Toimintaa
Upea kirjallisuusilta valtuustosalissa 10.10.2018
MEKA TV:n video Lauttijärvestä
J.P. Kulosaari: Maan kohoaminen Pohjanlahden rannikolla
Merikalastajan sanakirja hanke ja merikalastuksesta
Ko­ti­seu­tuil­lat
» Karjalaisuusilta I
» Karjalaisuusilta II...
» Ruotsalaisuusilta valtuustosalissa 9.12.2015
» Siir­to­lai­suu­sil­ta
» Merimiesilta 14.9.2016...
» Merikarvian vuoden 1918 tapahtumat
Merikarvia-viikolla vuonna 2016
Merikarvia-viikolla vuonna 2015
Merikarvia-viikolla vuonna 2013
Merikarvia-viikolla vuonna 2012
Merikarvia-viikolla vuonna 1995
Hu­vi­tus­her­ra...
Merikarvian joulu...
Lukuisia hankkeita on tehty menneinä vuosina
Pyt­ty­ma­ka­sii­ni...
Merikarvian museot
Toimintaa > Kotiseutuillat > Karjalaisuusilta I
« Edellinen | Seuraava »

Karjalaisuusilta I

Evakkotaival nostaa esiin kipeitä muistoja
Seija Väre

Rajantakaista: Merikarvia-seuran puheenjohtaja Lauri Hakosalon järjestämä Karjala-ilta kokosi kunnanvirastolle yli 20 henkeä. Rauno Paavilainen muisteli kohtalokasta evakkomatkaa Räisälästä sisä-Suomeen. Erkki Vanhatalo kertoi äitinsä evakkomatkasta Säkkijärven Hyppälästä Riispyyseen.

Hakosalo on tutustunut Merikarvian siirtokarjalaisten arkistoihin ja hän kertoi huomioitaan. Vieraat toivat varmasti mukanaan, vaikeista ajoista huolimatta, iloja satakuntalaisten elämään. Merikarvialle tulleiden siirtokarjalaisten joukossa oli paljon opettajia. Heitä olivat Martta Hanski, Maria Sokka, Maija Rastas ja Hilja Ravi. Karjalaissukuja Merikarvialla ovat muun muassa Herralat, Muuriset, Olkkoset, Kaipiot, Jerkut, Laitiset, Pulkkiset, Kukot, Jortikat, Kärkkäiset, Katajaiset, Hirvoset ja Mustoset. Pöytäkirjoista löytyi useita sukunimiä, joita ei enää esiinny Merikarvialla, moni muistaa vaikkapa Krookassa asuneen pariskunnan Aarne ja Lempi Putuksen.

Kunnanvirastolle pakisemaan oli saapunut muun muassa suojärveläistä, salmilaista, muolaalaista, säkkijärveläistä, hiitolalaista, räisäläläistä ja kuolemajärveläistä jälkipolvea ja siirtolaisiakin mukana oli useita. Hakosalo kertoi, että myös Jaakkima on usein mainittu Merikarvialle tulleiden siirtokarjalaisten kotipaikkana. Mukana tilaisuudessa oli paljon väkeä Lankoskelta, sillä sinne asutettiin useita perheitä.

Illan teemana oli paljolti vaiettu ja dramaattinen Elisenvaaran aseman pommitus Kurkijoella 20.6.1944. Puolen päivän aikaan asemalla oli paljon ihmisiä, joista pommituksessa kuoli arviolta 150, pääasiassa evakkonaisia ja –lapsia. Aatos Vepsä kertoi olleensa kalanpyydyksiä kokemassa Laatokalla, kun hän näki 55 punatähtisen lentokoneen lentävän yli. Niiden suunta oli kohteeseensa, Elisenvaaran rautatieasemalle. Pahaksi onneksi siellä oli evakkojunia, joista yhdessä istui nuori Rauno Paavilainen perheensä sekä tätinsä ja Airi-serkkunsa kanssa odottamassa matkaan lähtöä.

Pommikoneet iskivät kolmessa aallossa niin matalalla, että lentäjien kasvot näkyivät. Pommit saivat aikaan pahaa jälkeä ja kaksi evakkovaunua sai täysosuman. Silloin viisi ja puolivuotiaalle Rauno Paavilaiselle tapahtumasta jäi ikuiset muistikuvat, sillä hän näki raskaana olleen Jenny-tätinsä saavan sirpaleista osuman ja menehtyvän. Tämäkin tapahtuma on kuvattuna Erkki Rahkolan ja Carl-Fredrik Geustin kirjassa “Vaiettu Elisenvaaran pommitus”.
- Juostessamme pommikuoppaan suojaan tajusin, etten saanut sormiani irti toisistaan. Niissä oli tätini verta.
Paavilainen muistaa myös varoitelleensa nuorempaa siskoaan itkemästä, etteivät “ne” kuulisi. Jenny-tädin mies kaatui kuukautta myöhemmin, joten Airi-serkku jäi täysin orvoksi.

Erkki Vanhatalo on muuttanut eläkepäivikseen Merikarvialle. Äidin kotitilalla Hyppälässä oli sattumalta sama rekisterinumero kuin uudessa kodissa Riispyyssä. Vanhatalot ehtivät käyttää äitiään kotitanhuvilla vuonna 1989, eikä kylässä ollut enää yhtään taloa jäljellä.
- Kellari ja riihen kiuas olivat suhteellisen ehyet. Se oli mieleenpainuva retki.
Äidillä oli ollut utopistinen ajatus, että sinne voisi vielä muuttaa, kunnes hän näki sen kaaoksen.

Merikarvian karjalaisten seuran puheenjohtajina ovat toimineet Martti Tiittanen, Edvard Anttalainen, Toivo Hannukainen, Toivo Tuuli ja Mauri Tattari. Seura lakkautettiin 22.4.2004 Anttalaisella pidetyssä kokouksessa. Säästyneet varat 200 markkaa päätettiin antaa Merikarvian Syöpäyhdistykselle käytettäväksi nuorten syöpäpotilaiden hyväksi. Seuraava Karjala-ilta pidetään syksyllä. Silloin voidaan pohtia Veli Tiitisen ehdotusta, että herätetäänkö Merikarvian Karjalaiset ry uudelleen henkiin.



Päivitetty 24.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä