Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. torstaina 28.3.2024 klo 14:50



Etusivu > Merikarvian historiaa > Väinö Myllyrinne

Väinö Myllyrinne

Väinö Myllyrinteen näköisnukke ja Merikarviaseuran puheenjohtaja Lauri Hakosalo Merikarvian kirjastossa
» Väinö Myllyrinteen kotisivut

NÄYTTELY MERIKARVIAN KIRJASTOSSA 13.4. – 31.7.2013
Myllyrinteen elämästä kertoi hänen veljensä Erkin poika Kalervo, joka on asunut samassa taloudessa hänen kanssaan Järvenpäässä. Hän on myös ollut kiinnostunut Väinöstä, tutkinut tämän vaiheita laajemminkin ja tehnyt mm. Väinö Myllyrinteen kotisivut: http://vainomyllyrinne.blogspot.fi/
Väinö Myllyrinne oli yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista miehistä. Tilastoissa on mainittu pituudeksi 247-248 cm, ja painoksi 175 kiloa. Väinö Myllyrinne äänestettiin vuonna 2004 YLE:n Suuret suomalaiset -äänestyksessä sijalle 12.
Kirjastoon kootun näyttelyn ehdottomasti merkittävin esine oli Järvenpää-seuran omistama aidon kokoinen (1 : 1) Väinö Myllyrinteen vahanukke. Lisäksi Pirjo Tähkäseltä saatiin Myllyrinteen sukset ja kengät (koko 58). Esillä oli myös Jani Peltosen vuonna 2011 ohjaama dokumenttielokuva Väinö Myllyrinteestä. Näyttelyn kokosi ja tilaisuuden järjesti kirjastoon Merikarvia-seura kulttuuritoimen avustamana

Kuka oli Väinö Myllyrinne? Miehellä oli pituutta 247 cm ja painoa
enimmillään 180 kiloa. Kengännumero oli 58 ja hatun koko 66. Myllyrinteen
kuolemasta tuli 13.4.2013 kuluneeksi 50 vuotta.

Väinö Johannes Myllyrinne syntyi Helsingissä 27.2.1909 ja kuoli 13.4.1963
Helsingin sädehoitoklinikalla, mutta hän oli tuolloin kirjoilla
Järvenpäässä, jonne hänet on haudattu. Väinö Myllyrinteen vanhemmat
asuivat Kankaanpäässä ns. Kuninkaanlähteen läheisyydessä. Väinön isoisä
toimi myllärinä joessa olevassa ensimmäisessä myllyssä. Siitä on peräisin
juuri sukunimi Myllyrinne, aiemmin käytössä oli ruotsinkielinen sukunimi.
Väinön äiti Anna Maria os. Keränen syntyi Paltamossa 4.12.1880 ja isä
Nestor Manassenpoika Myllyrinne syntyi Kankaanpäässä 19.5.1881. Isä oli
poliisi ja äiti ompelija. Väinön muutama kirje on säilynyt nykyisin Pirjo
Tähkäsen omistamassa Maria ja Aino Myllyrinteen talossa. Kirjeet ovat
näyttelyssä esillä. Väinö on laittanut kirjeisiin Maria-nimen, joten
perhepiirissä äitiä kutsuttiin Mariaksi. Säilyneistä kirjeistä osan
Väinö on lähettänyt sirkusmatkaltaan Sveitsistä. Kirjeistä selviää,
että Väinö tienasi hyvin ja siksi saattoi lähettää äidilleen Merikarvian
talon rakentamiseksi rahaa. Talosta löydettiin lisäksi Väinön sukset ja
sauvat sekä 4 paria 58-numeroisia kenkiä.

Näyttää siltä, että merikarvialaisten ohella paltamolaiset haluaisivat omia Väinö Myllyrinteen omaksi pojakseen. Virkatodistuksen mukaan Anna-äiti muutti Merikarvialle 23.2.1931. Väinöä vanhempi veli Erkki syntyi myös Helsingissä vuonna 1907. Väinö asui viimeiset vuodet hänen luonaan Järvenpäässä pitäen siellä isohkoa kanalaa. Väinö asui Anna Maria äitinsä kanssa yhdessä 1940-luvulla jonkin aikaa juuri Järvenpäässä. Kun äiti ei enää jaksanut hoitaa Väinön taloutta, hän palasi Merikarvialle Aino-tyttärensä luokse vuonna 1957 Väinön jäädessä Erkin perheen jäseneksi heidän ostaessa Väinöltä tämän Järvenpään talon.

Merikarvialla asunut Väinön sisar Aino Myllyrinne syntyi Iitissä 1910 ja hän muutti tänne Merikarvialle 5.1.1931 vähän ennen äitiään. Väinöllä oli
nuorempia sisaruksia vielä Alli, Sylvi, Elma, Tyyne ja Vilho. Elma näyttää
syntyneen Paltamossa 1920. Näyttää siis siltä, että Väinö olisi
rakentanut sittemmin Ainon asuman talon, jonka nykyisin omistaa merikarvialainen Pirjo Tähkänen, lähinnä äidilleen.

Väinön äiti kuoli Merikarvialla 12.8.1959 ja hänet on haudattu vanhalle
hautausmaalle, sen löytää hieman tapulin taakse kohden lämpölaitosrakennusta kulkien. Vilho- veli on syntynyt Kuusankoskella 1920, mutta hänet on kastettu Merikarvialla, jonne hän muutti äitinsä kanssa. Maria äidin Merikarvialla oloaika on vielä vähän etsinnässä. Vilho kävi Merikarvian yhteiskoulun suorittaen keskikoulun tutkinnon.
Väinö Myllyrinne avioitui 7.6.1942 Helsingissä Merikarvian Tuorilasta olevan Tyyra Anna-Liisa Puistosen kanssa. Heille ei syntynyt lapsia ja avioliitto oli lyhytaikainen. Väinö ei enää toistamiseen avioitunut. Väinön veljenpoika Kalervo Myllyrinne avasi Merikarvian näyttelyn 13.4.2013 ja tässä yhteydessä hän luovutti Merikarvia-Seuralle kihlasormukset. Väinön sormuksen halkaisija on noin 3cm. Kalervo muisteli avauspuheessaan setäänsä, jonka kanssa hän sai elää lapsuudessaan usean vuoden ajan, kun Väinö asui veljensä Erkin perheessä.

Väinö Myllyrinne toimi sirkustähtenä aina ulkomaita myöden. Hän oli
kielitaitoinen ja iso vahva mies oli luonteeltaan lempeä. Väinön äiti Anna Maria os. Keränen syntyi Paltamossa 4.12.1880 ja isä Nestor Manassenpoika Myllyrinne syntyi Kankaanpäässä 19.5.1881. Avioliitto solmittiin 30.12.1906.

Väinön isä muutti Merikarvialle 30.8.1926 ja hän oli poliisi ja taisi
Merikarvialla ollessaan toimia kalakauppiaana ja äiti teki ompelijantyötä.
Virkatodistuksen mukaan Anna-äiti muutti Merikarvialle 23.2.1931, mutta hän erään tiedon mukaan olisi mm. Väinö-poikansa kanssa tullut Merikarvialle ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla. Väinö asui myös Kankaanpäässä tätinsä luona. Väinö kävi rippikoulun Kankaanpäässä, josta ajasta Kankaanpään museossa on Väinön rippikuva. Väinön äiti kuoli Merikarvialla 12.8.1959 ja hänet on haudattu vanhalle hautausmaalle. Vilho Myllyrinne on syntynyt Kuusankoskella 4.8.1920, mutta hänet on kastettu Merikarvialla, jonne hän muutti äitinsä kanssa. Maria-äidin haudalle Merikarvia-seura laski seppeleen 13.4.2013, kun Väinön näyttely avattiin.

Väinö Myllyrinteen pituusarviot vaihtelevat, mutta eri lähteissä hänet
mainitaan 247-251,5cm pitkäksi. Väinön pituudesta ollaan siis erimielisiä,
itse hän piti itseään 247cm pituisena. Merikarvialta Eelis Uusitalon
myllystä löytyy myllärin merkitsemä Väinön pituus 245cm. Merkintä löytyy
tänäänkin myllystä. Muistan itsekin poikasena nähneeni Merikarvialla Väinö Myllyrinteen nousevan autostaan. Hän istui ajaessaan autonsa takaistuimen kohdalla. Näin hänen nousevan autostaan ja minusta tuntui, etteivät ulos tulevat jalat loppuneet koskaan, niin uskomaton näky se oli. Karkuun tuli lähdettyä, niin paljon näky pelotti. Wille Kaipainen kertoo vuoden 1997 Merikarvian joululehdessä, että Myllyrinne oli Guinessin ennätysten kirjan mukaan 247 tai 251 cm pitkä. Hän sijoittui saman kirjan mukaan silloin kaikkien aikojen 7.maailman tilastoissa. Hän asui äitinsä pienessä mökissä eikä pituutensa vuoksi kuulemma mahtunut makaamaan kuin vintille, vieläpä niin, että jalat pistivät ulos päätyluukusta. Mökki sijaitsi Brandista Tapioon menevän tien varressa lähellä myöhemmin rakennettua poliisi Väkisen omakotitaloa. Mökki oli rakennettu taloustirehtööri J. O. Rikalaisen maalle ja avustuksella, siinä oli rakentamassa mukana myös evankeeliset eli sknutnabbilaiset, jotka kuuluivat Rikalaisen Akselin Skutnabbin uskontokuntaan. Väinön sisar Aino on haudattu Rikalaisen hautausmaahan, joka sijaitsee uuden hautausmaan välittömässä läheisyydessä. Marian mökkiä ei enää ole. Väinö Myllyrinne kuoli vuonna
1963 Järvenpäässä, jonne hänet on haudattu. Syy Myllyrinteen pituuskasvuun
oli ilmeisesti aivolisäkkeen liikakasvu. Myllyrinteen todellisesta pituudesta jostain kummallisesta syystä ei ole saatavissa täyttä varmuutta. Pituuskasvun syytä selvitti professori Kaipainen ja tuo aivolisäkkeen liikakasvu oli hänen pituuskasvunsa syy, kuten maailman pisimmillä oli useimmiten syynä. Maailman pisin taitaa olla 272cm pituinen.

Kalervo Myllyrinne kertoi, että amerikkalainen tiedemies-tutkija pyysi saada verinäytteen Kalervosta jokin aika sitten. Verinäyte otettiin. Todettiin, ettei ns. pitkien henkilöiden geeniä Kalervosta löytynyt, joten ilmiselvää taitaa olla, ettei myöskään Väinössä sitä ollut. Siten Väinön
pituuskasvu johtui mitä ilmeisimmin juuri tuosta aivolisäkkeen liikakasvusta.

Googletin hakusanalla Väinö Myllyrinne: totean sieltä löytyvän paljon
tietoja ja kuvia hänestä. Merikarvia-lehdessä kyseltiin 11.4.1996 tietoja
Väinö Myllyrinteestä.

Väinön Helsingissä oloajoilta saimme tietää, että hän työskenteli
ainakin Vallilan Puutavarassa junanvaunujen purkajana ja AGA:ssa, jossa hän sai asua työpaikalla. Tietojen mukaan hän olisi sen jälkeen muuttanut asumaan Erkki-veljensä luokse Helsinkiin. Kaksikin 80kg happipulloa kulki Väinön käsissä kevyesti, muistelee eräs tämän lehden lukija ja luonnehtii
Myllyrinteen olleen mukava ja sympaattinen kaveri. Helsingissä Myllyrinne ajoi pakettipyörällä, jossa oli teline edessä ja jonka etupyörä oli pieni ja takapyörä isompi. Eero Tarkkio tapasi kerran Myllyrinteen. Myllyrinne kävi kansakoulua Sataman kansakoulussa. Hänen äitinsä koti oli niin pieni, ettei sinne tahtonut mahtua edes tavallisen kokoinen mies. Kansakoulusta päästyään Myllyrinne meni isänsä kotiin Kankaanpäähän ja sieltä hän lähti etelään. Syynä lähtöön oli lehtikirjoitus, jossa haettiin poikia äestämään hevosella. Myllyrinne sai työn ja pääsi taloon ja sai hyvän kohtelun. Syksyllä Väinö ei huomannut, että olisi tullut saapua sotilassyyniin. Niinpä poliisi haki hänet Poriin.

