Perinnetarinoita ja runoja
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Köörtilän perinnetaulu kertoo kylän ja sataman historiaa
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja...
Mikko Järvenpää muistelee...
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
» Merikarvialaisten sotatie
» Skarvilaista suttaamista
» Kynttiläkylä jää hallittee muistoja
» Liki killataaki
» Pimeetä touhuu
» Ristii rastii
» Mettäläistä menoo
» Makuja mättääs
» Uutta reidaa
» Visioo ja koohotusta
» Peleko puas?
» Jou­lu­ku­lu(­ku)­sia
» Selekä merta päi
» Jussim pussit
» Marokon kauhua muisteltiin Korsulla
» Sotavankien savotta toimi Retuperällä
» Veteraanien Korsutupa Merikarvialla kertoo elävästi sotiemme historiaa
» Päriholman mustanpuhuva vieras (Hilkka Vären muistelma)
» Jou­lue­van­ke­li­ju­mi
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Köyhyydenkivi - Erkki Vanhatalo

Pimeetä touhuu

Vuatta 1918 ov viime aikoina ruadittu vähä joka kääntees ja meedijas. Tasav vuasisata sitte oli täski kyläs kujat ja poluut jo aikalai rauhottunu.
Pois oli juassu suajeluskunta Pappilaj jokimutkasta äkseeraamasta eikä tarvinnu peläätä pyssymiähiä. Ei enää kyselty lupaklappuja että sai kulukee rauhas ehtoopimees. Punakapina taikka velijessota taikka sisällissota oli paukuteltu läpitte.

Fankileireiltä varrottii kotio porukkaa mones torpas ja töllis. Joku tuli heikos hapes, toinen ei palannu lainkaa siltä karku- taikka linnareisulta.
Ko ny palijo ny tutkitaa sukujuurija ja esi-isäin kohtaloita penkotaa, ni on kans hajettu niitä tuntemattomija hautoja ympäri Suamee.

Molij joskus hautuumaalla töis ja joka suvi joku ohikulukija kysy, tiädetääko niistä Mankanevalta tänne tuaduista mitää. Nimet on isommaks osaks jääny pimentoo ja valtaosa 86 kropasta tuatii kai muaalta sinne yhteishautaa. Valakoset uhurit onki tarkkaa luetteloitu, mutta niitä ny vähempi oliki. Kakarana soli vähä niinko pelootus, ko sanottii että "suus kii tai joudut Mankanevaa!"
Samallai kolokko plassi oli se risti Kalapakan kallios. Jotaki mysteerii ja pahahhenkistä siinä oli.

Moliv vime viikolla Satakunnam museoj järijestämällä Pahap Paikat
1918 -kiarroksella. Porista mentii museoj jäläkee Pomarkuv vanahalle kirkolle kattelemaa kranaatirreikiä katos ja kuultii seikkaperäsiä tappeluseloostuksia, Noormarkus sama peli ja päälle komijat siikasopat siinä Klupilla. Poril lyseom pihas tapahtu kans kaameita ja viä Piätniämes katteltii ryssäin kaivauttamija tappeluhautoja siinä moottoripaanam mäjes.
Ko lähihistorijaa kokee paikam päällä, ni tarinakki tuntuu heräävän eloo.
Eiko vois tänneki hommata semmosen 1918-kiarrokse? Mankanevalta Pirttijärvem muistomerkkein kautta Lammelan tappeluplasseille ja Pohojassahasta Kalapakan kallioristin kautta kirkommäjelle.

Omasta suvuusta ei 1918 viäny väkee eikä tullu sankareitakaa. Vären Timmee epäiltii punaseks, mutta säästy arkkepuseeraukselta. Faakerin Eemelistä ei tiä, muudasko vaa luadosas piilos sen aikaa ko viäreises Haminaholomas tapeltii. Jokku asijat vissii vaa on tarkotuski jäädä pimentoo - muutonki pimeiltä ajoilta?

Antti Väre


Päivitetty 7.3.2021 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä