Perinnetarinoita ja runoja
Kari Heinon juhlapuhe
Altti Mäntylän juhlapuhe
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat...
Jukka Uusitalon tarinat
» Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
» Yrjö Huhtisen tarinoita
» Elvytys ja Suomi-kuvan prändäys
» Lapsuutenkotini rantasauna
» Ih­me­lää­ke
» Koulujen nimet
» Muistikuvia lapsuuteni ruuista
» In­fo­ti­lai­suus
» Lapsuuteni joulut
» Haka- Paavo
» Uittoa Tiinukoskessa
» Terve, Merikarvian mies
» Ulkoistaminen on nyt muotia
» Uhaalliset silmäklasit
» Painiharkit Roosnällin pirtissä
» Pu­ru­mum­mo
» Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu...
» Lisää veroehdotuksia
» Isäni kräädipadin toron vieressä
» Liputus Merikarvialla
» Hiihtokilpailut yhteiskoululla
» Lyhyt oppimäärä isäni Eelis Uusitalon suvusta
» Hyvä Merikarvia
» Joen avaus
» Martti Katajisto Merikarvialla
» Maria Elgin ja Frans Oskari Uusitalon avioliitto
» Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi
» Muistikuvia Merikarvian joesta, joen kaloista ja kalastuksesta 60-70 vuotta sitten.
» Muistikuvia Virtalan Paavosta
» Naapurimme apulainen Signe
» Notkee Ville
» Näsin talo
» Olla seilissä
» Puuttuva lahjakkuus
» Pukki puhui asiaa
» Ylikylän kaupat
» Rot­ta­so­ta
» Äitini tekemät silakkapihvit ja paistinsilakat
» Sai­ras­ker­to­mus
» Ös­ter­by
» Tarina talvitakista ja siasta
» Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa
» Juttua kanoista
» Kalkuttaantien historiaa
» Kun meidän pässi pilasi suvun maineen
» Käymäläkulttuuria Merikarvialla n.70v sitten
» Lapsuuteni leikit
» Asiaa myllyistä
» Ikimuistoiset pussihousut
» Isoisäni matkajärjestelyt
» Vanhat ihmiset
Lauri Tuomisen tarinat...
Seppo Haukorannan tarinat...
Aku Tieran kirjoitukset...
Lauttijärven Lukon historia
Veikko Heikkilä muistelee
Merikarvian Lukon historian II osa
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)...
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna...
Merikarvian lasitehtaat...
Antti Yliknuussin tarinoita...
Historiaa > Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa

Tuurapapan viimeinen käynti Kalliovaarassa

Talvella vuoden 1945 lopulla tai 1946 alkupuolella oli Tuurapappa tulossa Kalliovaarasta kävellen kohti Uuttataloa, kun kuolema iski varpaaseen Tuomisen portilla. Koska käveleminen oli kivuliasta, pyysi Tuurapappa Tuomisesta apua. Tuomisen Lasse toi Papan vesikelkalla Uuteentaloon, jonne kutsuttiin lääkäri. Lääkäri totesi, että jalassa on kuolio ja jalka pitää katkaista polven yläpuolelta. Kun Tuurapappa kysyi vaihtoehtoa jalan katkaisemiselle, oli lääkäri todennut, että jos ei katkaista, elinaikaa on noin puoli vuotta. Tuurapappa oli todennut, että silloin on kaunis kesän alkupuoli ja silloin on hyvä kuolla, tuomet kukkivat ja luonto on kauneimmillaan. Jalkaa ei syötetä Killille. Killi oli koira. Hän oli todennut myös, että hän on elänyt jo kohta neljä vuotta ”omin luvin”. Hänen mielestään 80 vuotta on sellainen ikä, jonka ihminen on ansainnut, loput on ”omin luvin” elämistä.
Näin Tuurapappa jäi odottamaan kuolemaa Uudentalon välikamariin, joka oli Papan huone. Jalkaa särki ja se mätäni pala kerrallaan. Haju oli aivan kamala. Koska Uunon vaimo Helmi oli syvästi uskovainen ihminen, hän ei hyväksynyt, että kuolemaa tekevä ihminen käyttäisi viinaa kivun lieventämiseksi. Viina oli ollut Tuurapapan kaveri jo monen vuoden ajan. Isäni kävi neuvottelemassa emännän kanssa sopimuksen, jonka mukaan Papalle sai tuoda nk. rapakaljaa, eli ykkösolutta. Isäni hankki korillisen kaljaa ja avasi varovasti pullot sekä poisti osan kaljasta ja laittoi tilalle votkaa. Korkki siististi kiinni ja kori Tuurapapalle. Kun Uunokin vei joskus korillisen kyseistä kaljaa, oli Pappa todennut, että ei Uunon kaljaa, vain Eeliksen kaljaa Uuno ei osannut käsitellä toimittamaansa kaljaa. Näin huiputtivat uskovaista emäntää. Oli siitä kaljasta jonkinlaista helpotusta kovista kivuista kärsivälle. Papalle.
Tuurapappa kuoli 19.6.1946 ja oli reilut 84 vuotias. Me lapset ennätimme viedä Tuurapapalle kevään ensimmäiset tuomen kukat, joita Pappa oli kovasti odottanut.
Hautajaiset pidettiin Uusessatalossa ja pojat noudattivat isänsä toivomusta. Tuurapappa oli toivonut, että häntä pitää muistella iloisella mielin ja hänen kunniakseen pitää ottaa hautajaisissa ryyppyjä. Niinpä veljekset, Uuno, Eelis, Arkka ja Fratu kävivät tämän tästä tallin porstuassa ja sieltä tullessaan mieli oli aina iloisempi ja iloisempi. Veljekset istuivat tuvan puolella ja muistelivat isäänsä iloisesti nauraen, kun emäntä ja muu hautajaisväki veisasivat salin puolella. Kyllä emäntä oli vihainen.
Jukka


Päivitetty 29.3.2016 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Software OyLisätietoa evästekäytännöstä