Viipurin raskaaseen tykistörykmenttiin asepalvelukseen jouduttuaan Väinö sai ensin maata lattialla ja suutarit sekä kraatarit valmistivat hänelle
kiireellä jalkineet ja sotilasvaatteet. Kengännumeroksi tuli 54 ja myöhemmin se muuttui 58. Myllyrinne sai vihdoin petin ja vaatetuksen, mutta yksi aliupseeri alkoi häntä ärsyttää. Myllyrinne käski menemään pois, mutta toinen ei totellut. Sen jälkeen miestä vietiin niin, että tiesi. Sitten tulikin jo rauhallista. Maailmalla taloudellisesti voimistuttuaan Myllyrinne rakennutti äidilleen talon, jossa hän itsekin saattoi kävellä suorana. Eero Tarkkio kävi nuoremman veljensä kanssa kerran katsomassa Myllyrinnettä. Mereltä kelkottelemasta tultuaan Myllyrinne nosti takkinsa naulaan, jolloin toinen puoli jäi vielä lattialle. Kun hän lykkäsi päänsä oven alta ja nousi sen jälkeen suoraksi, hän oli melkoinen kamu. Aloimme jutella ja kun seisoimme vastakkain, oli minun leukani hänen haarojensa korkeudella. Pistimme sormet vastakkain, jolloin minun kaksikaan sormea ei vielä riittänyt peittämään hänen yhden sormensa leveyttä. Ranskassa Myllyrinnettä vastaan asettui kolme Euroopan suurinta miestä. Palkintona oli auto. Myllyrinne voitti sen rutistamalla heti ensimmäistä niin, että kylkiluut rutisivat. Muut kaksi eivät edes yrittäneet otella Karhua vastaan. Myllyrinne esiintyi myös Merikarvian Mieslaulajientalossa järjestetyssä juhlassa. Pyöreälle jakkaralle asetetun kämmenen sormet roikkuivat joka puolelta tuolin yli. Myllyrinteen hyvin tuntema Eelis Välimäki muistaa pienenä käyneensä Väinön kanssa uimassa. Väinöllä oli silloin iso vatsa ja hän oli aluksi tavallisen kokoinen, mutta sitten hän rupesi kasvamaan, tuli mittaa ja vatsakin katosi. Pituuskasvu taisi olla sentti ja viikko. Muistan kun hän tuli
Kankaanpäästä ja jäi Ojalan autosta pois mennäkseen metsätietä kotiinsa,
koska hän häpesi pituuttaan, Tivoliin mentyään hän ei enää hävennyt
kokoaan. Väinön isä kuljetti avonaisella henkilöautolla kerralla kymmentäkin nelikkoa kaloja maakuntaan. Kerran auto oli täydessä lastissa ja isän piti juuri lähteä, kun Väinö nosti auton takapyörät maasta. Isä ihmetteli, missä vika kun auto ei liiku. Väinö ilmoitti, vain kokeilleensa paljonko auto painaa.

Myllyrinteen äiti oli pieni nainen, mutta isä oli noin 180 cm pituinen ja
urheilullinen. Isä kiersi pohjoisessa asti työssä ja lähti lopulta
perheensä luota pois. Eelis oli Väinön kanssa merellä silakanpyynnissä useaan otteeseen. Iso mies ei koskaan näyttänyt voimiaan väkivaltaisella tavalla ja paikkoja rikkomalla. Hän söi kylässä ihan tavallisia annoksia, ruokaa eikä kahviakaan kulunut kahta kupillista enempää. Väinö kävi katsomassa Eelistä vuoden 1937 jälkeen tämän muutettua Köörtilään. Auton kattoon oli tehty korotus? Eelis nimitti sitä kupla-autoksi.
- Kun sota syttyi 1939, niin sen jälkeen en enää nähnyt koskaan
Myllyrinnettä. Viimeksi hän asui täällä Merikarvialla sisarensa Ainon
talossa, kertoo Eelis. Myllyrinteestä muistettiin paljon muitakin asioita mm. lyhyen avioliiton merikarvialaissyntyisen naisen kanssa, mutta ison miehen monista vaiheista ei yksi sivu riitä kuin pintaa raapaisemaan.
Viime viikkojen aikana toimitukseen on tullut lehtileikkeitä Myllyrinteestä. Hänen erikoisvalmisteinen polkupyöränsä oli Ruotsissa tehty. Vuonna 1938 hän osti Fordin, josta otettiin etuistuimet pois. Kalervo Myllyrinne tiesi kertoa, ettei Väinöllä ollut kuin amerikkalainen auto eikä se ollut Ford-merkkinen.
- Myllyrinne sairastui viimeisinä vuosinaan sekä sokeritautiin että reumaan.
- Myllyrinne ei koskaan esittänyt itseään maksusta Suomessa.
- Myllyrinne oli kielitaitoinen, sillä hän hallitsi viittä eri kieltä ja on yksi kuuluja suomalaisia henkilöitä.
- Parhaimmillaan Myllyrinne painoi 180kg.

Puolanka-lehti on tehnyt jutun Myllyrinteestä vuonna 1983. Siinä kerrotaan, että hän asui Paltamossa 4-5 vuotta vuoden 1918 jälkeen ja muutti sieltä Merikarvialle. Myllyrinteen serkku Kalle Keränen kertoo jutussa, että lapsena Väinö oli aivan normaalikasvuinen, mutta 16-vuotiaana hän oli jo 210cm pituinen. Myllyrinteen kokonaiskuva jää hieman hataraksi. Myllyrinne asui Merikarvialla ainakin satamassa ja Tiilipruukin alueella. Tiedot hänestä ovat sangen ristiriitaisia, siksi tiedot pitää saada oikeana kartoitettua. Merikarvia-lehti kokosi Väinöstä tietoja muun muassa n:ro 20/16.5.1996. Joka tapauksessa hän on ollut Merikarvialla ja Helsingissä sekä Järvenpäässä ja myös ulkomailla. Hän on ollut iso ja voimakas, mutta samalla myös hyväluontoinen. Väinön pituuskasvu jatkui vielä 40-vuotiaana. Väinön sisar apuhoitaja Aino Myllyrinne teki elämäntyönsä Merikarvian sairaalassa. Hän syntyi Iitissä vuonna 1910. Hän muutti Merikarvialle 5.1.1931, siis vähän ennen Maria-äitiään. Näyttää siltä, että Aino Myllyrinteen kotitalon rahoittamiseen on osallistunut Väinö-veli. Maria kuoli 12.8.1959, jonka jälkeen Aino asui yksin taloa.
Muistoja Väinö Myllyrinteestä
Nyt jo kerätystä aineistosta selviää mm. seuraavaa: Touko Vaihinen kertoi,
että hänen äitinsä Hilma Vaihinen oli Myllyrinteen opettajana kirkonkylän
Uudessa kansakoulussa. Touko sai istua pienenä poikana Myllyrinteen vieressä:
Eräs tuttavamme oli kuullut Myllyrinteestä ja äitini vei hänet katsomaan
tätä Satamaan. Pihapenkillä istuessaan Myllyrinne ei näyttänyt niin isolta, mutta hänen siitä noustessaan vieraamme nenä kalpeni, kertoi Touko. Siihen aikaan pantiin päälle, mitä sattui olemaan ja niinpä Myllyrinnekin joutui kouluaikana laittamaan päälleen pienen pojan asun, joka näytti hänen päällään hullunkuriselta. Eini Kiviojan sukujuuret ulottuvat kaukaa Väinö Myllyrinteeseen, niinpä Eini on soittanut Onni Myllyrinteelle, Väinön serkulle. Onni tiesi kertoa tuolloin, että Väinöllä oli useita sisaruksia, mutta että elossa on enää vain Erkki Myllyrinne, joka asuu Järvenpäässä. Heimo Ratala kertoi, että Väinö Myllyrinne ja hänen vanhempansa olivat Mäkivaaralla Persola-nimisellä palstalla pellonraivaustöissä Korpimatilla. Alueelle valmistui ensimmäiseksi sauna, jossa Myllyrinteet asuivat. Väinön täytyy olla tuolloin alle rippikouluikäisen. Heimo näki Myllyrinteen ensimmäisen kerran vuonna 1934 mennessään koulusta kotiin: Näin tien varressa aivan kuin jättiläisen polkupyörän. Väinö noukki marjoja parinkymmenen metrin päässä. Kun hän suoristi itsensä, oli kuin jättiläinen olisi noussut ylös. Sanoin päivää ja lähdin nopeasti kotiini, muistelee Heimo Ratala. Heimo muistelee Väinön käyneen sotien jälkeen Korpimatilla autollaan kaksi kertaa. Autosta oli otettu pois etuistuimet. Kerttu Suominen Nakkilasta muistelee, ollessaan 15-vuotiaana Kouhilla sisäkkönä: Kun hän karjakon kanssa Tuorilaan päin laitumelle mennessään näki metsätiellä isot kengänjäljet. Myllyrinne istui kivellä tienvarressa ja kun hän nousi seisomaan, Kerttu tyttö unohti lehmätkin pelästyessään niin näkyä. Kerttu näki myöhemmin Myllyrinteen ajavan autoaan ja muisteli isänsä kertoneen hänestä juttuja. Eräs henkilö taas kertoi, ettei Myllyrinne saanut kaupasta ainoatakaan hänelle sopivaa vaatekappaletta. Kankaanpäässä rippikoulussa ollessaan hän oli jo niin iso, että hän laittoi päälleen aikuisen miehen vaatteet. Väinö Myllyrinteen äiti osti Höökin tekemän pienen talon Väinön isän lähdettyä Ruotsiin. Talo oli niin pieni, että nukkuessa Väinön jalat jäivät eteisen puolelle. Perheen muut lapset olivat Vilho, Aino, Alli, Sylvi ja Erkki. Meillä? asuessaan Väinö nukkui kahden peräkkäin asetetun patjan päällä. Veneellä marjareissulle lähdettäessä vene täyttyi melkein täyteen vettä, kun Väinö astui siihen. Kolmen litran maitokannuja Väinö kantoi ilman, että olisi tarvinnut ottaa kahvoista kiinni ja 25kg jauhosäkki Sevion kaupasta pysyi hänen kainalossaan, vaikka olisi keskustellut tunninkin vastaantulevan kanssa. Myllyrinteen puhe tuli humisemalla kuin tynnyristä.
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä