Toimintaa
Upea kirjallisuusilta valtuustosalissa 10.10.2018
MEKA TV:n video Lauttijärvestä
J.P. Kulosaari: Maan kohoaminen Pohjanlahden rannikolla
Merikalastajan sanakirja hanke ja merikalastuksesta
Ko­ti­seu­tuil­lat
» Karjalaisuusilta I
» Karjalaisuusilta II
  Merikarvian karjalaiset
» Ruotsalaisuusilta valtuustosalissa 9.12.2015
» Siir­to­lai­suu­sil­ta
» Merimiesilta 14.9.2016...
» Merikarvian vuoden 1918 tapahtumat
Merikarvia-viikolla vuonna 2016
Merikarvia-viikolla vuonna 2015
Merikarvia-viikolla vuonna 2013
Merikarvia-viikolla vuonna 2012
Merikarvia-viikolla vuonna 1995
Hu­vi­tus­her­ra...
Merikarvian joulu...
Lukuisia hankkeita on tehty menneinä vuosina
Pyt­ty­ma­ka­sii­ni...
Merikarvian museot
Toimintaa > Kotiseutuillat > Karjalaisuusilta II

Karjalaisuusilta II

Lauri Hakosalo
Merikarvia-seura tutkii Merikarvian siirtokarjalaisuutta Lauri Hakosalon alustus siirtolaisiltaan
Loppuvuonna 1939, kun sodan uhka alkoi olla todellisuutta, niin rajaseudulla asuvat karjalaiset alkoivat valmistautua evakkoon lähtöön. Ennen talvisodan puhkeamista 45 000 karjalaista oli lähtenyt evakkoon lännemmäksi. Aivan rajan pinnassa asuville tuli niin kiire, että mukaan ennätettiin ottaa vain helposti mukana kannettavaa omaisuutta. Kun rauha solmittiin, joutui kotinsa jättämään lopullisesti noin 420 000 karjalaista.
Evakkoon joutuville karjalaisille tuli löytää muualta Suomesta uudet tilat ja asunnot. Eduskunta sääti pika-asutuslain ja korvauslain, jolla pyrittiin korvaamaan karjalaisille luovutetulle alueelle jäänyt omaisuus. Jatkosodan aikana suomalaiset valtasivat takaisin menetetyt alueet ja monet palasivat kotiseuduilleen takaisin. Tämä oli kuitenkin vain välivaihe, sillä lopullisessa rauhassa karjalaiset menettivät entiset asuinsijansa ja alkoi karjalaisten sijoittaminen muualle Suomeen, myös Merikarvialle.
Merikarvia-seuraa kiinnostaa merikarvialainen siirtokarjalaisuuden historia. Siksi seura järjestää erillisen Karjalaillan kunnanvirastossa huhtikuun aikana, jonne seura toivoo runsasta osanottoa. Sen aikana innostetaan täällä vielä asuvan karjalaisen väestön paikalle tuloa kertomaan kokemuksistaan, tuomaan kuvia ja kirjoja vanhasta Karjalasta. Kaikki tieto kiinnostaa.
Turun ja Porin läänissä vuonna 1949 oli kaikkiaan siirtoväkeä 67 922, mikä oli kolmanneksi eniten Suomen lääneissä. Kaikkiaan vuonna 1960 vielä oli siirtokarjalaisia jäljellä 310 000 henkilöä, kun heitä oli jäljellä vuoden 1996 lopussa 140 482 henkeä.
Satakuntaan sijoittui runsaasti väkeä Hiitolasta ja Räisälästä.
Merikarvian Karjalaisseura ry perustettiin 20.3.1946. Puheenjohtajaksi valittiin Jaakkimasta syntyisin oleva nyt jo edesmennyt pienviljelijä Martti Olavi Tiittanen, s. 1911, joka ansiokkaasti vuosikaudet oli seuran eräs kantavista toimijoista. Varapuheenjohtajana toimi maanviljelijä Juho Moilanen, s. 1889, joka hänkin oli Jaakkimasta. Seuran sihteerinä oli opettaja Martta Hanski, s.1903. Hän oli kotoisin Lappeelta. Muita seuran perustajajäseniä olivat: kansakoulunopettaja Maria Matilda Sokka, s. 1884 Viipurissa, Opettaja Maija Stiina Rastas, s.1891, syntyisin Uudellakoivistolla, Palstatilallinen Aukusti Aaprahaminpoika Putus, s. 1890 Kuolemajärvellä, rouva Hilja Matintytär Ravi, s.1912 Säkkijärvellä, Kirvesmies Viktor Aleksander Iivonen, s. 1890 Viipurin maalaiskunnasta, Talollinen Edvard Tuomaanpoika Anttalainen, s.1905 Kuolemajärveltä, Talollisen poika Eino Tuomas Kukko, s. 1915 Kuolemanjärveltä, Talollisen poika Aarne Olavi Tiilikka, s.1921 Jaakkimassa, Myymälänhoitajan leski Elina Härkönen, s.1904 Antreassa, Talollisen tytär Elma Riitta Uimonen, s. 1927 Jaakkimassa, Palstatilallisen poika Aarne Oskar Putus, s.1922 Kuolemajärvellä.


Merikarvian Karjalaseura merkittiin yhdistysrekisteriin 20.4.1946. Yhdistyksen säännöt ovat tallella. Samoin yhdistyksen kokouksissa pidetyt pöytäkirjat ja yhdistyksen tilikirja 1952 alkaen ovat tallella. Seuran toiminta päättyi 22.3.2004, jolloin Kyösti Anttalaisella pidetyssä kokouksessa seuran varat 200mk päätettiin sääntöjen perusteella toiminnan loppuessa lahjoittaa Satakunnan Syöpäyhdistyksen Merikarvian osastolle.
Jotain siis meillä jo on tiedossa Merikarvian karjalaisista, mutta lisää haluamme saada tietoa kerättyä.
Yhdistyksen toiminnasta kirjoitettiin mm. Merikarvia-Siikainen ja muissakin paikallislehdissämme sekä Karjala-lehdessä. Niistäkin olisi mukava saada nämä kirjoitukset luettaviksi. Aluksi kokouksissa käytiin hyvinkin innokkaasti. Käytiin Helsingissä liiton kokouksissa edustamassa seuraa, osallistuttiin karjalaisten hiihtokisoihin, luettiin Karjalan Aamun kirjeitä. Seuran viimeisessä kokouksessa oli läsnä enää 7 jäsentä. He olivat Kyösti ja Anneli Anttalainen, Väinö ja Meeri Laitinen, Mauri ja Lea Tattari sekä Eeva Olkkonen.
Mielenkiintoisaa on todeta, että Merikarvian yhteiskoulussa oli opiskelemassa monta karjalaissyntyistä oppilasta. Heistä mainitsen nyt vain Juhani Pulkkisen, s.1933 Suistamo, Pirkko Siitosen, s.1932 Suistamo, Kyösti Kärkkainen, s. Sortavala, Eevi Raninen, s. Sortavala, Juha Lainio, Suursaari, Eira Harju, s.1932 Säkkijärvi, Kirsti Härkönen, s.1931 Kuolemajärvi, Kerttu Härkönen, s.1933 Viipuri, Marja Raninen, s.1930 Jaakkima, Aila Hietanen, s. 1928 Kuolemajärvi, Aino Iivonen, s. 1929 Viipurin mlk, Meeri Inkinen, s. 1930 Kuolemajärvi, Onni Katajainen, s. 1931 Kuolemanjärvi, Aili Pulkkinen, s. 1931 Suistamo, Maire Raunethalme, 1926 Koivisto, Alvi Matsinen Suojärvi ja Lauri Matsinen Suojärvi. Missähän he sittemmin vaikuttivat ja elivät? Alvi Matsinen ja Lauri Matsinen olivat minun enojani ja he molemmat elävät Jyväskylässä tätä kirjoittaessani.
Äitini Lyyli Matsinen oli syntyisin Suojärveltä, josta hän jo ennen sodan syttymistä tuli Merikarvialle avioiduttuaan metsäteknikko Veikko Hakosalon kanssa. Isäni tapasi hänet Suojärvellä, jossa silloin suoritettiin laajoja metsänhakkuita. Suojärvi oli silloin iso pitäjä, jossa metsävarat olivat valtavat. Sinne vietiin Merikarvialla toimineen Jukolan sahan laitteet sahan lopetettua täällä sahaustoiminnan. Lapsuudenkodissani äidin ansiosta kerättiin aina syksyisin sieniä, jotka vielä tuolloin olivat merikarvialaisperheissä lähinnä jäniksen ruokaa tai suorastaan ne olivat myrkyllisiä kaikki tyystin. Mustikat ja puolukat sekä sienet kerättiin meillä talveksikin säilöen. Karjalaiset toivat satakuntaiseen ruokapöytään karjalaisia herkkuja mm. karjalanpaistin ja piirakat.
Tämänkin puolen karjalaisuudesta Merikarvia-seura haluaa selvittää. Äitini oli ortodoksikirkon jäsen koko ikänsä. Syntymäkotini seinällä arvokkaimmalla paikalla oli Äitini ikoni eli pyhä kuva, joka nyt on sisarellani Maijalla Kotkassa Karhulan seinällä.
Toivottavasti saimme sinut innostumaan tästä tutkimusaiheesta.
Merikarvia Seuran puolesta Lauri Hakosalo, puheenjohtaja
Sandra Jerkku tuli Merikarvialle Jaakkimasta ja perhe asettui Pentinnevalle vuonna 1946. Hänestä ja monesta muustakin karjalaisesta henkilöistä on henkilökuvaukset Merikarvia-lehdessä kuten varmaan jo tiesitkin.



Päivitetty 24.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä