempojaat sen näki, he jutteli kaikki, mitä heille oli siittä mukulasta kerrottu.
Ja kaikki, jokka sillon oli kuultelemas paimentej juttuu, ni oli kai he ihimeisäs.
Mutta se klooku Marija jemmas sydämmees kaikki, mitä oli tapahtunu ja funteeraili niitä sitte ittekses paremmalla ajaalla.

Paimenet lähti siittä sitte, ylisti ja kiitteli Jumalaa siittä, mitä oli just saanu kuulla ja nähädä. Ja kaikki soli just niinko heille oli sanottuki.

(Käännös A. Väre, evankeliumi Luukkaan mukaan 2:1-20)



Päivitetty 7.3.2021 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä